Aikamoista lusmuilua jäädä kotiin vuositolkulla lasten varjolla vaikka kaikki käy jo koulua,

Oletteko kuulleet vapaaehtoisesta eläkevakuutuksesta? Ai ette, no ottakaa selvää. Oletteko koskaan ajatelleet, että vaikka kuinka maksatte palkasta eläkemaksuja, ei eläkkeet välttämättä ole kummoisia kun jäätte eläkkeelle. Niitä voi aina leikata ja rukata eduskunnan toimesta. Itse uskon että nykyinen eläkejärjestelmä on kaatunut ja romukopassa jo paljon ennen eläkeikääni, mikä se ikinä tulee olemaankaan. Siksi meidän perheessä kartutetaan omaisuutta muilla keinoin vanhuuden varalle. (mm. vapaaehtoisilla eläkejärjestelyillä)

Entäs jos omaisuus on kummankin minissä, silloin saa tietenkin oman osansa eron tullessa. Ja jos varallisuutta on paljon tai edes kohtalaisesti, ei joudu ongelmiin.



Ap puurtaa joka ikinen päivä niska limassa, mutta onneksi minä olen kotiäiti =) Eikä loppua kotiäitiydelle näy. Koko perhe on tyytyväinen.



Ps. En saa mistään tukia mistään eli en käy veronmaksajien kukkarolla. Ja ai niin, se kuuluisa koulutuskin löytyy.

Mä olin 3 v kotona ja nyt lapsi on ollut 3 v hoidossa - ero on huomattava.



Jos mulla olisi mies ja mahdollisuus, että toinen olisi kotona, harkitsisin sitä vahvasti. Se on perheen oma päätös, jota tehdessä kannattaa myös huomioida kotiin jääneen taloudellinen turva, jos ero sattuisi tulemaan. Ei kuulu ap:lle millään tavalla.



Aika harva työ on yhtä vaativaa, kuin lapsen kotona hoitaminen. Molemmista on kokemusta ja mulla on vielä ns. helppo lapsi - mahdollisesti juuri siksi, että mulla oli aikaa ja hoivaviettiä nuo 3 vuotta. Nykyään on aina kiire ja usein pinna kireellä.

Mitäköhän mieltä suurin osa foorumilaisista olisi isästä, joka olisi vuosikymmenen verran himassa ' lasten tähden' , vaikka lapset jo peruskoulussa? ja vaimo olisi vaikka erikoislääkäri.



tuolalinen ihminenh on = työtön, mitä sitä kaunistelemaan millään kotivanhemman identiteetillä!

Joten en niele tätä vaihtoehtoasi. Omaeläkkeet ikäisilläni tai nuoremmilla ovat oikeesti harvinaistuneet.

t 14

Vierailija:

" Kotimammat ei oo tajunnu miten heikoille joutuvat kun eläkeikä sitten iskee ja miehet menee nuorempien perään...

Onnea vaan heille, olipa kiva olla kotona 10 v kun kansaneläkettä nostaa. Toista on työssä olevilla :)"

Ai kaikkien miehet lähtee nuorempien perään, heh ;) Ja eikö sulle ole tullut mieleen että monella kotiäidillä on rahasto yms. vastaava systeemi johon laitetaan rahaa joka kuukausi säästöön!!!! Ja kyllähän tuosta miehen omaisuudestakin jotain minulle jäisi jos nuoremman perään joskus lähtisi...

Suuri osa kotiäideistä on kotona vapaaehtoisesti, eikä nosta mitää rahaa työkkäristä tai sossusta. Oma mieheni voisi jäädä kotiin jos minä tienaisin tarpeeksi. Mikäs sen mukavampaa, kun tulla töistä puhtaaseen kotiin, missä ruoka odottaa valmiina pöydässä.

Vierailija:

Mitäköhän mieltä suurin osa foorumilaisista olisi isästä, joka olisi vuosikymmenen verran himassa ' lasten tähden' , vaikka lapset jo peruskoulussa? ja vaimo olisi vaikka erikoislääkäri.

tuolalinen ihminenh on = työtön, mitä sitä kaunistelemaan millään kotivanhemman identiteetillä!

Aika moni lusmuilee nimittäin siellä töissäkin, milloin minkäkin syyn varjolla. Se vasta rasittavaa onkin, kun joutuu hoitamaan muidenkin hommat.

Jokainen perhe tavallaan. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, niinhän sitä aina sanotaan.....

Jos on varaa olla kotona, niin sehän on ihanaa. En minä rakasta työntekoa, se on välttämätön paha joka on tehtävä.



Lapset varmasti tykkää, että joku on aina kotona kun tulee koulusta.

Kun lapset on koulussa, minä menen töihin ja mies saa olla kotona ja minä tulen sitten puhtaaseen kotiin ja ruokapöydän ääreen keskustelemaan sivistyneesti kouluikäisten lasteni kanssa...



Kuulostaa vähän liian hyvältä ollakseen totta, missähän kohdin tää mun suunnitelma alkaa pissiä? :)

" Olen itse töissä ja maksan lisäksi eläkettä (jonka aloitin 20 v) ja nyt siis 36v...Mutta kun suuret asuntolainat ihmisillä taitaa estää säästämisen...

Joten en niele tätä vaihtoehtoasi. Omaeläkkeet ikäisilläni tai nuoremmilla ovat oikeesti harvinaistuneet.



t 14"



Tiedät sitten että mitä kenenkin tilillä on yms... No, ei meillä ole lainaa ollenkaan joten rahaa jää mun rahastoihin yms. aika kivat summat joka kuukausi. Mutta sitähän sinun ei tietenkään tarvitse uskoa! Tiedän kyllä useamman naisen jolla on omia tilejä ja eläkettä varten säästävät säännöllisesti!

on silti hyvä muistaa, miten heikoille jää, jos mies löytääkin uuden naisen viiskymppisenä ja kotiäitinä vuosia ollut nainen jää puille paljaille.....

Vierailija:

Mitäköhän mieltä suurin osa foorumilaisista olisi isästä, joka olisi vuosikymmenen verran himassa ' lasten tähden' , vaikka lapset jo peruskoulussa? ja vaimo olisi vaikka erikoislääkäri.

tuolalinen ihminenh on = työtön, mitä sitä kaunistelemaan millään kotivanhemman identiteetillä!

OLEN JUURI TÄLLAINEN TYÖTÖN, MUTTEN KYLLÄ YRITÄKÄÄN KUTSUA ITSEÄNI MIKSIKÄÄN KOTIÄIDIKSI. MINULLA ON YKSI 4-VUOTIAS LAPSI, mutta tuonikäisen hoitotoimenpiteet ovat ihan minimaaliset. Olen kotona ihan siksi, kun en jaksa mennä enää paskamaiseen pätkätyörumbaan mukaan. Mieluummin lötköilen kotona hyväntuulisen laiskana. Pointtini on se, että todellakin joissakin tilanteissa sitä voi lakata kutsumasta itseään KOTIÄIDIKSI, jos elämä on suurelta osin vain sellaista rentoa lojumista. Itse kutsun itseäni joko työttömäksi laiskumukseksi tai kotirouvaksi. Mielestäni tuo sana " kotirouva" pitäisi uudestaan muuten lanseerata markkinoille. Kotirouvuus on ihan mahtavan hienoa - ainaski niin pitkään kun se elättäjä kantaa rahaa kotiin...eh.

itse en aio kotiin jäädä, mutta äitini on ollut lähes koko ikänsä kotona, myös sitten, kun lapset ovat olleet jo koulussa. Mutta meitä on ollutkin seitsemän lasta, joista kaksi vammaista + isällä edustustyö. Eikö kenenkään mielestä ole järkevää, että jos lapsia on tosi monta ja vieläpä erityislapsia, että äiti voi olla kotona? Lisäksi isäni on aina toivonut, että äitini voisi olla kotona. Lisäksi äitini ei ole todellakaan ollut työtön, vaan häntä on yritetty houkutella töihin monta monituista kertaa. Vain kerran hän suostui menemään vuodeksi. Eli koulutuksensa sellainen, että tarvitaan koko ajan töihin eikä työttömyyttä sillä alalla kai oikeastaan ole ollenkaan.

Siltä se ainakin mun korvissa kuulostaa, jos vielä kouluikäisten äiti on kotona. Mutta jokainen tyylillään, mulla kaatuisi seinät päälle, jos lojuisin kotona lasten olelssa koulussa...

Oli aina kivaa tulla koulusta kotiin, kun äiti oli siellä odottamassa mua ja sisaruksia. Ja hän ei saanut penniäkään rahaa mistään, lapsilisiä lukuunottamatta, ja nehän kuuluvat kaikille - myös työssäkäyville. Isä tienasi kyllä niin paljon, että elätti hyvin koko perheen, ja rahaa riitti myös harrastuksiin, lomamatkoihin jne. Arvostan vanhempieni valintaa ja olen kiitollinen kotikasvatuksestani!

Työttömienhän täytyy raportoida kaikki liikeensä työkkärille ja olla koko ajan valmiina osallistumaan ties mille kursseille ja ottamaan tarjottu työ vastaan. Eiköhän kotiäitiys ole ihan vapaaehtoinen valinta, toisin kuin työttömyys yleensä, eivätkä ne liity millään tavalla toisiinsa. Kouluikäisten lasten kotiäiti ei saa kelalta mitään tukia, millä tavalla hän siis muita ihmisiä haittaa??

Ja aion olla niin kauan, kun kehtaan. Olen ollut viisi vuotta kotona ja sitä ennen viisi vuotta töissä. Mieheni tienaa hyvin ja maksaa veroja vuodessa enemmän kuin moni tienaa bruttona vuodessa. Irtisanouduin vakkarityöstäni ja aion nostaa hyvällä omallatunnolla ansiosidonnaista niin kauan, kun ne rupeaa tosissaan mua hätyyttelemään. Oman alan duunia ne ei mulle tule ehdottelemaan (koska olen akateeminen työtön ja alalla ei hirveästi töitä). Enköhän mä saa olla ainakin syksyn rauhassa ja varmasti keväänkin. Sitten voinkin häipyä kortistosta pois ja olla 15000 euroa rikkaampi.

Kivittäkää mua mammat! Mutta meidän pojat ainakin tykkää, että äiti on kotona :) Ja mieskin. Ja mitä pahaa siinä on, että otetaan vähän omiamme takaisin?

Vierailija:

Työttömienhän täytyy raportoida kaikki liikeensä työkkärille ja olla koko ajan valmiina osallistumaan ties mille kursseille ja ottamaan tarjottu työ vastaan. Eiköhän kotiäitiys ole ihan vapaaehtoinen valinta, toisin kuin työttömyys yleensä, eivätkä ne liity millään tavalla toisiinsa. Kouluikäisten lasten kotiäiti ei saa kelalta mitään tukia, millä tavalla hän siis muita ihmisiä haittaa??

Vierailija:

Oli aina kivaa tulla koulusta kotiin, kun äiti oli siellä odottamassa mua ja sisaruksia. Ja hän ei saanut penniäkään rahaa mistään, lapsilisiä lukuunottamatta, ja nehän kuuluvat kaikille - myös työssäkäyville. Isä tienasi kyllä niin paljon, että elätti hyvin koko perheen, ja rahaa riitti myös harrastuksiin, lomamatkoihin jne. Arvostan vanhempieni valintaa ja olen kiitollinen kotikasvatuksestani!

...ja voi olla rouva hoitamassa kotia. Oma mieheni haluaisi minun olevan kotihengettärenä, jos se vain olisi mahdollista. Se olisi ihanaa, mutta mieheni ei ole niin kovatuloinen. Pitkät hoitovapaat ovat olleet minulle itsestäänselvyys. Minulla ei ole kiirettä työntää lapsiani kenenkään toisen niskoille ja maailmalle keskenkasvuisina ja piste.

Juuri noin minäkin ajattelen ja sama tilanne meillä! :)