Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko kiusaaja iloiseksi siitä, kun hänelle sanotaan että hän kiusaa? Vai näkeekö itsensä mieluumin esim. läpänheittäjänä, totuudentorvena ja kiusaamisen kohteen liian herkkänä
08.04.2021 |
Tälläkin palstalla on kiusaajia, sekä reaalimaailman että ketjuihin aina tarkoituksellisen ilkeästi kirjoittavia.
Kiinnostaa tietää, että kun teille sanotaan että toimintanne aiheuttaa surua ja haittaa eli kiusaatte, niin oletteko aidosti ylpeitä ja iloisia siitä, että olette onnistuneet?
Vai meneekö defenssit päälle ja olette mielestänne vain sanoneet niin kuin asia on, heittäneet läppää jne, tai jos vaikka kiusaatte naapuria metelöimällä niin käännätte asian niin, että te vain elätte ja yliherkkä valittaa.
Kommentit (24)
Et kuulosta kiusaajalta, mikä on tietysti hyvä asia. Korjasit toimintaasi joten et varmastikaan halunnut loukata.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä oot varmaan ihan helvetin ruma.
Hienoa, tässä olisi juuri kohderyhmään kuuluva. Avaisitko hieman mikä sai sinut kirjoittamaan kommenttisi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset varmaan oksentaa kun tapaa sut. Siksi jauhat viikkoja putkeen.
Juuri näin. Puhutko livenäkin ihmisille näin, miten koet oman persoonasi. Oletko mielestäsi vain nokkela, vai onko taustalla syväänjuurtunur paha olo jota purat täällä?
Ap
Tuskin kukaan haluaa olla kiusaaja. Jonkun jutut voi vaan olla toiselle liikaa ja kokea ne kiusaamiseksi. Hildenin Jukka on myöntänyt monesti olleensa koulukiusaaja, mutta ei ollut sitä itse tajunnut ennenkuin rehtori oli puhutellut. Ja oli tuntenut suurta häpeää siitä, että oli auheuttanut toiselle surua. Lapsille ja myös aikuisille pitäisi heti sanoa, jos käytös loukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan haluaa olla kiusaaja. Jonkun jutut voi vaan olla toiselle liikaa ja kokea ne kiusaamiseksi. Hildenin Jukka on myöntänyt monesti olleensa koulukiusaaja, mutta ei ollut sitä itse tajunnut ennenkuin rehtori oli puhutellut. Ja oli tuntenut suurta häpeää siitä, että oli auheuttanut toiselle surua. Lapsille ja myös aikuisille pitäisi heti sanoa, jos käytös loukkaa.
Uskotko oikeasti ettei kiusaaja halua olla kiusaaja, ettei muka tajua mitä tekee? Kiusaajat ovat monesti hyvin herkkänahkaisia itse, joten takuulla tiedostavat asian. Mutta käyttävät valtaa, jos kuvittelevat ettei kukaan estä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaaja tietää kiusaavansa ja nauttii siitä. Kiusaaja sanoi mulle kerran suoraan virnuillen että sua on kiva kiusata. Ja sieltä tuli todella törkeää loukkaamista ja vittuilua koko ajan. Todella epämiellyttävä ihminen. Ja tietää sen itsekin mutta ylpeilee sillä, koska ei tuollaisilla ole empatiakykyä. Siksi ne varmaan kiusaavatkin, kun näkevät että toinen on erilainen, yleensä kiusattu on kiltti eikä sano pahasti koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan haluaa olla kiusaaja. Jonkun jutut voi vaan olla toiselle liikaa ja kokea ne kiusaamiseksi. Hildenin Jukka on myöntänyt monesti olleensa koulukiusaaja, mutta ei ollut sitä itse tajunnut ennenkuin rehtori oli puhutellut. Ja oli tuntenut suurta häpeää siitä, että oli auheuttanut toiselle surua. Lapsille ja myös aikuisille pitäisi heti sanoa, jos käytös loukkaa.
Uskotko oikeasti ettei kiusaaja halua olla kiusaaja, ettei muka tajua mitä tekee? Kiusaajat ovat monesti hyvin herkkänahkaisia itse, joten takuulla tiedostavat asian. Mutta käyttävät valtaa, jos kuvittelevat ettei kukaan estä.
Itseasiassa uskon. Olin kiusattu ala-asteella ja tiedän miten kuvio menee. Kiusaaja tarvitsee vain yhden kaverin, joka on messissä ja nauraa tämän jutuille. Kiusaaja saa siitä vain lisää pontta, sillä tämä kaveri osoittaa käytöksen olevan hyväksyttyä. Ja jos seuraajia on enemmän, kiusaaja saa sellaisen kuvan itsestään, että ollakseen suosittu, hänen pitää käyttäytyä näin. Siinä ei riitä yhden kiusatun suusta sanottu lause "tämä ei ole enää hauskaa", jos vieressä viidellä muulla on hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan haluaa olla kiusaaja. Jonkun jutut voi vaan olla toiselle liikaa ja kokea ne kiusaamiseksi. Hildenin Jukka on myöntänyt monesti olleensa koulukiusaaja, mutta ei ollut sitä itse tajunnut ennenkuin rehtori oli puhutellut. Ja oli tuntenut suurta häpeää siitä, että oli auheuttanut toiselle surua. Lapsille ja myös aikuisille pitäisi heti sanoa, jos käytös loukkaa.
Uskotko oikeasti ettei kiusaaja halua olla kiusaaja, ettei muka tajua mitä tekee? Kiusaajat ovat monesti hyvin herkkänahkaisia itse, joten takuulla tiedostavat asian. Mutta käyttävät valtaa, jos kuvittelevat ettei kukaan estä.
Itseasiassa uskon. Olin kiusattu ala-asteella ja tiedän miten kuvio menee. Kiusaaja tarvitsee vain yhden kaverin, joka on messissä ja nauraa tämän jutuille. Kiusaaja saa siitä vain lisää pontta, sillä tämä kaveri osoittaa käytöksen olevan hyväksyttyä. Ja jos seuraajia on enemmän, kiusaaja saa sellaisen kuvan itsestään, että ollakseen suosittu, hänen pitää käyttäytyä näin. Siinä ei riitä yhden kiusatun suusta sanottu lause "tämä ei ole enää hauskaa", jos vieressä viidellä muulla on hauskaa.
Juuri näin. Kiusaamisessa on aina kysymyksessä ryhmäilmiö. Ei kukaan "kiusaa" toista kahden kesken, vaan taustalla on aina valta-asetelma jonka määrittää muu sosiaalinen ympäristö.
Voi harmi, ketjun kiusaajat hiljenivät....olisin halunnut saada heistä jotain irti. Mutta kai tämän tyyppiseen älyvapaaseen kommentointiin liittyy niin alhainen kognitiivinen taso ettei kykene avaamaan toimintaansa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusattu ei ymmärrä ryhmädynamiikkaa, kiusaaja sen sijaan elää sen ehdoilla ja sen vuoksi ei koe tekevänsä väärin koska ryhmä on enemmän oikeassa kuin yksilö.
Itselle on tärkeä ylläpitää filantroopin fasadia, kun lauman rivijäsenet sekä minua korkeanmassa arvoa-asemassa olevat ovat läsnä. Hyökkään haavoittuvaisten yksilöiden kimppuun verbaliikalla vain kun kiinnijäämisen riski on laskelmoitu saavan minimiarvonsa. Vaalin hiljaisuutta hymynkareeni takaa sinun lörpötellessä tietomurusia itsestäsi työpaikan taukotuvassa. Nyt kun olemme kahden on aika käyttää näitä tietoja ja niistä johdettuja induktioita sinua vastaan; sinulle ei jää pakopaikkaa, turvasatamasi roihuaa pyrofiilisissä troopeissani. Silmiesi hätä ja sinusta huokuva dysforia suovat suloisan satyyrien lyyransoittoa muistuttavan ataraksian sieluuni. Kiitos heikkoudestasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhmäilmiö kyllä. Maisan haukkumisketjuissa esim. pari aktiivia lähtee usein kierroksille kun ns. nokkeluudet ja ilkeät sutkaukset lentelee. Näkee miten he nauttii omista ja toisten kommenteista ja mitä törkeämpi kommentti sitä riemastuneempi reaktio ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Itselle on tärkeä ylläpitää filantroopin fasadia, kun lauman rivijäsenet sekä minua korkeanmassa arvoa-asemassa olevat ovat läsnä. Hyökkään haavoittuvaisten yksilöiden kimppuun verbaliikalla vain kun kiinnijäämisen riski on laskelmoitu saavan minimiarvonsa. Vaalin hiljaisuutta hymynkareeni takaa sinun lörpötellessä tietomurusia itsestäsi työpaikan taukotuvassa. Nyt kun olemme kahden on aika käyttää näitä tietoja ja niistä johdettuja induktioita sinua vastaan; sinulle ei jää pakopaikkaa, turvasatamasi roihuaa pyrofiilisissä troopeissani. Silmiesi hätä ja sinusta huokuva dysforia suovat suloisan satyyrien lyyransoittoa muistuttavan ataraksian sieluuni. Kiitos heikkoudestasi!
No on sulle kiusaamiselta sentään jäänyt aikaa sivistyssanakirjan opetteluun. Toivottavasti ehdit vähän töitäkin tehdä. Tsemppiä!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaaja rakastaa draamaa. Hän harvoin on mikään älykkö, esim. yhdyssanavirheistä on helppo tunnistaa kiusaaja ( en ole kielioppinatsi). Itse olen muutaman kiusaajan uhri ollut, mutta en ole itse sortunut kiusaamiseen. Moni kiusaaja on pilalle hemmoteltu lellikakara, aikuisenakin.
Mutta palatakseni alkuperäiseen kysymykseen, onko se kiusaajalle kohteliaisuus että häntä sanoo kiusaajaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle on tärkeä ylläpitää filantroopin fasadia, kun lauman rivijäsenet sekä minua korkeanmassa arvoa-asemassa olevat ovat läsnä. Hyökkään haavoittuvaisten yksilöiden kimppuun verbaliikalla vain kun kiinnijäämisen riski on laskelmoitu saavan minimiarvonsa. Vaalin hiljaisuutta hymynkareeni takaa sinun lörpötellessä tietomurusia itsestäsi työpaikan taukotuvassa. Nyt kun olemme kahden on aika käyttää näitä tietoja ja niistä johdettuja induktioita sinua vastaan; sinulle ei jää pakopaikkaa, turvasatamasi roihuaa pyrofiilisissä troopeissani. Silmiesi hätä ja sinusta huokuva dysforia suovat suloisan satyyrien lyyransoittoa muistuttavan ataraksian sieluuni. Kiitos heikkoudestasi!
No on sulle kiusaamiselta sentään jäänyt aikaa sivistyssanakirjan opetteluun. Toivottavasti ehdit vähän töitäkin tehdä. Tsemppiä!
Ap
Paljon on kaikenlaista sälää tullut luettua muun muassa töiden ohessa. Voi jumpe, kun osaa olla tylsää tälläkin hetkellä duunissa. Ps. Tarkoituksella vedin lätinäni satiiriksi, että jokainen hiffaa sen olevan parodiaa, eikä todeksi otettavaa. Kiitos ap tsempeistä, hyvää kevään etenemistä sinnekin.
Perskutarallaa jauhaa taas... 💩💩💩💩
Minua on joskus täällä syytetty kiusaajaksi, muualla ei koskaan. Minä olen sitä mieltä, että kiusaaminen edellyttää aina sitä, että sillä on tietty kohde. Tällaisella anonyymillä palstalla sellaista ei oikein voi olla. Emmehän me tiedä, onko esim. ap edes palannut lukemaan ketjua avauksen jälkeen.
Kirjoittelen tänne usein provoja ja nokkelia letkautuksia, mielestäni ihan hyvässä hengessä. Jos joku keskustelija käy vähän liian kovilla kierroksilla, saatan palauttaa hänet maan pinnalle. Se ei mielestäni ole kiusaamista. Minua ei tippaakaan haittaa jos joku täällä sanoo minua kiusaajaksi tai miksi tahansa muuksi. Kukaan ei oikeasti tiedä toisista mitään täällä, joten on aivan sama mitä täällä kirjoitellaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi harmi, ketjun kiusaajat hiljenivät....olisin halunnut saada heistä jotain irti. Mutta kai tämän tyyppiseen älyvapaaseen kommentointiin liittyy niin alhainen kognitiivinen taso ettei kykene avaamaan toimintaansa.
Ap
Älä ole noin kärsimätön! :-D
Nyt vasta huomasin tämän ketjun.
Itse ainakin saan kiksejä kaikesta huomiosta mitä saan osakseni tällä palstalla, vielä jopa niin että negatiivinen palaute hivelee sieluani positiivista huomattavasti enemmän.
Itse sanoin kerran läpällä liian tyhmän vitsin työkaverista ja hän sanoi suoraan että toi oli tyhmästi sanottu. Märehdin asiaa tunnin, enkä päässyt yli, joten oli itseni takia pakko mennä pyytämään anteeksi. Helpotti oloa, kun saimme sovittua asian. Jos hän ei olisi reagoinut niin vahvasti, en olisi tajunnut puhuvani sivu suuni. Opin hieman suodattamaan räävää suutani ja olen kaverille siitä kiitollinen.