Lue keskustelun säännöt.
Minun elämäni on sisältänyt kohtuuttoman paljon kärsimystä
10.04.2021 |
Tämän ei ole tarkoitus olla katkera tilitys, ihan vain neutraali toteamus. Lapsena jouduin kestämään vanhempien riitelyä, huutoa ja lopulta eron. Isä muutti pois kun olin lapsi, enkä ole enää väleissä hänen kanssaan. Varmaankin nuo lapsuuden kokemukset teki minusta hermoraunion. Minulla on ollut sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ahdistusta niin paljon (on myäs diagnosoitu), että olen joutunut keskeyttämään kaikki koulut. Minulla ei ole työtä ei ammattia.
Nyt nelikymppisenä fyysinen terveys on sitä luokkaa, että joudun sairaseläkkeelle 39-vuotiaana. Minulla on nolla ystävää, ei parisuhdetta, ei työtä, eikä rahaa. Se mikä minut piti "elossa" nuorempana oli se, että minulla oli haaveita. Ajattelin että joskus vielä löydän sopivan työn ja sitä kautta tutustun ihmisiin ja saan sisältöä elämääni. Ehkä parisuhteenkin muodostaminen olisi silloin realistisempaa.
Mitä ihmettä minä nyt teen? Mitä tavoitteita voin enää tässä vaiheessa ottaa ja joita kohti pyrkiä? En tule pääsemään vihaamastani vuokrayksiöstä ikinä pois. En voi ottaa edes lemmikkiä, koska siihen menee rahaa. Olen yrittänyt keksiä uusia harrastuksia, joissa voisi tutustua ihmisiin, mutta en ole keksinyt mitään mielenkiintoista. Ja olen hieman ihmisarka, joten en ole nopea tutustumaan. Voi olla etten pääse edes matkustamaan ulkomaille enää ikinä, koska ei ole rahaa siihenkään. Olen myös ruokarajoitteinen, joten en voi edes ravintoissa syödä. Tästä taitaa tulla aika pitkä ja tapahtumaköyhä eläke-elämä.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika itsekeskeiseltä valitukselta eikä mitenkään maatakaatavilta vaikeuksilta. Kuulostaa että syytät elämäsi kulusta vanhempien eroa vielä aikuisenakin, vaikka varmaan puolet lapsista on nykyisin eroperheistä. Muutkin porskuttaa vaikeuksien yli, elämä on vain yksi sontakasa melkein kaikille muillekin.
Valittaminen ei sitä auta.
En tiedä luitko aloitustani kokonaan. Minä sanoin että minulla on ollut sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ahdsitusta (yleinen ahdistuneisuushäiriö) joiden vuoksi en ole voinut edes opiskella. Vanhempien eron mainitsin lähinnä mahdollisena selityksenä peloilleni ja ahdistukselleni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiie, mutta valitus ei auta. Elämä on lyhyt ja sitten kuolet. Maailmassa on 8 miljardia ihmistä ja ketään ei loppupeleissä kiinosta sun elämä muu kuin sinä itse.
Keksi jotain mielenkiintoista tekemistä, Itselläni on opiskelu, liikunta ja tietokonepelit.
Löydä vaatimaton mies, joita löytyy kosolti treffisovelluksista. Siksi, koska näistä voi oikeasti löytää ystävän ja elämänkumppanin.
Vierailija kirjoitti:
En tiie, mutta valitus ei auta. Elämä on lyhyt ja sitten kuolet. Maailmassa on 8 miljardia ihmistä ja ketään ei loppupeleissä kiinosta sun elämä muu kuin sinä itse.
Keksi jotain mielenkiintoista tekemistä, Itselläni on opiskelu, liikunta ja tietokonepelit.
Löydä vaatimaton mies, joita löytyy kosolti treffisovelluksista. Siksi, koska näistä voi oikeasti löytää ystävän ja elämänkumppanin.
Muuten ihan hyvä, mutta olen itse mies - ja hetero.
ap
Ap, en ole varma, onko oma kohtaloni huonompi vai parempi.
Minä onnistuin opiskelemaan peloistani ja jatkuvasta ahdistuksesta huolimatta vaativan korkeakoulututkinnon. Työelämässä en sitten enää jaksanutkaan, lähinnä vaikeiden ihmissuhteiden ja suoranaisen kiusaamisen takia.
Avioliiton solmin opintojen lopulla, mutta se kariutui lapsen syntymään: osoittautui, ettei minulla ollut eväitä äidiksi. Lapsi jäi isälleen, joka ei piitannut edes tapaamisoikeuksistani, vaan vierannutti lapsen täysin minusta.
Rakkaus ei riitä, kun oma nuppi falskaa niin pahasti, ettei lapsen hoitoa vaan jaksa. Minulla lapsen syntymä nosti oman lapsuuden vaikeat kokemukset pintaan. Olin jäänyt pitkälti paitsi kaikesta muusta paitsi ravinnosta. Olen ollut lapsesta asti yksinäinen ja hyljitty. Ruumiillinen väkivalta oli jokapäiväistä, vaikkei alkoholia lapsuuden perheessä käytettykään.
Nyt olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä 30 v. En ymmärrä, mistä elämässäni on kyse. Aivan turhaa kärsimystä. Olen masentunut ja turhautunut kaikkeen.
Itsellä hirveetä kontrollointia vanhempien avioerosta lähtien, henkistä sekä fyysistä väkivaltaa. Toiselta vanhemmalta muutin sitten toiselle, siellä seksuaalista hyväksikäyttöä (jonka vanhempani käski salaamaan), alkoholin liikakäyttöä, ja väkivaltaa. Nuorisokodissa seksuaalista hyväksikäyttöä ja mielivaltaista henkistä väkivaltaa aikuisen puolesta. Ensimmäinen mies alkkis ja väkivaltainen, lapsestaan ei pidä huolta vieläkään mutta vittuilee mulle minkä ehtii. Alkkisäijän jälkeen luulin löytäväni elämänirakkauden, joka petti ja jätti. Nyt kierroksessa överimustis mies joka ei päästä silmistään. Opiskelut mennyt sairauksien takia vituiksi.
Oon nyt +30v ja silti jaksan uskoa parempaan huomiseen. En vähättele elämäntarinoitanne, mutta asenne on iso osa tätä kaikkea, kenenkään elämänpolku ei ole helppo täällä.. Se on vaikeeta, mut ilman toivoa ei oo mitään. Tsemppiä kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä hirveetä kontrollointia vanhempien avioerosta lähtien, henkistä sekä fyysistä väkivaltaa. Toiselta vanhemmalta muutin sitten toiselle, siellä seksuaalista hyväksikäyttöä (jonka vanhempani käski salaamaan), alkoholin liikakäyttöä, ja väkivaltaa. Nuorisokodissa seksuaalista hyväksikäyttöä ja mielivaltaista henkistä väkivaltaa aikuisen puolesta. Ensimmäinen mies alkkis ja väkivaltainen, lapsestaan ei pidä huolta vieläkään mutta vittuilee mulle minkä ehtii. Alkkisäijän jälkeen luulin löytäväni elämänirakkauden, joka petti ja jätti. Nyt kierroksessa överimustis mies joka ei päästä silmistään. Opiskelut mennyt sairauksien takia vituiksi.
Oon nyt +30v ja silti jaksan uskoa parempaan huomiseen. En vähättele elämäntarinoitanne, mutta asenne on iso osa tätä kaikkea, kenenkään elämänpolku ei ole helppo täällä.. Se on vaikeeta, mut ilman toivoa ei oo mitään. Tsemppiä kaikille!
Oletko näitä, joiden mielestä masennus on vain asennekysymys?
Mistä otat energian asenteeseen?
Henkinen väsymys ei lähde nukkumalla, syömällä terveellisesti, eikä ulkoilemalla.
Ymmärtävä, positiivnen ihmiskontakti voisi auttaa polulle, mutta mistäs sen ihmisen, lähimmäisen tempaiset?
Vielä 30+ on hyvä puhua toivosta ja tsemppaamisesta. Odotas, kun ikää on tuplasti, eikä kukaan fiksu enää kiinnostu sinustakaan.
Kävisikö kaksio, alkuun, sieltä missä hinta ei ole kohtuuton. Entä auttaako äitisi tai sukulainen sinua joissakin asioissa, jos juttelet. Entä mistä asioista pidät luonnostaan paljon (kirjoita paperille), kiinnostukset, joiden kautta voit edetä itsellesi sopivien ihmisten kanssa kontaktiin - netissä tai livenä. Voihan korona-aika tuoda erilaisen maailman ja eri arvoja, jossa on uusia mahdollisuuksia. Entä minkä alan yrittäjä olisit ollut, missä olet hyvä tai kokeileva, jos voisit valita. Mihin mielikuvituksesi vie sinua, vaikka otatkin realismin huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani. En kuitenkaan osaa antaa tähän neuvoja, kuten varmasti ei muutkaan muuta kuin vertaistukea. Jos haluat tehdä asialle jotain, pyydä siihen ammattiapua.
Aloita meditointi. Rauhoittaa mieltä ja kun oikeasti alat hiljentymään opit keinoja, joilla saat enemmän suuntaa ja tarkoitusta elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika itsekeskeiseltä valitukselta eikä mitenkään maatakaatavilta vaikeuksilta. Kuulostaa että syytät elämäsi kulusta vanhempien eroa vielä aikuisenakin, vaikka varmaan puolet lapsista on nykyisin eroperheistä. Muutkin porskuttaa vaikeuksien yli, elämä on vain yksi sontakasa melkein kaikille muillekin.
Valittaminen ei sitä auta.
En tiedä luitko aloitustani kokonaan. Minä sanoin että minulla on ollut sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ahdsitusta (yleinen ahdistuneisuushäiriö) joiden vuoksi en ole voinut edes opiskella. Vanhempien eron mainitsin lähinnä mahdollisena selityksenä peloilleni ja ahdistukselleni.
ap
Äh, sut vaan pistettiin eläkkeelle?
Etkö saanut apua ja päässyt työstämään noita tunteita?
Meillä oli kansa tosi rankkaa, kun isä joi ja vanhemoien riitely oli ahdistavaa ja hermoherkkyyttä on varmasti sieltä tullut. Meidän vanhemmat ei eronneet. Sisarukseni kuoli yht.äkkiä kun oli kaksikymppinen.
Seksuaalista väkivaltaa koin yhdellä reissulla.
Raskasta on ollut ja olen ajatellut, että liian raskata yhdelle.
Onnekseni olen päässyt työstämään terapassa. HAkeuduin sinne, vaikka oli kyllä tosi iso kynnys mennä.
Voisitko hakea apuja ja mennä terapiaan?
Jossain vaiheessa voist mennä johonki töihinkin. Vapaaehtoistyö on myös tosi arvokasta.
Olet kyllä joutunut vähän tuollaiseen kultaiseen ansaan. Ja uskottelet itsellesi, että et kykeke. Sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole sellainen asia, etteikö siitä pääsisi läpi.
Jos kuntoudut hyvin, niin voit ihan hyvin hakeutua töihinkin.
Aika moni on kirjoitettu työelmästä eläkkeeelle liian heppoisin perustein. Ei ole autettu ja kuntoutettu.
Voimia sinulle. Ala lukea. Ala uskoa itseesi. Olet arvokas. Ole utelias. Sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet.
HAe apua.
Ei elämän tarkoitus ole reilua.
Jos se olisi, niin mailmassa ei eläisi puole ihmisistä köyhyysrajan alapuolella. Ihmiset ovat vain evoluutiosta tuotettuja eläimiä, joiden tarkoitus on lisääntyä ja kuluttaa resursseja ennen kuolemaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä hirveetä kontrollointia vanhempien avioerosta lähtien, henkistä sekä fyysistä väkivaltaa. Toiselta vanhemmalta muutin sitten toiselle, siellä seksuaalista hyväksikäyttöä (jonka vanhempani käski salaamaan), alkoholin liikakäyttöä, ja väkivaltaa. Nuorisokodissa seksuaalista hyväksikäyttöä ja mielivaltaista henkistä väkivaltaa aikuisen puolesta. Ensimmäinen mies alkkis ja väkivaltainen, lapsestaan ei pidä huolta vieläkään mutta vittuilee mulle minkä ehtii. Alkkisäijän jälkeen luulin löytäväni elämänirakkauden, joka petti ja jätti. Nyt kierroksessa överimustis mies joka ei päästä silmistään. Opiskelut mennyt sairauksien takia vituiksi.
Oon nyt +30v ja silti jaksan uskoa parempaan huomiseen. En vähättele elämäntarinoitanne, mutta asenne on iso osa tätä kaikkea, kenenkään elämänpolku ei ole helppo täällä.. Se on vaikeeta, mut ilman toivoa ei oo mitään. Tsemppiä kaikille!
Voimia sinulle. Uskon sinuun kja siihen, että saat työstettä. Sinussa on se tahto ja toivo ja voima.
Olet arvokas. Osaat olla utelias.
Se minkä toivon sinulle, että alat suoda itse itselllesi hyvää. Tuo väkivaltainen mies on kaikuja siitä, että sinulle on laspena tehty pahaa ja aikuisenakin itse otat elämääsi väkivaltaa. Entä, jos kysenealaistaisit sen, että ei sinun aina tarvitse selvityä...voit hakea ja hakeutua pehmeämpiin olosuhteisiin, Sellaiset rauhalliset olosuhteet vaan vaativat aluksi totuttelua, kun olet tottunut myrskyyn j siihe, että sinun pitää oll valppaana ja pelätä.
Käythän sinä terapiassa?
Kaikkea hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika itsekeskeiseltä valitukselta eikä mitenkään maatakaatavilta vaikeuksilta. Kuulostaa että syytät elämäsi kulusta vanhempien eroa vielä aikuisenakin, vaikka varmaan puolet lapsista on nykyisin eroperheistä. Muutkin porskuttaa vaikeuksien yli, elämä on vain yksi sontakasa melkein kaikille muillekin.
Valittaminen ei sitä auta.
En tiedä luitko aloitustani kokonaan. Minä sanoin että minulla on ollut sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ahdsitusta (yleinen ahdistuneisuushäiriö) joiden vuoksi en ole voinut edes opiskella. Vanhempien eron mainitsin lähinnä mahdollisena selityksenä peloilleni ja ahdistukselleni.
ap
Hmm. Toivon, että haet apua. Nuo eivät ole ylitsepääsemättömiä asioita. Vai onko joku uskotellut sinule sellasita? Se, joka passitti sinuta sairauseläkkeelle?
Terapia ja asioiden työstäminen ja sinun oma motivaatiosi...mitä sinä haluat... siinä on evttä, että kuntoudut.
Syötkö, nukutko, liikutko. Välitätkö sinä itse itsestäsi?
Voimia ja uteliaisuutta. Elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sairaseläkkeelle "pääsy" antaa sinulle joitakin vapauksia, jotka auttavat muuttamaan elämääsi. Voit muuttaa vaikka ulkomaahan, missä halvat asunnot ja muut elämisen kustannukset pienemmät kuin Suomessa. Olet ilmeisesti matkustellut hieman ennen koronaa; sitä sosiaaliset pelkosi eivät ole estäneet.
Ympäristönvaihdos on hyväksi silloin, kun elämä jumittaa samassa kohtaa.
Minä asuin kymmenisen vuotta ulkomailla, lähinnä terapoimassa itseäni. Suomessa olisin päätynyt laitokseen tai hautaan.
Ja aloituksen ei siis ollut tarkoitus olla katkera tilitys? Ööh, ok.
Ap mene avantoon niin pääset ahdistuksistasi eroon. Jos et sitä viitsi tehdä niin en voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa aika itsekeskeiseltä valitukselta eikä mitenkään maatakaatavilta vaikeuksilta. Kuulostaa että syytät elämäsi kulusta vanhempien eroa vielä aikuisenakin, vaikka varmaan puolet lapsista on nykyisin eroperheistä. Muutkin porskuttaa vaikeuksien yli, elämä on vain yksi sontakasa melkein kaikille muillekin.
Valittaminen ei sitä auta.
En tiedä luitko aloitustani kokonaan. Minä sanoin että minulla on ollut sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ahdsitusta (yleinen ahdistuneisuushäiriö) joiden vuoksi en ole voinut edes opiskella. Vanhempien eron mainitsin lähinnä mahdollisena selityksenä peloilleni ja ahdistukselleni.
ap
Jos sinulla on jo vastaus ahdistuksen lähteeseen, niin kyllä siihen on apuja.
Olet avasta tuossa itsesäälivaiheessa. MAtkasi ja käsittelysi taival on aivan kesken...ja olet jo pistetty eläkkeelle?
Hae apua.
HArmittaa sinun puolestasi, että uskottelet itsellesi, että et pysty. Kyllä sisnä pystyt.
Niin moni kärsii samoista jutuista ja sitten jossain vaiheessa pystyy. Se vie oman aikansa ja erilaisia vaiheita tulee ja menee.
Toivon, että et jämähdä vaan jatkat. Sinullahan on talous taattu. Opiskele, lue, hakeudu keskusteluapuun ja ala työstää. Voihan olla että sinulla on taustalla joain muutakin kuin se vanhempien ero. Se meinaan ei ole sellainen asia, että siitä työkyvyttämäksi tulisi.
Jotain muuta swn uumoilen olevan, mitä et itse itsellesi joko tunnusta tai et tunnista sitä, mikä voisi vaikuttaa.
Olet hyvä juuri noi. Hae itsellesi tukea.
Vierailija kirjoitti:
Ja aloituksen ei siis ollut tarkoitus olla katkera tilitys? Ööh, ok.
Jotkut onnistuvat lukemaan katkeruutta pelkästä tosiasioiden luettelosta.
Se, että kertoo elämänsä kulusta ja sen tapahtumista, ei ole katkeraa tilitystä, vaikka sisältö olisikin pitkitettyä kärsimystä.
Ap. Tässä sinulle harrastus. Ala lukea psykologista ja hengellistä kirjallisuutta. Esimerkiksi aloitat Tommy Hellstenin kirjoista. Elämässä voi olla kaikki päin helvettiä, mutta pimeydessäkin loistaa valo.
Kuulostaa aika itsekeskeiseltä valitukselta eikä mitenkään maatakaatavilta vaikeuksilta. Kuulostaa että syytät elämäsi kulusta vanhempien eroa vielä aikuisenakin, vaikka varmaan puolet lapsista on nykyisin eroperheistä. Muutkin porskuttaa vaikeuksien yli, elämä on vain yksi sontakasa melkein kaikille muillekin.
Valittaminen ei sitä auta.