Miksi äitejä syyllistetään usein elatustuesta?

Vierailija kirjoitti:

Elatusmaksut pitäisi maksaa vain kuitteja vastaan niin menisi oikeaan osoitteeseen ja kummaltakin vanhemmalta pitäisi löytyä niitä kuitteja saman verran.

Sama juttu lastenhoidon kanssa. Jokaisesta hoitopäivästä pitäisi olla kirjallinen tosite ja niitä pitäisi löytyä molemmilta yhtä paljon.

Sama juttu myös neuvola-, puheterapia-, hammaslääkäri-, lääkäri -ja terveydenhoitajakäyntien kanssa. Ajan varaamiset, kyyditsemiset ja mukaan menemiset pitäisi tallentaa kirjallisesti ja vaatia, että molemmat vanhemmat voivat osoittaa osallistuneensa niihin saman verran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elatusmaksut pitäisi maksaa vain kuitteja vastaan niin menisi oikeaan osoitteeseen ja kummaltakin vanhemmalta pitäisi löytyä niitä kuitteja saman verran.

Sama juttu lastenhoidon kanssa. Jokaisesta hoitopäivästä pitäisi olla kirjallinen tosite ja niitä pitäisi löytyä molemmilta yhtä paljon.

Sama juttu myös neuvola-, puheterapia-, hammaslääkäri-, lääkäri -ja terveydenhoitajakäyntien kanssa. Ajan varaamiset, kyyditsemiset ja mukaan menemiset pitäisi tallentaa kirjallisesti ja vaatia, että molemmat vanhemmat voivat osoittaa osallistuneensa niihin saman verran.

Älä unohda jokaista lapsen kanssa vietettyä minuuttia. Ihan kaikesta pitää olla aikaseuranta. kuinka paljon lapsen kanssa on sylitelty, oltu ulkona, luettu, pesty hampaita, leivottu synttäreille, leikitty, kyselty kertotaulua ja sanakokeisiin, selvitelty ihmissuhteisiin liittyviä asioita ja vastaavia. Itsekin joudun pitämään kirjaa töissä työtehtäviin käytetystä ajasta varttitunnin tarkkuudella eikä se niin työlästä ole vaikka jotkut marisevatkin.

Minä kannatan avoimuutta yhteisen lapsen raha-asioista siinä kuin muustakin yhteisen lapsen elämästä.

Molemmille vanhemmille kuuluu elatusvelvollisuus, sekä läpinäkyvyys siitä mihin kaikkeen lapsessa menee rahaa niin, ettei kumpikaan vanhemmista ole sen läpinäkyvyyden ulkopuolella.

Kannatan myös hyviä välejä vanhempien kesken, sekä mahdollisimman tasapuolista lapsen elämään osallistumista, mm. olemalla molempien vanhempien luona mahdollisimman tasaveroisesti.

Näissä keskusteluissa puhutaan yleensä aina aidanseipäistä. Kun välit ovat luottavaiset ja hyvät, ja molemmat rakastavat lasta enemmän kuin toisen vanhemman satuttamista, ja haluavat lapselleen parasta niin raha-asioista ei yleensä tule riitaa, ellei toinen ole ihan holtiton.

 Tällöin molemmat vanhemmat tietävät lapsensa asiat, myös sen mihin lapseen sijoitetut rahat menevät. 

Yleensä rahaan kulminoituu ongelmat silloin, kun muut asiat eivät ole kunnossa. Tämä voi kulkea molemmin päin, toinen voi kitistä elareiden pienuudesta, toinen suuruudesta, mutta yhtä kaikki, syy löytyy muualta kuin rahasta.

Jokaisen pitäisi muistaa se oma vastuu omasta käytöksestä. Jos raha-asiat ovat ongelma, niin pitäisi uskaltaa katsoa omaa toimintaa. Onko se avointa? Onko luottamus lapsen toiseen vanhempaan kunnossa? Mitä itse on tehnyt tilanteen paranemiseksi, ja mitä voisi itse tehdä?

On nimittäin ihan eri asia nämä tilanteet:

1. Etävanhempi ei halua tavata lasta juuri koskaan, mutta ei halua myöskään maksaa elareita, koska kaikki summat tuntuvat olevan liikaa. Näissä tapauksissa onneksi voi mennä ihan käräjäoikeuden kautta, ja saada kelalta sen mitä etä ei halua maksaa, joten selusta ns. turvattu.

2. Lähivanhempi pyytää jatkuvasti lisää elatusta, ei kerro mihin tarkoitukseen, vain mystisesti "lapsiin menee rahaa", eikä hänelle sovi että raha-asioita hoidettaisiin yhdessä etän kanssa, tai että lapsi olisi esim- viikko-viikko systeemillä, koska tämä tietäisi elareiden pienentymistä. Lähi ei kuitenkaan ole ymmärtävinään että lapselle olisi parempi olla enemmän etävanhempansa seurassa.

Molemmissa tapauksissa toinen vanhemmista haluaa käyttää valtaa rahan kautta. Katso sinä ettet ole kumpikaan heistä.

On myös tärkeämpää saada homma toimimaan kuin itkeä itse joka pennosen perään. 

Oma neuvoni on 50%-/50% luonaolo, lapsille yhteinen tili johon molemmilla käyttöoikeus, sinne molempien pussista yhteisesti sovittu summa rahaa, ja lapsilisät, ja tällä sitten maksetaan kaikki muut kuin päivittäiset kulut, jotka menevät luonnollisesti puoliksi, kun lapsikin asustelee puoliksi.

Ethän ole tehnyt lastasi ihmisen kanssa joka haluaa läheisille ihmisille pahaa? Etkö tehnytkin lapsen juuri siksi että näit hänen pitävän huolta sinusta ja yhteisistä asioista, ja tiesit että hän tulee rakastamaan lastanne elämänsä loppuun asti, ja haulamaan tälle parasta? Ihmiset harvoin muuttuvat noin totaalisesti, että ensin odotetaan pikkuista onnesta soikeana, ja vuoden päästä haluttaisiin heittää hänet susille.

Vierailija kirjoitti:

Kysynpä nyt kaikilta yksinhuoltalilta: olisitteko valmiita maksamaan suuremman summan, että saisitte lapsen tyrkättyä puolisonne talouteen asumaan? Tämä on se oleellinen kysymys, ennen kuin miettii kurjuuttaan.

Aika harva olisi, koska lapsella tuskin olisi siellä ex-puolison taloudessa mitään. Jos ex on hylännyt lapsen, huolehtinut hänestä vain joka toinen viikonloppu ja maksanut 250€/kk, miten hänen voisi olettaa olevan turvallinen ja hyvä lähivanhempi?

No ei sitten mitenkään.

Asiat ovat tapauskohtaisia. 

Mukava on maksaa elareita 3 lapsesta, jotka asuvat äitinsä ja uuden miehen kanssa.

Molemmat tienaavat 5000 e/kk ja asuvat miehen omistamassa upeassa omakotitalossa.

Lapset ovat naama kurtussa kun pääsevät kyläilemään kerrostalokaksiossa, ei oikein kelpaa mikään.

Terveisin 2000 euroa/kk palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy hämmästellä miten vähän, varsinkin miehet ovat valmiita lapseen sijoittamaan.

Oma lapsi on nyt kesällä kolme. Vuodessa on hankittu (ja olemme hyvätuloisia, mutta emme pröystäile hankinnoilla, joten aika keskiluokkaisesti varmaan mennään)

Ainakin seuraavat on vuoden aikana hankittu:

Päivittäin:

Ruokaa ja juomaa

Ainakin 3/4€ (mm. yksi pussipuuro on jo euron)

Vitamiinit

Hygienia tuotteet (ei osteta päivittäin, mutta käytetään: hammasharja, hammastahna, hiusharja, hiuslenkit, shampoo, saippua, vaipat, kosteat liinat, vessapaperi, käsidesi )

Kuukausittain:

Päivähoito (450€)

Asuminen (arvio 200€)

Vaatesetti(arvio 60€): Paita, housut, alushousut, sukkahousut, sukat (arvio, ollaan vuodessa menty koot 86, 92 ja 98, lisäksi osa menee huonoksi, osa tahraantuu pysyvästi, osa menee rikki janoaa katoaa (varsinkin sukat).

Kirja (arvio, mutta kyllä vuodessa on tullut 12 kpl satukirjoja, kuvakirjoja, tarrakirjoja, luukkukirjoja, värityskirjoja yhteensä)

Vuosittain

Vakuutus 400€

Välikausihaalari ja toppahaalari

Lippis, välikausi pipo ja talvipipo

Kurahousut kolmessa koossa

Sadetakki

Kurarukkaset, kevyet hanskat, lapaset, topparukkaset (ei mennyt viime vuotuiset ja nää ei mene ensi vuonna)

2 villa-välipukua

Sandaalit, lenkkarit, parit saappaat, välikausikengät, talvikengät (koko kasvanut 23->25)

Pari juhlamekkoa (synttärit, joulu..)

Pari uimapukua

N. 6 yöasua, pari per koko.

Potkupyörä

Palloja

Useampi palapeli

Dubloja

Lelulaatikoita

Värikyniä

Vesivärit

Pehmoleluja

Nukke

Trampoliini

Hiekkaleluja

Kahluuallas

Uimarengas (3kpl)

Kylpyleluja

Tee-setti

Nukketalo

Muita satunnaisia leluja

Turvaistuin (niitäkin menee 3-4 lapsen kasvaessa)

Yhtä lasta kasvatan ja saan vähemmän elatusapua kuin ap. Ex maksaa 150e/kk .Osa noista listaamistasi asioista ovat sellaisia, joita löytyy monesta hintaryhmästä tai voi ostaa käytettynä ja/tai myydä kirppiksillä eteenpäin tai ostaa yhteiseksi naapurustossa esim. Tramppa. Meillä toki taloyhtiö ei ostanut koska taloyhtiön vakuutuksiin olisi täytynyt tehdä muutos, mutta meillä ainakin loistavia leikkipuistoja lähellä ja monta trampoliinia niissä. Pyrkimykseni on opettaa myös lasta kuluttamaan vain sen minkä tarvitsee ja kiertotaloudesta.

Käyn itse myös töissä. Ikinä lapsella ei ole ollut pulaa mistään; on vaatteita ja leluja, puhelinta, pädiä, pleikkaa, pelejä. Vaatteissa olen tarkka; käytännössä katsoen ostan vaatteita vain joka viikonpäivälle yhdet ja esim. Monella vaatekaupalla on osta kolmet, maksa kahdet tarjouksilla saa housuja tosi edukkaasti ja hyödynnän muutenkin shoppailuissa välikausialennuksia ja ostan asioita seuraavaa sesonkia varten. Meillä syödään ihan tavallista kotiruokaa teen paljon ja n. Kolme kertaa viikossa kokkaan, siihen päälle aamiaiset ja iltapalat.

Kysyin äidiltäni, että miksi hän arvelee, että lapset ovat niin "kalliita" nykyään, että moni jättää ne tekemättä. Hän oli sitä mieltä että monessa asiassa rahastetaan ja ennen muinoin arvostettiin vaikka marjastamista, vaatteiden ja lelujen ja tavaroiden (turvaistuin)

kierrärrämistä sukulaisilta toiselle. Olen itse kasvanut isossa keskiluokkaisessa perheessä

ja ikinä ei ole puuttunut mitään ja oli vain siistiä jos sai isommalta sisarukselta tai serkulta jonkin mageen vaatteen, toki vanhemmat ovat olleet yhdessä, mutta vain isä töissä suuren osan lapsuudestani.

Vierailija kirjoitti:

Ne rahat menee äidin juhlimiseen. Lapselle ei jää mitään niistä rahoista. Se siinä eniten korpeaa.

Kyllä kyllä. Jollain parilla satasella sitä juhlitaan, ostellaan luksuslaukkuja ja shampanjaa, käydään lomalla ja syödään ravintolassa, kampaajalla ja ajetaan taksilla.

Vierailija kirjoitti:

Minä kannatan avoimuutta yhteisen lapsen raha-asioista siinä kuin muustakin yhteisen lapsen elämästä.

Molemmille vanhemmille kuuluu elatusvelvollisuus, sekä läpinäkyvyys siitä mihin kaikkeen lapsessa menee rahaa niin, ettei kumpikaan vanhemmista ole sen läpinäkyvyyden ulkopuolella.

Kannatan myös hyviä välejä vanhempien kesken, sekä mahdollisimman tasapuolista lapsen elämään osallistumista, mm. olemalla molempien vanhempien luona mahdollisimman tasaveroisesti.

Näissä keskusteluissa puhutaan yleensä aina aidanseipäistä. Kun välit ovat luottavaiset ja hyvät, ja molemmat rakastavat lasta enemmän kuin toisen vanhemman satuttamista, ja haluavat lapselleen parasta niin raha-asioista ei yleensä tule riitaa, ellei toinen ole ihan holtiton.

 Tällöin molemmat vanhemmat tietävät lapsensa asiat, myös sen mihin lapseen sijoitetut rahat menevät. 

Yleensä rahaan kulminoituu ongelmat silloin, kun muut asiat eivät ole kunnossa. Tämä voi kulkea molemmin päin, toinen voi kitistä elareiden pienuudesta, toinen suuruudesta, mutta yhtä kaikki, syy löytyy muualta kuin rahasta.

Jokaisen pitäisi muistaa se oma vastuu omasta käytöksestä. Jos raha-asiat ovat ongelma, niin pitäisi uskaltaa katsoa omaa toimintaa. Onko se avointa? Onko luottamus lapsen toiseen vanhempaan kunnossa? Mitä itse on tehnyt tilanteen paranemiseksi, ja mitä voisi itse tehdä?

On nimittäin ihan eri asia nämä tilanteet:

1. Etävanhempi ei halua tavata lasta juuri koskaan, mutta ei halua myöskään maksaa elareita, koska kaikki summat tuntuvat olevan liikaa. Näissä tapauksissa onneksi voi mennä ihan käräjäoikeuden kautta, ja saada kelalta sen mitä etä ei halua maksaa, joten selusta ns. turvattu.

2. Lähivanhempi pyytää jatkuvasti lisää elatusta, ei kerro mihin tarkoitukseen, vain mystisesti "lapsiin menee rahaa", eikä hänelle sovi että raha-asioita hoidettaisiin yhdessä etän kanssa, tai että lapsi olisi esim- viikko-viikko systeemillä, koska tämä tietäisi elareiden pienentymistä. Lähi ei kuitenkaan ole ymmärtävinään että lapselle olisi parempi olla enemmän etävanhempansa seurassa.

Molemmissa tapauksissa toinen vanhemmista haluaa käyttää valtaa rahan kautta. Katso sinä ettet ole kumpikaan heistä.

On myös tärkeämpää saada homma toimimaan kuin itkeä itse joka pennosen perään. 

Oma neuvoni on 50%-/50% luonaolo, lapsille yhteinen tili johon molemmilla käyttöoikeus, sinne molempien pussista yhteisesti sovittu summa rahaa, ja lapsilisät, ja tällä sitten maksetaan kaikki muut kuin päivittäiset kulut, jotka menevät luonnollisesti puoliksi, kun lapsikin asustelee puoliksi.

Ethän ole tehnyt lastasi ihmisen kanssa joka haluaa läheisille ihmisille pahaa? Etkö tehnytkin lapsen juuri siksi että näit hänen pitävän huolta sinusta ja yhteisistä asioista, ja tiesit että hän tulee rakastamaan lastanne elämänsä loppuun asti, ja haulamaan tälle parasta? Ihmiset harvoin muuttuvat noin totaalisesti, että ensin odotetaan pikkuista onnesta soikeana, ja vuoden päästä haluttaisiin heittää hänet susille.

Sulla ei ole ihan realiteetit hallussa. Syyllistätkö tosiaan siitä, että ihminen on tullut valinneeksi sittemmin entiseksi muuttuneen kumppanin, joka ei todellakaan halua eksänsä tai lapsen parasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kannatan avoimuutta yhteisen lapsen raha-asioista siinä kuin muustakin yhteisen lapsen elämästä.

Molemmille vanhemmille kuuluu elatusvelvollisuus, sekä läpinäkyvyys siitä mihin kaikkeen lapsessa menee rahaa niin, ettei kumpikaan vanhemmista ole sen läpinäkyvyyden ulkopuolella.

Kannatan myös hyviä välejä vanhempien kesken, sekä mahdollisimman tasapuolista lapsen elämään osallistumista, mm. olemalla molempien vanhempien luona mahdollisimman tasaveroisesti.

Näissä keskusteluissa puhutaan yleensä aina aidanseipäistä. Kun välit ovat luottavaiset ja hyvät, ja molemmat rakastavat lasta enemmän kuin toisen vanhemman satuttamista, ja haluavat lapselleen parasta niin raha-asioista ei yleensä tule riitaa, ellei toinen ole ihan holtiton.

 Tällöin molemmat vanhemmat tietävät lapsensa asiat, myös sen mihin lapseen sijoitetut rahat menevät. 

Yleensä rahaan kulminoituu ongelmat silloin, kun muut asiat eivät ole kunnossa. Tämä voi kulkea molemmin päin, toinen voi kitistä elareiden pienuudesta, toinen suuruudesta, mutta yhtä kaikki, syy löytyy muualta kuin rahasta.

Jokaisen pitäisi muistaa se oma vastuu omasta käytöksestä. Jos raha-asiat ovat ongelma, niin pitäisi uskaltaa katsoa omaa toimintaa. Onko se avointa? Onko luottamus lapsen toiseen vanhempaan kunnossa? Mitä itse on tehnyt tilanteen paranemiseksi, ja mitä voisi itse tehdä?

On nimittäin ihan eri asia nämä tilanteet:

1. Etävanhempi ei halua tavata lasta juuri koskaan, mutta ei halua myöskään maksaa elareita, koska kaikki summat tuntuvat olevan liikaa. Näissä tapauksissa onneksi voi mennä ihan käräjäoikeuden kautta, ja saada kelalta sen mitä etä ei halua maksaa, joten selusta ns. turvattu.

2. Lähivanhempi pyytää jatkuvasti lisää elatusta, ei kerro mihin tarkoitukseen, vain mystisesti "lapsiin menee rahaa", eikä hänelle sovi että raha-asioita hoidettaisiin yhdessä etän kanssa, tai että lapsi olisi esim- viikko-viikko systeemillä, koska tämä tietäisi elareiden pienentymistä. Lähi ei kuitenkaan ole ymmärtävinään että lapselle olisi parempi olla enemmän etävanhempansa seurassa.

Molemmissa tapauksissa toinen vanhemmista haluaa käyttää valtaa rahan kautta. Katso sinä ettet ole kumpikaan heistä.

On myös tärkeämpää saada homma toimimaan kuin itkeä itse joka pennosen perään. 

Oma neuvoni on 50%-/50% luonaolo, lapsille yhteinen tili johon molemmilla käyttöoikeus, sinne molempien pussista yhteisesti sovittu summa rahaa, ja lapsilisät, ja tällä sitten maksetaan kaikki muut kuin päivittäiset kulut, jotka menevät luonnollisesti puoliksi, kun lapsikin asustelee puoliksi.

Ethän ole tehnyt lastasi ihmisen kanssa joka haluaa läheisille ihmisille pahaa? Etkö tehnytkin lapsen juuri siksi että näit hänen pitävän huolta sinusta ja yhteisistä asioista, ja tiesit että hän tulee rakastamaan lastanne elämänsä loppuun asti, ja haulamaan tälle parasta? Ihmiset harvoin muuttuvat noin totaalisesti, että ensin odotetaan pikkuista onnesta soikeana, ja vuoden päästä haluttaisiin heittää hänet susille.

Sulla ei ole ihan realiteetit hallussa. Syyllistätkö tosiaan siitä, että ihminen on tullut valinneeksi sittemmin entiseksi muuttuneen kumppanin, joka ei todellakaan halua eksänsä tai lapsen parasta?

Harvoin ihminen muuttuu kiltistä ja ihanasta ihmisestä lastaan kiusaavaksi kuspiäksi. Kyllä tuossa on molemmilla vanhemmilla vastuunsa. Tiedän monia tapauksia joissa väitetään että toinen vanhempi on sitä sun tätä, mutta molemmat vanhemmat tuntevina tiedän että näinhän ei todellakaan ole. Lakatkaa tappelemasta verissä päin oman katekruutenne ajamina, ja alkakaa keskittyä siihen lapseen jonka sanotte olevan se tärkein asia. Monesti se menee vielä niin että molemmat väittävät toimivansa lapsen parhaaksi, mutta todellisuudessa sitä ei tee kumpikaan. Se että sinusta oikein kovasti tuntuu joltain, ei tee asiasta totta kuin sinun päässäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy hämmästellä miten vähän, varsinkin miehet ovat valmiita lapseen sijoittamaan.

Oma lapsi on nyt kesällä kolme. Vuodessa on hankittu (ja olemme hyvätuloisia, mutta emme pröystäile hankinnoilla, joten aika keskiluokkaisesti varmaan mennään)

Ainakin seuraavat on vuoden aikana hankittu:

Päivittäin:

Ruokaa ja juomaa

Ainakin 3/4€ (mm. yksi pussipuuro on jo euron)

Vitamiinit

Hygienia tuotteet (ei osteta päivittäin, mutta käytetään: hammasharja, hammastahna, hiusharja, hiuslenkit, shampoo, saippua, vaipat, kosteat liinat, vessapaperi, käsidesi )

Kuukausittain:

Päivähoito (450€)

Asuminen (arvio 200€)

Vaatesetti(arvio 60€): Paita, housut, alushousut, sukkahousut, sukat (arvio, ollaan vuodessa menty koot 86, 92 ja 98, lisäksi osa menee huonoksi, osa tahraantuu pysyvästi, osa menee rikki janoaa katoaa (varsinkin sukat).

Kirja (arvio, mutta kyllä vuodessa on tullut 12 kpl satukirjoja, kuvakirjoja, tarrakirjoja, luukkukirjoja, värityskirjoja yhteensä)

Vuosittain

Vakuutus 400€

Välikausihaalari ja toppahaalari

Lippis, välikausi pipo ja talvipipo

Kurahousut kolmessa koossa

Sadetakki

Kurarukkaset, kevyet hanskat, lapaset, topparukkaset (ei mennyt viime vuotuiset ja nää ei mene ensi vuonna)

2 villa-välipukua

Sandaalit, lenkkarit, parit saappaat, välikausikengät, talvikengät (koko kasvanut 23->25)

Pari juhlamekkoa (synttärit, joulu..)

Pari uimapukua

N. 6 yöasua, pari per koko.

Potkupyörä

Palloja

Useampi palapeli

Dubloja

Lelulaatikoita

Värikyniä

Vesivärit

Pehmoleluja

Nukke

Trampoliini

Hiekkaleluja

Kahluuallas

Uimarengas (3kpl)

Kylpyleluja

Tee-setti

Nukketalo

Muita satunnaisia leluja

Turvaistuin (niitäkin menee 3-4 lapsen kasvaessa)

Meillä ainakin mies maksaa lapsista elareita 400e/kk, ja sen LISÄKSI ostaa itse meille nämä kaikki listaamasi saamatta siihen mitään rahaa lasten äidiltä. Reilua?

Molemmilla on myös talo jossa lapsille omat huoneet, mutta ainoastaan huoneista maksetaan äidille. Eli  äiti saa näihin listaamiiosi asioihin lapsilisät reilu 200 euroa, ja lisäksi isältä 400e, eli 600 e rahaa käteen ojennettuna, mutta joutuu silti itse ostamaan samat asiat meille, samalla kun menettää 400e / kk.

Vierailija kirjoitti:

Minä kannatan avoimuutta yhteisen lapsen raha-asioista siinä kuin muustakin yhteisen lapsen elämästä.

Molemmille vanhemmille kuuluu elatusvelvollisuus, sekä läpinäkyvyys siitä mihin kaikkeen lapsessa menee rahaa niin, ettei kumpikaan vanhemmista ole sen läpinäkyvyyden ulkopuolella.

Kannatan myös hyviä välejä vanhempien kesken, sekä mahdollisimman tasapuolista lapsen elämään osallistumista, mm. olemalla molempien vanhempien luona mahdollisimman tasaveroisesti.

Näissä keskusteluissa puhutaan yleensä aina aidanseipäistä. Kun välit ovat luottavaiset ja hyvät, ja molemmat rakastavat lasta enemmän kuin toisen vanhemman satuttamista, ja haluavat lapselleen parasta niin raha-asioista ei yleensä tule riitaa, ellei toinen ole ihan holtiton.

 Tällöin molemmat vanhemmat tietävät lapsensa asiat, myös sen mihin lapseen sijoitetut rahat menevät. 

Yleensä rahaan kulminoituu ongelmat silloin, kun muut asiat eivät ole kunnossa. Tämä voi kulkea molemmin päin, toinen voi kitistä elareiden pienuudesta, toinen suuruudesta, mutta yhtä kaikki, syy löytyy muualta kuin rahasta.

Jokaisen pitäisi muistaa se oma vastuu omasta käytöksestä. Jos raha-asiat ovat ongelma, niin pitäisi uskaltaa katsoa omaa toimintaa. Onko se avointa? Onko luottamus lapsen toiseen vanhempaan kunnossa? Mitä itse on tehnyt tilanteen paranemiseksi, ja mitä voisi itse tehdä?

On nimittäin ihan eri asia nämä tilanteet:

1. Etävanhempi ei halua tavata lasta juuri koskaan, mutta ei halua myöskään maksaa elareita, koska kaikki summat tuntuvat olevan liikaa. Näissä tapauksissa onneksi voi mennä ihan käräjäoikeuden kautta, ja saada kelalta sen mitä etä ei halua maksaa, joten selusta ns. turvattu.

2. Lähivanhempi pyytää jatkuvasti lisää elatusta, ei kerro mihin tarkoitukseen, vain mystisesti "lapsiin menee rahaa", eikä hänelle sovi että raha-asioita hoidettaisiin yhdessä etän kanssa, tai että lapsi olisi esim- viikko-viikko systeemillä, koska tämä tietäisi elareiden pienentymistä. Lähi ei kuitenkaan ole ymmärtävinään että lapselle olisi parempi olla enemmän etävanhempansa seurassa.

Molemmissa tapauksissa toinen vanhemmista haluaa käyttää valtaa rahan kautta. Katso sinä ettet ole kumpikaan heistä.

On myös tärkeämpää saada homma toimimaan kuin itkeä itse joka pennosen perään. 

Oma neuvoni on 50%-/50% luonaolo, lapsille yhteinen tili johon molemmilla käyttöoikeus, sinne molempien pussista yhteisesti sovittu summa rahaa, ja lapsilisät, ja tällä sitten maksetaan kaikki muut kuin päivittäiset kulut, jotka menevät luonnollisesti puoliksi, kun lapsikin asustelee puoliksi.

Ethän ole tehnyt lastasi ihmisen kanssa joka haluaa läheisille ihmisille pahaa? Etkö tehnytkin lapsen juuri siksi että näit hänen pitävän huolta sinusta ja yhteisistä asioista, ja tiesit että hän tulee rakastamaan lastanne elämänsä loppuun asti, ja haulamaan tälle parasta? Ihmiset harvoin muuttuvat noin totaalisesti, että ensin odotetaan pikkuista onnesta soikeana, ja vuoden päästä haluttaisiin heittää hänet susille.

Kyllähän sitä voi puhua kauniisti yhteisestä vastuusta ja siitä, ettei jokaisen pennosen perään kannata itkeä. Silloin kun talous on tiukilla, sitä voi hyvinkin joutua itkemään jokaisen pennosen perään. On myös vaikea olla joustava ja ajatella lapsen parasta, kun toinen ajattelee enemmän itseään kuin lasta. 

Lähisuvussa olen nähnyt kuinka toinen vanhempi on joustanut ja sovitellut ja ollut hiljaa taloudellisen vastuun epätasa-arvoisesta jakaantumisesta. Kaikki tämä vain lasten edun vuoksi. Hän onnistui, sillä lapset kasvoivat onnellisiksi aikuisiksi, joilla on hyvät välit molempiin vanhempiin ja vanhempien välit ovat toimineet jopa niin hyvin, että lasten juhlissa on voitu vierailla molemmin puolin uusien puolisoiden kanssa. Silti hinta on ollut kova vuosikausien epäreiluuden nielemisen muodossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kannatan avoimuutta yhteisen lapsen raha-asioista siinä kuin muustakin yhteisen lapsen elämästä.

Molemmille vanhemmille kuuluu elatusvelvollisuus, sekä läpinäkyvyys siitä mihin kaikkeen lapsessa menee rahaa niin, ettei kumpikaan vanhemmista ole sen läpinäkyvyyden ulkopuolella.

Kannatan myös hyviä välejä vanhempien kesken, sekä mahdollisimman tasapuolista lapsen elämään osallistumista, mm. olemalla molempien vanhempien luona mahdollisimman tasaveroisesti.

Näissä keskusteluissa puhutaan yleensä aina aidanseipäistä. Kun välit ovat luottavaiset ja hyvät, ja molemmat rakastavat lasta enemmän kuin toisen vanhemman satuttamista, ja haluavat lapselleen parasta niin raha-asioista ei yleensä tule riitaa, ellei toinen ole ihan holtiton.

 Tällöin molemmat vanhemmat tietävät lapsensa asiat, myös sen mihin lapseen sijoitetut rahat menevät. 

Yleensä rahaan kulminoituu ongelmat silloin, kun muut asiat eivät ole kunnossa. Tämä voi kulkea molemmin päin, toinen voi kitistä elareiden pienuudesta, toinen suuruudesta, mutta yhtä kaikki, syy löytyy muualta kuin rahasta.

Jokaisen pitäisi muistaa se oma vastuu omasta käytöksestä. Jos raha-asiat ovat ongelma, niin pitäisi uskaltaa katsoa omaa toimintaa. Onko se avointa? Onko luottamus lapsen toiseen vanhempaan kunnossa? Mitä itse on tehnyt tilanteen paranemiseksi, ja mitä voisi itse tehdä?

On nimittäin ihan eri asia nämä tilanteet:

1. Etävanhempi ei halua tavata lasta juuri koskaan, mutta ei halua myöskään maksaa elareita, koska kaikki summat tuntuvat olevan liikaa. Näissä tapauksissa onneksi voi mennä ihan käräjäoikeuden kautta, ja saada kelalta sen mitä etä ei halua maksaa, joten selusta ns. turvattu.

2. Lähivanhempi pyytää jatkuvasti lisää elatusta, ei kerro mihin tarkoitukseen, vain mystisesti "lapsiin menee rahaa", eikä hänelle sovi että raha-asioita hoidettaisiin yhdessä etän kanssa, tai että lapsi olisi esim- viikko-viikko systeemillä, koska tämä tietäisi elareiden pienentymistä. Lähi ei kuitenkaan ole ymmärtävinään että lapselle olisi parempi olla enemmän etävanhempansa seurassa.

Molemmissa tapauksissa toinen vanhemmista haluaa käyttää valtaa rahan kautta. Katso sinä ettet ole kumpikaan heistä.

On myös tärkeämpää saada homma toimimaan kuin itkeä itse joka pennosen perään. 

Oma neuvoni on 50%-/50% luonaolo, lapsille yhteinen tili johon molemmilla käyttöoikeus, sinne molempien pussista yhteisesti sovittu summa rahaa, ja lapsilisät, ja tällä sitten maksetaan kaikki muut kuin päivittäiset kulut, jotka menevät luonnollisesti puoliksi, kun lapsikin asustelee puoliksi.

Ethän ole tehnyt lastasi ihmisen kanssa joka haluaa läheisille ihmisille pahaa? Etkö tehnytkin lapsen juuri siksi että näit hänen pitävän huolta sinusta ja yhteisistä asioista, ja tiesit että hän tulee rakastamaan lastanne elämänsä loppuun asti, ja haulamaan tälle parasta? Ihmiset harvoin muuttuvat noin totaalisesti, että ensin odotetaan pikkuista onnesta soikeana, ja vuoden päästä haluttaisiin heittää hänet susille.

Sulla ei ole ihan realiteetit hallussa. Syyllistätkö tosiaan siitä, että ihminen on tullut valinneeksi sittemmin entiseksi muuttuneen kumppanin, joka ei todellakaan halua eksänsä tai lapsen parasta?

Harvoin ihminen muuttuu kiltistä ja ihanasta ihmisestä lastaan kiusaavaksi kuspiäksi. Kyllä tuossa on molemmilla vanhemmilla vastuunsa. Tiedän monia tapauksia joissa väitetään että toinen vanhempi on sitä sun tätä, mutta molemmat vanhemmat tuntevina tiedän että näinhän ei todellakaan ole. Lakatkaa tappelemasta verissä päin oman katekruutenne ajamina, ja alkakaa keskittyä siihen lapseen jonka sanotte olevan se tärkein asia. Monesti se menee vielä niin että molemmat väittävät toimivansa lapsen parhaaksi, mutta todellisuudessa sitä ei tee kumpikaan. Se että sinusta oikein kovasti tuntuu joltain, ei tee asiasta totta kuin sinun päässäsi.

Se, että toinen vanhemmista tosiaan on kiusaava kus*pää ei ole millään tavalla sen toisen vanhemman vastuulla. Ristivalotat ja manipuloit.

Miksi naiset ovat aina todella pienituloisia mutta lisääntyvät silti?

https://www.worldometers.info/world-population/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kannatan avoimuutta yhteisen lapsen raha-asioista siinä kuin muustakin yhteisen lapsen elämästä.

Molemmille vanhemmille kuuluu elatusvelvollisuus, sekä läpinäkyvyys siitä mihin kaikkeen lapsessa menee rahaa niin, ettei kumpikaan vanhemmista ole sen läpinäkyvyyden ulkopuolella.

Kannatan myös hyviä välejä vanhempien kesken, sekä mahdollisimman tasapuolista lapsen elämään osallistumista, mm. olemalla molempien vanhempien luona mahdollisimman tasaveroisesti.

Näissä keskusteluissa puhutaan yleensä aina aidanseipäistä. Kun välit ovat luottavaiset ja hyvät, ja molemmat rakastavat lasta enemmän kuin toisen vanhemman satuttamista, ja haluavat lapselleen parasta niin raha-asioista ei yleensä tule riitaa, ellei toinen ole ihan holtiton.

 Tällöin molemmat vanhemmat tietävät lapsensa asiat, myös sen mihin lapseen sijoitetut rahat menevät. 

Yleensä rahaan kulminoituu ongelmat silloin, kun muut asiat eivät ole kunnossa. Tämä voi kulkea molemmin päin, toinen voi kitistä elareiden pienuudesta, toinen suuruudesta, mutta yhtä kaikki, syy löytyy muualta kuin rahasta.

Jokaisen pitäisi muistaa se oma vastuu omasta käytöksestä. Jos raha-asiat ovat ongelma, niin pitäisi uskaltaa katsoa omaa toimintaa. Onko se avointa? Onko luottamus lapsen toiseen vanhempaan kunnossa? Mitä itse on tehnyt tilanteen paranemiseksi, ja mitä voisi itse tehdä?

On nimittäin ihan eri asia nämä tilanteet:

1. Etävanhempi ei halua tavata lasta juuri koskaan, mutta ei halua myöskään maksaa elareita, koska kaikki summat tuntuvat olevan liikaa. Näissä tapauksissa onneksi voi mennä ihan käräjäoikeuden kautta, ja saada kelalta sen mitä etä ei halua maksaa, joten selusta ns. turvattu.

2. Lähivanhempi pyytää jatkuvasti lisää elatusta, ei kerro mihin tarkoitukseen, vain mystisesti "lapsiin menee rahaa", eikä hänelle sovi että raha-asioita hoidettaisiin yhdessä etän kanssa, tai että lapsi olisi esim- viikko-viikko systeemillä, koska tämä tietäisi elareiden pienentymistä. Lähi ei kuitenkaan ole ymmärtävinään että lapselle olisi parempi olla enemmän etävanhempansa seurassa.

Molemmissa tapauksissa toinen vanhemmista haluaa käyttää valtaa rahan kautta. Katso sinä ettet ole kumpikaan heistä.

On myös tärkeämpää saada homma toimimaan kuin itkeä itse joka pennosen perään. 

Oma neuvoni on 50%-/50% luonaolo, lapsille yhteinen tili johon molemmilla käyttöoikeus, sinne molempien pussista yhteisesti sovittu summa rahaa, ja lapsilisät, ja tällä sitten maksetaan kaikki muut kuin päivittäiset kulut, jotka menevät luonnollisesti puoliksi, kun lapsikin asustelee puoliksi.

Ethän ole tehnyt lastasi ihmisen kanssa joka haluaa läheisille ihmisille pahaa? Etkö tehnytkin lapsen juuri siksi että näit hänen pitävän huolta sinusta ja yhteisistä asioista, ja tiesit että hän tulee rakastamaan lastanne elämänsä loppuun asti, ja haulamaan tälle parasta? Ihmiset harvoin muuttuvat noin totaalisesti, että ensin odotetaan pikkuista onnesta soikeana, ja vuoden päästä haluttaisiin heittää hänet susille.

Kyllähän sitä voi puhua kauniisti yhteisestä vastuusta ja siitä, ettei jokaisen pennosen perään kannata itkeä. Silloin kun talous on tiukilla, sitä voi hyvinkin joutua itkemään jokaisen pennosen perään. On myös vaikea olla joustava ja ajatella lapsen parasta, kun toinen ajattelee enemmän itseään kuin lasta. 

Lähisuvussa olen nähnyt kuinka toinen vanhempi on joustanut ja sovitellut ja ollut hiljaa taloudellisen vastuun epätasa-arvoisesta jakaantumisesta. Kaikki tämä vain lasten edun vuoksi. Hän onnistui, sillä lapset kasvoivat onnellisiksi aikuisiksi, joilla on hyvät välit molempiin vanhempiin ja vanhempien välit ovat toimineet jopa niin hyvin, että lasten juhlissa on voitu vierailla molemmin puolin uusien puolisoiden kanssa. Silti hinta on ollut kova vuosikausien epäreiluuden nielemisen muodossa. 

Omien rakkaiden lasten eteen pitääkin kyetä nielemään katkeruutensa. Sitä se hyvä vanhemmuus on. Lasten on hyvä ja turvallinen elää kun tietää vanhemman olevan luotettava, ja lasta tukeva silloinkin kun se ei tämän vanhemman omaan pirtaan passaisi. Lähivanhemman puolella on kuitenki oikeuslaitos, joten ei tarvitse jättäytyä ilman elatusta, vaan se tulee kuin manulle illallinen sen jälkeen kun oikeudesta on päätös saatu. Kannustan kyllä menemään oikeuteen mikäli asiaa ei muuten saada reilusti päätettyä keskenään.

Itse ei ole myöskään pakko riidellä vaikka toinen niin tekisikin. Tuntuu että nykyään jokainen ajaa omaa etuaan, vaikka pitäisi ajaa lasten etua. Lasten etu voi olla ristiriidassa vanhemman etuun nähden. Silti pitäisi aikuisen, lapsen vanhemman kyetä toimimaan lapsen edun mukaan. Se että toinen ei sitä ei mielestäsi tee, ei ole mikään syy  toimia itsekin lapsia vastaan, vaan sitä suurempi syy, mitä vähemmän hyvää vanhemmuutta lapsi saa toiselta vanhemmaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kannatan avoimuutta yhteisen lapsen raha-asioista siinä kuin muustakin yhteisen lapsen elämästä.

Molemmille vanhemmille kuuluu elatusvelvollisuus, sekä läpinäkyvyys siitä mihin kaikkeen lapsessa menee rahaa niin, ettei kumpikaan vanhemmista ole sen läpinäkyvyyden ulkopuolella.

Kannatan myös hyviä välejä vanhempien kesken, sekä mahdollisimman tasapuolista lapsen elämään osallistumista, mm. olemalla molempien vanhempien luona mahdollisimman tasaveroisesti.

Näissä keskusteluissa puhutaan yleensä aina aidanseipäistä. Kun välit ovat luottavaiset ja hyvät, ja molemmat rakastavat lasta enemmän kuin toisen vanhemman satuttamista, ja haluavat lapselleen parasta niin raha-asioista ei yleensä tule riitaa, ellei toinen ole ihan holtiton.

 Tällöin molemmat vanhemmat tietävät lapsensa asiat, myös sen mihin lapseen sijoitetut rahat menevät. 

Yleensä rahaan kulminoituu ongelmat silloin, kun muut asiat eivät ole kunnossa. Tämä voi kulkea molemmin päin, toinen voi kitistä elareiden pienuudesta, toinen suuruudesta, mutta yhtä kaikki, syy löytyy muualta kuin rahasta.

Jokaisen pitäisi muistaa se oma vastuu omasta käytöksestä. Jos raha-asiat ovat ongelma, niin pitäisi uskaltaa katsoa omaa toimintaa. Onko se avointa? Onko luottamus lapsen toiseen vanhempaan kunnossa? Mitä itse on tehnyt tilanteen paranemiseksi, ja mitä voisi itse tehdä?

On nimittäin ihan eri asia nämä tilanteet:

1. Etävanhempi ei halua tavata lasta juuri koskaan, mutta ei halua myöskään maksaa elareita, koska kaikki summat tuntuvat olevan liikaa. Näissä tapauksissa onneksi voi mennä ihan käräjäoikeuden kautta, ja saada kelalta sen mitä etä ei halua maksaa, joten selusta ns. turvattu.

2. Lähivanhempi pyytää jatkuvasti lisää elatusta, ei kerro mihin tarkoitukseen, vain mystisesti "lapsiin menee rahaa", eikä hänelle sovi että raha-asioita hoidettaisiin yhdessä etän kanssa, tai että lapsi olisi esim- viikko-viikko systeemillä, koska tämä tietäisi elareiden pienentymistä. Lähi ei kuitenkaan ole ymmärtävinään että lapselle olisi parempi olla enemmän etävanhempansa seurassa.

Molemmissa tapauksissa toinen vanhemmista haluaa käyttää valtaa rahan kautta. Katso sinä ettet ole kumpikaan heistä.

On myös tärkeämpää saada homma toimimaan kuin itkeä itse joka pennosen perään. 

Oma neuvoni on 50%-/50% luonaolo, lapsille yhteinen tili johon molemmilla käyttöoikeus, sinne molempien pussista yhteisesti sovittu summa rahaa, ja lapsilisät, ja tällä sitten maksetaan kaikki muut kuin päivittäiset kulut, jotka menevät luonnollisesti puoliksi, kun lapsikin asustelee puoliksi.

Ethän ole tehnyt lastasi ihmisen kanssa joka haluaa läheisille ihmisille pahaa? Etkö tehnytkin lapsen juuri siksi että näit hänen pitävän huolta sinusta ja yhteisistä asioista, ja tiesit että hän tulee rakastamaan lastanne elämänsä loppuun asti, ja haulamaan tälle parasta? Ihmiset harvoin muuttuvat noin totaalisesti, että ensin odotetaan pikkuista onnesta soikeana, ja vuoden päästä haluttaisiin heittää hänet susille.

Sulla ei ole ihan realiteetit hallussa. Syyllistätkö tosiaan siitä, että ihminen on tullut valinneeksi sittemmin entiseksi muuttuneen kumppanin, joka ei todellakaan halua eksänsä tai lapsen parasta?

Harvoin ihminen muuttuu kiltistä ja ihanasta ihmisestä lastaan kiusaavaksi kuspiäksi. Kyllä tuossa on molemmilla vanhemmilla vastuunsa. Tiedän monia tapauksia joissa väitetään että toinen vanhempi on sitä sun tätä, mutta molemmat vanhemmat tuntevina tiedän että näinhän ei todellakaan ole. Lakatkaa tappelemasta verissä päin oman katekruutenne ajamina, ja alkakaa keskittyä siihen lapseen jonka sanotte olevan se tärkein asia. Monesti se menee vielä niin että molemmat väittävät toimivansa lapsen parhaaksi, mutta todellisuudessa sitä ei tee kumpikaan. Se että sinusta oikein kovasti tuntuu joltain, ei tee asiasta totta kuin sinun päässäsi.

Se, että toinen vanhemmista tosiaan on kiusaava kus*pää ei ole millään tavalla sen toisen vanhemman vastuulla. Ristivalotat ja manipuloit.

Jokaisella ihmisellä on vastuu itsestään ja omista teoistaan. Niin kauan kun et tätä ymmärrä, tulet aina olemaan tuuliviirinä muiden syyttämistesi keskellä. Sinä olet sen toisen vanhemman mielestä kiusaava kuspää. Sekään ei varmaan ole hänen vastuullaan vaan sinun syysi? 

Ja näin pääsemme oravanpyörään jossa kivasti lapset rusentuvat rattaisiin kun vanhemmat veivaavat vuodesta toiseen. Mielestäni tuo on astensuojelurikos.

On oikeasti myös kohtuuttomia vaatimuksia. Veljen ex haki käräjien kautta isoja elareita. Veljellä ei isot tulot niin vastapuolen asianajaja oli sitä mieltä että pitäisi hankkia toinen työ.

Ex itse muutti lasten kanssa uuden miehen luo. Ei ollut koskaan ollut töissä, oli 4 hevosta, 7 koiraa, lintuja, possuja ja mitä kaikkea. Teetti koirilla pentuja ja möi. Eli ei itse ollut valmis menemään töihin ja eläintenpito maksoi varmasti enemmän kuin lapset. Tuomari teki päätöksen ja veljen maksut tippui 95% prosenttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kannatan avoimuutta yhteisen lapsen raha-asioista siinä kuin muustakin yhteisen lapsen elämästä.

Molemmille vanhemmille kuuluu elatusvelvollisuus, sekä läpinäkyvyys siitä mihin kaikkeen lapsessa menee rahaa niin, ettei kumpikaan vanhemmista ole sen läpinäkyvyyden ulkopuolella.

Kannatan myös hyviä välejä vanhempien kesken, sekä mahdollisimman tasapuolista lapsen elämään osallistumista, mm. olemalla molempien vanhempien luona mahdollisimman tasaveroisesti.

Näissä keskusteluissa puhutaan yleensä aina aidanseipäistä. Kun välit ovat luottavaiset ja hyvät, ja molemmat rakastavat lasta enemmän kuin toisen vanhemman satuttamista, ja haluavat lapselleen parasta niin raha-asioista ei yleensä tule riitaa, ellei toinen ole ihan holtiton.

 Tällöin molemmat vanhemmat tietävät lapsensa asiat, myös sen mihin lapseen sijoitetut rahat menevät. 

Yleensä rahaan kulminoituu ongelmat silloin, kun muut asiat eivät ole kunnossa. Tämä voi kulkea molemmin päin, toinen voi kitistä elareiden pienuudesta, toinen suuruudesta, mutta yhtä kaikki, syy löytyy muualta kuin rahasta.

Jokaisen pitäisi muistaa se oma vastuu omasta käytöksestä. Jos raha-asiat ovat ongelma, niin pitäisi uskaltaa katsoa omaa toimintaa. Onko se avointa? Onko luottamus lapsen toiseen vanhempaan kunnossa? Mitä itse on tehnyt tilanteen paranemiseksi, ja mitä voisi itse tehdä?

On nimittäin ihan eri asia nämä tilanteet:

1. Etävanhempi ei halua tavata lasta juuri koskaan, mutta ei halua myöskään maksaa elareita, koska kaikki summat tuntuvat olevan liikaa. Näissä tapauksissa onneksi voi mennä ihan käräjäoikeuden kautta, ja saada kelalta sen mitä etä ei halua maksaa, joten selusta ns. turvattu.

2. Lähivanhempi pyytää jatkuvasti lisää elatusta, ei kerro mihin tarkoitukseen, vain mystisesti "lapsiin menee rahaa", eikä hänelle sovi että raha-asioita hoidettaisiin yhdessä etän kanssa, tai että lapsi olisi esim- viikko-viikko systeemillä, koska tämä tietäisi elareiden pienentymistä. Lähi ei kuitenkaan ole ymmärtävinään että lapselle olisi parempi olla enemmän etävanhempansa seurassa.

Molemmissa tapauksissa toinen vanhemmista haluaa käyttää valtaa rahan kautta. Katso sinä ettet ole kumpikaan heistä.

On myös tärkeämpää saada homma toimimaan kuin itkeä itse joka pennosen perään. 

Oma neuvoni on 50%-/50% luonaolo, lapsille yhteinen tili johon molemmilla käyttöoikeus, sinne molempien pussista yhteisesti sovittu summa rahaa, ja lapsilisät, ja tällä sitten maksetaan kaikki muut kuin päivittäiset kulut, jotka menevät luonnollisesti puoliksi, kun lapsikin asustelee puoliksi.

Ethän ole tehnyt lastasi ihmisen kanssa joka haluaa läheisille ihmisille pahaa? Etkö tehnytkin lapsen juuri siksi että näit hänen pitävän huolta sinusta ja yhteisistä asioista, ja tiesit että hän tulee rakastamaan lastanne elämänsä loppuun asti, ja haulamaan tälle parasta? Ihmiset harvoin muuttuvat noin totaalisesti, että ensin odotetaan pikkuista onnesta soikeana, ja vuoden päästä haluttaisiin heittää hänet susille.

Sulla ei ole ihan realiteetit hallussa. Syyllistätkö tosiaan siitä, että ihminen on tullut valinneeksi sittemmin entiseksi muuttuneen kumppanin, joka ei todellakaan halua eksänsä tai lapsen parasta?

Harvoin ihminen muuttuu kiltistä ja ihanasta ihmisestä lastaan kiusaavaksi kuspiäksi. Kyllä tuossa on molemmilla vanhemmilla vastuunsa. Tiedän monia tapauksia joissa väitetään että toinen vanhempi on sitä sun tätä, mutta molemmat vanhemmat tuntevina tiedän että näinhän ei todellakaan ole. Lakatkaa tappelemasta verissä päin oman katekruutenne ajamina, ja alkakaa keskittyä siihen lapseen jonka sanotte olevan se tärkein asia. Monesti se menee vielä niin että molemmat väittävät toimivansa lapsen parhaaksi, mutta todellisuudessa sitä ei tee kumpikaan. Se että sinusta oikein kovasti tuntuu joltain, ei tee asiasta totta kuin sinun päässäsi.

Se, että toinen vanhemmista tosiaan on kiusaava kus*pää ei ole millään tavalla sen toisen vanhemman vastuulla. Ristivalotat ja manipuloit.

Jokaisella ihmisellä on vastuu itsestään ja omista teoistaan. Niin kauan kun et tätä ymmärrä, tulet aina olemaan tuuliviirinä muiden syyttämistesi keskellä. Sinä olet sen toisen vanhemman mielestä kiusaava kuspää. Sekään ei varmaan ole hänen vastuullaan vaan sinun syysi? 

Ja näin pääsemme oravanpyörään jossa kivasti lapset rusentuvat rattaisiin kun vanhemmat veivaavat vuodesta toiseen. Mielestäni tuo on astensuojelurikos.

Jatkat ristivalottamista ja manipulointia. Kun on kyse väkivaltaa käyttävästä henkilöstä, hän tosiaan kääntää kaiken uhrin syyksi. Ihan samalla tavalla, kuin tässä teet. Väkivaltaa käyttävän ihmisen kanssa ei voi keskustella samalla tavalla, kuin terveen ihmisen kanssa.

Väkivalta vaurioittaa aina sen kohdetta ja myös lapsia. Uhrin syyllistäminen tästä vaurioitumisesta on myös väkivaltaa.

Joo ei nämä isät pystyisi hoitamaan itse sitä lastaan 250 € eli 500 € per kk. Yksikin isompi kulu jo järkyttäisi tasapainon, kuten jos täytyisi nopeasti käydä yksityisellä lääkärillä. (Itse kävin äskettäin hammastarkastuksessa ja maksoi n. 116 euroa Terveystalolla.) Ja mitään tulevaa Teemu Selännettä tai Mikä Häkkistähän he eivät voisi koettaa tuolla rahalla koutsata. Vakuutukset maksavat jo monta kymppiä ja pieni vauvakin on kallis vaippojen takia. Vai jaksaako isä pestä monta sykliä kestovaippoja ja tutkailla netistä, että miten pestä milläkin pesukonemallilla? Myöhemmin tulee vielä puhelimet ja aikuisten hinnoissa olevat vaatteet, kengät, ulkovaatteet eri vuodenaikoihin, harrastusvälineet koulun liikuntatunteja varten jne.

Vierailija kirjoitti:

Koska ei ole oikein, että elatustuen määrä riippuu tuloista. Elatustuen määrä pitäisi olla kiinteä. Miksi hyvätuloisen pitää maksaa lapsensa elatuksesta enemmän kuin pienituloisen?

Oletkohan samaa mieltä myös siinä tapauksessa, että lähivanhemmalla on paremmat tulot? Tuskin.

Meillä on niin, ja etäisän osuus lapsen kuluista on minimielari, joka kattaa siis peräti puolet hoitomaksusta. Lapsilisä yh-korotuksineen menee toiseen puoleen hoitomaksua, ja minä maksan kaiken muun. Kuinkahan moni ydinperheessä asuva voi oikeasti osallistua noin minimaalisesti lastensa elättämiseen kuin oman lapseni isä. Minulle kävisi kyllä se, että puolitettaisiin kulut tuloista välittämättä, sillä viikonloppuisän panos kasvaisi aika hurjasti.

Pikemminkin näissä elatusasioissa pitäisi huomioida sekin, että lähivanhempi saattaa joutua pitämään palkattomia vapaita lasten ollessa sairaita tai neuvola- ja lääkärikäyntien hoitamiseksi, eikä ole mitään mahdollisuutta ottaa lisävuoroja tai ylitöitä. Viikonloppuvanhempi taas voi rauhassa tehdä töitä ja elää missä haluaa, kun ei tarvitse hoitaa päiväkoti- ja harrastuskuskauksia viikolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kannatan avoimuutta yhteisen lapsen raha-asioista siinä kuin muustakin yhteisen lapsen elämästä.

Molemmille vanhemmille kuuluu elatusvelvollisuus, sekä läpinäkyvyys siitä mihin kaikkeen lapsessa menee rahaa niin, ettei kumpikaan vanhemmista ole sen läpinäkyvyyden ulkopuolella.

Kannatan myös hyviä välejä vanhempien kesken, sekä mahdollisimman tasapuolista lapsen elämään osallistumista, mm. olemalla molempien vanhempien luona mahdollisimman tasaveroisesti.

Näissä keskusteluissa puhutaan yleensä aina aidanseipäistä. Kun välit ovat luottavaiset ja hyvät, ja molemmat rakastavat lasta enemmän kuin toisen vanhemman satuttamista, ja haluavat lapselleen parasta niin raha-asioista ei yleensä tule riitaa, ellei toinen ole ihan holtiton.

 Tällöin molemmat vanhemmat tietävät lapsensa asiat, myös sen mihin lapseen sijoitetut rahat menevät. 

Yleensä rahaan kulminoituu ongelmat silloin, kun muut asiat eivät ole kunnossa. Tämä voi kulkea molemmin päin, toinen voi kitistä elareiden pienuudesta, toinen suuruudesta, mutta yhtä kaikki, syy löytyy muualta kuin rahasta.

Jokaisen pitäisi muistaa se oma vastuu omasta käytöksestä. Jos raha-asiat ovat ongelma, niin pitäisi uskaltaa katsoa omaa toimintaa. Onko se avointa? Onko luottamus lapsen toiseen vanhempaan kunnossa? Mitä itse on tehnyt tilanteen paranemiseksi, ja mitä voisi itse tehdä?

On nimittäin ihan eri asia nämä tilanteet:

1. Etävanhempi ei halua tavata lasta juuri koskaan, mutta ei halua myöskään maksaa elareita, koska kaikki summat tuntuvat olevan liikaa. Näissä tapauksissa onneksi voi mennä ihan käräjäoikeuden kautta, ja saada kelalta sen mitä etä ei halua maksaa, joten selusta ns. turvattu.

2. Lähivanhempi pyytää jatkuvasti lisää elatusta, ei kerro mihin tarkoitukseen, vain mystisesti "lapsiin menee rahaa", eikä hänelle sovi että raha-asioita hoidettaisiin yhdessä etän kanssa, tai että lapsi olisi esim- viikko-viikko systeemillä, koska tämä tietäisi elareiden pienentymistä. Lähi ei kuitenkaan ole ymmärtävinään että lapselle olisi parempi olla enemmän etävanhempansa seurassa.

Molemmissa tapauksissa toinen vanhemmista haluaa käyttää valtaa rahan kautta. Katso sinä ettet ole kumpikaan heistä.

On myös tärkeämpää saada homma toimimaan kuin itkeä itse joka pennosen perään. 

Oma neuvoni on 50%-/50% luonaolo, lapsille yhteinen tili johon molemmilla käyttöoikeus, sinne molempien pussista yhteisesti sovittu summa rahaa, ja lapsilisät, ja tällä sitten maksetaan kaikki muut kuin päivittäiset kulut, jotka menevät luonnollisesti puoliksi, kun lapsikin asustelee puoliksi.

Ethän ole tehnyt lastasi ihmisen kanssa joka haluaa läheisille ihmisille pahaa? Etkö tehnytkin lapsen juuri siksi että näit hänen pitävän huolta sinusta ja yhteisistä asioista, ja tiesit että hän tulee rakastamaan lastanne elämänsä loppuun asti, ja haulamaan tälle parasta? Ihmiset harvoin muuttuvat noin totaalisesti, että ensin odotetaan pikkuista onnesta soikeana, ja vuoden päästä haluttaisiin heittää hänet susille.

Sulla ei ole ihan realiteetit hallussa. Syyllistätkö tosiaan siitä, että ihminen on tullut valinneeksi sittemmin entiseksi muuttuneen kumppanin, joka ei todellakaan halua eksänsä tai lapsen parasta?

Harvoin ihminen muuttuu kiltistä ja ihanasta ihmisestä lastaan kiusaavaksi kuspiäksi. Kyllä tuossa on molemmilla vanhemmilla vastuunsa. Tiedän monia tapauksia joissa väitetään että toinen vanhempi on sitä sun tätä, mutta molemmat vanhemmat tuntevina tiedän että näinhän ei todellakaan ole. Lakatkaa tappelemasta verissä päin oman katekruutenne ajamina, ja alkakaa keskittyä siihen lapseen jonka sanotte olevan se tärkein asia. Monesti se menee vielä niin että molemmat väittävät toimivansa lapsen parhaaksi, mutta todellisuudessa sitä ei tee kumpikaan. Se että sinusta oikein kovasti tuntuu joltain, ei tee asiasta totta kuin sinun päässäsi.

Se, että toinen vanhemmista tosiaan on kiusaava kus*pää ei ole millään tavalla sen toisen vanhemman vastuulla. Ristivalotat ja manipuloit.

Jokaisella ihmisellä on vastuu itsestään ja omista teoistaan. Niin kauan kun et tätä ymmärrä, tulet aina olemaan tuuliviirinä muiden syyttämistesi keskellä. Sinä olet sen toisen vanhemman mielestä kiusaava kuspää. Sekään ei varmaan ole hänen vastuullaan vaan sinun syysi? 

Ja näin pääsemme oravanpyörään jossa kivasti lapset rusentuvat rattaisiin kun vanhemmat veivaavat vuodesta toiseen. Mielestäni tuo on astensuojelurikos.

Jatkat ristivalottamista ja manipulointia. Kun on kyse väkivaltaa käyttävästä henkilöstä, hän tosiaan kääntää kaiken uhrin syyksi. Ihan samalla tavalla, kuin tässä teet. Väkivaltaa käyttävän ihmisen kanssa ei voi keskustella samalla tavalla, kuin terveen ihmisen kanssa.

Väkivalta vaurioittaa aina sen kohdetta ja myös lapsia. Uhrin syyllistäminen tästä vaurioitumisesta on myös väkivaltaa.

JOKAISELLA on vastuu OMASTA toiminnasta. Eli sinun vastuullasi ei ole lastesi toisen vanhemman toiminta. Se mitä hän tekee tai on tekemättä on hänen kontollaan. Tämä toimii katsos jokaiselle samoin, eli OMASTA toiminnasta, ei toisen. Aina on mahdollisuus hakea käräjiltä vahvistettu elarisopimus, joten siitä ei voi olla kiinni.  Tässä on myös aina sen toisen näkemys, jollon se oletkin sinä joka sitä väkivaltaa käyttää ja lapsia kiusaa. Uhriutuminen on myös väkivallan muoto jossa itse ei voida tehdä mitään, vaan kaikki tulee aina ulkoa annettuna. On myös olemassa lähestymiskielto, turvakielto, turvakoti, rikosilmoitus, ja poliisi, lastensuojelu ja lastenvalvoja. Oikeudesta voi hakea yksinhuoltajuutta ja lapsen tapaamattomuutta toiseen vanhempaan. Näihin keinoihin sitten pitää olla muutakin väitettä kuin oma tuntemus jostain ihme  valottamisista.