Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitejä syyllistetään usein elatustuesta?
09.04.2021 |
Olen suurimman osan ajasta lapseni kanssa. Hänen isänsä maksaa hänestä kuukaudessa 250€. Voi sitä valituksen määrää mitä olen tästä tuesta kuullut.
Ensinnäkin, olen itse todella pienituloinen. 250€ on hyvin iso osa kokonaistuloistani kuukaudessa.
Toiseksi, maksan yksin kaikki seuraavat asiat (näihin kuluihin isä ei osallistu ollenkaan, muuta kuin elatustuen myötä ja joka toinen viikonloppu, kun lapsi on isällään):
- vaatteet
- harrastukset
- ruoka
- vuokra
- terveys- ja lääkärikulut
Lisäksi huolehdin/olen tukena seuraavissa asioissa yksin:
- kasvatus (lapsen isä on lapsen kanssa vain joka toinen viikonloppu ”kaverivanhempana”)
- läksyt
- wilma
- kaikki meta-asiat ja muut käytännön jutut
Isä asuu uuden vaimonsa kanssa. He ovat kummatkin töissä käyviä ihmisiä - heillä on siis kahden aikuisen tulot. Minä selviän kaikesta yksin. Ja kun selviän yksin, se vähentää myös mun omia uramahdollisuuksia.
Isä eikä isän sukulaiset ole osallistuneet millään tavalla mihinkään kuluihin eron jälkeen eivätkä auttaneet muutenkaan. Maksan pienistä tuloistani yksin kaiken.
Ihmettelen, että lapsen isän lisäksi moni muu syyllistää usein yh-äitiä siitä, että ”hän saa ilmaista rahaa.”
Voin kertoa, että 250€ ei millään kata puolta niistä menoista, joita lapsesta aiheutuu. Itse asiassa se on aivan naurettavan pieni summa.
Kommentit (115)
Aina joku tulee kertomaan ketjuun, miten halvalla hän lapsen kasvattaa. Itse kerätään marjat ja viljellään perunat, vaatteet ostetaan kirpparilta, kytätään tarjouksia, kaikki ruoka tehdään itse mahdollisimman edullisesti ja terveellisesti eikä puhettakaan, että jotain sämpylöitä ostettaisiin kaupasta. Touhukas äiti opettelee ompelemaan ja neulomaankin lapsille vaatteita.
Kaikki nuo edellä luetellut asiat ovat yleensä äidin tontille kuuluvia asioita. Sadan noin toimivan naisen joukkoon mahtuu yksi vastaava mies. Miesten mielestä mikään ei saisi maksaa mitään, mutta he itse eivät suostu tekemään mitään sen eteen. Näkeehän tuon jokaisesta elatusmaksuja käsittelevästä ketjusta, miehet valittavat minimielareidenkin suuruutta. Parisuhteen aikana he eivät ole käyttäneet lapsiinsa euroakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole asiasta omakohtaista kokemusta, mutta jos tilanne olisi toisinpäin?
Mies hoitaisi yhteiset lapsemme ja ostaisi heille KAIKEN, totta hitossa haluaisin edelleenkin huolehtia, että saisivat kaiken tarvitsemansa ja edelleenkin haluaisin ilahduttaa esim. uusilla vaatteilla tms.
Eikai hoivaamis-suojelemisvietti erossa katoa vai onko se vain naisilla???Ainakin se meidän kohdalla on kadonnut. Isä tai lapsen isovanhemmat isän puolelta eivät ole eron jälkeen ostaneet MITÄÄN. Isä oli jopa sitä mieltä, että minun pitäisi ostaa lapsen vaatetus isän luokse - maksaahan hän elatustukea.
Ap
On varmaan hyvä mieli lähettää lasta tuollaiselle isälle joka toinen viikonloppu...
Muista, että oma menetyksensä on ja usein karma puuttuu näihin tapauksiin jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Aina joku tulee kertomaan ketjuun, miten halvalla hän lapsen kasvattaa. Itse kerätään marjat ja viljellään perunat, vaatteet ostetaan kirpparilta, kytätään tarjouksia, kaikki ruoka tehdään itse mahdollisimman edullisesti ja terveellisesti eikä puhettakaan, että jotain sämpylöitä ostettaisiin kaupasta. Touhukas äiti opettelee ompelemaan ja neulomaankin lapsille vaatteita.
Kaikki nuo edellä luetellut asiat ovat yleensä äidin tontille kuuluvia asioita. Sadan noin toimivan naisen joukkoon mahtuu yksi vastaava mies. Miesten mielestä mikään ei saisi maksaa mitään, mutta he itse eivät suostu tekemään mitään sen eteen. Näkeehän tuon jokaisesta elatusmaksuja käsittelevästä ketjusta, miehet valittavat minimielareidenkin suuruutta. Parisuhteen aikana he eivät ole käyttäneet lapsiinsa euroakaan.
Ja kaikki nuo tulee tehdä samall, kun hoitaa lapset yksin, sillä nuo minimielareista valittavat miehet tapaavat lapsiaan korkeintaan joka toinen viikonloppu, jos silloinkaan. Mutta on tämä epäreilua ja väärin niitä miehiä kohtaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina joku tulee kertomaan ketjuun, miten halvalla hän lapsen kasvattaa. Itse kerätään marjat ja viljellään perunat, vaatteet ostetaan kirpparilta, kytätään tarjouksia, kaikki ruoka tehdään itse mahdollisimman edullisesti ja terveellisesti eikä puhettakaan, että jotain sämpylöitä ostettaisiin kaupasta. Touhukas äiti opettelee ompelemaan ja neulomaankin lapsille vaatteita.
Kaikki nuo edellä luetellut asiat ovat yleensä äidin tontille kuuluvia asioita. Sadan noin toimivan naisen joukkoon mahtuu yksi vastaava mies. Miesten mielestä mikään ei saisi maksaa mitään, mutta he itse eivät suostu tekemään mitään sen eteen. Näkeehän tuon jokaisesta elatusmaksuja käsittelevästä ketjusta, miehet valittavat minimielareidenkin suuruutta. Parisuhteen aikana he eivät ole käyttäneet lapsiinsa euroakaan.
Ja kaikki nuo tulee tehdä samall, kun hoitaa lapset yksin, sillä nuo minimielareista valittavat miehet tapaavat lapsiaan korkeintaan joka toinen viikonloppu, jos silloinkaan. Mutta on tämä epäreilua ja väärin niitä miehiä kohtaan!
Oletko nyt vähän liian herkkä jos pelkkä valittaminen on noin kamalaa. Saahan sitä valittaa vaikka väärän värisestä keittiönlampusta, ei sitä pidä itseensä verisesti ottaa. Valitathan sinäkin siitä että entinen miehesi valittaa. Mikä ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina joku tulee kertomaan ketjuun, miten halvalla hän lapsen kasvattaa. Itse kerätään marjat ja viljellään perunat, vaatteet ostetaan kirpparilta, kytätään tarjouksia, kaikki ruoka tehdään itse mahdollisimman edullisesti ja terveellisesti eikä puhettakaan, että jotain sämpylöitä ostettaisiin kaupasta. Touhukas äiti opettelee ompelemaan ja neulomaankin lapsille vaatteita.
Kaikki nuo edellä luetellut asiat ovat yleensä äidin tontille kuuluvia asioita. Sadan noin toimivan naisen joukkoon mahtuu yksi vastaava mies. Miesten mielestä mikään ei saisi maksaa mitään, mutta he itse eivät suostu tekemään mitään sen eteen. Näkeehän tuon jokaisesta elatusmaksuja käsittelevästä ketjusta, miehet valittavat minimielareidenkin suuruutta. Parisuhteen aikana he eivät ole käyttäneet lapsiinsa euroakaan.
Ja kaikki nuo tulee tehdä samall, kun hoitaa lapset yksin, sillä nuo minimielareista valittavat miehet tapaavat lapsiaan korkeintaan joka toinen viikonloppu, jos silloinkaan. Mutta on tämä epäreilua ja väärin niitä miehiä kohtaan!
Oletko nyt vähän liian herkkä jos pelkkä valittaminen on noin kamalaa. Saahan sitä valittaa vaikka väärän värisestä keittiönlampusta, ei sitä pidä itseensä verisesti ottaa. Valitathan sinäkin siitä että entinen miehesi valittaa. Mikä ero.
Jos lapset voivat hyvin ja heistä huolehditaan kunnolla, heillä on kaikki tarvittava ja he pärjäävät koulussa, niin voisihan lasten isä vaikka kiittää entistä puolisoaan siitä, että tämä on niin hyvä äiti sen rahasta valittamisen sijaan. Lapsiin menee paljon aikaa ja vaivaa, kun vanhemmuuden hoitaa kunnolla. Pari kertaa kuussa lapsiaan tapaava pääsee tuossa ihan järjettömän helpolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos lapsen isä haluaisi tavata lastaan useammin, tekisit kaikkesi ettei se käy.
Vain raha kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Aina joku tulee kertomaan ketjuun, miten halvalla hän lapsen kasvattaa. Itse kerätään marjat ja viljellään perunat, vaatteet ostetaan kirpparilta, kytätään tarjouksia, kaikki ruoka tehdään itse mahdollisimman edullisesti ja terveellisesti eikä puhettakaan, että jotain sämpylöitä ostettaisiin kaupasta. Touhukas äiti opettelee ompelemaan ja neulomaankin lapsille vaatteita.
Kaikki nuo edellä luetellut asiat ovat yleensä äidin tontille kuuluvia asioita. Sadan noin toimivan naisen joukkoon mahtuu yksi vastaava mies. Miesten mielestä mikään ei saisi maksaa mitään, mutta he itse eivät suostu tekemään mitään sen eteen. Näkeehän tuon jokaisesta elatusmaksuja käsittelevästä ketjusta, miehet valittavat minimielareidenkin suuruutta. Parisuhteen aikana he eivät ole käyttäneet lapsiinsa euroakaan.
Ja mitenköhän heidän suut pannaa sitten, kun pitäisi ostaa teini-ikäiselle pojalle vaatteet kirpparilta? Ei tule olemaan yhtä helppoa kuin muumibodyn ostaminen alle eurolla…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina joku tulee kertomaan ketjuun, miten halvalla hän lapsen kasvattaa. Itse kerätään marjat ja viljellään perunat, vaatteet ostetaan kirpparilta, kytätään tarjouksia, kaikki ruoka tehdään itse mahdollisimman edullisesti ja terveellisesti eikä puhettakaan, että jotain sämpylöitä ostettaisiin kaupasta. Touhukas äiti opettelee ompelemaan ja neulomaankin lapsille vaatteita.
Kaikki nuo edellä luetellut asiat ovat yleensä äidin tontille kuuluvia asioita. Sadan noin toimivan naisen joukkoon mahtuu yksi vastaava mies. Miesten mielestä mikään ei saisi maksaa mitään, mutta he itse eivät suostu tekemään mitään sen eteen. Näkeehän tuon jokaisesta elatusmaksuja käsittelevästä ketjusta, miehet valittavat minimielareidenkin suuruutta. Parisuhteen aikana he eivät ole käyttäneet lapsiinsa euroakaan.
Ja kaikki nuo tulee tehdä samall, kun hoitaa lapset yksin, sillä nuo minimielareista valittavat miehet tapaavat lapsiaan korkeintaan joka toinen viikonloppu, jos silloinkaan. Mutta on tämä epäreilua ja väärin niitä miehiä kohtaan!
Oletko nyt vähän liian herkkä jos pelkkä valittaminen on noin kamalaa. Saahan sitä valittaa vaikka väärän värisestä keittiönlampusta, ei sitä pidä itseensä verisesti ottaa. Valitathan sinäkin siitä että entinen miehesi valittaa. Mikä ero.
Jos lapset voivat hyvin ja heistä huolehditaan kunnolla, heillä on kaikki tarvittava ja he pärjäävät koulussa, niin voisihan lasten isä vaikka kiittää entistä puolisoaan siitä, että tämä on niin hyvä äiti sen rahasta valittamisen sijaan. Lapsiin menee paljon aikaa ja vaivaa, kun vanhemmuuden hoitaa kunnolla. Pari kertaa kuussa lapsiaan tapaava pääsee tuossa ihan järjettömän helpolla.
Kyllä. Kalliiksi tulee, jos lapsi alkaa häiriköimään ja joutuu terapia-, katkaisuhoito- ja laitoskierteeseen.
Helppoa on olla viikonloppuvanhempi joka toinen viikko, voi viedä lapsen vaan kaikenlaisiin tapahtumiin, bonusta jos on kaljatarjoilua samalla, esimerkiksi lätkämatsissa. Ei tarvitse tehdä paljon sitä kasvatustyötä.
Meillä ei varsinaisesti mietitä elareita, emme koe niitä ja niiden vastaanottajaa kohtuuttomana. Mutta huomaamme miten helposti systeemi rankaisee etävanhempaa ja palkitsee lähivanhempaa.
Menetämme joka kuukausi elarin verran rahaa. Tämän päälle lapsi saa aivan kaiken, minkä puolisisaruksetkin. Vaatteita voi olla vähemmän, mutta paidat ja legginssit ovat lapsen kuluissa halvin asia. Lähes sama onko niitä 15 vai 30 kpl. En siis koe, että lapsen vähäisempi läsnäolo vähentää kustannuksia mitenkään olennaisesti. On sängyt, ulkovaatteet, kengät, lelut, pelikonsolit, kuulokkeet, tietokoneet yms.
Lisäksi lähivanhempi ei ole tippaakaan kiitollinen yhtään mistään, mikä näkyy epäkiinnostuksena. Vaatteita katoaa heillä tiheään tahtiin kuin pieru saharaan. Ei siis edes käytetä, vaan jäävät lopullisesti pyykkivuoreen jopa yhden käyttökerran jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep Jep.. meillä kaksi lasta. Isä maksaa molemmista 150e/kk. Mikä 250e? Ikinä saanut semmosia. Summat on ihan lastenvalvoja laskenut, mukana luonapitovähennykset. Isän pitäisi pitää lapsia 3vrk/viikko, pitää 1-2 vrk.
Itse tienaan 1400e/kk käteen, ilman asumistukea ei tulisi kyllä yhtään mitään. Hävettää saada sellaista ja ihmiset aina kyselee saanko Ja jos sanon että saan saatikka summan niin ollaan kateellisia. Mieluummin kyllä ottaisin sen toisen aikuisen talouteen...
Mitä ei myös oteta koskaan huomioon on se että minä lähivanhempana en edes pysty tienaamaan samalla tapaa kuin etä, koska olen niin sidottu lapsiin. Pieniä koululaisia ei jätetä yksin kotiin illoiksi, öiksi tai viikonlopuiksi. Lisäksi toinen lapsista on erityinen ja joudun ottamaan esim palkattomia että voin hoitaa hänen lääkäri ym. käyntejä. Minun palkasta ei myöskään maksella lastenhoitajia.
Maksan lapsille kaiken, onneksi sukulaiset joskus auttaa esim. pyörän tms ostossa. Kyllä sitä tässä tilanteessa joutuu taloudellisesti tosi tiukille..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysynpä nyt kaikilta yksinhuoltalilta: olisitteko valmiita maksamaan suuremman summan, että saisitte lapsen tyrkättyä puolisonne talouteen asumaan? Tämä on se oleellinen kysymys, ennen kuin miettii kurjuuttaan.
Aika harva olisi, koska lapsella tuskin olisi siellä ex-puolison taloudessa mitään. Jos ex on hylännyt lapsen, huolehtinut hänestä vain joka toinen viikonloppu ja maksanut 250€/kk, miten hänen voisi olettaa olevan turvallinen ja hyvä lähivanhempi?
No ei sitten mitenkään.
Ehkäpä hän on se, jolle ei ole suotu mahdollisuutta elää lapsensa kanssa ja jonka tapaamisoikeutta entinen puoliso rajoittaa joko ilkeyttään tai muista syistä. Älkää kuvitelko, että vanhemmat eivät rakasta lastaan, vaikka eivät ex puolisoaan halua rahallisesti tukeakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelet miksi ei isän sukulaiset osallistu sinun elättämiseen?
Tämä kertoo kaiken sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole asiasta omakohtaista kokemusta, mutta jos tilanne olisi toisinpäin?
Mies hoitaisi yhteiset lapsemme ja ostaisi heille KAIKEN, totta hitossa haluaisin edelleenkin huolehtia, että saisivat kaiken tarvitsemansa ja edelleenkin haluaisin ilahduttaa esim. uusilla vaatteilla tms.
Eikai hoivaamis-suojelemisvietti erossa katoa vai onko se vain naisilla???Ainakin se meidän kohdalla on kadonnut. Isä tai lapsen isovanhemmat isän puolelta eivät ole eron jälkeen ostaneet MITÄÄN. Isä oli jopa sitä mieltä, että minun pitäisi ostaa lapsen vaatetus isän luokse - maksaahan hän elatustukea.
Ap
Elatusapu kattaa kaiken, myös lapsen vaatteet. Joten totta kai sinun kuuluu pakata vaatteet lapsen mukaan. Lapsi kasvaa nopeasti ja on täysin turhaa tuhlausta ostaa vaatteet joka toista viikonloppua varten isän luo. Meillä mieheni exä vaati vielä huomattavasti suurempia elareita ja samaan aikaan hän ei antanut meille mitään; meidän piti hankkia rattaat, turvaistuimet, vaatteet, harrastusvälineet yms. meille (lapset enemmän meillä kun joka toinen vkonl). Tämän lisäksi exä kehtasi väittää, että elarit eivät kata edes ulkovaatteita ja vaati niihin lisää rahaa elareiden päälle. No, exä sai elarit, mutta lapset ovat sitten vähemmän meillä, jotta niistä ei aiheudu jatkuvasti tuplakuluja. Kannattaa miettiä haluaisikohan isä osallistua lapsen elämään vähän enemmän, jos hänen maksamansa elatusapu olisi kohtuullinen. Saat elatusavun päälle lapsilisän yh-korotuksineen, joten väitätkö oikeasti, että lapsesi kulut on lähemmäs 900€/kk (jos muualta saamasi rahat ei kata näkemyksesi mukaan edes puoliakaan Kuluista)?
Missä on väitetty, että lapsen kulut olisi lähemmäs 900e/kk? Tosiasia on kuitenkin se, että se elatusapu 200e/kk ei riitä alkuunkaan kasvavan lapsen kanssa, jos pitää hankkia muutakin kuin ruokaa, esim. talvivaatteita, suksia, luistimia ym. vastaavaa, mitä joutuu hankkimaan kouluaikana jatkuvasti. Tai sitten kun se teini-ikäinen tarvitsee uuden puhelimen tai läppärin (etä-)koulua varten ym. Tällöin on kohtuullista, että se etävanhempi osallistuu näihin kuluihin sen elatusavun lisäksi.
Ilmeisesti joidenkin mammojen lastenvaatteiden pitää olla sitä hienointa ja kalleinta merkkiä, jolloin yksi talvihaalari voi maksaa hyvinkin yli satasen, mutta tämän voi kuitenkin ratkaista niin, että se etävanhempi ostaa sellaisen haalarin kuin parhaaksi näkee (kunhan nyt ei osta vettä pitämätöntä haalaria, jos lapsi tarvitsee vedenpitävän...), eikä sitä hienointa muotimerkkiä.
Meillä mies ei ole ostanut lapselle yhtään ainoaa vaatetta, eikä ole maksanutkaan kuin murto-osasta. Ostin raskausaikana omaan piikkiin vauvalle kolmen eri koon vaatekerrat ja lisäksi saatu sukulaisilta lahjoja. Vasta lapsen syntymän jälkeen mies on suostunut maksamaan puolet lapsen vaatteista, mutta silloinkin narisee, että taasko ostit jotain, vaikka olisin ostanut lapselle tarpeellista tavaraa esim. collegehousuja, koska uudessa asunnossa on kylmät lattiat, joten tarvitsee vähän lämpimämpää päälle kuin legginssit, joiden lahkeet jättää nilkat paljaaksi. Narisee myös kirppariostoksista.
Isot hankinnat on tehty niin, että minä kysyn mielipidettä (joka on aina se halvin, jos ylipäänsä vastaa), hankin ja mies maksaa sitten puolet, jos maksaa. Yleensä narisee "alennusta". Ei siis hoksaa minkä verran rahaa menee. Lapsilisät kun tulee minulle, ne pitää käyttää lapseen ennen kuin isi alkaa maksaa. Olisin halunnut säästää ne vauvalle kokonaisuudessaan ja maksaa itse tarvikkeet, mutta isä pakottaa käyttämään melkein viimeistä senttiä myöten ja kyllähän ne meneekin, kun ei isä muuten halua maksaa lapsen tarvikkeista.
Joo-o, tuntuu välillä siltä kuin kaitsisi aikuista lasta sen oikean lapsen lisäksi. Meni ohikseksi, mutta tsemppiä ap:lle. Ei se auta kuin lätkäistä mustaa valkoiselle mihin se raha menee ihan kirjaimellisesti, jos se sitten auttaisi.
Lapsilisät on lapsen tarpeisiin käytettäväksi, ei säästettäväksi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kannatan avoimuutta yhteisen lapsen raha-asioista siinä kuin muustakin yhteisen lapsen elämästä.
Molemmille vanhemmille kuuluu elatusvelvollisuus, sekä läpinäkyvyys siitä mihin kaikkeen lapsessa menee rahaa niin, ettei kumpikaan vanhemmista ole sen läpinäkyvyyden ulkopuolella.
Kannatan myös hyviä välejä vanhempien kesken, sekä mahdollisimman tasapuolista lapsen elämään osallistumista, mm. olemalla molempien vanhempien luona mahdollisimman tasaveroisesti.
Näissä keskusteluissa puhutaan yleensä aina aidanseipäistä. Kun välit ovat luottavaiset ja hyvät, ja molemmat rakastavat lasta enemmän kuin toisen vanhemman satuttamista, ja haluavat lapselleen parasta niin raha-asioista ei yleensä tule riitaa, ellei toinen ole ihan holtiton.
Tällöin molemmat vanhemmat tietävät lapsensa asiat, myös sen mihin lapseen sijoitetut rahat menevät.
Yleensä rahaan kulminoituu ongelmat silloin, kun muut asiat eivät ole kunnossa. Tämä voi kulkea molemmin päin, toinen voi kitistä elareiden pienuudesta, toinen suuruudesta, mutta yhtä kaikki, syy löytyy muualta kuin rahasta.
Jokaisen pitäisi muistaa se oma vastuu omasta käytöksestä. Jos raha-asiat ovat ongelma, niin pitäisi uskaltaa katsoa omaa toimintaa. Onko se avointa? Onko luottamus lapsen toiseen vanhempaan kunnossa? Mitä itse on tehnyt tilanteen paranemiseksi, ja mitä voisi itse tehdä?
On nimittäin ihan eri asia nämä tilanteet:
1. Etävanhempi ei halua tavata lasta juuri koskaan, mutta ei halua myöskään maksaa elareita, koska kaikki summat tuntuvat olevan liikaa. Näissä tapauksissa onneksi voi mennä ihan käräjäoikeuden kautta, ja saada kelalta sen mitä etä ei halua maksaa, joten selusta ns. turvattu.
2. Lähivanhempi pyytää jatkuvasti lisää elatusta, ei kerro mihin tarkoitukseen, vain mystisesti "lapsiin menee rahaa", eikä hänelle sovi että raha-asioita hoidettaisiin yhdessä etän kanssa, tai että lapsi olisi esim- viikko-viikko systeemillä, koska tämä tietäisi elareiden pienentymistä. Lähi ei kuitenkaan ole ymmärtävinään että lapselle olisi parempi olla enemmän etävanhempansa seurassa.
Molemmissa tapauksissa toinen vanhemmista haluaa käyttää valtaa rahan kautta. Katso sinä ettet ole kumpikaan heistä.
On myös tärkeämpää saada homma toimimaan kuin itkeä itse joka pennosen perään.
Oma neuvoni on 50%-/50% luonaolo, lapsille yhteinen tili johon molemmilla käyttöoikeus, sinne molempien pussista yhteisesti sovittu summa rahaa, ja lapsilisät, ja tällä sitten maksetaan kaikki muut kuin päivittäiset kulut, jotka menevät luonnollisesti puoliksi, kun lapsikin asustelee puoliksi.
Ethän ole tehnyt lastasi ihmisen kanssa joka haluaa läheisille ihmisille pahaa? Etkö tehnytkin lapsen juuri siksi että näit hänen pitävän huolta sinusta ja yhteisistä asioista, ja tiesit että hän tulee rakastamaan lastanne elämänsä loppuun asti, ja haulamaan tälle parasta? Ihmiset harvoin muuttuvat noin totaalisesti, että ensin odotetaan pikkuista onnesta soikeana, ja vuoden päästä haluttaisiin heittää hänet susille.
Kyllähän sitä voi puhua kauniisti yhteisestä vastuusta ja siitä, ettei jokaisen pennosen perään kannata itkeä. Silloin kun talous on tiukilla, sitä voi hyvinkin joutua itkemään jokaisen pennosen perään. On myös vaikea olla joustava ja ajatella lapsen parasta, kun toinen ajattelee enemmän itseään kuin lasta.
Lähisuvussa olen nähnyt kuinka toinen vanhempi on joustanut ja sovitellut ja ollut hiljaa taloudellisen vastuun epätasa-arvoisesta jakaantumisesta. Kaikki tämä vain lasten edun vuoksi. Hän onnistui, sillä lapset kasvoivat onnellisiksi aikuisiksi, joilla on hyvät välit molempiin vanhempiin ja vanhempien välit ovat toimineet jopa niin hyvin, että lasten juhlissa on voitu vierailla molemmin puolin uusien puolisoiden kanssa. Silti hinta on ollut kova vuosikausien epäreiluuden nielemisen muodossa.
Omien rakkaiden lasten eteen pitääkin kyetä nielemään katkeruutensa. Sitä se hyvä vanhemmuus on. Lasten on hyvä ja turvallinen elää kun tietää vanhemman olevan luotettava, ja lasta tukeva silloinkin kun se ei tämän vanhemman omaan pirtaan passaisi. Lähivanhemman puolella on kuitenki oikeuslaitos, joten ei tarvitse jättäytyä ilman elatusta, vaan se tulee kuin manulle illallinen sen jälkeen kun oikeudesta on päätös saatu. Kannustan kyllä menemään oikeuteen mikäli asiaa ei muuten saada reilusti päätettyä keskenään.
Itse ei ole myöskään pakko riidellä vaikka toinen niin tekisikin. Tuntuu että nykyään jokainen ajaa omaa etuaan, vaikka pitäisi ajaa lasten etua. Lasten etu voi olla ristiriidassa vanhemman etuun nähden. Silti pitäisi aikuisen, lapsen vanhemman kyetä toimimaan lapsen edun mukaan. Se että toinen ei sitä ei mielestäsi tee, ei ole mikään syy toimia itsekin lapsia vastaan, vaan sitä suurempi syy, mitä vähemmän hyvää vanhemmuutta lapsi saa toiselta vanhemmaltaan.
Kehotus ottaa vastaan myös epäreilua käytöstä toiselta osapuolelta lapsen edun tähden on aika vaarallinen. Minusta pitäisi kyetä erottamaan se, mitä joutuu joustamaan lapsen edun nähden ja missä taas on oikeus puolustaa oikeutta omaan hyvään elämään. Lapsen edun vuoksi ei ole tarkoitus joustaa maahan asti toisen kynnysmatoksi. Lapsen täysi-ikäisyyteen on kuitenkin pitkä aika.
Saanen huomauttaa että sinä olet myös itse elatusvelvollinen lastasi kohtaan. Ei ole tarkoitus että mies ja yhteiskunta(lapsilisät) maksaa lapsen elatuksen sinun luoksesi kokonaan, vaan sinä osallistut oman lapsesi elatukseen myös. Et sinä elättele ketään 250e/kk, vaan isä antaa sinulle 250, lapsilisät ovat 160e(saat varmaankin yh-korotusta) ja sinä ITSE 250e. Tuosta tulee summaksi 660e. Kyllä sillä lapsen elättää. Mistä siis revit tuon 250e lapsen elatukseen? Vai unohtuiko että se on myös SINUN lapsesi?