Loukkaannutko, jos sinua ei muisteta synttäripäivänä?
Loukkaannutko, jos sinulle tosi läheinen ja rakas ihminen ei muista sinua syntymäpäivänäsi? Täytin vasta 30v ja mun sisko ei muistanut mua mitenkään. Pidin pienet juhlat perheen kesken ja sanoin kyllä, etten tarvitse mitään isompia lahjoja. Mutta edes joku kortti/kukka olisi ollut kiva. Itse en ikinä menisi kenenkään juhliin ilman jotain pientä muistamista, vaikka olisi sanottu ettei tarvitse lahjoja. Veisin edes kortin. Olen todella loukkaantunut. Kun otin asian puheeksi siskoni kanssa, niin hän loukkaantui puolestaan siitä, että en "arvostanut sitä että hän tuli paikalle". Hänen mielestään se hänen tulonsa oli se lahja..
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Tänä vuonna täytin 50v kuten lukuisat ystäväni, eikä minua juuri ole muistanut kukaan. En tiedä loukkaako vai surettaako enemmän, mutta ei tämä näkymättömyys kivaa ole.
Saas nähdä kuinka käy. Itsellä kesällä samat pyöreät. Yleensä kukaan ei onnittele tai muista merkkipäiviäni. En siis oleta nytkään. Ehkä jopa noloa on, jos onnittelevat nyt. Itse pidän ihan yhtä isona päivänä tätä päivää, 27 v synttäreitä tai 50 v synttäreitä.
Jos päivänsankari ei sano mitään erikseen lahjoista niin silloin on mielestäni epäkohteliasta tulla tyhjin käsin. Jos taas päivänsankari nimenomaan toivoo ettei lahjoja anneta on mielestäni epäkohteliasta olla kunnioittamatta tuota toivetta.
Yksi ärsyttävimmistä asioista maailmassa on ihmiset jotka eivät voi sanoa suoraan asioita. Ei riitä lainkaan ymmärrystä niille jotka sanovat etteivät halua lahjoja mutta loukkaantuvat jos ihmiset kunnioittavat tuota pyyntöä.
Mutta jos ap on ilmaissut asian jotenkin niin ettei tarvitse mitään suurta/kallista muttei muuten ole mitenkään kieltänyt lahjojen antamista niin kyllä sitten on mielestäni ihan kohteliasta vieraan tuoda vaikka kukkia, skumppaa tms.
Olen varmasti hirveän pikkusieluinen mutta en voi unohtaa sitä, etten saanut 50-vuotispäivänäni yhtään ainutta kukkaa keneltäkään. En mieheltä, en pojalta, en sisaruksilta, en vanhemmilta, en ystäviltä. Tekstarionnitteluja tuli kyllä.
Yleensä olen saanut onnittelukukkia paljon vähäisemmistäkin syistä.
Tämä asia on jotenkin jäänyt painamaan mieltä mutta ikinä en sitä kyllä aio ottaa puheeksi ja pahoittaa muiden mieltä.
Sen kyllä opin, että itse muistan entistäkin huolellisemmin muiden merkkipäivät ja onnittelen heitä.
Riippuu ap miten olet sanonut. "Ei sitten tarvitse tuoda yhtään mitään." on eri asia kuin " en odota lahjoja, mutta tulkaa kahville."
Mutta joo, ehkä minäkin loukkaantuisin. Tykkään itsekin muistaa läheisiä, vaikka vaan kortilla tai kukalla, niin sitten tuntuu joskus tympeältä, jos minua ei muisteta mitenkään. Ja mielestäni vaikka olisi tasavuotismerkkipäivänään matkoilla, ei se tarkoita sitä, että ihan lähimmät ei edes onnittelisi, vaikka whatsapp-viestillä tai tekstarilla tms.
Omat vanhempanikaan ei muista niin mitä luulisit muistaako kukaan muu?
Enempi mielenkiinnolla odottelin että muistaako kukaan. Teini hiffasi lukiessaan automatkalla iltapulua, että hei tänään on 5. päivä, eikö sulla ole synttärit. Ja mieskin sitten sanallisesti onnitteli.
Ellei olis ollut koronarajoituksia, olisin varmaan tauolla ajanut jonkun paremman kahvilan pihaan ja tilannut porukalle kakkukahvit, ihan itse siis.
Veli muistaa aina pari päivää väärin ja laittaa sen tekstarin miten sattuu. En loukkaannu.
Ystävistä se jolla on merkitystä ei varmaan edes tiedä milloin mun synttärit on, ei ole sen tyylinen ihminen. En loukkaannu.
Muuta sukua ei enää ole.
Olis kyllä hienoa saada kukkia. Kerran elämässä. Se 50 lähestyy mullakin..
Te, jotka toivotte esim. kukkia läheisiltä merkkipäivänä, niin sanokaa se etukäteen! Monesti erityisesti miehet on niin törppiä, ettei ne tajua miten iso juttu kukat naiselle on! 💐
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka toivotte esim. kukkia läheisiltä merkkipäivänä, niin sanokaa se etukäteen! Monesti erityisesti miehet on niin törppiä, ettei ne tajua miten iso juttu kukat naiselle on! 💐
Se ei ole sama asia. Siis, että sanon sille. Sellainen itse hoksattu kukkapuska on ihana yllätys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka toivotte esim. kukkia läheisiltä merkkipäivänä, niin sanokaa se etukäteen! Monesti erityisesti miehet on niin törppiä, ettei ne tajua miten iso juttu kukat naiselle on! 💐
Se ei ole sama asia. Siis, että sanon sille. Sellainen itse hoksattu kukkapuska on ihana yllätys.
Ei ole sama asia, mutta on se parempi kuin ei mitään! Ja ehkä vuoden päästä mies muistaa "ai niin, se vaimo tykkää kukista" ja tuo kimpun yllärinä. Miehet ei ole ajatuksenlukijoita. Aika yksinkertaisia olentoja itseasiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka toivotte esim. kukkia läheisiltä merkkipäivänä, niin sanokaa se etukäteen! Monesti erityisesti miehet on niin törppiä, ettei ne tajua miten iso juttu kukat naiselle on! 💐
Se ei ole sama asia. Siis, että sanon sille. Sellainen itse hoksattu kukkapuska on ihana yllätys.
Ei ole sama asia, mutta on se parempi kuin ei mitään! Ja ehkä vuoden päästä mies muistaa "ai niin, se vaimo tykkää kukista" ja tuo kimpun yllärinä. Miehet ei ole ajatuksenlukijoita. Aika yksinkertaisia olentoja itseasiassa.
Ehdottomasti parempi se, ettei saa mitään kuin se, että sanon sille, että osta mulle kukkia.
Täytin myös 30 (viime kuussa), äiti soitti onnittelupuhelun, mutta sisko ja veli eivät huomioineet mitenkään. Eikä kyllä kukaan muukaan, äitini lisäksi. Olisin ilahtunut todella paljon esimerkiksi ihan vain kortista - siitä olisi jäänyt konkreettinen muisto.
En loukkaannu. Lähipiiri tietää, etten tykkää muistamisista , mistään merkkipäivien vietosta.
Ihan turhaa aikuisten kohdalla. Ymmärrän, että lapsille voi olla tärkeää, että muistetaan.
Tiedän muutaman perheen, joissa juhlitaan kaikkien perheenjäsenten nimi ja syntymäpäivät. Tosin vain sukulaisten kanssa, kun ei ole lainkaan ystäviä. Itse kokisin tosi rasittavana, jos pitäs kaikki merkkipäivät juhlia.
Meidän suvussa juhlijat lopetettiin kun lapsi täytti 10-13v ja sen jälkeen vain rippi/ yo ja valmistujaisjuhlat. Lapset valitsisivat itse, ettei enää haluta mitään juhlia, kun murrosikä tuli.
En loukaannu!Ostan itselleni aina neilikka kimpun syntymäpäivänäni.Onnitelen itseäni ja olen kiitolinen elämästäni.( neilikka on ainoa kukka joka kotini kestää,oli kesä tai talvi aina liian lämmin,vaikka patterit nolilla) Niin kauan kun kaupoissa on saatavilla neilikoita,ostan muutenkin uuden kipun itseni iloksi.Viimeksi 7.4.