Aikamoista lusmuilua jäädä kotiin vuositolkulla lasten varjolla vaikka kaikki käy jo koulua,

Okei, olen sitten oikea pikkuvaimo mutta minkäs teet, jos nautin siitä ja mieskin nauttii. Onko se sulta jotenkin pois.



Ja meidän molempien äidit ovat olleet aina kotona ja ovat edelleen naimisissa saman miehen kanssa :)

Mikä kukaan on sanomaan, että kotityöt ei ole työtä vaan ainoastaan ansiotyö lasketaan työksi. Hyvin usein se on edelleenkin se nainen, joka ne kotihommat joutuu tekemään. Jääpä omaakin aikaa, kun ei tartte vielä ansiotyössäkin käydä. Ja mitä sitä jonkun tonnin takia vaivautus, kun mies saa nettona tosta vaan useamman tonnin.



Ja kyllä on jollakin tässä ketjussa asiat huonosti, kun ei voi omaan mieheensä luottaa vaan pelkää joka hetki, milloin mies vaihtaa vaimon nuorempaan. Jos sun mies on sellainen, niin älä nyt hyvä ihminen kuvittele, että kaikki ovat sellaisia. Sitä paitsi mä ainakin saan puolet tästä omaisuudesta, jos se ukko päättääkin lähteä (mitä en kylläkään usko).

Siinä on päällimmäinen syy miksi haluan olla kotona: hoitamassa omia lapsiani!

Vierailija:

Siinä on päällimmäinen syy miksi haluan olla kotona: hoitamassa omia lapsiani!

Tekee töitä n 35 tuntia viikossa. Rahaa voi tienata muutenkin, esim hyvillä sijoituksilla ja lisäksi molemmilla voi olla esim perintöä...

Jos on kamalan kateellinen, niin kannattaisiko sitä käydä purkamassa vaikka mielenterveystoimistossa.

ja ylistää uhrautuvia kotimammoja jotka elävät päivä toisensa jälkeen vain tyydyttääkseen lastensa ja miehensä tarpeet.

Minähän kirjoitin että mikäli on varaa jäädä kotiin (esimerkiksi elää miehen siivellä) niin siitä vaan vaikka minä en sellaista ihmistä arvostakaan. Ja vielä vähemmän arvostan niitä lusmuja jotka tehtailevat lapsia jotta saisivat tukia kun eivät tahdo mennä töihin vaikka todellisuudessa ei olisi varaa kotiinkaan jäädä.

Ja jatkavat loistokasta kotiäidin uraansa vielä senkin jälkeen kun tukihanat on tyrehtyneet, what a heck, saahan sitä aina sossusta jotain.

Eivät suinkaan kaikki kotiäidit ole lusmuja, pienten lasten ja suurperheiden äideillä on kädet täynnä töitä. Mutta maailmaan mahtuu muunkinlaista väkeä.



ap

Ja asia oli siis se, että kotona olen lapsia varten. Harrastaa on ihan kiva ja elämästäkin saa nauttia, mutta lasten etu kuitenkin päällimmäinen syy olla kotona. Eli en vie lapsia päiväkotiin, koska olen kotona. Harrastukset hoidan illalla tai järjestän hoitajan joskus kotiin pariksi tunniksi.

löysää vähän ettei naksahda verisuoni päässä =)



Monet menestyvät miehet nauttivat siitä, että heidän vaimonsa ovat kotona.

Minun mieheni on tyytyväinen elämäänsä ja siihen, että minä olen kotona ja hoidan kaikki perheen juoksevat asiat päivisin. Hän aina sanoo, että laskujen maksu häneltä onnistuu mutta muut kotityöt saisivat aikaan stressin. Meillä hommat balanssissa, kukaan ei tunne itseään hyväksikäytetyksi.

Tulevaisuuteni hän on taloudellisesti turvannut. Isot henkivakuutukset ja rahastot ja eläkevakuutus, ei avioehtoa. Ja kaiken tämän aivan vapaaehtoisesti. Minä en sekoonnu raha-asioihin.



Ottaako pattiin? Haluaisitko itse parisuhteen, jossa ei mokomien raha-asioiden takia oteta paineita?



...lähtee lakkaamaaan kynsiä.

Ehkä sun kannattaisi harjoitella vähän tuota ulosantia ennen kuin sitä suppeaa tekstiä näppiksestäsi ulos suollat.

Sellaisia kuin SINÄ? Tai ainakin sellaisia, kun sinä sallit hyvien ihmisten olevan. Kerro, niin osaamme muutkin olla ARVOKKAITA.

Me asumme pienesti mutta mukavasti kerrostaloasunnossa. Mies tekee lyhennettyä työpäivää (4 pvää/viikko) ja vielä kotona. Minusta meillä on ihan mukava elämä: päivällä syömme yhdessä ja juodaan kahvit, jutellaan, jos jutteluttaa. Tykkäisin kyllä olla töissäkin, mutta koska vakituisia töitä ei löydy, niin mieluummin olen kotona kuin juoksen nuoleskelemassa pomoja, jotta saisin lisää niitä pätkätöitä...



Rahaa on vähemmän kuin kahden työssäkäyvän perheessä ja kaipa olen loinen, jos niin haluaa asian ajatella. Sitä ei koskaan tiedä, lähteekö mies jonkun pimatsun mukaan. Sitäkään ei tiedä, milloin itse kuolee. Mieluummin elän nyt tämän hetken onnellisena ja tyytyväisenä kuin menen pätkätyöhässäkkään stressaamaan ja vöyhöttämään.



Olen akateemisesti kouluttautunut. Minun alallani vain me naiset olemme täysin suojattomia; miesopettajille vakitöitä kyllä riittää... Jotenkin tuntuisi todella väärältä uhrata itsensä (ja harmoninen perhe-elämänsä) sellaisille työnantajille, jotka eivät kuitenkaan taas sitoudu minuun millään tavalla (=määräaikaiset työt). Olen asiat ajatellut rationaalisesti enkä koe sen enempää syyllisyyttä kuin pelkoakaan asian johdosta. Iloisesti laiskana elelen!

tä, rahaa ja maallista mammonaa.



Mä säälin suunnattomasti ap:n kaltaisia, jotka halveksivat ihmisiä täysin typeristä syistä. Ei voi olla omassa vintissä kaikki ihan kohdallaan ja sinut itsensä kanssa, jos on noin kamalaa elää erilaisten ihmisten joukossa kunnioittamatta toisten omia päätöksiä ja tapaa elää.

Vierailija:

Ja asia oli siis se, että kotona olen lapsia varten. Harrastaa on ihan kiva ja elämästäkin saa nauttia, mutta lasten etu kuitenkin päällimmäinen syy olla kotona. Eli en vie lapsia päiväkotiin, koska olen kotona. Harrastukset hoidan illalla tai järjestän hoitajan joskus kotiin pariksi tunniksi.

Jos olisi tässä kotona, hän joutuisi olemaan päivät yksin, kun kavereita ei ole mailla halmeilla. Puisto toki tuossa on, mutta siellä ei ole myöskään ikätovereita, vain pieniä 2-3-vuotiaita. Olen aivan varma, ettei hänelle olisi etu olla kotona tässä kanssani, kun ei ketään kaveria ole kuitenkaan leikkikaveriksi. Kotona hän oli 4-vuotiaaksi asti, siihen asti riitti ihan vain tämä äidin seura, sitten alkoi jo itse kinuamaan jonnekin missä näkisi kavereita. t.69

Kasvaa niin kovin nopeesti ja kohta on jo isoja lapsia. Meillä on murrosikäinen tyttö ja 5-vuotias poika. Tää poika on niin syötävän suloinen pikkuipana, vielä ihan lapsi. Tyttö taasen on jo etääntynyt tietyllä tavalla meistä, ikää on jo sen verran.

Miksi en nauttisi nyt tästä ajasta? varsinkin kun tiedän että lapsia en enää lisää tule tekemään. Vielä kun rahastakaan ei pulaa ja mieskin on hyvillään siitä että mä olen tyytyväinen ja lapset ovat tyytyväisiä.

Pakko tietysti myöntää että sitä ns. hommaa lapsien takia ei ole enää niin paljon. Kodin siivouskin menee ihan rutiinilla ja aikaa jää reippaasti " lusmuiluunkin" . Mutta pojan kanssa pyöräillään, retkeillään, kyläillään tai ollaan vaan ja, kyllä se tyttökin välillä vielä innostuu meidän mukaan tulemaan.

Mä pidän itseäni etuoikeutettuna kun voin ja saan olla kotona!

Nimittäin nythän alkaa kaikkien lusmujen ihanin aika: ilta ja yö!

En ymmärrä! Jos on taloudellisesti mahdollista olla kotona lusmuilemassa, niin miksei olisi?



Terveisin, lusmu

Kun kerran on varaa! Ja ap:n kaltaisille ihmisille näytän paljasta perää! Ja vieläpä nautin siitä! Tee sinä vain työtä, minä en jaksa!

- ne, jotka ovat raivona siitä, kun toiset ei käy töissä

- ne, jotka ovat raivona siitä, kun Suomessa on työttömiä pakolaisia, joilla on kultakello

- ne, jotka ovat raivona toisten lapsenhoitojärjestelyistä

- ne, jotka vaahtoaa imetyksestä/luomusynnytyksestä jne



Tuntuu siltä, että jotkut ovat katkeria eivätkä soisi sen enempää itselleen kuin toisellekaan iloista ja mukavaa elämää. Oikeasti tiedättekö, kuinka paljon jokainen suomalainen joutuu vuodessa maksamaan siitä, että lusmuja/juoppoja/pakolaisia elätetään? Kokonaista 20 euroa. Kuulin,et yks äijä pitää aina sitä kakskymppistä taskussaan, jotta voi sen ojentaa ihmevalittajille. Että " kas siinä, ole hyvä. Nyt saat ihan minulta tässä näin takaisin sen valtaisan rahasumman, jonka joudut veroina maksamaan, jotta lusmut saavat elää Suomessa."

Ei siis mitään 5-vuotiaita tai 6-vuotiaita kouluikäisten lasten jatkeena.



Tällaiset kotiäidithän ovat todella harvinaisia. Itse tunnen yhden, jolla lapset on nyt 10v ja 12v ja hän on kotona. Miehensä on joku rakennusliikkeen pomo, joten rahaa riittänee. Tämä rouva harrastaa paljon hyväntekeväisyyshommia ja järjestöjuttuja (ja niissä kuvioissa olen itsekin häneen tutustunut).

Lapsi tokaluokalla, mä kotona. Rahaa ei hirveästi ole, mut elelen miehen rahoilla ja ansiosidonnaisilla.