Työkaveri suuttui koirani nimestä!
Koirani nimi on Elsa ja työkaverini suuttui tästä, koska koiralla on ihmisen nimi ja hänen kummityttönsä on samanniminen, sanoi että vaihda se, ei ole sopiva nimi koiralle, juu ihan varmaan vaihdan, alankin harva se päivä puhumaan miten Elsa teki sitä ja tätä :D
Kommentit (40)
Minulla oli koira, jolla oli sama nimi kuin sisarentyttären tyttärellä. Siskontyttö ei tiennyt koiramme nimeä ja nimesi tietämättään lapsensa koiramme kaimaksi. Eipä tuo haitannut meitä eikä häntä ja tuskin lastakaan. Lapsi on jo iso ja koira on jo koirien taivaassa.
Koiran nimet herättää tunteita, et ole ap yksin.
Minun kaveri nimesi lapsensa samalla nimellä kuin meidän koiran "kutsumanimi" on (virallinen nimi paperilla on kennelin antama). Halusi että muutan 5 vuotta vanhan koiran nimen. En todellakaan vaihtanut.
Tädin noutaja oli myös Elsa. :) Meidän suvussa melkein kaikilla eläimillä taitaa olla "ihmisen nimi", minullakin on matelija nimeltä Matti.
Mitä väliä, tiedän useita koiria ja kissoja joilla on ihmisen nimi. En jaksaisi moisesta loukkaantua.
Mulla oli yhteen aikaan 2 naapuria, joilla toisen lapsen nimi ja toisen koiran nimi oli Jere. Ei aina tiennyt, kumpaa huudetaan.
Minäkin suutahdin kun naapuri antoi lapselleen nimeksi Martta, joka on meidän kissamme nimi.
Vierailija kirjoitti:
Pirkko ja Raimo on hyviä koiran nimiä myös
Meidän koiramme oli Hilja. Ihana otus. Koirien taivaassa sekin nykyään.
Käske vaihtaa sen kummitytön nimi jos asia on ylitsepääsemättömän kauhea :D
Vierailija kirjoitti:
Elsa on kylläkin leijonan nimi.
Elsa on kylläkin jääprinsessa
Minä olin taas otettu, kun koirani kasvattaja laittoi nimeni yhdelle seuraavasta pentueesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elsa on kylläkin leijonan nimi.
Elsa on kylläkin jääprinsessa
Elsa on kylläkin mun mummo
Me taas nimesimme lapsemme anoppini mukaan. "Takakireä tyranni" onkin jo ehtinyt kouluikäiseksi.
On ihan ok että koirilla on ihmisten nimiä, minua se ei haittaa. Lähipiirissä on näitä paljon ja voisin varmaan omanikin nimetä.
Meille tuli aikoinaan kodinvaihtajana aikuinen koira, jonka nimi oli sama kun serkkuni pojalla. Ei tainnut pahoittaa mieltään kukaan muu, kun meidän mummo joka ei voi sietää ihmisten nimiä koirilla :D Myöhemmin meille tuli pentukoira, jonka kennelnimessä olisi ollut ihan hyvä kutsumanimikin, mutta tuo sama nimi sattui olemaan tuon samaisen serkkuni toisella pojalla (koiran nimi tyyliä Mäntykankaan Keijo, ja lapsi oli Keijo, nimet muutettu), joten siinä vaiheessa keksittiin sitten koiralle muuta, ettei kaksikko Matti&Keijo ole sekä meidän koirissa että sukulaisen lapsissa, se olisi ehkä ollut jo vähän outoa, etenkin kun aika paljon oltiin siihen aikaan tekemisissä.
Eipä sitä voi tietää koiran nimeämisvaiheessa, että joku tuttu tulee nimeämään lapsensa samalla nimellä, tai tutustut myöhemmin johonkin henkilöön jolla on sama nimi. Tai toisinpäin.
Edesmenneellä korallani oli mummoni nimi ja nykyisen nimesin työkaverin mukaan. Jos hän suuttuu siitä, voi harmi. On kieltämättä huvittavaa torua koiraa lattialle pissaamisesta, kun työkaveri tulee aina samalla mieleen.
Meillä kävi toisinpäin. Koirallamme oli ensiksi nimi, jonka lähisukulainen antoi lapselleen. Aina kun ajattelen lasta, ajattelen myös koiraamme. En suuttunut, mutta olen huvittunut ja tämä huvittuneisuus ei tunnu asialliselta suhtautumiselta, mutta en voi tälle mitään. Mitäs antoivat saman nimen ihmiselle!