Lue keskustelun säännöt.
Toksiset "ystävyys" suhteet masentavat.
06.04.2021 |
Minulla on nyt tilanne sellainen että olen tuntenut tätä kaveriporukka jo 10 vuotta. En usko että olemme koskaan ollut edes ystäviä. Yhtä ei kiinnosta ollenkaan (kärsii vakavasta masennuksesta), toinen on muuttunut sietämättömän töykeksi ja tylyksi. Yks ghostaa kokoajan. En tarvitse tällaista kuormaa.
Olen jo vuosia halunnut näistä eroon. Aina jää hirveä olo kun on ollut heidän kanssa tekemisissä.
Heikkouteni on se että meillä on kivoja muistoja ja kokemuksia, ja se että jos karsin heidät pois, niin ei oo enää mitään ystäviä paitsi 1. Hänen kanssa jutellaan, toisin ja puolin. Hän ajattelee minua ja minä häntä.
Mitä ihmettä tekisin? Olen Youtubesta katsonut videoita aiheista ja ainakin tää yks täyttää kaikki huonot piirteet. Hän on jopa saanut mut itkemään.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän jos haluat poistaa ghostaavan tai tylyn kaverin, mutta jos ystävä kärsii masennuksesta on kyllä todella ikävää jättää kaveri tuommoisen vuoksi.
Tää on täysin ymmärrettävää. Tätä masentunutta tyyppiä oon 12 vuotta tuntenut. Meillä on aina ollut olematon yhteydenpito. Hän just on saanut armoa koska tiedän että hän tarttee paljon tilaa ja on tietynlainen ihminen hyvin kiltti. Hän ei ärsytä ollenkaan minua. Harmittaa vaa kuin on hieman vaikeeta yllpitää ystävyysuhdetta kun toisesta ei koskaan kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä lopetin äskettäin kaverisuhteen koska liian kilttinä jouduin jo lähes kaikki asiansa hoitamaan. enkä ole kiinnostunut jutuistaankaan joten miksi jatkaisin. ainakin toistaiseksi on ihan hyvä olla.
Oletteko huomanneet miten lähes aina jostain syystä itsekäs vahva, suorittaja tyyppi persoona ja kiltti rauhallinen tyyppi aina "ystävystyvät?"
Sitten tää kiltti tyyppi saa aina selkään? Kaava vaan toistuu.
Mulla on ihan samaa. Masentaa. Viihdyn kyl itseksenikin, mutta joskus olis jonkun kanssa kiva tehdä jotain ilman p asiaa fiilistä.
Itseluottamus on pohjalukemissa, kai mussa sit on jotain vikaa, kun tää on tällästä.
Vaadin kai sit liikaa, pitäis vaan pitää "ystävyyssuhteet" kepeinä kevytystävyyksinä, eikä edes odottaa mitään muuta???
Vierailija kirjoitti:
Oletteko huomanneet miten lähes aina jostain syystä itsekäs vahva, suorittaja tyyppi persoona ja kiltti rauhallinen tyyppi aina "ystävystyvät?"
Sitten tää kiltti tyyppi saa aina selkään? Kaava vaan toistuu.
Pitää paikkansa. Osaako joku avata tätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko huomanneet miten lähes aina jostain syystä itsekäs vahva, suorittaja tyyppi persoona ja kiltti rauhallinen tyyppi aina "ystävystyvät?"
Sitten tää kiltti tyyppi saa aina selkään? Kaava vaan toistuu.
Pitää paikkansa. Osaako joku avata tätä?
Kyllästyyköhän se vahva suosittaja aina pelastamaan sitä heikkoa kaikkialta? Tätä veikkaan minä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko huomanneet miten lähes aina jostain syystä itsekäs vahva, suorittaja tyyppi persoona ja kiltti rauhallinen tyyppi aina "ystävystyvät?"
Sitten tää kiltti tyyppi saa aina selkään? Kaava vaan toistuu.
Pitää paikkansa. Osaako joku avata tätä?
Kyllästyyköhän se vahva suosittaja aina pelastamaan sitä heikkoa kaikkialta? Tätä veikkaan minä
Se että on rauhallinen ja mukava ei tee ihmisestä heikon!! Mikä tää ku sipäisyyden ihannoimista oikein on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tälläinen kaveri myös, en oikein tiedä että v*ttuileeko toinen vai onko vaan vähän tyly, vähättelee tai ihmettelee saavutuksiani tai käskee minun tehdä työni toisin kuin teen, että olisi enemmän hänen makuun. Myöskään vanhemmilta saamani lastenvaunut eivät olleet minun näköiset. Olen pohtinut tätä pitkään ja nyt taitaa olla täälläkin aika jättää tämä porukka. Pidän muista, mutta en tästä yhdestä.
Tässä juuri tänään pohdin erästä kolmen hengen ystäväporukkaani. Olemme tunteneet kauan ja ennen porukkaan kuului muitakin, mutta vähitellen muuttojen ym jälkeen jäljelle olemme jääneet me. Viime vuodet olen huomannut, että nämä kaksi ovat lähentyneet samanlaisten elämäntilanteiden vuoksi. Se olisi oikeastaan muuten ihan ok, mutta käytös minua kohtaan on muuttunut sen myötä töykeäksi. Ei aina, mutta on tilanteita, jotka näyttäytyvät lapsellisena syrjimisenä tai suorastaan kiusaamisena kohdistuen minuun. Ollaan kuitenkin jo keski-ikäisiä, niin tuntuu niin typeriltä jutuilta. Olen ottanutkin etäisyyttä ja vähitellen alkanut koronan myötä fyysisenkin etäisyys tuntua siltä, etten oikeastaan välitä tavata heitä enää lainkaan. Olen yksinkertaisesti huomannut, etten edes kaipaa heidän seuraansa. Sinällään helpottavaa.
Mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin on hyvä olla mutta pidemmän päälle ankeeta kun ei ole ketäön kenen kanssa jutella.
Miten kestätte sitä totaalista yksinäisyyttä vuodesta toiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on eräs ystävä, jonka olen tuntenut 30 vuotta. Hän nokitteli ja vittuili monta vuotta minulle kaikesta, minkä minä teen erilailla kuin hän. Itse olen siis mies (40v), joka tykkää tehdä asiat rennosti ja handlannut hommat hyvin, on lapsia ja töitä ollut ja raha-asiat mallillaan. Ystäväni asperger-tyyppinen, ei koskaan menestynyt naisten kanssa ja tosi täsmällinen ja unelma-ammatissaan käytyään ensin läpi kaksi tutkintoa vailla töitä.
Jaksoin kuunnella sitä kettuilua ja tilannetajuttomuutta aina siihen saakka, kunnes tämä ystävä töksäytti tosi törkeästi eräälle läheiselleni eräissä hautajaisissa. Sen jälkeen suutuin hänelle, kun hän rupesi tivaamaan minulta terveystietojani ynnä kuinka paljon olen säästänyt rahaa jne jne... Sanoin hänelle tosi pahasti, myönnän, mutta kuppi meni nurin. Sen jälkeen hän katkaisi välit turhia puhumatta. Jotkut ovat sanoneet minulle, että tuollaisen toksisen ihmisen pitääkin etääntyä, mutta suren silti, sillä hän oli paras ystäväni.
Minullakin oli n. 10 naisesta koostuva tiivis ystäväporukka, yläasteikäisistä asti tunnettu ja paljon hauskoja ja hyviä muistoja. Mutta siinä hieman ennen kuin täytin 30v ja sain ensimmäisen lapseni, huomasin etteivät ajatusmaailmat enää kohdanneet ja aloin huomaamaan kuinka lapselliseksi itsekin taannuin aina tuossa porukassa. Sellaista kiusaamista ja toisten nokkimista, p*skanpuhumista ja juoruilua, niistä sen meidän kaveriporukan hauskuus koostui. No, itsekin olin siinä ollut vuosikaudet osallisena, eli en yhtään sen parempi ihminen - mutta ymmärsin, että jos haluan ihmisenä kasvaa ja tulla järkevämmäksi, niin ei se tuossa porukassa onnistu. Vahva juurtunut ryhmädynamiikka ja aika vahvoja "persoonia" kaikki naiset, pari sellaista porukan "johtajaa", joilla tietysti ronskeimmat läpät ja puheet, ohjailemassa muita.
Punnittuani millaisen elämän haluan ja millainen ihminen haluan olla, millainen esimerkki haluan olla lapsilleni, koin parhaaksi vaihtoehdoksi lopulta vain katkaista kaiken yhteydenpidon. Nyt voin ainakin olla oma itseni, ei tarvitse esittää mitään. Harmittaa kyllä se, että yhteydenpito myös porukkaan kuuluviin kivoihin ja rehellisiin ystäviin oli pakko katkaista. Se oli se hinta mikä piti maksaa.
Sittemmin olen onnistunut luomaan hieman uutta ystävyyssuhdetta, mutta huomannut että aikuisiällä sellainen ns. "aidon yhteyden" löytäminen on tosi vaikeaa. On ollut hetkiä kun olen miettinyt olinko hölmö kun menin ghostaamaan kaikki ja olen tuntenut välillä todella syvää yksinäisyyttä. Mutta ne ovat vain hetkellisiä tunteita, ja järkipuoli sanoo aina että ratkaisuni oli oikea.