Gynekologi Reenkola: ”Koskee se ensimmäinenkin puhkaiseminen, mutta eivätpä naiset sitä vaadi kivuttomaksi, haluavat vain. Miksi tästä toisesta kivusta (synnytys) sitten niin kauheasti puhutaan. Jos se jonkin verran sattuu, niin mitäs siitä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ja kehen tässä mahdetaan viitata? Mies Reenkola on kuollut jo 35 vuotta sitten

Vuosikymmeniä sitten mm. Reenkola ja monet muut alan miehet eivät halunneet että synnytyskipuja lievitettäisiin. Niitä pidettiin myös harhana.

"1960-luvulla uskottiin, että nainen voi oppia synnyttämään kivuttomasti kovan harjoittelun tuloksena. Synnytyskipua pidettiin vain opittuna reaktiona tai pelon aiheuttamana."

https://yle.fi/uutiset/3-10976854

Minä synnytin 2000-luvulla enkä saanut synnyttää haluamassani asennossa! Olisin halunnut vaihtaa istuma-makuulta kontilleen mutta minulle sanottiin vain että äsh, ei sitä nyt tässä vaiheessa kannata enää vaihtaa. En jaksanut puolustaa itseäni ja väitellä kun olin kivuissa ja yksin. Huono kokemus jäi synnytyksestä ikävä kyllä ja se synnytys jäi ainoaksi, joten en voi korjaavaa kokemusta saada. Ja hyvin olisin pystynyt avun kanssa muuttamaan asentoani, mutta ei varmaan viitsitty siihen lähteä ettei ole sitten enemmän vaivaa muille.

Minulle kätilö sanoi kesken synnytyksen, etten saa vaihtaa asentoa, koska hänestä on helpompaa, että synnyttäjä on selällään. Hän kuulemma vihaa sitä, että ei voida maata paikallaan. Karjui vain, että jos olisin paikallaan, niin kaikilla olisi helpompaa. Tämä siis 2009.

Suurin osa kätilöistä on naisia. Eivätkö he sitten ole synnyttäneet, vai ovatko vain sadistisia toisia naisia kohtaan?

Moni synnyttämään tuleva nainen pitää itseään "mehiläiskuningattarena", jonka kaikki toiveet pitää toteuttaa heti ja kyseenalaistamatta.

Noinhan ei toki ole ja provoilet vaan, mutta ei todellakaan haittaisi, jos synnyttäjän toiveita kunnioitettaisiin, äidin hyvinvointi kun heijastuu vahvasti vauvaan.

Sitä yhtlöä ei ymmärretä aina ns. ammattilaistasollakaan.

Kyllä synnytyskipu on kovaa kipua. Joillakin ihan kivusta tajuttomaksi menoa. Kivun lääkitys vie kivun siedettävälle tasolle. Lapsivuodekuolleisuus oli ihan syystä suurta aikanaan. Yksi noista syistä oli lääkitsemätön kipu, synnyttäjän hapenpuute kivun vuoksi jne..

Nyt on niin vanha aivopieru, että antaisin jo olla. Sen verran vettä virrannut tuosta jo.

Vierailija kirjoitti:

40-luvulla syntynyt sairaanhoitajaäitini suhtautui kipulääkkeisiin erittäin kielteisesti. Kuukautiskipu oli häne mukaansa psykosomaattista kipua.

Ei oikein osannut vastata, miten se sellaista voisi olla, kun kuukautiset alkoivat yllättäen yöllä ja heräsin kipuun.

Pelastukseni oli isäni, jolla oli aina särkytabletettaja päänsäryn varalta.

Suuri henkisen tien opas ja kirjailija Eckhart Tollekin kirjoitti, että esim. kuukautiskivut ovat jäänteitä ja heijastuksia naisten kautta-aikain kohtaamasta alistamisesta, orjuuttamisesta ja väkivallasta. Vaikka millä yritetään siis perustella, ettei naisen kipu ole oikeaa fyysistä kipua, vaan henkistä laatua ja sielun kipuilua. 

Miksiköhän tuokin mies on edes gynekologiksi opiskellut? Jotta voi käyttäytyä noin? Tuskin auttamisen halusta 🙄

Vihervasemmisto kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi feministit kaivaa aina esiin jotain ikivanhoja juttuja. Kukaan ei ajattele noin nykyään. Kun nainen on niin tasa-arvoinen Suomessa nykyään, täytyy yrittää löytää jotain todisteita naisen sorrosta muuten.

Naisten infarktin oireita ei ole aiemmin tunnistettu niin hyvin kuin miesten:

"Kardiologi Marla Mendelson kertoo Prevention-sivustolla, kuinka naisilla oireet voivat olla epämääräisempiä kuin miehillä. Monet naiset pysyvät oireiden tullessa kotona ja hoitavat vatsalaukkua ja rintaa korventavan närästyksen närästyslääkkeellä, vaikka oikeasti olisi jo kiire hoitoon, harmittelee Mendelson."

Naisten yleisimpään syöpään, rintasyöpään, käytetään valtavat määrät yhteiskunnan resursseja, myös sen ennaltaehkäisyyn. Hyvä niin.

E-pillereiden kohonneesta infarkti-riskistä on tutkimusta pilvin pimein ja tuotetta on kehitetty vähemmän vaaralliseksi kuin alkuvaiheen pillerit. (Silti mielestäni haitallisia naisen keholle ja  psyykelle.)

On virheellistä sanoa, että naisia sorrettaisiin terveydenhuollossa.

Miesten e-pillerit torpattiin koska nissä oli samat sivuvaikutukset kuin naisten pillereissä.

Miksi miesten pitäisi välittää ehkäisystä? Eihän mies voi tulla raskaaksi!

Mutta isäksi voi. Ja siitä se ulina vasta alkaa!

Kyllä heitäkin on, jotka ovat kieltäytyneet ensimmäisestä kerrasta kivun takia.

Mistä vetoa, että hän kuului myös niihin miehiin, joiden mielestä tyttö tai nainen itse halusi seksiä, kun "katsoi sillä tavalla" ja estely oli vain esileikkiä.

No gynekologin pitäisi kysyä sitä vaikka kaikilta, jotka ovat halunneet sektion ja valinneet sen.

Kysellä kannattaa myös muista maista, joussa sektiot todella yleisiä tyyliin 30% synnytyksistä.

Yllätys yllätys pienin prosentti pohjoismaissa, joissa synnytykset lähinnä julkisella puolella.

Täytyy muistaa, että tämä gynekologi, Mies Reenkola, osallistui Saksassa eugeniikka ohjelmaan mm. sterilisoumalla puolalaisnaisia rodunjalostuksen nimissä kolmannen valtakunnan aikana. Suhtautuminen naisiin tuskin siis oli muutenkaan kovin lämmin tai inhimillinen. Ajatukset ja asenteet näköjään periytyvät helposti nykypäivään, ja joku vieläpä omaksuu ne.

Kyllä sitä vähättelyä esiintyy edelleen, mutta yhdenkään ihmisen ei pidä vain olla hiljaa, jos kokee epäasiallista käytöstä.

Muistan tuon äijän siitä, kun hän rehenteli lehtien palstoilla aika ajoin. Olin pikkutyttö, mutta silloin jo pelkät otsikot oksettivat. Ajat ovat sikäli muuttuneet, että nykyisin some lopettaisi tuollaisen irstailijan uran alkuunsa.

Muistan lapsuudesta sellaisen tapahtuman, kun satutin jalkani, ja jouduin sitten käymään lääkärissä muutamia kertoja. En muista, oliko silloin varsinaisesti vastaanottoaikoja, koska istuimme siellä käytävällä äitini kanssa aina monta tuntia. Siellä käytävän varrella oli myös paikallisen gynen vastaanotto, ja hän aina karjaisi ovelta seuraavan potilaan nimen. Herra oli pahalla päällä, ja pari naista poistuikin vähin äänin. Siitähän hän kimpaantui vielä lisää, ja lopulta hän huusi ovellaan naama punaisena, että miksi pitää varata aika, jos ei tulla. Loputkin potilaat lähtivät vastaanotolla käymättä.

Ensimmäinen oma kokemukseni gynekologista oli aika negatiivinen. Kyseessä oli keski-ikäinen mies, alentuva ja ivallinen. Nykyään en mene enää miesgynelle, joten kyllä ne vanhat, viime vuosituhannen tapahtumat voivat vaikuttaa pitkään.