Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Saako 38-vuotias kolmen lapsen äiti enää pahoittaa mieltänsä siitä että lapsia ei tule enempää? Pitääkö vain olla kiitollinen siitä mitä on jo saanut ja tyytyä vähempään mitä itse toivoo?
07.04.2021 |
Miehen kanssa jätettiin kuopuksen jälkeen portti auki vielä neljännelle, en ottanut kierukkaa tai muutakaan ehkäisyä käyttöön. Nyt kun aikaa on kulunut ja kuopuskin jo ohi vaippaiän eikä neljättä ole kuulunut, mies onkin alkanut perääntyä ja pyytää, että aloitetaan ehkäisy. En ole tähän suostunut ja miehellä seksihalut loppuneet eli ei pelkoa yllätysraskaudesta. Miehen mieli on nyt vaan kuulemma muuttunut eikä jaksa enää uutta vauva-aikaa. Onko mun nyt vaan tyydyttävä tähän? Kello tikittää ja hedelmällisyys hiipuu. Olen kuulemma itsekäs ja kiittämätön kun painostan häntä tässä asiassa ( vaikka yhdessä sovittiin neljännestä)ja toisaalta ymmärrän häntäkin mutta olisi ollut mielestäni kohtuullista kertoa hyvissä ajoin tämä mulle. Pitäiskö sen faktan vähentää mun vauvakuumetta, että jotkut eivät ikinä saa sitä ensimmäistäkään lasta?!
Kommentit (40)
Ymmärrän pettymyksesi, onhan tuo iso asia ja iso haave. Varmasti vie aikaa hyväksyä miehen päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, olet itsekäs ja kiittämätön.
Sekä hiukan päästäsi vialla. Miksi kukaan haluaisi noin monta lasta?
Miten se mies olisi voinut aiemmin kertoa mielensä muuttuneen, jos se vasta nyt hiljalleen on muuttunut? Ja saathan sä silti mielesi pahoittaa, kyllähän se elämä iloksi muuttuu ja miehen seksihalutkin palaavat, kun sinä olet naama norsun veellä.
Tulee mieleen sanonta; kun mikään ei riitä...
Ole onnellinen niistä lapsista mitä siulla on. Osoita rakkauttasi joka päivä ja ole läsnä. On turhaa haaskata aikansa johokin ylimääräisiin ja jonninjoutaviin huuhaa-toiveisiin, varsinkin kun jaloissa pyörii 3 tervettä lasta. Keskity tähän hetkeen. Anna lapsillesi hyvät eväät elämään ja kasvata heistä vahvoja kunnon kansalaisia. Siinä on sinulle työmaata ja käsitöitä pitkäksi aikaa. Lopeta kaikki turha nillittäminen. Keskitty oleelliseen.
P.S. Aikasi kuluksi voisit työstää myös parisuhdettasi. Ei sinulta tekeminen lopu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olet itsekäs ja kiittämätön.
Sekä hiukan päästäsi vialla. Miksi kukaan haluaisi noin monta lasta?
Olipa typerä kommentti. Eivät kaikki vihaa lapsia, vaan suurimmalle osalle lapset tuovat iloa.
Mielestäni lapsen hankinta on kuitenkin yhteinen päätös, joten kannattaa huomioida puolisonkin mielipiteet ja toiveet, varsinkin kun teillä on jo kolme lasta. Voit psyykata itseäsi tähän lapsimäärään ajattelemalla siitä positiivisia asioita. Kolme lasta mahtuu esim. aika kivasti autoon. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omiin tunteisiin on aina oikeus. Voi olla silti hyödyllistä surra menetystä ja kiinnittää myös huomiota siihen kaikkeen, mitä sinulla jo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saathan sinä pahoittaa mielesi ihan mistä tykkäät, mutta lasta en edes yrittäisi kuin yhteisellä päätöksellä.
Milloin olisi sinun mielestäsi ollut "hyvissä ajoin" ? Ymmärrän hyvin jos mieli on muuttunut sitten sen ensimmäisen.
Ihan realimaailmaa ajatellen, ne lapset on elätettävä seuraavat 20 vuotta eikä vain kun tuhisevat vaunuissa. Miehesi saattaa olla enemmän kiinni todellisuudessa kuin sinä. Ja kenen huoleksi ne 3 muuta lasta jäisivät kun sinä leijut vauvataivaassa ?
Meillä kävi samalla lailla. Halusin pitkään kolmannen ja mies ei. Väännettiin asiasta monta kertaa. Olin surullinen ja pettynyt. Mutta nyt lapset kohta jo aikuisia ja oon pystynyt miehelle sanoo, että hän oli oikeassa. Parempi näin. Helpompaa ja mukavampaa. Yritän sanoa, että sunki ajatukset voi muuttua. Hyvää parisuhdetta ei kannata heittää hukkaan pettymyksen vuoksi. Toiveet ja tunteet haalistuu. Minä hain elämään harrastuksia yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa tietysti pahoittaa mielensä mistä haluaa, mutta kohtuutonta olisi kaataa se miehen niskaan, joka ei halua enää jakaa kanssasi vauvarumbaa. Miehellä on oikeus muuttaa mielensä, ja jos multa kysyttäis, niin ihan aiheellistakin se on.
Saa kai sitä pahoittaa mielensä jollei omat unelma(t) toteudu, mutta aina joskus toivosi pientä kohtuuta, niisä avautuessaan. Itse olen 40+ vuotias, eikä minulla ole toiveistani halustani ja yrityksisitäni huolimatta ainoatakaan lasta. Ei ole ensimmäinen kerta kun kerron tämän asian, eikä ei olisi ensimmäinen kerta kun saisin tästä avautumisestani "alapeukkua". - En minä halua omasta kohtalostani ketään syyttää tai moittia, kunhan vain kertoa oman tilanteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai saat olla haikea. Toivoisin että olisit silti myös kiitollinen siitä mitä jo on.
T:Nollan lapsen äiti, kolme keskenmenoa
Kolme lasta on nykyään jo paljon. Keskimäärin niitä taisi olla 1,5 eli enimmäkseen on yksilapsisia perheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on yksi ääni, sinulla yksi. Jos olette eri mieltä, sen mukaan mennään joka haluaa vähemmän lapsia.
En oikeasti ymmärrä, miten jotkut sekoavat jostain vauvakuumeesta vielä, kun lapsia on jo kolme. Keksi itsellesi joku fiksu harrastus vaikka. Miten ajattelet hoitaa lapset, kun mies ei halua uutta vauvaa? Unohda se neljäs raskaus, oot muutenkin tosi vanha äidiksi ja eiköhän kolmessa ole jo aika paljon tekemistä muutenkin. Pahimmillaanhan toi kuvio päättyy eroon, jos hankkiudut raskaaksi kun mies ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on yksi ääni, sinulla yksi. Jos olette eri mieltä, sen mukaan mennään joka haluaa vähemmän lapsia.
Miksi näin?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olet itsekäs ja kiittämätön.
Sekä hiukan päästäsi vialla. Miksi kukaan haluaisi noin monta lasta?
Miksi kukaan haluaisi sitä ensimmäistäkään? Niin, no samoista syistä lapsia halutaan useampia. Ovat usein tuki ja turva toisilleen aikuistuessaankin, jos sellaista jossain kohtaa tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on yksi ääni, sinulla yksi. Jos olette eri mieltä, sen mukaan mennään joka haluaa vähemmän lapsia.
Miksi näin?
Koska lapsella on oikeus syntyä haluttuna, ja koska vanhemmuuteen pakotettu tai painostettava ei ole siihen sitoutunut.
Alue: Aihe vapaa
Saa sitä surullinen olla, mutta tuossa tilanteessa tuntuisi järkevimmältä hyväksyä asia.