Kaksivuotinen esiopetus – Pitäisikö Suomessa kaikkien lasten aloittaa esiopetus jo 5-vuotiaana?

Veikkaan, että tämä menee läpi ja jatkossa Suomen työmarkkinat on tältäkin osin entistä segregoituneemmat sukupuolen mukaan. Naisille hoiva, kasvatus ja opetus. Lisätään sitä ja paisutetaan julkista sektoria niin varmasti tulee hyvä.

Suomeksi tuo esiopetus tarkoittaa puhtaasti aivopesua kommunismiin, nimitettäköön sitä millä nimellä hyvänsä.

Me muutamme aivan varmasti pois suomesta mikäli tuo tulee pakolliseksi.

Lapseni päiväkodissa on niin pieni eskariryhmä, että mukaan on otettu myös halukkaita viisivuotiaita. Lapseni on siis jo tavallaan käynyt vuoden eskaria. Hän osaa jo lukea todella sujuvasti ja kirjoittaa jokseenkin, oppi itsekseen viime kevään koronasulun aikana. Myös yksinkertaiset laskut sujuvat. Tuntuu pöhköltä, että varsinainen eskari alkaisi vasta syksyllä. Harkitsimmekin, että olisimme anoneet lupaa aloittaa koulu vuotta nuorempana, mutta luovuimme ajatuksesta.

En näe kaksivuotista eskaria erityisen hyödyllisenä normaalille lapselle. Jos kaksivuotisesta eskarista tulee standardi, pitäisi ekaluokan vaatimustasoa mielestäni nostaa.

Oleellista olisi, että lasten perusvalmiuksia koulun aloittamiseen vahvistettaisiin.

Kaikkein tärkeintä on laaja sanavarasto eli vanhempien pitäisi lukea lapsilleen joka päivä. Toinen supertärkeä taito on keskustelun taito eli vanhempien tulisi keskustella lastensa kanssa erilaisista asioista esim päivän tapahtumista ja tunteista.

Kolmanneksi nostaisin vielä yhdessä toimimisen ja toisten huomioonottamisen taidot.

Näillä perusvalmiuksilla ekaluokkalainen pärjää jo pitkälle.

Pääkaupunkiseudulle kannattaisin kaksivuotista esikoulua monikulttuurisuuden vuoksi. Tällä tasoitettaisiin monen lapsen koulutaivalta.

Suomi on aiemmin pärjännyt hyvin Pisa testeissä. Se että lapset ovat aloittaneet koulunsa vasta 7-vuotiaana ei ole heikentänyt tulosta. Viime vuosien uudistusten jälkeen tulokset ovat heikentyneet. Miksi? Väsyykö lapsi jos lapsen arki muutetaan liian tehokkaaksi ja järjestelmälliseksi. Itse uskon leikin ja pitkän lapsuuden vahvistavan lasta. Koulumaailmaan ehtii myöhemminkin. Eikö muka päivähoito pysty tarjoamaan virikkeitä ja oppimista ilman 2 vuotista esikoulua? Onko päivähoito aina paras paikka lapselle?

Omat lapseni ovat saaneet kasvaa pitkään kotona, olleet hoidossa minimin, keskimmäinen ei ollenkaan. Ainut mistä jäivät paitsi oli ehkä kaverisuhteet. Mutta siinä missä monet lapset väsyvät ja kiukuttelivat eskari ja ekaluokkalainen, minun lapset olivat reippaita, iloisia ja innokkaita. Paljon hoidossa ja isoissa ryhmissä olleet olivat stressaantuneita ja kuormittuneita. Siihenkö pyritää? Jäikö minun lapset ilman kavereita, kun eivät olleet hoidossa? Rauha kasvaa ja kehittyä on lapselle tärkeää. Jos kotiolot on hyvät ja vakaat ja lapselle voi tarjota virikkeitä kotona, en näe mitään kiirettä altistaa lasta isojen ryhmien melulle ja sosiaaliselle ylikuormitukselle. Oma kokemukseni ainakin on näyttänyt että lapsen jaksaminen on parempaa kun ei ole liian pienestä ollut suurissa ryhmissä jatkuvasti. Lapseni ovat sosiaalisia tasapainoisia ja reilua kavereita. Sovittelevat toisten kiistoja. Eli ilman kaveria eivät jääneet. Ovat todella tykättyjä ja toisia huomioivia.

Lapset tarvitsevat rauhallisen ympäristön, mahdollisuuden leikkiä (jatkuva leikki on parasta, eli ahtaissa tiloissa ainainen leikin siivoaminen kesken kaiken pois ei ole se tavoite!), sosiaalisia kontakteja sopivasti ja paljon rakkautta. Kaksivuotinen eskarivoi sopia joillekin, mutta se voi olla erittäin stressaavaa ja kostautua lapsen jaksamisessa myöhemmin.

Tämä eskariopen uudistus on täysin yliopistokoulutettujen suosimista. Joku jopa totesi että luodaan suojatyöpaikkoja heille. Toki heillä osaaminen on rajatuissa asioissa varmasti vahvempaa, mutta sosionomin osaaminen laaja-alaista. Näitä kun olisi rinnakkain, työympäristö saisi enemmän. Sosionomiksi ja varkkaopeksi opiskelleena päiväkoti ei houkuttele työpaikkana koska näyttää siltä että sosionomi varhaiskasvatuksen opettajana halutaan pienten ryhmiin. Itse viihdy juurikin isompien kanssa, mutta pätevyys esim eskarin opeksi ja erityisryhmille on rajattu ulkopuolelle koska valmistuin vasta. En hae päiväkotiin, saan työtä muualtakin. Työvoimapula on rakennettu päiväkotiin tietoisilla valinnoilla. Haetaan jo sillä sitten parempaa palkkaa... Laatua ei saada aikaan, koska työvoimapula pahenee. Varhaiskasvatuksen sosionomin työn kuva on auki, mutta hakijoita siihen virkaan tuskin tungokseen asti löytyy... palkkaus pitää siitä huolen.

Ensin olin innoissani, kun kuulin että paikkakuntamme oli valittu mukaan tähän kaksivuotiseen kokeiluun. Ajattelin, että mukavaa, lapseni pääsee kaverinsa kanssa samalle luokalle, muutoin olisivat eri luokalla alle kuukauden ikäerosta huolimatta, ettei jää porukan ulkopuolelle.

Sitten päivärytmimme muuttui hieman nuoremman lapsen alkaessa nukkua säännöllisempiä päiväunia. Esikoisen uhmailu korostui muutamaksi kuukaudeksi ja näkyi välillä myös päivähoidossa ohjeiden noudattamattomuutena, kunnes tilanne taas rauhottui. Ihan normaali lapsi kyseessä.

Tämän jälkeen ajattelin, että ehkä esikoinen on vielä niin pieni,kun nukkuu vielä päiväunetkin, että olisi epäreilua laittaa häntä tähän pidennettyyn esikouluun, olkoon vielä pikkuinen ja huoleton ilman senkummempia velvollisuuksia ja vaatimuksia. Niitä kuitenkin tulee elämässä myöhemmin vastaan ihan riittämiin. Samalla nousi mieleen ajatus; uupuukohan liian nuorena koulun aloittavat aikuisena herkemmin? Sellaista riskiä en halua ottaa. Tehdäänkö näille kaksivuotisen esikoulun aloittaville samat soveltuvuustestit, kuin niille, jotka ovat ennen halunneet aloittaa koulun aikaisemmin?? Vai kuinka tätä kokeilua seurataan?

Suomen malli puuttua oppimisvaikeuksiin vasta kouluiässä on hiukan väärin, apua annetaa näille perheille aivan liian myöhään. Parempi olisi puuttua enemmänkin siihen, että kaikki lapset kävisivät päivähoidossa vaikkapa sosiaalistumisen vuoksi edes muutamana päivänä kuussa pakollisena, niin tulisi nopeammin kehityshäiriöt ja muut ongelmat esille jotta niihin voitaisiin hakea ja saada apua vuosia aikaisemmin.

Mielestäni tuon ikäiselle paras mahdollinen oppi on vapaa leikki ja siihen soveltuva virikkeellinen ympäristö. Omilta tarha-ajoiltani muistan vihanneeni sitä, että leikki ja leikin kokoonpano määrättiin. Inhosin myös kaikenmaailma ohjattua toimintaa.

Ja jos sitä kuitenkin pohditaan, niin tästä ohjatun toiminnan inhostani huolimatta päädyin yliopistoon luonnontieteelliselle alalle ja olen urallani suht menestynyt. Mahdollisesti ADHD:ni vaikuttaa asiaan.

Mielestäni koko ala-aste on esiopetusta. Tunneilla puuhastellaan jotain, yleensä jotain turhanpäiväistä. Äänekkäimmät häiriköivät ilman mitään sanktioita. Välillä jakaannutaan pienryhmiin, eli mennään käytävälle tai johonkin hengailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Turhaa. Annetaan lasten olla lapsia. Viskareille tarjotaan joka tapauksessa laadukasta varhaiskasvatusta. En missään nimessä halua tätä käytännöksi. Vieraskieliset ja ongelmista kärsivät ohjataan joka tapauksessa päiväkotiin, ilman että siitä täytyy tehdä pakkoa kaikille. Korjataan mieluummin asioita, jotka ovat rikki kuten alan palkkaus-) riittävä ja pätevä henkilökunta sekä pienemmät lapsiryhmät. Tämä muutos tuo lisää lapsia päiväkotiin (5-vuotiaita ja pienempiä sisaruksia), mikä ei tiedä hyvää edellisille seikoille. Muutos tuo ongelman myös koulutusvaatimuksiin: tähän asti sosionomi on ollut pätevä viskariope, nyt he ovat päteviä vain pienten puolella-) sosionomit hiillostetaan pois alalta ja opettajapula kasvaa. Nimim. 20 vuotta vaka-opena

Täsmälleen samaa mieltä.

Ja lapsuus on niin lyhyt nykyään. En näe mitään hyvää että sitä lyhennetään entisestään. Onneksi omani on vain 3v nyt niin ei sattunut kohdalle tämä hullutus, kohdekunnassa asutaan.

Kotihoito + seurakunnan kerho pari kertaa viikossa on paras yhdistelmä meille.

Hyvä. Vähentää eriarvoisuutta. Moni perhe ei itse hoksaa, että oma lapsi monessa asiassa ikätasoaan jäljessä tai heikko taidoiltaan. Omalleen sokaistuu, osa kiistää neuvolankin huolen. Kuitenkaan ei vielä ole ihan lasukynnyksen yli tilanne, ainoastaan ettei lapsi saa riittävän kehittäviä virikkeitä ja vanhempien kasvatustaidot on heikot. Kun 2v. eskari olisi pakollinen, taattaisiin kaikille lapsille varhaisemmassa vaiheessa ikärajoista ja monipuolista virikettä. Leikkiä tietenkin lähinnä, mutta myös monia taitoja siinä ohessa. Varhaiskasvatuksesta pukkaa jäämään pois ne, jotka sitä nimenomaan kehityksen vuoksi tarvitsisivat...

Voisihan siinä olla joku idea mutta sisäpiiritieona voin kertoa että nyt suurin ongelma esim pääkaupunkiseudulla on nyt repiä jostain niitä jollakin tavoin kelpaamisehdot rimaa hipoen täyttäviä opeja näihin ryhmiin. Käytännössä tarkoittaa että kokeiluryhmien takia ihmisiä ja lapsia siirrellään.

Sitten saadaan kursittua jotain hätäratkaisuja suurella vaivalla.

Tuokin energia voitaisiin käyttää hyvän päivähoidon takaamiseen.

Lisää sekavuutta ja stressiä jälleen kerran.

Hyöty mitätön koska samat asiat ne lapset oppisi ilman tätä hössötystäkin.

Nimi muuttuu muta arki ei millään tavoin.

Homma ei monissa eskareissakaan ole yhtään sen erilaisempi kuin monissa tavan päiväkotiryhmiä. Riippuu niiiiiin paljon niistä ohjaajista ja pisteestä. Jotkut eskarit on lähes pelkkää ulkoilua, vapaata riehumista ja jokunen hetki viikossa jotain paperitehtäviä.

Päiväkotien ja eskareiden laatuerot on valtavia.

Lapsiryhmän kanssa usein heikoimmilla on yliopistoista tulleet. Ei ole käytännön otetta siihen ryhmään ja siinä jää sitten hienot teoriat tallattaviksi jalkoihin.

Kaksivuotinen esiopetus on turha, nytkin viskarit oppivat taitoja ja kypsyttelevät esikouluun menoa. Toivottavasti tämä kokeilu kaatuu omaan mahdottomuuteensa eli siihen että päteviä opettajia ei ole eikä tule tarvittavaa määrää.

Varhaiskasvatuksen Opettajien Liitolla on kyllä melkoiset lobbarit olleet tätä asiaa ajamassa, sosionomien Talentian toivoisin pitävän paremmin puoliaan. Kaikki tämä VOLin energia olisi kannattanut suunnata työolojen ja palkkauksen parantamiseen.

Tässä taloustilanteessa on myös järjetöntä se että lisätään ilmaisia varhaiskasvatustunteja eli viskarikin ilmainen. Nyt jo avustajaa tarvitsevat lapset jäävät ilman apua koska kunnalla ei ole rahaa. Eiköhän tämäkin säästö tule näkymään arjen työtä entisestään vaikeuttaen, esim palkataan vielä vähemmän sairaslomille ja vuosilomille sijaisia. Vaikka kokeiluun onkin varattu rahaa, se ei tule kentällä näkymään.

Osa päiväkodeista joutuu täysin vastoin tahtoaan osallistumaan kokeiluun. Halukkaat olisivat voineet ilmoittautua kokeiluun.

Vierailija kirjoitti:

Englannissa ja monissa muissa maissa mennään kouluun ties miten varhain. On suorastaan naurettavaa, että suomalaiset menevät kouluun vasta seitsemänvuotiaina. Esikoulussa piirrellään ja etsitään sanojen alkuäänteitä. Sekin on säälittävää. Kyllä viisivuotiaana pitää jo opettaa ja oppia lukemaan.

Noissa maissa useimmiten lapset on noissa muutaman tunnin päivässä. Äidit kotona tai sitten hoitaja joka hakee lapset puolelta päivin syömään kotiin.

Meidän päiväkodissa on yleensä nk. viskarit ja esikoululaiset samassa ryhmässä. Esikoululaisten toiminta poikkeaa normi päiväkotitouhusta siinä, että he noin kerran viikossa tekevät tehtäviä oikein oikeaan eskarikirjaan. Samaan aikaan noi viskarit tekee sit muita kynätehtäviä.

En siis näe suurtakaan merkitystä sillä onko esikoulu yksi- vai kaksivuotinen.

Ihan näin vuorotyöläisen näkökulmasta ei kuulosta hyvälle. Kun lapsi on pelkässä päivähoidossa, hän on ainakin meillä kotona vuorotyöläisen ollessa kotona. Eskarin ja koulun aloituksessa on ihan tarpeeksi erossa oloa lapsesta. Viisivuotias on vielä pieni, annetaan olla lapsi jookos, lasten seurassa päiväkodissa silloin kun vanhempi on töissä ja kotona vanhemman ollessa vapaalla.

Ihan tarpeeksi rankkaa olla pitämättä itse vapaapäivää ja kuskata vuosi vapaapäivinä eskariin, ei kaksivuotiselle vapaapäivien menetykselle kiitos.