Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko koskaan hävennyt kumppaniasi muiden silmissä?
07.04.2021 |
Ja nyt tarkoitan lähinnä sellaista häpeämistä, että muut ajattelevat (tai kuvittelet heidän ajattelevan) mielessään tyyliin; "olisi tuo nyt paremmankin saanut, että eihän tuo ole edes hyvän näköinen".
Tai onko joku joskus jopa lipsauttanut kumppanistasi sinulle jotain negatiivista?
Kommentit (28)
Olen joskus hävennyt. Kuten hänkin minua. Se on täysin normaalia pitkässä parisuhteessa.
On ollut myös monia kertoja, jolloin olen ollut hänestä hyvin ylpeä.
Tunteet vaihtelevat. Aina ei ole pelkkää aurinkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hävennyt, mutta sen aikainen puolisoni olikin narsisti jonka kanssa yhteen olin päätynyt ollessani itse henkisesti pohjilla ja haavoittuvainen - erinomainen uhri siis. Tällä tapauksella oli tapana päästellä suustaan jos jonkinmoisia sammakoita jotka tekivät sosiaalisista tilanteista äärimmäisen kiusallisia, minkä lisäksi häneltä puuttui totaalisesti kyky asettua muiden ihmisten asemaan. Sen lisäksi että hän oli usein erittäin raskasta ja epämieluisaa seuraa, hän ei huolehtinut juuri ulkoisesta olemuksestaan joten koin hänet myös fyysisesti luotaantyötäväksi. Ei voinut siis lohduttautua edes sillä että ainakin muut voi miettiä että onpas komean saanut.
Onneksi löysin lopulta rohkeutta lähteä, nykyään olen onnellinen ja minulla on ihana kumppani jota kehtaa esitellä <3
En muista koskaan hävenneeni kumppaniani. Mutta hän on varmaan hävennyt minua. Tällaisen kuvan olen saanut.
Häpesin joskus exvaimoani jolla ei välillä tuntunut olevan alkeellisimpiakaan käytöstapoja.
Esim haukotteli kylässä estoitta kitarisoja isäntäväelle esitellen.
mies ystävä häpeää minua niin paljon et kuulemma hautaan pitää keskustelutkin viedä, vielä näitä muille kertoa. Ei sinun kanssa voi mihinkään lähteä aina saa hävetä kuulemma. siinä rakkautta kerrakseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma avovaimo on lihonnut noin 30kg viimeisen reilun viiden vuoden aikana. Ylipainoa nykyään varmaan sellaiset 50kg. Jos esim kaupassa näen tuttuja, niin erkaannun avovaimostani ikään kuin omille asioilleni, jotta minua ei nähtäisi hänen seurassaan. En vain voi sille mitään, että koen liian jo olevan liikaa. Aikaisemmat ylipainokilot hyväksyin, mutta nyt ympärys alkaa olemaan sellainen, ettei kädet ympäri mahdu. On se muutenkin vähän noloa, jos nainen painaa yli 20kg enemmän kuin minä.
Olen hävennyt, tosi monta kertaa. Se on ihan hirveää.
Miehelläni on lieviä asperger-piirteitä, jotka näkyvät sosiaalisena taitamattomuutena. Seurassa hän on auttamattoman kömpelö: tuppisuu, ei katso ketään silmiin, rupeaa esitelmöimään jostain 80-luvun hevilevyistä vaikka naapurin mummolle eikä välitä yhtään kiinnostaako keskustelukumppania vai ei, minkäänlainen small talk ei onnistu, hän myös väsyy ja ärtyy sosiaalisissa tilanteissa, riitaantuukin helposti ihmisten kanssa...
On kauheaa, kun joutuu jännittämään joka kerta, kuinka puoliso käyttäytyy. Tämä on siis sellainen asia, että en tiedä pystynkö loppuikääni asumaan tällaisen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hävennyt, tosi monta kertaa. Se on ihan hirveää.
Miehelläni on lieviä asperger-piirteitä, jotka näkyvät sosiaalisena taitamattomuutena. Seurassa hän on auttamattoman kömpelö: tuppisuu, ei katso ketään silmiin, rupeaa esitelmöimään jostain 80-luvun hevilevyistä vaikka naapurin mummolle eikä välitä yhtään kiinnostaako keskustelukumppania vai ei, minkäänlainen small talk ei onnistu, hän myös väsyy ja ärtyy sosiaalisissa tilanteissa, riitaantuukin helposti ihmisten kanssa...
On kauheaa, kun joutuu jännittämään joka kerta, kuinka puoliso käyttäytyy. Tämä on siis sellainen asia, että en tiedä pystynkö loppuikääni asumaan tällaisen miehen kanssa.
Jostain syystä kuitenkin piti alkaa parisuhteeseen tällaisen miehen kanssa?
Ex-kumppaniani jouduin häpeämään. Hän esim pieraisi kuuluvasti kun oli käymässä työpaikallani. Ja nauroi päälle. Ehkä hän halusi häpäistä minut, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Miksi mennä yhteen ihmisen kanssa, jota häpeää? Vakka kantensa valitsee.
Mun mies on alkoholisti. Selvinpäin tosi ihana mies, mutta kun putki on päällä niin saa hävetä.
Haastaa riitaa, meluaa, huudattaa musiikkia liian kovaa. Sammuu pihalle kesäisin, pissaa naapurin ikkunan alle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häpesin joskus exvaimoani jolla ei välillä tuntunut olevan alkeellisimpiakaan käytöstapoja.
Esim haukotteli kylässä estoitta kitarisoja isäntäväelle esitellen.
Ei se ihmisen suu nyt sentään mikään poikivan elefantin emätin ole. Huonot hampaat voivat näkyä erilaisissa tilanteissa, mutta lähikuvaa risoista ei saada haukottelemalla.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on alkoholisti. Selvinpäin tosi ihana mies, mutta kun putki on päällä niin saa hävetä.
Haastaa riitaa, meluaa, huudattaa musiikkia liian kovaa. Sammuu pihalle kesäisin, pissaa naapurin ikkunan alle...
Ihana, aivan kuin minä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehestä tulee ärsyttävän "vitsikäs ja hyväntuulinen" kun juo enemmän kuin muutaman oluen. En kestä yhtään, jos en itsekin ole hilpeässä nousuhumalassa (joo, olen itsekin luultavasti silloin ärsyttävä, mutta sitähän ei kysytty). Tämä siis hävettää minua jos ollaan jossain missä on muitakin, mutta ärsyttää myös kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Häpesin joskus exvaimoani jolla ei välillä tuntunut olevan alkeellisimpiakaan käytöstapoja.
Esim haukotteli kylässä estoitta kitarisoja isäntäväelle esitellen.
Ei se ihmisen suu nyt sentään mikään poikivan elefantin emätin ole. Huonot hampaat voivat näkyä erilaisissa tilanteissa, mutta lähikuvaa risoista ei saada haukottelemalla.
Ei silti ole kovin kohteliasta levittää leipäläpeään äärimmäisen auki suoraan isäntäväkeä kohti. Ylipäätään suurieleinen haukottelu kylässä on vähän epäkohteliasta.
Tiedän että on pikkumaista mutta joskus hävettää kertoa miehen työstä. Hän siis peruspuhelinmyyjä (50v) eikä mitään kunnianhimoa urakehityksen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hävennyt, tosi monta kertaa. Se on ihan hirveää.
Miehelläni on lieviä asperger-piirteitä, jotka näkyvät sosiaalisena taitamattomuutena. Seurassa hän on auttamattoman kömpelö: tuppisuu, ei katso ketään silmiin, rupeaa esitelmöimään jostain 80-luvun hevilevyistä vaikka naapurin mummolle eikä välitä yhtään kiinnostaako keskustelukumppania vai ei, minkäänlainen small talk ei onnistu, hän myös väsyy ja ärtyy sosiaalisissa tilanteissa, riitaantuukin helposti ihmisten kanssa...
On kauheaa, kun joutuu jännittämään joka kerta, kuinka puoliso käyttäytyy. Tämä on siis sellainen asia, että en tiedä pystynkö loppuikääni asumaan tällaisen miehen kanssa.Jostain syystä kuitenkin piti alkaa parisuhteeseen tällaisen miehen kanssa?
Tällainen ihminen oi olla aivan ihana kahden kesken ja myös seurassa joka tietää hänen aspergeriudestaan ja sen kautta ymmärtää käytöstä. Mutta vieraammat toki ihmettelee. (En ole tuo alkuperäinen, mutta myös joskus aspergerin kanssa seurustellut)
En, mutta hän on luultavasti hävennyt minua lukemattomat kerrat. Olen sairaalloisen ylipainoinen, nivelrikon takia huonosti liikkuva ja rupsahtanut. Mies on minua vain 3 vuotta nuorempi mutta hoikka, komea ja urheilullinen.
Joskus häpesin, kun eksä innostui kertomaan omista asioistaan, mutta sitten ei kysynyt toiselta kuulumisia. No paikkasin tilanteen kysymällä itse, mutta mitäs sinulle kuuluu. Mainitsin tästä eksälle, että voisi olla vähän enemmän kiinnostunut myös toisten tekemisistä eikä vain selittää niitä omia asioita.
Alue: Aihe vapaa
En. Eräs kaverini sanoi säälivänsä minua kun joudun olemaan tällaisen kanssa. Reaktioni oli käskeä kaveri kotiinsa ja eipä ole sen jälkeen yhteyttä pidetty. Äitini myös suuttui kun kuuli kenen kanssa seurustelen ja seurasi muutaman kuukauden välirikko tästä.