Lue keskustelun säännöt.
"On parempi kertoa ihastukselle tunteistaan kuin katua koko loppuelämä" - Tää ei toimi näin :D
07.04.2021 |
Siis ainakin jos on yhtä nolo, tunteellinen, socially awkward, ahdistunut kuin mä ja jos ne ihastukset joille oon kertonut on olleet työkavereita, varattuja, super komeita ts. muuten mun tavoittamattomissa. (Kuten suurin osa valitettavasti on)
Niin kadun kyllä näistä jokaikistä vuosienkin jälkeen säännöllisin väliajoin :D
Kun taas ihastukset, joille en koskaan päätynyt kertomaan tunteistani... OON LÄHES TULKOON UNOHTANUT KOKO TYYPIT! Ne vain ajan myötä sitten hiipuivat. Hyvä jos muistan koko tyyppejä enää ja ei mitään katumusta.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuon hoitaa niin hienovaraisesti, ettei kiusallisia tilanteita synny. Kertoo esim. jonkin kohteliaisuuden toiselle, sellaisen, josta kiinnostus ei jää epäselväksi, mutta jonka kohde voi kuitata kiittämällä lämpimästi ja vaihtamalla aihetta. Jos vastakaikua ei ole, suhde voi jatkua kaverillisena.
Eipä nyt äkkiseltään tule mieleen mitään, mitä voisin toiselle kertoa niin ettei kiinnostus jäisi epäselväksi, koska kaiken muun paitsi suoraan sanomisenhan voi tulkita väärin.
Näytät hyvältä, oot söpö, ihana... mikä nyt kohteelle sopii... ;)
Ja muka joku kehtaa toiselle tuollaisia sanoa? Olemmehan sentään suomalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten ongelma on siinä että ihastuminen tapahtuu vain jos mies on naista huomattavasti parempitasoisempi..
Vierailija kirjoitti:
Nämä molemminpuoliset ihastumiset sun muut on ilmeisesti varattu vain kaikkein kauneimmille ja komeimmille, kun itse ei koskaan saa sitä kokea...
Viimeksi viime kesänä työkaverin kanssa lähennyttiin, hän flirttaili aivan selkeästi ja mm. soitteli iltaisin 2h puheluita vaikkei ollut mitään asiaa. Sanoi jatkuvasti juttuja tyyliin oot kyllä upein nainen jonka oon tavannut. Sitten hän jäi pois töistä joten ehdotin että mentäisiin ihan treffeille - olimmehan jo aiemmin viettäneet jonkun verran aikaa yhdessä - ja hän kauhistui. Mehän olemme vain kavereita! Miten voin edes kuvitella jotain romanttista välillemme!?
Ja pakit olen saanut joka kerta viimeisen 23 vuoden aikana kun olen jotakuta lähestynyt. Olen nätti, fiksu, mukava, pärjään elämässä hienosti. Minulla olisi paljon annettavaa. Mutta ei, molemminpuolista kiinnostusta en saa kokea. Tuo viime vuotinen oli viimeinen kerta kun pyysin ketään ulos. Enää koskaan en sitä virhettä tee ja nöyryytä itseäni niin totaalisesti.
Kuulostipa hyvin miesmäiseltä kokemukselta. Naisilta kyllä kuulee paljon tuota "ollaan vaan kavereita", vaikka merkit olisi omasta mielestä miten selvät. Ilmeisesti miehetkin sitten osaa saman leikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuon hoitaa niin hienovaraisesti, ettei kiusallisia tilanteita synny. Kertoo esim. jonkin kohteliaisuuden toiselle, sellaisen, josta kiinnostus ei jää epäselväksi, mutta jonka kohde voi kuitata kiittämällä lämpimästi ja vaihtamalla aihetta. Jos vastakaikua ei ole, suhde voi jatkua kaverillisena.
Eipä nyt äkkiseltään tule mieleen mitään, mitä voisin toiselle kertoa niin ettei kiinnostus jäisi epäselväksi, koska kaiken muun paitsi suoraan sanomisenhan voi tulkita väärin.
Näytät hyvältä, oot söpö, ihana... mikä nyt kohteelle sopii... ;)
Juu ei. Kuten juuri ylempänä kerroin, työkaveri pommitti tällaisilla kommenteilla ja sitten hämmästyi ja kauhistui kun rohkaistuin pyytämään häntä ulos. Tällaiset ei tarkoita yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä molemminpuoliset ihastumiset sun muut on ilmeisesti varattu vain kaikkein kauneimmille ja komeimmille, kun itse ei koskaan saa sitä kokea...
Viimeksi viime kesänä työkaverin kanssa lähennyttiin, hän flirttaili aivan selkeästi ja mm. soitteli iltaisin 2h puheluita vaikkei ollut mitään asiaa. Sanoi jatkuvasti juttuja tyyliin oot kyllä upein nainen jonka oon tavannut. Sitten hän jäi pois töistä joten ehdotin että mentäisiin ihan treffeille - olimmehan jo aiemmin viettäneet jonkun verran aikaa yhdessä - ja hän kauhistui. Mehän olemme vain kavereita! Miten voin edes kuvitella jotain romanttista välillemme!?
Ja pakit olen saanut joka kerta viimeisen 23 vuoden aikana kun olen jotakuta lähestynyt. Olen nätti, fiksu, mukava, pärjään elämässä hienosti. Minulla olisi paljon annettavaa. Mutta ei, molemminpuolista kiinnostusta en saa kokea. Tuo viime vuotinen oli viimeinen kerta kun pyysin ketään ulos. Enää koskaan en sitä virhettä tee ja nöyryytä itseäni niin totaalisesti.
Kuulostipa hyvin miesmäiseltä kokemukselta. Naisilta kyllä kuulee paljon tuota "ollaan vaan kavereita", vaikka merkit olisi omasta mielestä miten selvät. Ilmeisesti miehetkin sitten osaa saman leikin.
Juu, osaa. Voisin kirjoittaa vaikka kirjan nimeltä The Friendzone Girl :D. Mm. Minuun on tutustuttu ja osoitettu erikoishuomioita pitempään, koska mies oli kiinnostunut kaveristani ja halusi yhtä aikaa tehdä vaikutuksen minuun (jotta kehuisin häntä kaverilleni) ja saada kaverin mustasukkaiseksi.
Tai kerran opiskeluaikoina tyyppi, johon olin ihastunut, selvitti numeroni ja alkoi tekstailla, lopulta muutaman viikon flirttailun jälkeen pyysi kahdestaan elokuviin perjantai-iltana. Kivan illan jälkeen kun kysyin että mennäänkö toisillekin treffeille, hän vastasi että häh, ei nämä treffit olleet. Hänhän on vain uudessa opiskelukaupungissa yksinäinen.
Ja näitä tarinoita on varmaan sata :D. Pakko nauraa ettei itke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä molemminpuoliset ihastumiset sun muut on ilmeisesti varattu vain kaikkein kauneimmille ja komeimmille, kun itse ei koskaan saa sitä kokea...
Viimeksi viime kesänä työkaverin kanssa lähennyttiin, hän flirttaili aivan selkeästi ja mm. soitteli iltaisin 2h puheluita vaikkei ollut mitään asiaa. Sanoi jatkuvasti juttuja tyyliin oot kyllä upein nainen jonka oon tavannut. Sitten hän jäi pois töistä joten ehdotin että mentäisiin ihan treffeille - olimmehan jo aiemmin viettäneet jonkun verran aikaa yhdessä - ja hän kauhistui. Mehän olemme vain kavereita! Miten voin edes kuvitella jotain romanttista välillemme!?
Ja pakit olen saanut joka kerta viimeisen 23 vuoden aikana kun olen jotakuta lähestynyt. Olen nätti, fiksu, mukava, pärjään elämässä hienosti. Minulla olisi paljon annettavaa. Mutta ei, molemminpuolista kiinnostusta en saa kokea. Tuo viime vuotinen oli viimeinen kerta kun pyysin ketään ulos. Enää koskaan en sitä virhettä tee ja nöyryytä itseäni niin totaalisesti.
Kuulostipa hyvin miesmäiseltä kokemukselta. Naisilta kyllä kuulee paljon tuota "ollaan vaan kavereita", vaikka merkit olisi omasta mielestä miten selvät. Ilmeisesti miehetkin sitten osaa saman leikin.
Juu, osaa. Voisin kirjoittaa vaikka kirjan nimeltä The Friendzone Girl :D. Mm. Minuun on tutustuttu ja osoitettu erikoishuomioita pitempään, koska mies oli kiinnostunut kaveristani ja halusi yhtä aikaa tehdä vaikutuksen minuun (jotta kehuisin häntä kaverilleni) ja saada kaverin mustasukkaiseksi.
Tai kerran opiskeluaikoina tyyppi, johon olin ihastunut, selvitti numeroni ja alkoi tekstailla, lopulta muutaman viikon flirttailun jälkeen pyysi kahdestaan elokuviin perjantai-iltana. Kivan illan jälkeen kun kysyin että mennäänkö toisillekin treffeille, hän vastasi että häh, ei nämä treffit olleet. Hänhän on vain uudessa opiskelukaupungissa yksinäinen.
Ja näitä tarinoita on varmaan sata :D. Pakko nauraa ettei itke.
Miten paljon ylipainoa sulla on?
Kun mietin niitä tilanteita, joissa olen tunnustanut ihastukseni jollekin, niin olen oikeastaan tiennyt toisen osapuolen vastauksen jo etukäteen. Eli sen, että mies ei ole ollut kiinnostunut suhteesta kanssani. Tästä huolimatta olen jotenkin kai halunnut saada täydellisen varmuuden asialle ja mennyt tunnustamaan tunteeni. Ja miesten vastaukset ovat tosiaan olleet ihan ennalta arvattavissa. Nyt olen päättänyt, että jos tulevaisuudessa olen vastaavassa tilanteessa, niin pidän mölyt mahassani ja katson, miten tilanne etenee muuten. Jos mies on minusta kiinnostunut, asia kyllä käy jotenkin ilmi, eikä minun silloin tarvitse suurieleisesti alkaa tunnustamaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen niin vastenmielinen, että parempi pitää suu supussa. Ei ole kertaakaan tullut positiivista reaktiota jos olen kiinnostukseni ilmaissut ja nyt viimeisimmän kanssa olisi ystävyys vaakalaudalla. Ei ole siis minun juttuni.
Vierailija kirjoitti:
Nämä molemminpuoliset ihastumiset sun muut on ilmeisesti varattu vain kaikkein kauneimmille ja komeimmille, kun itse ei koskaan saa sitä kokea...
Minä olen tasan kerran elämässäni kokenut sellaisen, paitsi että jälkeenpäin ajatellen se taisi olla kuitenkin "epätosi" tilanne koska henkilöllä ei ollut mieleltään kovin vakaa ja jäi sellainen tunne, ettei minuun voi ihastua kukaan normaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan tuon hoitaa niin hienovaraisesti, ettei kiusallisia tilanteita synny. Kertoo esim. jonkin kohteliaisuuden toiselle, sellaisen, josta kiinnostus ei jää epäselväksi, mutta jonka kohde voi kuitata kiittämällä lämpimästi ja vaihtamalla aihetta. Jos vastakaikua ei ole, suhde voi jatkua kaverillisena.
Eipä nyt äkkiseltään tule mieleen mitään, mitä voisin toiselle kertoa niin ettei kiinnostus jäisi epäselväksi, koska kaiken muun paitsi suoraan sanomisenhan voi tulkita väärin.
Näytät hyvältä, oot söpö, ihana... mikä nyt kohteelle sopii... ;)
Juu ei. Kuten juuri ylempänä kerroin, työkaveri pommitti tällaisilla kommenteilla ja sitten hämmästyi ja kauhistui kun rohkaistuin pyytämään häntä ulos. Tällaiset ei tarkoita yhtään mitään.
En usko. Oli varmaan ensin kiinnostunut, sitten ei enää.
Nämä molemminpuoliset ihastumiset sun muut on ilmeisesti varattu vain kaikkein kauneimmille ja komeimmille, kun itse ei koskaan saa sitä kokea...
Viimeksi viime kesänä työkaverin kanssa lähennyttiin, hän flirttaili aivan selkeästi ja mm. soitteli iltaisin 2h puheluita vaikkei ollut mitään asiaa. Sanoi jatkuvasti juttuja tyyliin oot kyllä upein nainen jonka oon tavannut. Sitten hän jäi pois töistä joten ehdotin että mentäisiin ihan treffeille - olimmehan jo aiemmin viettäneet jonkun verran aikaa yhdessä - ja hän kauhistui. Mehän olemme vain kavereita! Miten voin edes kuvitella jotain romanttista välillemme!?
Ja pakit olen saanut joka kerta viimeisen 23 vuoden aikana kun olen jotakuta lähestynyt. Olen nätti, fiksu, mukava, pärjään elämässä hienosti. Minulla olisi paljon annettavaa. Mutta ei, molemminpuolista kiinnostusta en saa kokea. Tuo viime vuotinen oli viimeinen kerta kun pyysin ketään ulos. Enää koskaan en sitä virhettä tee ja nöyryytä itseäni niin totaalisesti.