Lue keskustelun säännöt.
Vanha sukulainen pelkää vastaantulevia koiria. Mitä tekevät koiran emännät ja isännät...
09.04.2021 |
Mulla on yli kasikymppinen sukulainen, joka pelkää koiria. Hän pysähtyy aina kun koira tulee vastaan ja odottaa, että koira ja ihminen ohittavat hänet. Kuulemma tosi usein koiranomistaja livertelee, miten tätä koiraa ei tarvitse pelätä ja miten se on ystävällinen ja muuta. LOPETTAKAA STANA SE. Miksi ihmeessä haluatte antaa ystävällisen turrenne haistella pelosta jäykkänä seisovaa mummelia?! Miksi pysähdytte 'kouluttamaan' vanhusta, miksi ette vain kävele ohitse ja päästä häntä piinastaan? Eikö se riitä, että moni muu ihastelee lemmikkiä ja haluaa taputella sitä? Miksi paniikissa seisovan vanhuksen pitäisi tehdä samoin?
Ymmärrän sen, että teidän on vaikea ymmärtää mutta voisitteko TE kuvitella millaista siitä pelkäävästä ihmisestä tuntuu! Kiitos.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää ihmiset, jotka pelkäävät lähes kaikkea. Oli ne sitten koiria, ajoneuvoja tai mitä tahansa. Moni vanhempi manipuloi myös lapsensa tuohon pelkuruuteen.
Meillä on aina ollut koiria. En ole ennen pelännyt, mutta Baltiassa asuessani opin pelkäämään. Ja moni suomalainen koira on itäistä jalostussukua, joka on ihan erilaista kuin läntinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on vähän vaikea tietyssä mielessä ymmärtää näitä koirapelkohysteerikkoja. Suomessa on niin paljon koiria, että joka kerta kun ulkona kävelee niin törmää vähintäänkin yhteen. Jos parinkymmenen vuoden aikana ei koira pure tai käy päälle niin luulisi siinä olevan ihan tarpeeksi henkilökohtaista kokemusta, että ei ne koirat sulle mitään tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs mummeli tuli minua ja koiraani kerran vastaan polkupyörällä, pysähtyi kohdallemme ja katsoi meitä kohti. Olimme koirani kanssa eri jalankulkuväylällä, liittymässä tälle polkupyörämummon väylälle, välillämme oli noin 2m matkaa. Koirani keskeytti nurmikon haistelun, koska mummo katsoi meitä, ei kuitenkaan yrittänyt lähestyä, heilutti vain häntää ja katsoi naista takaisin.
Sitten yhtäkkiä, ilman että kumpikaan meistä liikkui mihinkään suuntaan, meillä oli edelleen se 2m väliä toisiimme, mummo kirkaisi jotain: "Älä anna sen tulla lähelle!!!" Yllätyin niin, että aloin vahingossa nauraa. Emme olleet edelleenkään liikkuneet kumpikaan (eikä koira!) mihinkään suuntaan tilanteessa. Lähdin koirani kanssa pois tilanteesta päinvastaiseen suuntaan kuin mihin mummo oli menossa, toki naurureaktioni vähän nolotti. Mutta miksi ihmeessä tämä ihminen oikein pysähtyi katselemaan meitä ja provosoimaan mahdollista tilannetta? Jos pelkää koiria, niin olisi jatkanut matkaa vaan. En pysty vieläkään ymmärtämään tämän mummon ajatuksenjuoksua.
Oliko koirasi fleksissä? Siinä tapauksessa ymmärtäisin mummon pelänneen, että se ampaisee yhtäkkiä hänen luokseen. Hermostuttavaa ohittaa oman koiran kanssa noita fleksitaluttajia, kun vaikka kuinka kaukaa yrittäisi mennä ohi, niin yhtäkkiä se fleksikoira lähteekin ryntäämään kohti ja sitä hihnaa vain riittää ja riittää metrikaupalla.
Ei ollut flexissä vaan narussa. Ja meinaatko, että mummo pyöräillessään olisi kaukaa nähnyt, kummanlainen hihna minulla on kädessä? Todennäköisempää se "ryntääminen" on, jos jää kohdalle pällistelemään.
Aika outo tilanne. Ehkä hän sekoitti sinut ja koiran johonkin aikaisempaan kokemaansa? Itse inhoan, kun ihminen on kevyenliikenteenväylällä ja itse tulen pyörällä. Yht'äkkiä jostain näkymättömyysestä, ojasta hyökkää haukkuvakoira flexi pitkänä pyörän eteen. Ei se haukkuvat koura pelota, mutta pelottaa et se sekopää jää pinnojen väliin.
Vierailija kirjoitti:
Mun on vähän sevaikea tietyssä mielessä ymmärtää näitä koirapelkohysteerikkoja. Suomessa on niin paljon koiria, että joka kerta kun ulkona kävelee niin törmää vähintäänkin yhteen. Jos parinkymmenen vuoden aikana ei koira pure tai käy päälle niin luulisi siinä olevan ihan tarpeeksi henkilökohtaista kokemusta, että ei ne koirat sulle mitään tee.
Minua takaapäin ohimennessä purrut koira pohkeeseen. Se sattui, mutta vasta kotona huomasin hampaiden rikkoneen farkut ja menneen ihonläpi. koira oli pitkän flexin päässä ja omistaja seisoi juttelemassa. En edes mennyt koiran ohi, vaan kauempaa piha-alueella. Omistaja vain ihmetteli, että miten nyt noin. Tuskin edes tajusi, että koira puri kunnolla. Tai sitten esitti, että koiran käytös oli yllätys. Minulla on myös vastustuskykyyn vaikuttava ominaisuus, saan infektion helposti ja joka infektio vaikuttaa elimistöä heikentävästi. Yllätysmoä todellakaan halua joutua yllättävään tilanteeseen naapurin nuoren miehen kolmen "Bull"tyyppisen koiran kanssa. Miehellä ei ole mitään mahdollisuuksia hallita koiria, jos ne yllättäen päättävät seota.
Vaikka onkin ensisijaista, että koiranomistaja hallitsee lemmikkinsä ja ohitus sujuu mallikkaasti, voi olla, että sekä omistaja että koira lukevat mummoasi väärin.
Itse kohtaa päivittäin vanhuksia, jotka pysähtyvät voidakseen tervehtiä koiraa. Koirani on minusta riippumattomista syistä oppinut, että ihminen, joka pysähtyy hänen kohdalleen, haluaa tervehtiä. Ja totta kai halua ilahduttaa niin lapsia kuin vanhuksia ja antaa heidän rapsutella kilttiä koiraani.
Kuten täällä on jo monesti todettu, tilanne olisi helpompi mummolle, jos hän vain jatkaa reippaasti (omaan tahtiin) eteenpäin. Vielä parempi, jos voi kääntää katseen pois, mutta ainakin ihminen osaa tulkita tilanteen ja ohjata koiraansa, jos mummo ei pysähdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Punainen liina koiralle/hihnaan/käsivarteen?
JOS EI halua tutustua!
On se kumma et ongelma on mummossa vaan ei koskaan koiranomistajassa 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ne koirat vaan pitää pitää kiinni! Vastuullinen omistaja huolehtii, että koira ei pääse vastaantulijoiden lähelle. Niin paljon olen esim. lenkkeillessä kuullut sitä irtiolevan koiran hypätessä päälleni, että ei se mitään tee, se on kiltti. Aina en ole huomannut koko koiraa etukäteen ja en näin ollen en ole osannut varautua "olemalla välinpitämätön ja menemällä vain eteen päin". Lenkkipolulla, jonne koirat eivät kuulu, varsinkaan irtiolevat.
Mitä jos vastaantuleva ihminen hyppäisi rinnuksille, nuolaisisi naamasta tai työntäisi nenänsä jalkoväliin? Kukaan ei varmaan ole sitä mieltä, että ei haittaa, se nyt vaan on sen luonto! Päällekäyvästä ihmisestä tehdään rikosilmoitus, mutta koiran kanssa päällekäyvän edessä olen lainsuojaton.
Minulla on oikeus koskemattomuuteen. Minulla on oikeus olla pitämättä koirista.
Olin kerran saada kaupungin luontopolulla halvauksen kun metsästä rymisti valtava musta otus muristen ja huohottaen. Olin varma että se on karhu ja että päiväni päättyvät siihen. Itkua nieleskellen tajusin sen sitten todella isoksi koiraksi joka rymisteli edellä ihmiset jonkin matkan päässä perässä. Koira oli irrallaan.
Huolimatta siitä et koira oli ystävällinen jne niin ensi kerralla solvaan ja huudan ihmiset maanrakoon.
Kaupunkialueella koira on pidettävä kiinni kytkettynä. Kun vastaantulevat ihmiset huomauttavat asiasta, sinun on turha nyrpistää ja väännellä naamaasi. Kytkettynä ei tarkoita myöskään sitä, että koirasi juoksee flexin ja kymmenien metrien päässä samalla kun sinä tuijotat kännykkääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun on vähän vaikea tietyssä mielessä ymmärtää näitä koirapelkohysteerikkoja. Suomessa on niin paljon koiria, että joka kerta kun ulkona kävelee niin törmää vähintäänkin yhteen. Jos parinkymmenen vuoden aikana ei koira pure tai käy päälle niin luulisi siinä olevan ihan tarpeeksi henkilökohtaista kokemusta, että ei ne koirat sulle mitään tee.
Niin siis sinun neuvosi on fobioista, peloista ja traumoista kärsiville "ota vaan itseäsi niskasta kiinni"? Todellako
Olisi helpointa, jos kaikki kulkisivat vain kivasti omissa kuplissaan.
Koirapelkoisten ei tarvitsisi miettiä ylisosiaalisia karvapalloja, koiranomistajien ei tarvitsisi miettiä ylisosiaalisia mummeleita ja lapsia, eikä koiranomistajien tarvitsisi miettiä muiden koiranomistajien ylisosiaalisia karvaturreja.
Olisi ihanaa vain kävellä rauhassa.