)))SYYSKEIJUT alkuviikkoon(((

Eilen havahduin sellaiseen sinänsä itsestäänselvään asiaan, että lapsi saattaa ruveta syntymään milloin tahansa. Ja että minun se pitää sieltä ulos saattaa eikä kenenkään muun. Ja että meiltä tosiaankin on 330 km synnytyssairaalaan. Anteeksi, jos toistan itseäni, mutta tuo matka kaikkine järjestelyineen vaan on ruvennut tuntumaan aika isolta asialta. Täältähän patistellaan synnyttäjiä Rovaniemelle venailemaan synnytyksen käynnistymistä hyvissä ajoin, yleensä LA:n tienoilla viimeistään. Meillä ei ole mitään haluja eikä aikeita lähteä sinne kynsiä pureksimaan: pojasta erossaolo, potilashotellissa kykkiminen ja vähien isyyslomien tärvääntyminen eivät houkuttele yhtään.



Eilen neuvolassa kävi sitten ilmi sellainenkin seikka, että jos synnytyksen käynnistyttyä paikallisesta tk:sta lähetetään Rovaniemelle ambulanssissa, matkalle ei yleensä anneta mitään kipulääkitystä, koska sen on havaittu nopeuttavan tapahtumia niin, että vauva herkemmin syntyy matkalle. Että sitten pahimmillaan kolme tuntia ambulanssin laverilla h*tillisissä poltoissa vailla mitään lääkitystä, kuten myös mahdollisuutta lievittää kipua liikkumalla tms.! En oikein ole tiennyt, itkeäkö vai nauraa tätä skenaariota miettiessä. Ja ne varsinaiset kauhukuvat sitten vielä erikseen, jos niitä haluaa ruveta elättelemään: mitä jos vauva rupeaa syntymään ambulanssissa vaikka väärässä tarjonnassa. Luojan kiitos eka synnytys meni niin hyvin ja olen muutenkin jotenkin perusluottavainen synnytyksen kulun suhteen, etten ole näitä ainakaan vielä juuri maalaillut päässäni.



Tuntuu, että tässä on tuplasti jännemmät paikat kuin ekassa synnytyksessä, joka luonnollisesti on jännittävä kaikessa tuntemattomuudessaan. Nyt tiedän, millaista on synnyttää, mutta mukana on iso joukko uusia jännitysmomentteja: välimatkat, synnytyspaikka (mihin asti ehtii), esikoisen hoitokuviot, miehen kunto synnytyksen aikaan (vasen käsi osittain toimintakyvytön). Mutta ei se auta kuin luottaa vaan!



Njoammil 37+6

Juuh, täältähän mie. Ens viikolla näillä näkymin kaikki muut päivät / illat sopis mulle paitsi ei tiistai. Sillä varauksella olen tulossa mahdolliseen tapaamiseen, että jos vointi sen vaan sallii eli jos vaan kärsin yhtään kävellä ja mitään muuta ei tule niin tuun. Jokos te paikkaa olette miettineet?



-F-

Neuvolakuulumisia: Painoa oli tullut kahdessa viikossa yhteensä vain 600 g, paineet 111/78, hemppa " hurjat" 106 (myönnetään, muutamana päivänä ei tullu otettua rautaa, kun se litku oli loppu, eikä tullut sopivaan kauppaan asti lähdettyä hakemaan). Pissa oli puhdas eikä viime viikolla viemästäni pissanäytteestäkään löytynyt mitään poikkeavaa, joten ilmeisesti viime kerran poikkeavuudet oli johtunu hiivalääkkeestä. Raivotarjonnassa Jalmari edelleen köllötteli ja sykekin saatiin helposti kuuluviin. Esikoinen oli mulla mukana neuvolassa ja sydänääniä kuunneltaessa neiti tuumasi: " Vauva haukkuu" :) . No, siltähän se voi kuulostaa.



Seuraava neuvolakäynti onkin jo viikon päästä, kun sf-mitta on lähtenyt laskuun. Tai siis siinä käyrällä on ihmeellinen pompsahdus keskikäyrältä yläkäyrän yläpuolelle (tosin oli eri mittaaja) ja kun muut kuin oma terkkari on mitannu, on mitat pysytelleet ylhäällä ja nyt kun oma terkkari mittas, on tulos taas keskikäyrän tuntumassa, eli käyrältä katsottaessa laskusuunnassa. Tosin kuulemma tänäänkään terkkari ei pystyny kunnolla mittaamaan, kun pitäis päästä tuonne kylkiluiden alle.



Viime viikolla otettujen verikokeiden tulokset oli tullu ja sieltähän sit pompsahti: diagnoosina anemia ja mahdollisesti keliakia. Tota keliakiamahdollisuutta vielä selvitellään, kunhan terkkari saa jonkun asiasta ymmärtävän lääkärin kiinni. Rautaa saa kuulemma jatkaa tupla-annoksella loppuraskauden ajan ja synnytyksen jäkeenkin vielä muutamia kuukausia, jotta rautavarastot täydentyisivät.



Oltiin aamulla pitämässä MLL:n vauvakahvilaa. Ihmeen hienosti Sara siellä osas väistellä lattialla olleita vauvoja, joten toivoa lienee, että oma pikkusisaruskaan ei jää jyrän alle heti kättelyssä :)



Jaahas, me lähdetään tästä päiväunille, tai ainakin koittamaan, josko nukkumatti tulisi käymään. Päiväunet kun on jäänyt viime aikoina vähän turhan usein väliin, kun en vaan kertakaikkiaan saa tuota ipanaa nukkumaan. Olis niin kiva itsekin vähän levätä tai ainakin niin, että olis hetken aikaa ihan hiljaista.



Jossu ja Jalmari 36+1

Mullekaan ei tuo tiistai-ilta käy, eikä tarkemmin ajateltuna perjantaikaan. Ti-iltana esikon muskari (tänään ilmottautuminen, onneksi se alkaa..) ja perjantaina pitää viedä Lastenkirppikselle raviradalle kamppeita, jos nyt saan aikaiseksi..



Miten olis heti maanantai-ilta? Ja eikös tuo nyt ruuan parissa menisi ;)?



-piias-

Minulla oli tänään synnytyspelkopolilla synnytyspelkooni liittyvä kätilön keskustelu ja se oli, anteeksi vaan, ihan persiistä!! Jos pelotti ennen, niin nyt vasta pelottaakin.



Oletin, että keskustelua pitävä kätilö olisi etukäteen tutustunut papereihini -> eipä ollut. Keskustelun esitietolomakkeen hän vilkaisi läpi -> ei nähtävästi ymmärtänyt lukemaansa. Keskustelu oli minun yksinpuhelua, ensin piti esitellä kätilölle aikaisemmat synnytykseni ja sitten kertoa mitä pelkään. Sen jälkeen olisin odottanut että kätilö olisi alkanut käsitellä pelkäämiäni asioita ja sitä, miten ne pelot voitaisiin kumota. No näin ei todellakaan käynyt, kätilö vaan totesi ettei voi mitenkään taata sitä että vauvamme syntyisi elävänä!!!!!!! Sanoa nyt jotakin tuollaista vauvansa menettämistä pelkäävälle ja edellisen vauvansa menettäneelle äidille!!! Sen jälkeen kätilö alkoi kertoa mitä tehdään kun vauva menehtyy, voi hitto, kyllähän minä tiedän sen omasta kohtalostani, hänen olisi tullut kertoa mitä voitaisiin ettei niin kävisi, mutta EI. Minä itkeä pillitän siellä ja kätilö vaan toteaa että toivottavasti helpottaa, hänellä ei ollut minkäänlaisia valmiuksia käsitellä tällaista asiaa. Yritin kysellä tilastotietoja, että montako vauvaa menehtyy, onko niissä tapauksissa ollut ongelmia jo raskausaikana jne. Kätilöllä ei ollut mitään käsitystä. Kerroin että tuttavat ovat jääneet hoidotta ja toisilla hätäsektion viivästyminen aiheutti ongelmia, että pelkään synnyttää esim. viikonloppuna tai yöaikaan. Kätilö vaan vakuutti että jokaisena aikana on turvallista synnyttää, ja parhaimpien ammatilaistenkaan käyttäminen ei takaa sitä että vauva syntyy elävänä!!!!!! Aivan uskomatonta tekstiä.



Keskustelun piti kestää 3 tuntia, homma oli ohitse tunnissa. Tuloksena se, että ennen keskustelua pelko oli asteikolla 0-10 arvoltaan 9, nyt se on noin 100!! Ainoa hyvä asia oli, että koska olen panikoinut napanuorasta, niin pääsin ultraan ja lääkäri näytti vauvan kaulan seudun ja siellä ei ole napanuoraa, eikä sitä ole myöskään vartalon ympäri kiertyneenä, ainakaan nyt, tilannehan voi vielä toki muuttua. Kohdunkaulan tilannetta ei sentään voitu tarkistella, lääkäri totesi vaan ultran perusteella vauvan olevan alhaalla.



Keskustelun lopputulemana kätilön pitää kirjoittaa raportti synnytyksen tueksi, hän alkoi kysellä minulta että mitä haluan että hän siihen laittaa!! No siksihän siellä olin, että hän voisi kertoa toimenpiteistä mitä voisi tehdä. Sen verran sinne laitettiin, että jahka ilmaannun sairaalaan arvuuttelemaan että olisko synnytys käynnissä niin jos se ihan kunnolla ole ja paikat olisivat suotuisat niin sitten harkitaan käynnistämistä eikä panna kotia odottelemaan, ja että vauvan vointia seurataan erityisen tarkasti käyrien avulla koko ajan, ja tarvittaessa herkästi hapetusarvoverikokeella ja että minulle pyritään takaamaan kunnollinen kivunlievytys eli epiduraali tai spinaali tilanteen mukaan, mutta siten ettei hommaa päästetä sellaiseksi että mitään ei ehditä antaa.



Minä olen ihan poikki, väsynyt, masentunut ja turhautunut tuon keskustelun jäljiltä. Itkusta ei meinaa tulla loppua. Ja nyt sit vaan odotellaan koska Ruu päättää syntyä.



:-\ Ruusunen ja pikku ruu 35+4.

...tuo Sinun saamasi vastaanotto. Jotenkin sitä kuvittelisi (ja näin kai usein onkin?), että pelkopolilta palataan uskon ja luottamuksen kera. Ikävää, että tapaaminen meni noin. Miten nyt sitten eteenpäin?



Meillä kaikki ennallaan. Ahistaa, väsyttää, hikoiluttaa, ketuttaa. Siinäpä se, lyhyesti ja ytimekkäästi.

Vetäisin esikon kanssa liki kolmen tunnin päikkärit, joten eipä tartte tänä iltana unelmoida miehen kanssa vietetystä hiljaisesta ajasta. Neitiä tuskin saa petiin kovinkaan ajoissa...

Joo, ja omat yöunet voi myös unohtaa. Viime yö oli kyllä niin hanurista, nukuin varmaan kaksi tuntia. Ei ihme, että sitten päivällä uni maistui.



Vauvan kamppeet on about kasassa, tuplarattaiden kankaat pitäisi irrotella ja pestä (ostettiin käytettynä). Kaukalo on vielä maailmalla, mutta eiköhän se kotiudu ennen kuin vauva syntyy. Luulen, että mitään kiirettä ei ole.



Päivät yllättävän puuduttavia, vaikka odotin ihan järjettömästi tätä äitiysloman alkua. Ehkä mulla oli niin kultaisia muistoja esikoisen odotusajalta - silloinhan sitä sai keskittyä päivät pitkät vain itseensä. Vaan nyt on toisin...



Jaa, nyt tuolla kolistelee mies esikon ja NOUTORUOAN kanssa. Mies näki yhdellä vilkaisulla töistä tultuaan, että tämän mamman keitokset saattavat olla aika pahoja tänään...lähti siis suosiolla hakemaan pikaruokaa. Nooh, kerrankos sitä. Tulipahan vapaa-ilta keittiöstä.



Nyt syömään, moiks.



kuonokas rv 37

RUUSUNEN: tosi inhottavalta kuulostaa saamasi kohtelu. Luulisi, ettei kyseisen kätilön tyyppisiä täysin empatiaan kykenemättömiä ihmisiä päästettäisi töihin pelkopolille.



KALAÄITI: Se roomalainen ykkönen kertoo siitä, kummalla puolella vauvan selkä on. Mulla oli viimeistä edeltävällä neuvolakäynnillä vauva raivotarjonnassa niin, että vauvan selkä oli itsestä katsottuna vasemmalla puolella ja silloin tuli merkinnäksi RT I. Viimeksi taas pikkuinen oli kääntynyt selkä toiselle puolelle ja merkinnäksi tuli RT II.



Kiva kuulla, että pk-seudun keijujen tapaaminen meni mukavissa merkeissä. Toivottavasti ensi kerralla ehdin itsekin mukaan.



( . ): Kuten moni muukin, niin mäkin olen viime päivinä hikoillut aivan törkeästi. Viime yönäkin olin ihan hiestä märkä. Makuuhuoneen ikkuna on öisin vähän raollaan, kun savun hajun takia sitä ei halua pitää aivan auki ja toisaalta muutenkin jos se on kunnolla auki, niin mun nenä alkaa tuhista alta aikayksikön. Muuten olo on edelleen hyvä ja sokeriarvotkin ovat kotitestauksen mukaan pysyneet kurissa.



Eilen käytiin Haikaranpesässä synnytyssuunnitelmaa tekemässä. Vähänkö oli vaikeeta arvioida, minkälaiseksi synnytyskipu mut tekee! Kun ei ole synnytyskipuja eikä mitään vastaavaa koskaan kokenut, niin vaikea kuvitella miten sellaiseen kipuun reagoi. Oli kuitenkin ihan antoisa keskustelu, vaikka en kuvittelekaan, että synnytystä voisi kovin tarkkaan etukäteen suunnitella.



Huomenna olis edessä viimeinen käynti neuvolalääkärillä. En ole kovin innoissani käynnistä, koska kyseinen lääkäri ei ole mitenkään erityisen helläkätinen tehdessään sisätutkimusta. Muistaakseni Öttis joku aika sitten kertoi samaa ja hänelläkin kyseessä oli venäläinen lääkäri, joten voiskohan olla niin, että me käydään samalla lääkärillä... Itse asustelen Koillis-Helsingissä.



Viime viikolla tuli lomailtua ja hyvää teki. Suurin osa lomasta oltiin ihan kotosalla, mutta torstaina uskaltaudutiin vielä vajaan vuorokauden risteilylle. Nyt onkin enää kaksi päivää töitä jäljellä =) Ihana ajatus, ettei vähään aikaan tarvitse miettiä työasioita, varsinkin kun meillä on töissä ollut viimeisen vuoden aikana melko rankkaa yt-neuvottelujen, omistajanvaihdoksen ja sen mukanaan tuoman uuden yt-uhan takia. En tiedä onko tämä vaikuttanut siihen, että meillä tuntuu töissä olevan tällä hetkellä aikamoinen vauvabuumi: tänään kuulin kahdesta uudesta odottajasta :)



Sellaista on pitänyt jo jonkun aikaa kysellä teiltä aiemmin synnyttäneiltä, että miten nopeasti (tai hitaasti) teillä on paikat palautuneet synnytyksen jälkeen niin, että olette uskaltautuneet taas petipuuhiin? Onko synnytyksen jälkeinen " eka kerta" tehnyt kipeää?



Tässähän sitä tekstiä jo olikin yhdelle kertaa...



Riina rv 34+4

Miten voi aina vaan olla näin väsynyt ja saamaton?!

Minkään näköstä energia puuskaa ei näy ei kuulu. Se vähä mitä saa tehtyä, on tehtävä väkisin.



Tytön odotusaikana oli ihan selvästi enemmän energiaa. Viimeksi ei sitä enrgiaa myöskään löytynyt ja huonostihan silloin kävi. Nyt alkaa hirvittää, että onko vauvalla joku hätä kun taas on samanlainen väsymys päällä koko ajan. (Vai johtuuko vaan siitä ettei esikoisen aikaan tarvinnut huolehtia kuin itsestään ja näissä seuraavissa tietysti siitä esikosta?)

No torstaina neuvola. Jospas se taas vähän helpottais.



Ruusunen: Todella kurjaa kun oli noin epäpätevän oloinen kätilö. Ei kyllä kuullostanut yhtään siltä mitä olis kuvitellu sen keskustelun olevan.

Mullakin välillä tulee kaikenmaailman jutut mieleen, mutta jotenkin olen uskotellut itselleni, että kun viimeksi kävi niin kurjasti, niin nyt on kaiken mentävä hyvin.

Uskon kuitenkin että sullakin kaikki menee hyvin!



Nyt sohvalle loikoilemaan.



-kirsikka rv 34+5-

Ruusunen, todella kurjaa tuollainen kohtelu.



Mulla pää lyö ihan tyhjää, mutta koitan silti saada edes jotakin kirjoitettua.



Poitsukin vielä valvoo. En jaksais aina sitä nukutta mutta mies meni suihkuun ja ei näytä laittavan tikkuakaan ristiin että sais poitsun nukahtamaan.



Maha on kipee. Nyt illalla on supistellut kipeästikkin ja aika säännöllisesti. Mutta tuskin vielä pitkään aikaan mitään tapahtuu. Kävely sattuu ja tuonne alaosastolle vihloo todella ikävän tuntuisesti.



Torstaina on kättärillä se vauvan koko arvio. Sitä kovasti odotan. saa nähdä minkälaisen painoarvion saavat. Jospa vaikka menis oikein tällä kerralla.



Vauva liikkuu masussa todella paljon edelleenkin. Ja tekee kipeetä kun oikein kovasti alkaa siellä möyrimään. En tiedä onko pää edelleenkään kiinnittynyt, tuskin on. Mun mielestä vauva oli melkein poikittain masussa tossa pari tuntia sitten.



Yöt alkaa olee ohan tuskaa. Missään asennossa ei oo hyvä olla. Suonta vetää jalasta ja saa jatkuvasti juosta vessassa. Enkä saa enään nukutuksi sen jälkeen kun mies 5.30 lähtee töihin. Tänäänkin alkoi supistelemaan niin ettei nukkumisesta mitään tullut.



No huomenna on viikkoja kasassa jo 38. Positiivisesti ajatellen ettei tätä enään voi hirveästi yli 4 viikkoa kestää.



Nyt meen poitsua nukuttaa ja jos vaik sit pääsis itekkin suihkuun.



Öttis, poitsu 1v10kk ja masuasukki rv37+6.

Flunssa ja pää täynnä räkää:( Kaveri masussa niin alhaalla et välillä kun pitkän seisomisen jälkeen istuu niin sattuu ihan pirusti ja tulee mieleen et istunko vauvan pään lyttyyn! Onko muilla vastaavia? Vai olisko jo niin alhaalla et ennakois synnytyksen lähenemistä;)

Kovasti on tehtävä töitä, ettei pää hajoa, sen eteeen että tässä saattaa mennä viä vaikka kuin aikaa synnytykseen. Esikoinen kun tuli 37+2 ja nyt mennään 37+5..Ei siis hirveen kaukana vielä mut olisin jo ihan valmista tavaraa:)

Onko täällä ketään joka olisi ekan saanut " aikaisin" Ja toinen mennyt sitten yli? Täytys vaan tietty osata nauttia tästäkin olosta. Sitten se vasta muuttuukin kun vauva oikeesti syntyy. Joten taidankin tästä alkaa sen nauttimis osuuden ja mennä päikkäreille esikoisen viereen vielä ennen kuin tämä herää:)



Päivän jatkoa:)



Ritu 37+5