"On parempi kertoa ihastukselle tunteistaan kuin katua koko loppuelämä" - Tää ei toimi näin :D
Siis ainakin jos on yhtä nolo, tunteellinen, socially awkward, ahdistunut kuin mä ja jos ne ihastukset joille oon kertonut on olleet työkavereita, varattuja, super komeita ts. muuten mun tavoittamattomissa. (Kuten suurin osa valitettavasti on)
Niin kadun kyllä näistä jokaikistä vuosienkin jälkeen säännöllisin väliajoin :D
Kun taas ihastukset, joille en koskaan päätynyt kertomaan tunteistani... OON LÄHES TULKOON UNOHTANUT KOKO TYYPIT! Ne vain ajan myötä sitten hiipuivat. Hyvä jos muistan koko tyyppejä enää ja ei mitään katumusta.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Niin no ehkä ei ihan silleen ”aletaanko oleen”, vaan jotenkin muuten ja sopivassa tilaisuudessa kannattaa se oma kiinnostuksensa tuoda esille. Esim. jossain firman illanvietossa hakeutua seuraan ja silloin kertoa että olet tosi mukava ja olisi mukava joskus lähteä vaikka kahville yhdessä. Normaalijärkinen ymmärtää miksi toinen ehdottaa tällaista, eikä tarvitse mitenkään rautalangasta alkaa vääntämään että haaveilen sinusta peiton alla pimeinä syysiltoina. Tällaisen voi ehkä helpommin sivuuttaa myös kohteliaasti ja toista nolaamatta, jos ei kiinnosta. Ja tällaista on turha hävetä myöhemmin.
Kyllä minua ainakin hävettää tuollainenkin. Pakit mitkä pakit, sama kai se on onko siinä ehdotettu kiihkeää yötä yhdessä vai viatonta kahvikupposta.
-eri
Joo hienoo kun olen kans niin awkward ja olin ihastunut työkaveriin. Se mun käytöshän oli sitten yhtä sekoilua ja sillä todnäk tunaroin mahikseni vaikka toinen olisikin ollut kiinnostunut. Jouduin muista syistä irtisanoutumaan ja ajattelin sitten että nyt on pakko kertoa hänelle. Menin sitten itseni nolaamaan ja paljastui etteihän toista tietenkään kiinnostanut kuin työkaverina. Nyt vaikka minua on kyselty takaisin töihin, niin tuntuu etten kehtaa enää mennä sen yhden takia.
Joillakin ihmisillä on paremmat mahdollisuudet kuin toisilla. Itse olen ottanut riskiä ja onnistunut. Ehkä tämä on temperamentti-kysymys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no ehkä ei ihan silleen ”aletaanko oleen”, vaan jotenkin muuten ja sopivassa tilaisuudessa kannattaa se oma kiinnostuksensa tuoda esille. Esim. jossain firman illanvietossa hakeutua seuraan ja silloin kertoa että olet tosi mukava ja olisi mukava joskus lähteä vaikka kahville yhdessä. Normaalijärkinen ymmärtää miksi toinen ehdottaa tällaista, eikä tarvitse mitenkään rautalangasta alkaa vääntämään että haaveilen sinusta peiton alla pimeinä syysiltoina. Tällaisen voi ehkä helpommin sivuuttaa myös kohteliaasti ja toista nolaamatta, jos ei kiinnosta. Ja tällaista on turha hävetä myöhemmin.
Kyllä minua ainakin hävettää tuollainenkin. Pakit mitkä pakit, sama kai se on onko siinä ehdotettu kiihkeää yötä yhdessä vai viatonta kahvikupposta.
-eri
Mutta mitään hävettävää tuossa ei oikeasti ole, vaikka sinusta siltä tuntuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no ehkä ei ihan silleen ”aletaanko oleen”, vaan jotenkin muuten ja sopivassa tilaisuudessa kannattaa se oma kiinnostuksensa tuoda esille. Esim. jossain firman illanvietossa hakeutua seuraan ja silloin kertoa että olet tosi mukava ja olisi mukava joskus lähteä vaikka kahville yhdessä. Normaalijärkinen ymmärtää miksi toinen ehdottaa tällaista, eikä tarvitse mitenkään rautalangasta alkaa vääntämään että haaveilen sinusta peiton alla pimeinä syysiltoina. Tällaisen voi ehkä helpommin sivuuttaa myös kohteliaasti ja toista nolaamatta, jos ei kiinnosta. Ja tällaista on turha hävetä myöhemmin.
Kyllä minua ainakin hävettää tuollainenkin. Pakit mitkä pakit, sama kai se on onko siinä ehdotettu kiihkeää yötä yhdessä vai viatonta kahvikupposta.
-eri
Kannattaa muistaa myös että suurin osa niistäkin jotka ei itse ole sitten kiinnostuneita, kokee tuollaisen imartelevana. Itse olen ajatellut noista tilanteista sitten vaan että no ainakin hän sai siitä hyvän mielen.
Vierailija kirjoitti:
Joo hienoo kun olen kans niin awkward ja olin ihastunut työkaveriin. Se mun käytöshän oli sitten yhtä sekoilua ja sillä todnäk tunaroin mahikseni vaikka toinen olisikin ollut kiinnostunut. Jouduin muista syistä irtisanoutumaan ja ajattelin sitten että nyt on pakko kertoa hänelle. Menin sitten itseni nolaamaan ja paljastui etteihän toista tietenkään kiinnostanut kuin työkaverina. Nyt vaikka minua on kyselty takaisin töihin, niin tuntuu etten kehtaa enää mennä sen yhden takia.
Menet vain rohkeasti! Ole oma ihana itsesi ja jatka pientä flirttiä. Miehen moka: menetti ihanan naisen.
Sinä vaikutat kyllä tosi ihanalta tyypiltä. Miesten moka!
Täytyy oppia vähän nauramaan itselleen, sillain hyvän tahtoisesti. Ei tämä ole noin vakavaa, eikä itseäänkään kannata ottaa niin vakavissaan. Elämä on paljon hauskempaa kun ymmärtää ettei tämä ole niin haudanvakavaa ylipäätään tämä ihmiselämä. Kasvojenmenettämisen tunne menee ohi kun ei ota itseään niin tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no ehkä ei ihan silleen ”aletaanko oleen”, vaan jotenkin muuten ja sopivassa tilaisuudessa kannattaa se oma kiinnostuksensa tuoda esille. Esim. jossain firman illanvietossa hakeutua seuraan ja silloin kertoa että olet tosi mukava ja olisi mukava joskus lähteä vaikka kahville yhdessä. Normaalijärkinen ymmärtää miksi toinen ehdottaa tällaista, eikä tarvitse mitenkään rautalangasta alkaa vääntämään että haaveilen sinusta peiton alla pimeinä syysiltoina. Tällaisen voi ehkä helpommin sivuuttaa myös kohteliaasti ja toista nolaamatta, jos ei kiinnosta. Ja tällaista on turha hävetä myöhemmin.
Kyllä minua ainakin hävettää tuollainenkin. Pakit mitkä pakit, sama kai se on onko siinä ehdotettu kiihkeää yötä yhdessä vai viatonta kahvikupposta.
-eri
Mutta mitään hävettävää tuossa ei oikeasti ole, vaikka sinusta siltä tuntuisi.
Hyvin harvassa asiassa on oikeasti mitään hävettävää, koen että häpeäminen on lähtökohtaisesti turhaa energian hukkaa oli siihen muiden mielestä aihetta tai ei. Tämän tiedostaminen ei valitettavasti poista tai edes lievitä häpeän tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no ehkä ei ihan silleen ”aletaanko oleen”, vaan jotenkin muuten ja sopivassa tilaisuudessa kannattaa se oma kiinnostuksensa tuoda esille. Esim. jossain firman illanvietossa hakeutua seuraan ja silloin kertoa että olet tosi mukava ja olisi mukava joskus lähteä vaikka kahville yhdessä. Normaalijärkinen ymmärtää miksi toinen ehdottaa tällaista, eikä tarvitse mitenkään rautalangasta alkaa vääntämään että haaveilen sinusta peiton alla pimeinä syysiltoina. Tällaisen voi ehkä helpommin sivuuttaa myös kohteliaasti ja toista nolaamatta, jos ei kiinnosta. Ja tällaista on turha hävetä myöhemmin.
Kyllä minua ainakin hävettää tuollainenkin. Pakit mitkä pakit, sama kai se on onko siinä ehdotettu kiihkeää yötä yhdessä vai viatonta kahvikupposta.
-eri
Kannattaa muistaa myös että suurin osa niistäkin jotka ei itse ole sitten kiinnostuneita, kokee tuollaisen imartelevana. Itse olen ajatellut noista tilanteista sitten vaan että no ainakin hän sai siitä hyvän mielen.
Kiva juttu jos joku näkee sen lohdullisena, itse en valitettavasti koe sitä noin. Voi johtua siitäkin, että itse en torjujan ominaisuudessa koe tilannetta imartelevana vaan ahdistavana ja kiusallisena. Vaikea ajatella, että jollekin toiselle tulisi pakkien antamisesta hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy oppia vähän nauramaan itselleen, sillain hyvän tahtoisesti. Ei tämä ole noin vakavaa, eikä itseäänkään kannata ottaa niin vakavissaan. Elämä on paljon hauskempaa kun ymmärtää ettei tämä ole niin haudanvakavaa ylipäätään tämä ihmiselämä. Kasvojenmenettämisen tunne menee ohi kun ei ota itseään niin tosissaan.
Kunpa se olisikin noin helppoa. Olla tavallaan kuin sen oman elämänsä videopelaaja. Eihän minua peleissäkään haittaa, mitä muut ajattelee pelihahmostani. Osaisikin etäännyttää itsensä itsestään niin, että oma elämä tuntuisi samanlaiselta, eikä ottaisi asioita niin vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no ehkä ei ihan silleen ”aletaanko oleen”, vaan jotenkin muuten ja sopivassa tilaisuudessa kannattaa se oma kiinnostuksensa tuoda esille. Esim. jossain firman illanvietossa hakeutua seuraan ja silloin kertoa että olet tosi mukava ja olisi mukava joskus lähteä vaikka kahville yhdessä. Normaalijärkinen ymmärtää miksi toinen ehdottaa tällaista, eikä tarvitse mitenkään rautalangasta alkaa vääntämään että haaveilen sinusta peiton alla pimeinä syysiltoina. Tällaisen voi ehkä helpommin sivuuttaa myös kohteliaasti ja toista nolaamatta, jos ei kiinnosta. Ja tällaista on turha hävetä myöhemmin.
Kyllä minua ainakin hävettää tuollainenkin. Pakit mitkä pakit, sama kai se on onko siinä ehdotettu kiihkeää yötä yhdessä vai viatonta kahvikupposta.
-eri
Kannattaa muistaa myös että suurin osa niistäkin jotka ei itse ole sitten kiinnostuneita, kokee tuollaisen imartelevana. Itse olen ajatellut noista tilanteista sitten vaan että no ainakin hän sai siitä hyvän mielen.
Kiva juttu jos joku näkee sen lohdullisena, itse en valitettavasti koe sitä noin. Voi johtua siitäkin, että itse en torjujan ominaisuudessa koe tilannetta imartelevana vaan ahdistavana ja kiusallisena. Vaikea ajatella, että jollekin toiselle tulisi pakkien antamisesta hyvä mieli.
Ei se tilanne itselleni jää mieleen pakkien antamisena, vaan hetkenä kun joku tykkäsi minusta ja kertoi sen.
Joskus on parempi olla kertomatta. Miksi sitä pitäisi katua koko loppuelämä?
Voihan tuon hoitaa niin hienovaraisesti, ettei kiusallisia tilanteita synny. Kertoo esim. jonkin kohteliaisuuden toiselle, sellaisen, josta kiinnostus ei jää epäselväksi, mutta jonka kohde voi kuitata kiittämällä lämpimästi ja vaihtamalla aihetta. Jos vastakaikua ei ole, suhde voi jatkua kaverillisena.
Vierailija kirjoitti:
Joskus on parempi olla kertomatta. Miksi sitä pitäisi katua koko loppuelämä?
Etenkin työkavereiden kohdalla, joita on vaarana nähdä jatkossakin olisi parempi kyllä olla kertomatta. Tämän huomasin.
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuon hoitaa niin hienovaraisesti, ettei kiusallisia tilanteita synny. Kertoo esim. jonkin kohteliaisuuden toiselle, sellaisen, josta kiinnostus ei jää epäselväksi, mutta jonka kohde voi kuitata kiittämällä lämpimästi ja vaihtamalla aihetta. Jos vastakaikua ei ole, suhde voi jatkua kaverillisena.
Eipä nyt äkkiseltään tule mieleen mitään, mitä voisin toiselle kertoa niin ettei kiinnostus jäisi epäselväksi, koska kaiken muun paitsi suoraan sanomisenhan voi tulkita väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo hienoo kun olen kans niin awkward ja olin ihastunut työkaveriin. Se mun käytöshän oli sitten yhtä sekoilua ja sillä todnäk tunaroin mahikseni vaikka toinen olisikin ollut kiinnostunut. Jouduin muista syistä irtisanoutumaan ja ajattelin sitten että nyt on pakko kertoa hänelle. Menin sitten itseni nolaamaan ja paljastui etteihän toista tietenkään kiinnostanut kuin työkaverina. Nyt vaikka minua on kyselty takaisin töihin, niin tuntuu etten kehtaa enää mennä sen yhden takia.
Menet vain rohkeasti! Ole oma ihana itsesi ja jatka pientä flirttiä. Miehen moka: menetti ihanan naisen.
Mikä ihme saa sinut olettamaan, että hän olisi nainen. Päätellen siitä, että lähestyi niin pitäisin miehenä, koska naiset harvemmin lähestyy juuri tuon takia, kun jättävät sen itsensänolaamisen mielellään miehille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuon hoitaa niin hienovaraisesti, ettei kiusallisia tilanteita synny. Kertoo esim. jonkin kohteliaisuuden toiselle, sellaisen, josta kiinnostus ei jää epäselväksi, mutta jonka kohde voi kuitata kiittämällä lämpimästi ja vaihtamalla aihetta. Jos vastakaikua ei ole, suhde voi jatkua kaverillisena.
Eipä nyt äkkiseltään tule mieleen mitään, mitä voisin toiselle kertoa niin ettei kiinnostus jäisi epäselväksi, koska kaiken muun paitsi suoraan sanomisenhan voi tulkita väärin.
Näytät hyvältä, oot söpö, ihana... mikä nyt kohteelle sopii... ;)
Vierailija kirjoitti:
Mitä sitä tarvitsee kertoa. Ettekö luota vaistoon. Kyllä sen tietää sanomattakin.
No ei tiedä, koska ei olla ajatustenlukijoita ja kun aiemmin olen "vaistooni" luottanut, on se paljastunut vääräksi tulkinnaksi.
Mutta ihastuneena kuvittelee kaikenlaista ja tulkitsee kaikki ne ei-kiinnostuksenkin merkit väkisin kiinnostukseksi.