***3-kuumeilijat*** viikko 33

Kyllä se on kivaa saada varmistus, et tosiaan on jotain elämää tuolla sisäpuolella.



Mulla on kaveri lääkäri ja hän sanoi, et jos nyt alussa menee ultraan ja todetaan viikkoja vastaava sikiö ja sydän lyö niin keskenmenon vaara on todella minimaalinen, vaikkakin olemassa mut kuitenkin. Kyllä mulla ainakin tuli hyvä mieli siitä ultrakäynnistä.

Ja voi huh tätä väsymystä! Päiväunistakin voin vaan haaveilla kun kuopus nukkuu unet ap- ja ip- ja esikoinen keskipäivällä jos nukkuu lainkaan. Ja tuo pienempi herää joka aamu viimeistään klo 6.



Me ei olla vielä kerrottu tästä raskaudestakaan, ainoastaan yksi ystäväni tietää. Aiemmin kyllä avoimesti haaveiltiin 3-5 lapsesta, mutta kuopuksen pikkuvauva-aikoina taas vannottiin, että tässä nämä ovat ;). Oon ihan varma, että monet tulee järkyttymään.. Ja tietty aattelee, että ne yrittää vielä sitä tyttöä. No, siihen on hyvä sanoa, että ei kyllä ehditty yrittämään mitään.



Täälläkin on peukku pystyssä, että negat muuttuvat plussiksi. Mullehan kävi just niin, että plussa tuli vasta reilusti odotettua myöhemmin. Voisikohan tuo raskaushormonitasokin nousta näin 3. kerralla hitaammin!?



t. P-L rv 5+ ja ultraan pari viikkoa.

Elikkä odotuspuolella on nyt sitten KOTILOT-porukka aloitettu. Esittelyt laitoin ja päivittelen taas tarpeen mukaan. Toivottavasti tullaan monet täältä nopeasti teidän plussanneiden perässä sinne!!



Mä täältä huhuilen Super-Janea, kun ei ole silmiini osunut, että oisit kuulumisia käynyt laittamassa..



T: AIHA

Yk 2, kp 27/28

Alotin myös viikonlopuksi odotuspuolelle Kotiloiden pinon.



Me lähdetään reissuun nyt su ja tullaan vasta ens perjantaina takas, eli tuskin pääsen koneelle sillä aikaa. Eli toivottavasti testi näyttäis plussaa huomenna (tai täti tulis), niin ei tarvii teidän mun puolesta jänskätä koko viikkoa, hih.



AIHA

Elikkä tää on vaan ihan omaa uteliaisuutta...kuinka monesta te haaveilette itse ja miehenne kanssa yhdessä?



Me haaveilemma yhdessä kolmesta. Minä neljästä...Kyllä mieskin on sanonut (ennen lapsia), että olisihan se mukavaa, kun lapsia olisi paljon, mutta nyt on ääni muutunut kellossa, kun tää rumba on todellista :)

Meillä voi olla, että jää tuohon kolmeen, mutta salaa edelleen haaveilen neljästä. Se ollaan kyllä puhuttu, että kaikki tehdään putkeen mitkä " tehdään" siis SAADAAN ja sitten se on siinä...mutta katsotaan nyt. Eli meillä siis kolmesta yhdessä ja minä neljästä.



Ps. Ennen ajattelin, että vaikka kuusi...mutta nyt itselläkin hieman laskenut tuo määrä...heh, heh! Vaikka luulen, että poden vielä mummonakin vauvakuumetta :)

Pps. Kiusaan kyllä miestäni siitä neljännestä...eikä hän nyt ihan jyrkkää ei:tä ole sanonut.... mutta kunhan saisi ees sen kolmannen ja kaikki menisi hyvin!

En meinannut kirjottaa enää tähän pinkkaan mutta kun ei hotsita tehdä sitä mitä piti, niin luistan sitten hommia tänne karkuun.



Jee mikä muisti, kuka se haaveiltavien muksujen määrästä kyseli? No, minä siis olen puolitosissani sanonut kaikille kysyjille että viisi hankitaan (huom. tuo hankkimisen varmuus, as if...), mies taas tyytyisi kolmeen. Ei se ole mun viittäni teilannutkaan. Täytyy nyt katsoa, on se ennenkin ollut hiljaa vaan kun mä jostain intoilen ja vasta sitten sanonut että on toista mieltä. Nyt vaan taas tuntuu että kun sais edes tämän kolmannenkin. Ajattelin joskus että jos tunteella mennään, niin lapsia tehdään niin kauan kuin hedelmällisyyttä on. Järjellä jos taasen pitää ottaa niin sitten sanoisin että sihen saakka yritetään (ja katsotaan miten paljon ehditään) kunnes täytän 35 (sanotaan naisen hedelmällisyyden laskevan siinä kohtaa). Elämäntilanne muutenkin on se että mieluummin muksut putkeen ja sitten ei enää iltatähtiä. Mutta kuten kaikessa, elämä näyttää sitten miten homma oikeasti meni.



Odottajia tuntui parveilevan tämä pino täynnä, en ota kantaa niihin nimiasioihin sen enempää, kotilot kuulostaa hyvältä.



Katoin muuten sen 4D dokkarin niistä viitosista. Vahvisti taas mun tätä lääkevastaista käsitystäni. JOtenkin vierastan lääkkeitten ottoa ja mullekin jotkut ehdotteli että hae joo clomeja kun oli kierto sekasin (imetyksestä). En tasan hae ihan heti kun kerran voi napsahtaa vitoset... Rapisis mun viiden lapsen toive komiasti rikki. (Tiedän että ehkä Suomessa sitä lääkkeen ottoa seurattaisiin tarkemmin ultrilla, tiedä häntä.) Kun vaan jaksais itse uskoa tähän " luonto kyllä hoitaa kaiken parhain päin" -teoriaani siinä kohtaa kun kierto mättää taas. Oli muuten aika ällö dokumentti, pari hymyili vaan koko ajan ja hymisteli, olivat just muuttaneet, mies saanut uuden työn, aloitti opiskelut, talo täynnä umpivieraita ihmisiä eikä yhtään ottanut heitä mikään pattiin eikä hermo mennyt.TOSI todenmukainen...



Tää kierto kyllä näyttää normaalilta jo, peukut pystyyn. Kk-vuoto loppui 6 pvässä, ovisoireita on tuupannut nyt jo viikon ja uskoisin että on ollut tänään. Sais kyllä jo tulla, koitettiin miehen kanssa hommia joka toinen päivä ja ollaan jo ihan uupuneita, se EI vaan ole meidän tahti. Lämmöt näyttää huomenna josko ovista on ollut. JOtenkin kyllä on sellanen olo että en jaksa enää siitäkään välittää jos ne nyt vippaa jotenkin väärään suuntaan. Ovistestejä tein ( ne loput jämät) enkä kyllä niillä bongannu plussaa, mulla on kyllä usko mennyt niitten käytön autuuteen. Ihan turhia ovat jos ite tuntee ovisoireita (ja saa lämmöillä tarkastettua jälkeenpäin tapahtuiko se).

Sen verran mennyt into tähän ittensä tsemppaukseen etten edes ole laskenut mikä laskettu aika tulis jos nyt tärppäis.



Kiva juu oireitakin on ollut: alavatsan turvotusta, pms- tyyppistä jomotusta, toispuoleista nippailua, alaselän " tuntua" , pala kurkussa, limaa. Ja siis nää on nykyään näemmä mulla ovisoireita, hienoa, eipä mene kovin huomaamatta ohi...



yk 8, kp13/25-41

LAPSIMÄÄRÄTOIVE: Yhteinen: ainakin 4. Miehen mielestä 6 kuulostaa liian paljolta, mutta ei olla mitään lyöty lukkoon;) Meillä kun vuosia on (jos kaikki menee hyvin!) vielä paljon edessä. Kerettäis tehdä vielä vaikka toinen sarja... Saa nähdä, mihin elämä johtaa. Tähän mennessä ollaan oikeastaan aika yllättyneitä, että elämämme ei olekaan vielä kaaosta, kun sellaisen kuvan saa monesta perheestä, joissa on pieniä lapsia. Pienten järjestelyjen ja sopeutumisten jälkeen ollaan saatu aika hyvin järkättyä tää arki sellaiseksi, että siinä on kaikkien hyvä olla!



Lapset nukkuu nyt, mies on juoksukisoissa. Kohta lähdetään yhdessä ihmisten ilmoille. Taidanpas lähteä keittämään kahvit.



OM yk1 kp9/??

Kävimpä nyt vielä laittamass viestiä. Huomenna aamulla startataan reissuun ja palailen maisemiin sitten pe tai la. Pidän peukkuja piinailijoille, että viikon päästä saan lukea sitten plussaviestejä!



Itsellä kans täällä jännät paikat. Testi näytti edelleen negaa tänään. Et saas nyt nähdä sitten...



Mut mukavaa viikkoa kaikille!



T: AIHA

Yk 2, kp 28/28

Ovulaatiotesti näytti sunnuntai-aamuna plussaa (tasavahvat viivat), eli ovis on ollut luultavasti maanantaina.



No, oltiin lasten kanssa tänään pidemmällä matkalla puistossa. Siellä ollessa iski kauhee migreenikohtaus. Mulla on kyllä siihen lääkkeet (Miranax), mutta heti kävi mielessä, et uskaltaako ottaa. No, oli kuitenkin tilanne, et ei päästy heti lähtemään puistosta poiskaan, ei oli IHAN PAKKO ottaa se lääke. En olisi selvinnyt puistosta pois, koska migreeni vie multa toimintakyvyn (näkö ja puhekyky ja oksentaminen). Sit kun tultiin kotiin, tarkistin, et miten lääke suhtautuu sikiöön ja siitä varoteltiin, et voi vaurioittaa sikiötä. Tekstissä jatkettiin, että ei suositella raskaana oleville, mutta lääkärin määräyksestä voi saada luvan.



Mitäs jos mä nyt olen vaarantanut mahdollisen lapseni terveyden??!!

Tällä hetkellä toivon, et kinnittymistä ei olisi vielä tapahtunut. Oireitakaan ei ole kyllä siihen suuntaan vielä ollut, mut en kyllä muista et olis aikasemminkaan ollut.



vuma

yk 1, kp 22/28

vaikka reissupakkaus ja lähtökahinat menossa.



Vuma, elä murehdi, pahaahan sekin pienelle tekee. Ei vaan, ekassa raskaudessa neuvolassa tenttasin tätiä että miksi se eka neuvola on niin myöhään, siinä ajassa (8 vkossa) ehtii jo vauvan tappaa maksansyönnillä ja alkoholilla ja muilla. Ilmeisesti se on ihan hyvä ajankohta yleisesti lääketieteen mielestä, jos sikiö niin herkästi vahingoittuisi niin kai neuvolaan otettaisiin heti kun sinne ilmottautuu ja pidettäisiin valtava puhuttelu aiheesta " tämä on vaaraksi ja tämä ja tuo se vasta huippuvaarallista on" . Että kunhan et popsi kilomäärin niitä lääkkeitä niin en tosiaan usko että pieni määrä aiheuttaa vielä haittaa. Sitä paitsi eikös sikiö olisi vielä tuossa vaiheessa omavarainen ruskuaispussinsa kanssa. Nostan hattua sun optimismille että uskot siellä noilla päivillä jo vauvan olevan :-)

Esikoisen sain, kun olin just täyttänyt 20v ja se oli sellainen harkitsematon homma, silloisen kihlattuni nykyisen mieheni kanssa ajateltiin että olis ihan hauska homma saada lapsi mutta se olikin tosi rankkaa.



Nyt esikoinen siis 4v8kk ja toinen, " vahinkolapsi" mutta raskaustestistä lähtien äärimmäisen toivottu tapaus on 2v3kk. Ajattelin, kun sain tietää odottavani tokaa, että EI OO TOTTA! Ajateltiin, että kun esikoisen kanssa oli niin rankka vauva-aika, että yksi riittää.

Tämä pikkukakkonen, poika ja varsinainen vaahteramäen eemeli, on aikamoinen. Koko ajan joka paikassa ja jatkuvasti tekemässä jotain kamalaa, tuhmuuksia tai muuten vaan roikkumassa kolmemetrisen kiipeilytelineen tangossa yhdellä kädellä, heittämässä kuperkeikkaa 5-metrisestä liukumästä alas tai sen sellaista.

Lisäksi hän on äärimmäinen sylivauva, mamman oma kultapoika jne.



Ja nyt... Järkyttävä vauvakuume just iskenyt!!

Luulin olevani raskaana (siitä palstalle pari päivää sit kirjottelinkin) ja kun mulla on mielialalääkitys (paniikkihäiriöoireiden ennaltaehkäisyyn, ei siis masennukseen) niin painelin veritestiin että saisin heti raskauden todettuani alkaa lääkitystä lopettelemaan, se kun pitää tehdä hitaasti ja step-by-step.



Ja voi ihme, testi olikin negaa vaikka olin melko varma raskaudesta!

Olin koko päivän tosi surullinen, kun olin parin päivän ajan miettinyt että jee meille tulee kolmas :-)

Mulla oli kaikenlaisia syitä sille, miksi ei kolmatta, mutta nyt ne kaikki syyt on kadonneet taivaan tuuliin ja tuntuvat ihan pinnallisilta.



No onhan niitä syitä periaatteessa, miksi ei ehkä kannattaisi hankkia lapsia lisää:

-mulla ei oo vielä koulutusta, pelkkä yo, ajattelin lähteä kouluun kun esikoinen 2v mutta kuinka kävikään...

-Meillä ei oo autoa eikä oo varaa ostaakaan, miehellä ei edes korttia

-Asutaan 5 kerroksessa talossa jossa ei ole hissiä

ja niin edelleen......... :-)

Mutta kaikki nuo syyt tuntuvat nyt ihan kukulta :-P

Haluaisin vaan niin kovasti olla taas raskaana!!! :-) :-)

Sylini kaipailee pikkuvauvaa.



Suurin huolenaihe on tuo pikkukakkonen, joka varmaan käyttäytyy aivan järkyttävän kamalan ilkeästi mahdollisesti tulevaa vauvaa kohtaan... Hui.



Voi apua... Olen ihan huumassa... On se luontoäiti katala kun se ei kunnioita ihmisten suunnitelmia vaan pukkaa vaan suurensuurta luonnollista tarvetta eli vauvakuumetta.................

Mulla on asenne se että kellekkään ei kerrota, ennen kun itte huomaa:)

Otin jo edellisen kohdalla sen käyttöön, koska aivan ensim. raskaus ennen esikoista meni kesken ja siitä kerkesin hehkutteleen ja iloitseen kaikille niin paljon, että kun meni sitten kesken rv 10 niin ihmiset puhu selän takana, kun ei uskaltanut tulla suoraan kysymään...

Kaverit ei tienny meidän kakkosesta vasta kun kk ennen laskettuaaikaa. Ei ollut pitänyt yhteyttä ja mulla ei ollu tarvetta kertoakkaan.. oli hieman ihmeissään.

Nyt siis tulee jos on tullakseen ja porukka huomaa jos on huomatakseen =) En aijo edes omille tai miehen porukoille mainitakkaan asiasta... niillähän olis heti omansa asiaan sanottavana!



Mun haave on ollu 3 lasta... lähes aina. Mutta se tytön kaipuu on niin suuri, että oon valmis yrittämään neljästäkin jos kolmas ei ole tyttö. Mies tuumaskin että mitä sitten kun kaikki neljä olisikin poikaa.. hmmmm... no who knows??

Mies olis tyytyväinen näihin kahteen poikaan.. Hyvä kun sain väkisin vääntämällä heikon suostumuksen kolmanteen...



mintturouva: mulla on suurinpiirtein aina ollu toi 34. Hieman joskus heitelly 32-36. Piinaillaan sit kaikki yhdessä =)



kp 10/34

ennen reissuun lähtöä.



Ei näy tätiä vielä ainakaan. Ja tänä aamuna sai kärsiä tästä kuuluisasta aamupahoinvoinnista... Eli toivoa on!!



AIHA

Yk 2, kp 29/28

joten täällä aloitellaan pikku hiljaa uutta kiertoa... Tällä hetkellä kyllä vuodan vielä kuin niagara! No, onpahan ainakin kunnon vuoto, niin ei jätä mitään arvailujen varaan... Viimeksi kun vuoto oli neljän päivän tuhrut. Onpahan ainakin ylimääräset hormoonit poistuneet elimistöstä.



Pikkuisen olen tietysti pettynyt, mutten mitenkään pahasti... eka yrityskiertohan se vasta oli ja tosi vähän pupuiltiinkin, joten ihmekkös tuo.



Nyt ulos poikien kanssa



Kisu yk2, kp 3/33

Kyllähän se harmittaa, vaikka yritys ois vasta alussa. Samaa tässä itsekin mietin, kun ei olla pupuiltu ihan joka toinen päivä, eikä joka kolmaskaan aina. Tulee, jos on tullakseen. Enää ei asiaan voi tässä kierrossa vaikuttaa. Tässä kierrossa sitten yritystä uudestaan ja enemmän, vai?



Nyt on oma mieli jo laantunut eilisestä lääkehässäkästä. Kiitokset vaan Leekolasselle rauhoittelusta. On sitä ihmiset räkäkännejäkin ottaneet, ennenkuin ovat tienneet raskaudesta mitään. Mutta sillä hetkellä säikähdin tosissaan.



Tämä pikkukolmonen, jos ja kun meille tulostaan ilmoittaa, tulee todennäköisesti olemaan viimeinen lapsi meidän perheessä. Joskus seurustelun alussa mieheni haaveili kolmesta lapsesta ja mä kahdesta, mut nyt oli poikien myötä, yllätys yllätys, homma kääntynyt toisin päin. Mä voisin haluta sen neljännenkin, mut miehen suostuttelu tähän kolmanteenkin oli jo riittävän vaikeaa.



Olen leikilläni (puolitosissani) heittänyt kavereille, että mulla on kauhee vauvakuume. Nyt yks kaveri kysyi, et onkos ehkäisy jätetty pois ja pakko oli tunnustaa, kun en osaa valehdella. Kukaan ei kuitenkaan, yhden kaverin lisäksi, tiedä, et meillä on yritys oikeesti jo päällä. Eikä varmaan kerrotakaan, kun vasta pakon edessä tai kun itse huomaavat.



Ensi viikolla täällä piinaillaan! Onko muita? Gigi ainakin!



vuma

yk 1, kp 23/28-30?

Tänään ällötystä ja lähes oksennus. Piti autolla kaartaa tien sivuun hengittelemään happea ja miettiä oksentaisiko vaiko ei. Kuola valui suuhum ja sitä nieleskellässä mietin, että tälläistä se taisi olla esikoista odottaessa.



Kenties pääsen siis pian ainakin testaamaan :)



tölökki kp 23