Olen 32 ja asun vieläkin yksiössä

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole ikinä asunut yksiössä, asunto on aina ollut vähintään kolmio. Muttan enpä ole ikinä asunutkaan ihan yksin vaan aina on kaverina ollut kämppis ja myöhemmin puoliso. Jos tästä sinkkuunnun, niin etsin yksiön. Paras on sellainen, jossa keittiönurkkaus on erikseen samoin kuin sängylle on alkovi.

Äh, korjaan sen verran, että kaksioissakin olen kämppisten kanssa asunut, toisella on ollut huoneena olohuone ja toisella makuuhuone. Kolmio on isoin asunto, jossa olen asunut.

Anders kirjoitti:

Aina yksi asuessani olen asunut yksiössä, iästä riippumatta. En tarvi enempää tilaa enkä halua maksaa turhasta. Mitä ihmettä tekisin kahdella makuuhuoneella?

Itse asun yksin kerrostalokolmiossa. Olohuone, makuuhuone, kotiateljee. Ja keittiö on myös erillinen huone. Kivempi kun ei asu polvet suussa ja tiskit olohuoneen seinustalla kolmen blokin "keittiössä".

No, itse kärräsin vanhat opiskelumööpelit kaatikselle/lahjoituskirpparille. Myöhemmästä bongailin kirppereilta fiksumpaa tilalle. Kuuden hengen ruokaryhmää, eikä täyttä sohvakalustoa täältä tietenkään löydy, mutta kyllä sen "kämpän" voi "kodiksi" muuttaa jos vaan haluaa. Tuota viimeistä en itsekkään tiedostanut noin 10 vuoteen, ajattelin vaan että ei kait itselleen tarvi panostaa mitään hienoa ym. tekosyitä.

Asun yksiössä. Tää on ihanaa kun ei tarvii paljon siivota.

T. n29

Minä asuin yksiössä vielä 35v:nä, että mitäs kummallista tuossa on.

Jos olisin perheetön, asuisin minäkin yksiössä, ja jos olisi töitä niin käyttäisin rahat johonkin muuhun kuin turhiin neliöihin.

N46

Minä asun isossa asunnossa, on kaksi olohuonettakin, parveke ja terassi. Silti aina kun kavereita tai sukulaisia tulee kylään (isoja juhlia lukuunottamatta), istutaan tuntikausia ruokapöydässä.

Eli hanki vain mukavat tuolit pöydän ympärille.

47 ja miksi ihmeessä maksaisin turhista neliöistä?

Vierailija kirjoitti:

Onko joku sääntö, että n. 25 -55 -vuotiaina pitää asua isossa asunnossa, mielellään omakotitalossa?  Opiskelijana ja sitten taas lähempänä eläkeikää muutetaan pienempään?

No ei kai se mikään sääntö ole, mutta kyllä mä ainakin olen halunnut noin 25-vuotiaasta asti asua omakotitalossa jossa on iso ja toimiva keittiö, tilaa ruokailutilalle ja muutenkin hieman väljempää ja tilaa perheelle. Lisäksi haaveilen takasta (leivinuuni olisi ihan luxusta) sekä omasta saunasta ja pihasta..

Nämä haaveet ei toteudu yksiössä eikä kaksiossa yksin asuessa.

N40+

Yksiössä menisi mulla kuppi tai nuppi nurin. Kaksio vähintään, että pääsee eri paikkaan nukkumaan kuin muu hengailu. Nyt kolmio ja ei ole liian iso yksin, mutta on sen verran tilaa, jos sattuisi joku ihana vierelle löytymään ei heti ole pakko asuntoa vaihtaa. Voi säästää tovin yhdessä jos on tarvis.

Mitä ihmettä nyt taas? Mikä juttu tää on? Mäkin asun yksiössä (36 neliötä) hyvällä alueella enkä todellakaan vaihtaisi tätä isompaan asuntoon huonommalla alueella. En ole edes ajatellut, että tässä olisi mitään outoa. Mulla on autohalli ja auto, maksan niistä mieluummin kuin ylimääräisestä huoneesta.

Ja on mulla kesämökki, missä saa toteuttaa pihajuttuja jos sille päälle sattuu ja oma lasitettu partsi ei riitä. N47.

Muutin 29-vuotiaana vihdoin yksiöstä kaksioon ja 31-vuotiaana vaihdoin kaksion vielä pienempään yksiöön, kuin missä olin aiemmin asunut. Olisin toki voinut jatkaa kaksiossa asumista, mutta koska olin jättäytymässä kokoaikatyöstä opiskelijaksi halusin karsia menoistani ja asumisesta on mielestäni helppo tinkiä. Vaihtamalla kaksion yksiöön vuokrani puolittui.

Nykyisin asumme puolisoni kanssa neliössä ja pienempikin asunto riittäisi meille kahdelle. Jos asuisin yksin niin suosisin pientä kaksiota tai tilavaa yksiötä, jossa on erillinen keittiö,

62 v. ja vuokrakaksio. Miksi pitäisi omistaa? :o