Mitä sellaista sinulle on tapahtunut mitä luulet että kovin monelle muulle ihmiselle täällä ei ole tapahtunut?

Olen polkenut pyörällä töistä kotiin, halki kaupungin, vaatehenkari selässä, roikkuen takinkauluksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen herännyt kuolleista monta kertaa.

Tämä on jo aika kova homma. Kerro mitä koit kuolleena ja herätessä , toistuiko sama vai vaihteliko elämykset? Saitko tehtävän?

Kuolleena "tila" on ollut joka kerta valkoinen ja olen ollut enkelien ympäröimä ilman lääkkeitä tai muita huumausaineita ihmiskehossa. Olen iloinnut, että pian näkisin valkoisessa valossa pienen edesmenneen vauvani, mutta minulle kerrottiin ettei aikani ole vielä täynnä, joten palaan takaisin ihmiselämään. Herätessä tilanteet ovat olleet joka kerta erilaisia ja rajaviiva kuoleman ja elämän välillä on selkeytynyt.

kaikista pahin karma kirjoitti:

Vielä 2000-luvulla säästötileille maksettiin sen verran korkoa, että sain koroilla kuitattua yhden kuukauden vuokran. No sitten korot tiputettiin nollaan, joten kokeilin rahastosäästämistä vuonna 2007, no siitä seurasi 1930-luvun jälkeen syvin lama. Sitten 2014 kokeilin rueta ostamaan osakkeita, strategiana pidin mielestäni ostaa silloin kun kurssikäyrät on pudonneet alemmaksi, no oston jälkeen ne putosivat vain lisää ja pysyivät alhaalla, kunnes nyt 2020 myyskentelin pois ne, järjestään myynnin jälkeen kurssit nousivat suunnilleen välittömästi korkeammalle tasolle kuin koskaan koko omistusaikana.

Työ muuttui mahdottomaksi jatkaa selkänogelmien takia, joihin työterveys ei ottautunut ja alkoi pihdata sairauslomien myöntämisessäkin. Otin lopputilin, sitten heti iski tämä koronaepidemia rajoituksineen jne. paskoineen.

Joskus ajattelen että minä olen jokin epäonnen kulmakivi tässä maailmassa, minun ratkaisuistani koituu aina jotain pahaa minulle ja ehkä maailmalle yleensäkin, kuten rahastosäästämisestä seurannut pahin lama sitten 30-luvun, ikäänkuin jokin karman viesti, että sinä et kyllä rikastu, ennemmin tuhotaan vaikka koko maailman talous, että sinä et vain pärjäisi etkä voittaisi mitään etkä menesty missään... :/

Minä aloitin rahastosijoittamisen heti teini-iässä. Kaksi kuukautta myöhemmin IT-kupla puhkesi. Jos olisin myynyt osuuteni samantien, olisin jäänyt tappiolle pankin osto- ja myyntiprovisioiden ollessa yhteensä suuremmat kuin tuon kahden kuukauden arvonnousu oli. En siis myynyt, sillä ajattelin, että tämä on vain jokin pieni notkahdus, kyllä ne kymmenessä vuodessa nousevat selvästi plussalle. No, kaksitoista vuotta oston jälkeen myin nuo osuudet, sillä ostimme asunnon. Olivat edelleen miinuksella. Olivathan ne nousseet monta vuotta ja paljon, mutta kun se alkuperäinen romahdus oli niin suuri, niin se ei riittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Eräs ylimielinen, koulukiusaaja, valehteleva omaetua ajava kusipää menehtyi.

Laitoin lipun salkoon ja avasi kuohuviinin. Lippu ei ollut puolitangossa, enkä itkenyt.

Naapurit kyseli. Sanoin vain että merkkipäivä.

Hyvän mielen juttu!

En ole koskaan juonut alkoholia. En edes maistellut. Ei liity uskontoon tms. En halunnut kulkea isän jalanjäljissä.

Olen esiintynyt Finlandia-talossa ja soittanut bändissä Vanhalla Ylioppilastalolla. Olen näytellyt Hollywood-elokuvassa.  

Ex-mieheni sai 2 lasta kahden eri naisen kanssa (ei siis minun) samana vuonna, ennen eroamme. Kuulin toisesta lapsesta vasta sen synnyttyä ja toisesta vasta kun lapsi oli jo täysi-ikäinen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitoutumiskammoinen mies rakastui minuun vuosien juupas-eipäs -väittelyn ja seksisuhteen jälkeen. En oikeasti edelleenkään meinaa tajuta että kyseessä on sama ihminen koska ero käytöksessä on niin huima. Entinen "käyn äkkiä naimassa" vaihtui siihen ettei haluaisi olla hetkeäkään erossa ja "me ollaan vaan hyviä kavereita" ylitsevuotaviin rakkauden tunnustuksiin vaiheessa, jossa itse en enää enempää odottanutkaan tapahtuvaksi.

En tiedä miten yleistä tällainen on, mutta vähän olen saanut sellaisen kuvan että sitoutumiskammo lähtee heti "oikean" ihmisen tavatessaan jos on lähteäkseen. Tai pitkällä terapialla. Liekö sitten lyönyt päänsä...

Kaikki liittyy siihen vanhaan luonnon konstiin jolla mies saadaan nalkkiin ja elättämään perhe. Eli seksi.

Ei tuo nyt mitenkään päde nykyääh, vaikka olis kuinka paljon seksiä... nainen se viime kädessä vastaa lapsien elatuksesta kuten muustakin. Ja omastaan tietenkin, oli miehiä tai ei...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokohan kirjoitin? Olin menossa pääsykokeisiin. Vastaan tuli neljän pojan porukka, joista ensimmäinen polvistui eteeni ja kosi. Varmaan joku jätkien läppä, mutta en usko että silti kovin monelle sattuu. En sanonut mitään ja jatkoin matkaa. Miesvaltainen ala ja aiemmin oli eri puolelle kokeet, joten saattoivat olla samasta paikasta tulossa, oli sen verran lähellä koulua. Niin, pääsin sinne kouluun myös. 

Voi voi kuule tapahtuu, ollaan tultu ovelle tuntemattomana ja kosittu, kosittu keskellä toria, lista niin pitkä ettei jaksa.

Hyi kamala. Ihan puistattaa pelkkä ajatuskin kosimisesta. Minuakin kosittu mm. lentokoneessa noin tunnin keskustelun jälkeen, jäbä selvinpäin ja hyvässä asemassa...

Vierailija kirjoitti:

Olen esiintynyt Finlandia-talossa ja soittanut bändissä Vanhalla Ylioppilastalolla. Olen näytellyt Hollywood-elokuvassa.  

Mikä Hollywood elokuva ja oliko isokin rooli?

Näin toissavuonna avaruusaluksen ilmassa. Se kulki tasaisella vauhdilla vasemmalta oikealle puiden latvojen yläpuolella äänettömästi ja oli muodoltaan vähän kuin omituisen näköinen joulukuusen koriste.

Minulla oli vatsaontelossa syntyessäni loiskaksonen, josta piti alunperin tulla minun identtinen kaksonen mutta joka jotenkin sulautui osaksi minua ja jäi sitten erittäin alkeelliselle asteelle kehityksessä. Munasolu ei ollut käsittääkseni jakautunut kunnolla eikä meistä tullut edes siamilaisia kaksosia vaan se loiskaksonen oli pelkkä kasvain sisälläni ja poistettiin kun olin muutaman viikon ikäinen. Siinä oli vähän hiuksia, muutama hammas ja jotain sellaista. Välillä vain sattuu tuollaista, ei kovin yleistä mutta ei täysin tuntematontakaan. Välillä mietin, että on se ihmeellistä tämä miten olen elossa ja olemassa. Minä kun olisin voinut olla se loinen kaksoseni sisällä, joka olisi poistettu ja joka siis ei olisi koskaan oikeasti elänyt sen sijaan, että kirjoittaisin nyt tätä. 

Olen pannut Putinia suoraan kakkoseen

Hakeuduin itse aikuisena tutkimuksiin, koska epäilin olevani autismikirjon häiriö. Minulla sitten todettiin lievä autismi kun olin vähän alle 30-vuotias. Huomasin itse sen, mitä vanhemmat, opettajat ja muut aikuiset eivät huomanneet mitä itse huomasin jo joskus 1990-luvun alussa vähän yli 10-vuotiaana eli olen autisti. Minä itse tajusin sen kun aloin lukemaan autismia käsitteleviä kirjoja noin 11-vuotiaana. Minä tosin olin lapsena erilaisissa tutkimuksissa kun olin lapsi, mutta minua tutkittiin vain siksi, että olenko kehitysvammainen. Mutta en ollut, olin ja olen autisti.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoni pelasi taivaan tuuliin tietämättäni yhteiset asuntosäästömme, yli 200 000 €.

Olen todella pahoillani, voimia sulle. Voin kuvitella miten katkera ja vihainen olo moisesta tempusta itselleni tulisi.

Vierailija kirjoitti:

Olen alle 30-vuotias ja minulta on kuollut jo vanhemmat ja kaikki isovanhemmat.

Sama muuten mutta viimeinen isovanhempani kuoli viime vuonna kun olin 30.

Olen kokenut insestin lapsena. Olin silloin 4-10-vuotias eli se kesti vuosia.

Liettuan entinen presidentti Vitutas Landsbergis ajoi meidän mökillämme nurmikkoa ja lomaili samalla koko viikon

Vierailija kirjoitti:

Liettuan entinen presidentti Vitutas Landsbergis ajoi meidän mökillämme nurmikkoa ja lomaili samalla koko viikon

Mulla sama mutta se oli Latvian presidentti Leinkkaanpas Nurmikkos.

Olin alle 3-kymppinen, ja minua alkoi ahdistaa. Varasin ajan psykiatrille ja kerroin asiani. Jotenkin se mieslääkäri onnistui tahallaan hiostamaan minua niin pitkälle, että en voinut kuin itkeä. - Varasin ajan toiselle psykiatrille ja kyllä, hän sai minut itkemään. Seurasi kahdeksan muuta psykiatria. - Sitten sain tarpeeksi ja olin kai itkuni itkenyt. Päätin, että etsin psykiatrin, joka kirjoittaa minulle lähetteen neuropsykologin tutkimukseen. - Niin tein ja kävin tutkimuksessa. Tuloksessa todettiin, että tarvitsen minäkuvani selkiyttämiseen yksilöterapiaa.