Leikkipuistoriita – Mitä olisit tehnyt?
Kävin oman taaperoikäisen lapseni kanssa eilen leikkipuistossa, ja siellä oli meidän lisäksemme vain viiden lapsen porukka puuhailemassa omiaan. Mukana oli sekä tyttöjä että poikia, ehkä 2-3-luokkalaisia, ei mitään pikkulapsia mutteivät ihan esiteinejäkään vielä.
En seuraillut heidän touhujaan sen tarkemmin, huomasin vain sivusilmällä että huuto yltyi ja lapsilla vaikutti välillä olevan jotain sanaharkkaa ja ehkä tönimistäkin. Havahduin, kun tytöt kaatoivat yhden pojista maahan ja lähtivät juosten viemään pojan pipoa kuralätäköön. Poikaa näytti sattuneen ja ärähdin kovaa tytöille, että nyt riittää, kaveria sattui ja menette heti pyytämään anteeksi. Pipon vienyt teki heti kuten käskettiin, pari muuta yritti luimistella pois, johon huusin, että kaikki ja heti.
Tytöt menivät kaikki pojan luo, mutta jäin itse omaa lastani vahtimaan, enkä kuullut, mitä lapset keskenään juttelivat. Pian tytöt jo poistuivat paikalta, ja kerkesin jututtamaan paikalle jääneitä poikia vasta sen jälkeen.
Kaadettu poika vaikutti jotenkin tosi surulliselta, ja jäi harmittamaan, etten päässyt lasten keskeiseen anteeksipyyntötilanteeseen mukaan tueksi, enkä ollut oikeastaan perillä, mistä koko episodissa oikein oli kyse. En osannut mitään järkevää sanoa, enkä tehdä. Poika oli lyönyt päänsäkin, sehän voi olla jopa vaarallista.
Mitä olisin voinut tehdä toisin?
Se voi olla. Äitini on samanlainen vieraita lapsia läksyttävä, mikä lapsena oli tosi kiusallista. Mut nyt alan pikkuhiljaa ymmärtää, ettei ole helppo tämä aikuisen osa, ei...
AP