Kaksivuotinen esiopetus – Pitäisikö Suomessa kaikkien lasten aloittaa esiopetus jo 5-vuotiaana?

Ei tässä lasten ja perheiden etua ajeta vaan näiden varhaiskasvatusopettajien.

He koko ajan kokevat jotain ettei heitä arvosteta ja tämä on taas yritys kohottaa heidän arvoaan.

Koko hyvä päivähoito on mennyt pilalle kun on alettu vaahdota jostain varhaiskasvatuksesta rakettitieteenä.

Ei vahvaa mielipidettä. Nyt ekaluokkalainen esikoinen meni "viskariin" vasta puolivälissä vuotta, koska olin pitkään kotona. Koen, että olisi ollut raskasta viedä häntä pakolliseen viskariin, jos itse olisin jäänyt pienempien kanssa kotiin. Olisi siihen kuitenkin sopeuduttu varmasti, jos olisi pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Meidän päiväkodissa on yleensä nk. viskarit ja esikoululaiset samassa ryhmässä. Esikoululaisten toiminta poikkeaa normi päiväkotitouhusta siinä, että he noin kerran viikossa tekevät tehtäviä oikein oikeaan eskarikirjaan. Samaan aikaan noi viskarit tekee sit muita kynätehtäviä.

En siis näe suurtakaan merkitystä sillä onko esikoulu yksi- vai kaksivuotinen.

Näinhän se monessa on.

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä lasten ja perheiden etua ajeta vaan näiden varhaiskasvatusopettajien.

He koko ajan kokevat jotain ettei heitä arvosteta ja tämä on taas yritys kohottaa heidän arvoaan.

Koko hyvä päivähoito on mennyt pilalle kun on alettu vaahdota jostain varhaiskasvatuksesta rakettitieteenä.

Moi Päivi Räsänen!

Oma lapseni on juuri sitä vuosiluokkaa, joka saa halutessaan osallistua tähän kaksivuotiseen eskarikokeiluun. En missään nimessä halua, että hän joutuu eskariin jo 4-vuotiaana (hän on syntynyt loppuvuodesta), vaan haluan, että hän saa olla lapsi ja leikkiä ja olla huoleton niin pitkään kuin mahdollista. En siis aio ilmoittaa häntä mukaan kokeiluun.

Esikoiseni on juuri nyt eskarissa, jonka hän aloitti 5-vuotiaana (loppuvuodesta syntynyt) ja täytti pian 6. Se oli vielä melko hyvä ikä ja hän oli innostunut ja kiinnostunut uudesta. Toisaalta on ollut rankkaa sen ikäiselle olla varmasti joka päivä 5 krt/vkossa paikalla, kun vaihtoehtona olisi välillä vaikka viettää leikkipäivä mummin kanssa. Arkinen aherrus ja suorittaminen alkaa jo siis kovin aikaisin. Myös meidän eskarissa on kotitehtäviä viikottain, joita lapsi stressaa kovasti. Mielestäni tämä kotiläksyrumba alkaa liian aikaisin, sillä eihän ekalla luokallakaan tule heti kättelyssä näin usein kotitehtäviä. Olisi sietämätön ajatus, että jo 4-vuotiaani joutuisi suorittamaan viikottain pakollisia tehtäviä ja jaksamaan viisipäiväistä esikouluviikkoa. Hän on vasta leikki-ikäinen siinä kohtaa. Asiaa ei muuta se, että eskari olisi muutoin leikkipainotteinen, tms. sillä silti eskaria pitää suorittaa viisi kertaa viikossa kuin koulua.

En siis ollenkaan kannata tätä kaksivuotista eskaria, sillä käytännössä se vain tarkoittaa, että koulun aloitusta hivutetaan vuosi vuodelta aiemmas. Koulun käyntiähän tämä on, eikä mitään muuta. Varsinkin, jos eskari sijaitsee koulun yhteydessä, mihin suuntaan ollaan koko ajan menossa enemmän ja enemmän. Eli käytännössä Suomessa aloitetaan nykyään koulu jo 6-vuotiaana ja nyt se halutaan aikaistaa 5-vuotiaille. Ja tosiaan kaikki lapset eivät ole syntyneet tammikuussa, joten muutos on loppuvuodesta syntyneille todella iso, kun pitää olla valmis eskariin jo 4- tai 5-vuotiaana.

Suomessa on juuri hyvää ollut se, että lapset ovat saaneet aloittaa koulutiensä myöhään ja että on ollut paljon vapaa-aikaa koulun vastapainoksi. Siksi olemme varmasti muinoin menestyneet Pisa-testeissäkin, kun emme ole näännyttäneet lapsia koulun ja opintojen määrällä, vaan se lyhyt aika on ollut innostavaa ja motivoivaa. Nyt olemme selvästi luopumassa tästä ja ottamassa mallia maista, joissa koulutie alkaa lähes vaippapyllynä, päivät ovat pitkiä ja läksyjä tulee kasa suoritettavaksi päivän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni on juuri sitä vuosiluokkaa, joka saa halutessaan osallistua tähän kaksivuotiseen eskarikokeiluun. En missään nimessä halua, että hän joutuu eskariin jo 4-vuotiaana (hän on syntynyt loppuvuodesta), vaan haluan, että hän saa olla lapsi ja leikkiä ja olla huoleton niin pitkään kuin mahdollista. En siis aio ilmoittaa häntä mukaan kokeiluun.

Esikoiseni on juuri nyt eskarissa, jonka hän aloitti 5-vuotiaana (loppuvuodesta syntynyt) ja täytti pian 6. Se oli vielä melko hyvä ikä ja hän oli innostunut ja kiinnostunut uudesta. Toisaalta on ollut rankkaa sen ikäiselle olla varmasti joka päivä 5 krt/vkossa paikalla, kun vaihtoehtona olisi välillä vaikka viettää leikkipäivä mummin kanssa. Arkinen aherrus ja suorittaminen alkaa jo siis kovin aikaisin. Myös meidän eskarissa on kotitehtäviä viikottain, joita lapsi stressaa kovasti. Mielestäni tämä kotiläksyrumba alkaa liian aikaisin, sillä eihän ekalla luokallakaan tule heti kättelyssä näin usein kotitehtäviä. Olisi sietämätön ajatus, että jo 4-vuotiaani joutuisi suorittamaan viikottain pakollisia tehtäviä ja jaksamaan viisipäiväistä esikouluviikkoa. Hän on vasta leikki-ikäinen siinä kohtaa. Asiaa ei muuta se, että eskari olisi muutoin leikkipainotteinen, tms. sillä silti eskaria pitää suorittaa viisi kertaa viikossa kuin koulua.

En siis ollenkaan kannata tätä kaksivuotista eskaria, sillä käytännössä se vain tarkoittaa, että koulun aloitusta hivutetaan vuosi vuodelta aiemmas. Koulun käyntiähän tämä on, eikä mitään muuta. Varsinkin, jos eskari sijaitsee koulun yhteydessä, mihin suuntaan ollaan koko ajan menossa enemmän ja enemmän. Eli käytännössä Suomessa aloitetaan nykyään koulu jo 6-vuotiaana ja nyt se halutaan aikaistaa 5-vuotiaille. Ja tosiaan kaikki lapset eivät ole syntyneet tammikuussa, joten muutos on loppuvuodesta syntyneille todella iso, kun pitää olla valmis eskariin jo 4- tai 5-vuotiaana.

Suomessa on juuri hyvää ollut se, että lapset ovat saaneet aloittaa koulutiensä myöhään ja että on ollut paljon vapaa-aikaa koulun vastapainoksi. Siksi olemme varmasti muinoin menestyneet Pisa-testeissäkin, kun emme ole näännyttäneet lapsia koulun ja opintojen määrällä, vaan se lyhyt aika on ollut innostavaa ja motivoivaa. Nyt olemme selvästi luopumassa tästä ja ottamassa mallia maista, joissa koulutie alkaa lähes vaippapyllynä, päivät ovat pitkiä ja läksyjä tulee kasa suoritettavaksi päivän päälle.

Missä vaiheessa läksyt on ekaluokalta loppuneet? Kyllä silloin kun itse ysärillä ekaluokkaa kävin, oli suunnilleen joka päivä jokin pieni tehtävä läksynä. Ei niihin kauaa aikaa mennyt, eikä niistä varsinkaan stressattu, mutta kyllä niitä oli. Eikö nykyään ole?

Jännä asia kyllä, että eskarilainen stressaa läksyjen tekemistä. Tulee mieleen, että onko joko eskarin tai kodin ilmapiirissä jotain joka aiheuttaa tämän. Kun sulla on tuollainen asenne että eskarissa käyminen on arkiaherrusta ja suorittamista ja rankkaa, niin näkyyköhän se jotenkin lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni on juuri sitä vuosiluokkaa, joka saa halutessaan osallistua tähän kaksivuotiseen eskarikokeiluun. En missään nimessä halua, että hän joutuu eskariin jo 4-vuotiaana (hän on syntynyt loppuvuodesta), vaan haluan, että hän saa olla lapsi ja leikkiä ja olla huoleton niin pitkään kuin mahdollista. En siis aio ilmoittaa häntä mukaan kokeiluun.

Esikoiseni on juuri nyt eskarissa, jonka hän aloitti 5-vuotiaana (loppuvuodesta syntynyt) ja täytti pian 6. Se oli vielä melko hyvä ikä ja hän oli innostunut ja kiinnostunut uudesta. Toisaalta on ollut rankkaa sen ikäiselle olla varmasti joka päivä 5 krt/vkossa paikalla, kun vaihtoehtona olisi välillä vaikka viettää leikkipäivä mummin kanssa. Arkinen aherrus ja suorittaminen alkaa jo siis kovin aikaisin. Myös meidän eskarissa on kotitehtäviä viikottain, joita lapsi stressaa kovasti. Mielestäni tämä kotiläksyrumba alkaa liian aikaisin, sillä eihän ekalla luokallakaan tule heti kättelyssä näin usein kotitehtäviä. Olisi sietämätön ajatus, että jo 4-vuotiaani joutuisi suorittamaan viikottain pakollisia tehtäviä ja jaksamaan viisipäiväistä esikouluviikkoa. Hän on vasta leikki-ikäinen siinä kohtaa. Asiaa ei muuta se, että eskari olisi muutoin leikkipainotteinen, tms. sillä silti eskaria pitää suorittaa viisi kertaa viikossa kuin koulua.

En siis ollenkaan kannata tätä kaksivuotista eskaria, sillä käytännössä se vain tarkoittaa, että koulun aloitusta hivutetaan vuosi vuodelta aiemmas. Koulun käyntiähän tämä on, eikä mitään muuta. Varsinkin, jos eskari sijaitsee koulun yhteydessä, mihin suuntaan ollaan koko ajan menossa enemmän ja enemmän. Eli käytännössä Suomessa aloitetaan nykyään koulu jo 6-vuotiaana ja nyt se halutaan aikaistaa 5-vuotiaille. Ja tosiaan kaikki lapset eivät ole syntyneet tammikuussa, joten muutos on loppuvuodesta syntyneille todella iso, kun pitää olla valmis eskariin jo 4- tai 5-vuotiaana.

Suomessa on juuri hyvää ollut se, että lapset ovat saaneet aloittaa koulutiensä myöhään ja että on ollut paljon vapaa-aikaa koulun vastapainoksi. Siksi olemme varmasti muinoin menestyneet Pisa-testeissäkin, kun emme ole näännyttäneet lapsia koulun ja opintojen määrällä, vaan se lyhyt aika on ollut innostavaa ja motivoivaa. Nyt olemme selvästi luopumassa tästä ja ottamassa mallia maista, joissa koulutie alkaa lähes vaippapyllynä, päivät ovat pitkiä ja läksyjä tulee kasa suoritettavaksi päivän päälle.

Missä vaiheessa läksyt on ekaluokalta loppuneet? Kyllä silloin kun itse ysärillä ekaluokkaa kävin, oli suunnilleen joka päivä jokin pieni tehtävä läksynä. Ei niihin kauaa aikaa mennyt, eikä niistä varsinkaan stressattu, mutta kyllä niitä oli. Eikö nykyään ole?

Jännä asia kyllä, että eskarilainen stressaa läksyjen tekemistä. Tulee mieleen, että onko joko eskarin tai kodin ilmapiirissä jotain joka aiheuttaa tämän. Kun sulla on tuollainen asenne että eskarissa käyminen on arkiaherrusta ja suorittamista ja rankkaa, niin näkyyköhän se jotenkin lapselle.

Ei minulla ollut mitään asennetta eskarista ennen kuin tätä käytännön kokemusta on tullut. Kerroin vain lapseni kokemuksen. Hän on luonteeltaan hyvin pedantti ja pitää huolen asioista ja siksi stressaa tehtäviä, että ne on varmasti tehty ja ajallaan ja oikein. Lisäksi eskarissa sattuu olemaan yksi ope, jota hän pelkää ja siksi hän on aina stressissä, ettei esim. unohda eskarivihkoa kotiin, ettei ko. ope tule nalkuttamaan hänelle siitä kuten hänen kavereilleen, jotka usein unohtelevat kaikenlaista. Lapset kun ovat luonteiltaan hyvin erilaisia. Toiset stressaavat, toiset ei. Minun esikoiseni tuppaa olemaan tuollainen perfektionistinen suorittajaluonne, joka haluaa tehdä parhaansa. Seuraava lapsi taas on aivan erilainen. Näin me ollaan kaikki erilaisia.

Ekalla luokalla ei tule koulutehtäviä heti kättelyssä, vaan yleensä on käytössä pehmeä lasku koulunkäyntiin. Toki tämäkin varmasti vaihtelee riippuen koulusta. Nykyäänhän kaikissa kouluissa ei tule _ollenkaan_ kotitehtäviä, näitäkin on. En sano, että niin pitäisi olla. Kerroin vain, että tämä 6-vuotiaani on kovin stressaantunut eskaritehtävien suorittamisesta. Olisi kiva, jos tehtäviä olisi vaikka vain kerran kahdessa viikossa.

En ole esikoulua käynyt. Osasin lukea, laskea ja kirjoittaa kouluun mennessä. Minulla on yliopistotutkinto. Reggio Emilia-pedagogiikka sopisi pienten lasten oppimiseen mielestäni parhaiten: yksilöllisyys, oppimisen ja oivallusten ilo, leikkiminen, luovuus ja mielikuvitus. Oppia voi monella tapaa.

Kaksivuotisen vieraskielisen esiopetuksen käyneenä en koe, ettenkö olisi edelleen saanut olla lapsi tai että kyseessä olisi ollut koulu etenkään ensimmäisenä vuonna.

Ensimmäistä vuotta kutsuttiin leikkikouluksi ja päivämme koostuivat aakkosten suullisesta harjoittelusta, väritystehtävistä, lorujen ja laulujen opettelusta. Myös esiintymistä harjoiteltiin, ja lukuvuoden lopuksi esitimme näytelmän. Toiminta oli enemmän kerhomaista yhdessäoloa ja yhdessä puuhastelua, kuin todella tavoitteellista opiskelua.

Esiopetuksen toisena vuonna sitten harjoiteltiin jo lukemista ja kirjoittamista ja leikit jäivät vähemmälle. Molempina vuosina ryhmäkoko oli noin 20 ja opetusta oli 3-4 tuntia.

5

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni koko ala-aste on esiopetusta. Tunneilla puuhastellaan jotain, yleensä jotain turhanpäiväistä. Äänekkäimmät häiriköivät ilman mitään sanktioita. Välillä jakaannutaan pienryhmiin, eli mennään käytävälle tai johonkin hengailemaan.

Samaa mieltä ”puuhastelusta”. Oppikirjojenkin taso on tullut alaspäin.

Ei pitäisi. Antaa lasten olla lapsia ja nauttia vielä vapaasta leikistä 5-vuotiaina. Kyllä yksi vuosi riittää kouluun valmistautumiseen.

T: kolmen lapsen äiti

Ilmoittaisin, lapsi ehtii saada paremmin valmiuksia koulua varten, varsinkin ne lapset jotka ovat kotihoidossa, ja mahdolliset tukitoimet kouluun sen perusteella että esikoulussa on havaittu niiden tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Ilmoittaisin, lapsi ehtii saada paremmin valmiuksia koulua varten, varsinkin ne lapset jotka ovat kotihoidossa, ja mahdolliset tukitoimet kouluun sen perusteella että esikoulussa on havaittu niiden tarvetta.

Milä tavoin huomataan paremmin tai niitä tuetaan jos ryhmän nimi vain muutetaan esikouluksi 😅

Ylipäätään minä luulen että vanhemmat arvostaisi eniten ihan vain sitä että lapsilla on hyvä ja perusturvallinen olla hoidossa.

Nykyään juuri tätä vanhempien perustoivetta karsitaan jättisuurilla taloilla ja vaihtuvalla henkilökunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni on juuri sitä vuosiluokkaa, joka saa halutessaan osallistua tähän kaksivuotiseen eskarikokeiluun. En missään nimessä halua, että hän joutuu eskariin jo 4-vuotiaana (hän on syntynyt loppuvuodesta), vaan haluan, että hän saa olla lapsi ja leikkiä ja olla huoleton niin pitkään kuin mahdollista. En siis aio ilmoittaa häntä mukaan kokeiluun.

Esikoiseni on juuri nyt eskarissa, jonka hän aloitti 5-vuotiaana (loppuvuodesta syntynyt) ja täytti pian 6. Se oli vielä melko hyvä ikä ja hän oli innostunut ja kiinnostunut uudesta. Toisaalta on ollut rankkaa sen ikäiselle olla varmasti joka päivä 5 krt/vkossa paikalla, kun vaihtoehtona olisi välillä vaikka viettää leikkipäivä mummin kanssa. Arkinen aherrus ja suorittaminen alkaa jo siis kovin aikaisin. Myös meidän eskarissa on kotitehtäviä viikottain, joita lapsi stressaa kovasti. Mielestäni tämä kotiläksyrumba alkaa liian aikaisin, sillä eihän ekalla luokallakaan tule heti kättelyssä näin usein kotitehtäviä. Olisi sietämätön ajatus, että jo 4-vuotiaani joutuisi suorittamaan viikottain pakollisia tehtäviä ja jaksamaan viisipäiväistä esikouluviikkoa. Hän on vasta leikki-ikäinen siinä kohtaa. Asiaa ei muuta se, että eskari olisi muutoin leikkipainotteinen, tms. sillä silti eskaria pitää suorittaa viisi kertaa viikossa kuin koulua.

En siis ollenkaan kannata tätä kaksivuotista eskaria, sillä käytännössä se vain tarkoittaa, että koulun aloitusta hivutetaan vuosi vuodelta aiemmas. Koulun käyntiähän tämä on, eikä mitään muuta. Varsinkin, jos eskari sijaitsee koulun yhteydessä, mihin suuntaan ollaan koko ajan menossa enemmän ja enemmän. Eli käytännössä Suomessa aloitetaan nykyään koulu jo 6-vuotiaana ja nyt se halutaan aikaistaa 5-vuotiaille. Ja tosiaan kaikki lapset eivät ole syntyneet tammikuussa, joten muutos on loppuvuodesta syntyneille todella iso, kun pitää olla valmis eskariin jo 4- tai 5-vuotiaana.

Suomessa on juuri hyvää ollut se, että lapset ovat saaneet aloittaa koulutiensä myöhään ja että on ollut paljon vapaa-aikaa koulun vastapainoksi. Siksi olemme varmasti muinoin menestyneet Pisa-testeissäkin, kun emme ole näännyttäneet lapsia koulun ja opintojen määrällä, vaan se lyhyt aika on ollut innostavaa ja motivoivaa. Nyt olemme selvästi luopumassa tästä ja ottamassa mallia maista, joissa koulutie alkaa lähes vaippapyllynä, päivät ovat pitkiä ja läksyjä tulee kasa suoritettavaksi päivän päälle.

Meillä ei ole ikinä ollut eskarissa kotiläksyjä, kyllä mä ottaisin opettajan kanssa asian esille, jos ei auta niin sitten rehtoriin. Läksyjä tietysti voi olla hyvä kokeilla, mutta lapsen ehdoilla, sen ei pidä aiheuttaa stressiä. Ja kerran viikossa on paljon. Niitäkin voisi antaa asteittain, eli lukukauden lopussa muutoma tehtävä alustamaan koulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoittaisin, lapsi ehtii saada paremmin valmiuksia koulua varten, varsinkin ne lapset jotka ovat kotihoidossa, ja mahdolliset tukitoimet kouluun sen perusteella että esikoulussa on havaittu niiden tarvetta.

Milä tavoin huomataan paremmin tai niitä tuetaan jos ryhmän nimi vain muutetaan esikouluksi 😅

Osa lapsista on päiväkodissa esikoulussa, osa koulu puolella.

Tehtävien taso en erilainen päivähoitoon nähden.

Opetellaan hieman lukemaan, kirjoittamaan, ymmärtämään ongelman ratkaisua.

Koko päivä ei ole pelkästään leikkimistä ja hamahelmi askartelua.

Joten tasan tarkkaan ilmoitan tän - 17 syntyneen eskarin 5v., mikäli se on mahdollista, tässä kunnassa vain 16 päiväkotia ja koulua yhteensä on kokeilussa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni koko ala-aste on esiopetusta. Tunneilla puuhastellaan jotain, yleensä jotain turhanpäiväistä. Äänekkäimmät häiriköivät ilman mitään sanktioita. Välillä jakaannutaan pienryhmiin, eli mennään käytävälle tai johonkin hengailemaan.

Samaa mieltä ”puuhastelusta”. Oppikirjojenkin taso on tullut alaspäin.

Ei todellakaan ole, vaan koulu on vaativampi kuin ennen.

Lapsen pitää osata käyttää tablettia, tietokonetta, ryhmät ovat isompia kuin ennen, avustajia koulussa ei nykyään ole edes tarvitseville.

Kielten opiskelu alkaa aiemmin, ensimmäisellä luokalla jo englanti aloitettu meillä.

Kirjoissa valmistaja vaikuttaa eniten, jotkut on tehtävän annolta selkeitä, jotkut vaikeasti selitettyjä

esim. milli matematiikan kirja on ollut meillä käytössä ja osa tehtävistä jo ensimmäisellä luokalla on ollut niin vaikeasti selitettävissä että itse on saanut tovin miettiä mitä tehtävässä haetaan, itseasiassa oon saman kirjan kohdalla nähnyt, että vanhemmat kysyy jopa facebook ryhmissä mitä tuon kirjan tehtävässä on tarkoitus tehdä.

Olen varhaiskasvatuksen opettaja (sosionomi), mutta täytyy tunnustaa, etten tiedä, miten kaksivuotinen eskari muuttaisi nykytilannetta. Mikä on tämän uudistuksen pointti? Sekö vain, että kaikki 5-vuotiaat saadaan päiväkotiin? Kirjaimia ja numeroita yms. opetellaan 5-vuotiaiden kanssa jo nyt, ja esim. tunnetaitoja opetellaan tietenkin jo ihan pientenkin ryhmissä. En tosiaan tiedä, mitä se 5-vuotiaiden eskarin sisältö sitten olisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei vahvaa mielipidettä. Nyt ekaluokkalainen esikoinen meni "viskariin" vasta puolivälissä vuotta, koska olin pitkään kotona. Koen, että olisi ollut raskasta viedä häntä pakolliseen viskariin, jos itse olisin jäänyt pienempien kanssa kotiin. Olisi siihen kuitenkin sopeuduttu varmasti, jos olisi pitänyt.

Viskari ei ole pakollinen. Oma lapsi on käynyt ja toiminta on ollut leikkimistä, ulkoilua, ihan samaa mitä päiväkodissa yleensä. Mutta välillä on ollut mahdollista päästä eskarien kanssa yhdessä touhuamaan. Ja tutustua eskariin. Minusta erittäin hyvä kun lapsi on loppuvuodesta syntynyt ja saa matalan laskun eskariin ja kouluun.

Jos kaksivuotisella eskarilla tavoitellaan tasalaatuisempaa opetusta, niin en ihan ymmärrä: meillähän on jo nyt valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma, joka velvoittaa varhaiskasvattajia. Sen toteuttamiseen enemmän valvontaa kaksivuotisen eskarin sijasta!!! Kaksivuotinen eskari ei tarkoittaisi muuta kuin nimellistä muutosta nykytilanteeseen. Näin näen asian.