)))SYYSKEIJUT alkuviikkoon(((

Onpas pari viime yötä ollut tosi vaikeita on hikoiluttanut ja sitte viel oli hirviä hammassärky... No tänää aamusta kävin lekurilla ja hammas poistettii..nyt jomottaa mut toivottavasti koht helpottas,määräs ne onnex vahvempia särkylääkkeitä.

Joo siitä naksumisesta,mullakin masussa naksuttelee välil. Ja perätilas edelleen,toivottavasti kääntyis viel,mut epäilen et ei mahu... Esikoisella on kauhea uhma ja toinen huutaa isäsä perää koko ajan,isin tyttö.

Sanovat hammaslääkäris etttei sais lämmintä ruokaa syä ja nää yhet...mies ja lapset...huutaa et on nälkä ja pitihän se tehä ruokaa mulki on kauhee nälkä,leipäki tuoksuu nii hyväl.. vissii jugurtti ja mehukeittopäivä mull eesä. Nyt ois ensviikol synnytystapa arviointi vähä taasen jänskättää mennä äippäpolille. Nyt pitäs vihdoin ja viimein pesasta nuo vauvanvaatteet ja laitella kaikki paikoilleen...

Mut ei kait se auta ku lähtä jugurtille ;)

Tanja 35,1

Meillä esikoinen aloittaa huomenna koulun. Ihmeen rauhallisesti olen asian ottanut ja niin on poikakin. Ei varmaankaan oikein tiedä mitä odottaa. Huomenaamulla sitten mennään katsomaan... Pääseköhän vanhemmat vielä mukaan luokkaan vaan pitääkö jo ovella huiskuttaa?!



Kuopuksen kanssa käytiin tänään tutustumassa srk:n kerhossa. Loppuviikosta on ensimmäinen varsinainen kerhopäivä.



Kävin neuvolassa ja sf-mitta oli kuin olikin kasvanut kahden viikon aikana sentillä ja on nyt 30cm. Vaavin sykkeet oli " vain" 120. Millaisia sykkeitä muilla? Mullahan on tämä pienikasvuisuusepäily ja sain tänään postissa kutsun äitipolille perjantaiksi. Neuvolalääkäri oli kyllä lähetettä kirjoittaessaan kahden vaiheilla tekeekö lähetettä vai ei. Olen ruumiinrakenteeltani todella hentoinen, joten vauvan hentoisuus voi selittyä silläkin, mutta kaksi lastani ovat kuitenkin olleet ihan normaalikokoisia. Menen siis perjanataina ja toivottavasti jotain selviää ja toivottavasti kaikki on hyvin! Liikkeitä on mielestäni runsaasti.



Välissä supistelee enemmän ja kohdunsuun paikkeilla tuntuu välissä vauvelin liikkuessa hurjia vihlaisuja ja viiltoja. Ovatkohan ne liitoskipuja vai kohdunsuuperäisiä kipuja? En muista vastaavia, ainakaan näin voimakkaita, edellisistä raskauksista. Olen hieman ´herkkänä näistä erilaisista kivuista, koska esikoinen syntyi yllättäen viikolla 36+. Perjantaina tehdään varmaankin myös sisätutkimus, jolloin tilannetta näkee paremmin. Myös minä haluaisin tietää sukupuolesta. Kotona on valmiiksi kaksi poikaa. Tuleekohan jalkapalloporukkaan jatkoa vaiko pieni, hentoinen tyttö?



Menen laittamaan ruokaa lautasille, lastenohjelmat loppuvat kohta.



kalaäiti viikoilla 35+1

Hei vain ja tervetuloa uudet Keijut minunkin puolestani. :)



Minulla olisi enää tämä viikko töitä ja sitten alkaa äippäloma. Lasken jo suurinpiirtein minuutteja.. ;) Perjantaina lähdetään töiden jälkeen ajelemaan kohti helsinkiä, käydään moikkaamassa kavereita sekä mahdollisesti veljelleni syntynyttä uutta tulokasta. Heillä LA oli jo 6.8 mutta sitkeästi vaan vaavi masussa asustelee. Esikoinen on heille, joten hermo alkaa mennä jo odotteluun kuulema. Mutta toivotaan, että syntyisi nyt pian, näkisin minäkin tulevana tätinä pienokaisen. Sittenpä ei kovin enää jaksa reissatakaan. Voihan se olla, että nytkin väsyttää aikalailla mutta päätin lähteä sitkeästi.



( . ): minullakin yöt ovat menneet taas pyöriessä. On kuuma, kylkeä saa vaihtaa jatkuvasti ja välillä hieman supistelee. Saas nähdä miten siellä reissussa jaksaa ja supisteleeko sitten enemmän. Hotellissa ollaan kuitenkin yötä, ettei tarvitse toisten lattioilla nukkua. Ihana äitiysloma aloitus muuten. :)



Rautaa olen nyt syönyt reilun viikon ja heti huomaa kuinka kovalle vatsa on mennyt. Obsidania ostin. Täytyy varmasti käydä hakemassa vielä jotakin " liukastetta" tuohon ulostusvaivaan..



Eilen pesin ekan koneellisen vauvan pyykkiä. Kylläpä oli ihanaa hypistellä niitä pieniä, suloisia vaatteita ja äsken nuuhkin niiden puhdasta tuoksua! :D Pitäisi vielä silitellä niitä ja sitten meinasin osan laittaa jo hoitopöydän laatikoihin ja hieman isommat kaappiin odottamaan. Huomenna varmaan pesen toisen koneellisen mutta jotakin meinasin jättää myös äippäloman puuhasteluihin.



Mies aloittelee tuolla saunan pesua ja poitsu häärii apuna. Pitänee mennä kurkkaamaan heidän touhujaan. Ihana tuo mies, kun tarjouduin auttamaan, niin toinen siihen, että et nyt, olet sitten kuitenkin kipeä reissussa. :) Kyllä ne osaa olla myös kultaisia. :)



Mutta mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!



T: Anmari rv 34+2

Ihan vain näin pikaiseen kysymys, että onko kenelläkään muulla syyskeijulla enää epäilystä siitä, onko vauva oikeassa tarjonnassa? Mulle on neuvolakorttiin merkattu jo viikolta 26 tai 27 eteenpäin, että olisi raivotarjonnassa. Kuitenkin viime viikolla yhtenä iltana, kun olin jo nukkumassa, tuntui alapäässä sellaista möyrintää, että tuntui kuin paikat olis repeämässä. Siis kävi tosissaan kipeää! Ja sen jälkeen vauvan liikkeet ovat tuntuneet ihan hävyn yläpuolella eli tosi alhaalla. Esikoiselta en tällaisia tuntemuksia muista ollenkaan.

Maanantaina neuvolalääkäri teki alatietutkimuksen ja sanoi, että kyllä tuntuisi vauvan kallo olevan alhaalla. Kuitenkin viime yönä heräsin taas outoihin tuntemuksiin hävyn päällä ja hain tänään neuvolasta lähetteen ultraan.



Voi hitsi, miksi pitää aina murehtia jotain! Haluaisin kuitenkin päästä synnyttämään levollisin mielin tietoisena siitä, että vauva on tulossa pää edeltä.



Ulpunen jo viikolla 36+4

Eiköhän se pää ole ja kädet jotka siellä alhaalla antaa tuntemuksia.

Savun hajua leijuu taas tässä meidän lähistössä. En tiedä olenko ainut syyskeiju, jota huolestuttaa savun (tai sen pienhiukkasten) vaikutus vastasyntyneeseen vauvaan. Varmaan raskaushormonit saavat miettimään kaikkea mahdollista ja kehittelemään jo turhia uhkakuvia.. Mutta toivotaan, että metsäpalot naapurissa rauhoittuisivat pian.



Täällä oli galluppia SYNNYTYKSEN JÄLKEISESTÄ olotilasta. Minulla on ainoasta kerrastani sekä hyviä että huonoja muistikuvia. Alapää oli todella kipeä ja jälkivuoto jatkui piiitkään (noin pari kuukautta). Rinnat pullahtivat uusiin mittoihin kaksi päivää synnytyksestä, ja olivat kanssa aikas arat aluksi. Suihkuttelu lämpimällä vedellä toi helpotusta. Masu sen sijaan palautui viime kerralla yllättävän nopsaan, sairaalasta lähtiessä oli jo tosi pieni. No, viime kerralla jumppailin ahkerasti raskausaikana, joten masulihakset olivat varmaan nykyistä paremmassa kunnossa.



SYNNYTYSTOIVEISSA olisi kokeilla ainakin ammetta ja suihkua. Lääkkeitä sitten tarpeen mukaan :). Suurin toive olisi kuitenkin päästä Kättärin Haikaranpesään, jossa esikoinen syntyi. Tykästyin silloin paikan ei-sairaalanomaiseen ympäristöön.



Omaa napaa - täälläkin on tänään hikoiluttanut oikein kunnolla. Lisäksi juoksin päivällä kaupoissa, ja nyt jalkoja särkee ja vähän supistelee. Onneksi olen nukkunut pari viime yötä aikas hyvin, niin jaksaa heti paremmin näitä raskauden vähemmän ihania sivuoireita.



Mukavaa alkuviikkoa muille keijuille!



-joannam ja masuasukki 34+0 (uusi viikko alkoi tänään :) -

Pikaiset terveiset täältä Lapista!



Poika niin tyytyväisenä seuraa roskisautoa ja leikkii, että laitanpas samantien viestiä ja nostan pinkkaa. Tuli muuten mieleen, et pitäiskö siirtyä päiväpinoihin jos tätä vauhtia pinot kasvaa?



Oma ( . ): viime yön sain nukuttua ihmeen hyvin. Eihän se tietenkään riitä, että nukkuminen on raskauden vuoksi vaikeampaa (pissittää, nivus juilii ym...) vaan olen saanut nuhan kaupan päälle ja nenä ihan tukossa, no mutta jospas se siitä. Lisäksi esikoinen on ihmeesti alkanu nukahtaan ja nukkuun huonosti. Ajattelinkin eilen, että koskakohan sitä saa taas nukkua yhden yön suht koht täytenä? Voi mennä about 8-9kk vähintään, kun yösyöttöjä jatkuu kuitenkin 6kk ikään saakka tai pidemmäksikin.



Hikoiluttanut on täälläkin ja suunnittelinkin lähtöä pojan kans ulos heti aamusta, nyt kun on hieman viileämpää. Voi sitten olla kuumimman ajan sisällä/päikkäreillä. Muuten olo ok, ei juuri supistuksia.



Nyt aamupalalle ja ulos! Hauskaa päivää keijuille!



Oona, poika ja sintti 34+2 [color=deeppink][size=5]♥

tiitiäinen: minulle annettiin ihan totaalinen makuukäsky myös kotona ja se on rauhoittanut tilanteen niin hyvin että paineentunne on täysin kadonnut ja jo sairaalassa avautuminen pysähtyi heti alkuunsa. Supistelutkin on loppuneet niin että jos kerran tunnissa tuli eilen niin hyvä! Tänään uskaltaudun ekan kerran ulos talosta yksin käymään kaupungilla noin tunniksi =) en viitsi ottaa mitään riskiä että syntyy ennen 36 rv jolloin on lupa synnyttää omassa sairaalassa! Ja eihän tuo ole ihan valmiskaan vielä. ELi lepäilepäs sinäkin ja leivo pullat vasta parin viikon päästä!!!! Minun kun teki ihan tajuttomasti mieli kaalilaatikkoa viikonloppuna niin pistinpä miehen sitten sitäkin tekemään ensimmäisen kerran elämässään ja onnistui paremmin kun minä ikinä! Niin siis lyhenemään lähti kanava ja sunnuntai yöllä aukenemaan ulkosuu mutta sisäsuu pysynyt kiinni. Pää painoi tosiaan kohdunsuulle, mikä lisäsi supistuksia, mutta on taas noussut, huomaan eron selvästi. Ja pehmeä on, mutta niinhän varmaan kaikille uudelleensynnyttäjillä.



jahas nyt kävi käsky että kuljetus lähtee jos aion päästä kaupunkiin. onneksi on pieni paikka että heti jos tulee paineentunnetta tai suppareita pääsen autolla kotiin viiidessä minuutissa =)



Tuisku 34+2 (sadetta odotellen, lupaavalta näyttää täällä etelässäkin!!!!)

Ällöttävän painostava ilma täällä Helsingissä ja savun hajuakin tunnettavissa, yäk ! Huomenna alkaakin sitten meikäläisellä virallinen äitiysloma ja sairausloma päättyy.



Meillä esikoinen aloitti tänään toisen luokan ja poikakin vietiin viiden tunnin paikalle päiväkotiin. Olinkin jo odotellut tätä arjen aloitusta. Lokakuun alusta poika siirtyy sitten srk:n päiväkerhoon 3 x vk.



Olin jo heti aamusta Haikaranpesässä suunnittelemassa synnytystä. Pääsin samaan synnytyshuoneeseen missä poika 5 vuotta sitten syntyi, aika mukavaa =). Missään valmennusryhmissä en tällä kertaa olekaan ollut kun on jo entuudestaan tuttu paikka ja kolmas synnytys tulossa.

Toiveena oli ettei kalvoja tarvitsisi tällä kertaa puhkaista ja että pääsisin altaaseen ja mahdollisesti jakkaralle ponnistamaan. Viimeksi minulla oli nämä samat toiveet mutta toisin kävi lapsiveden vihreyden vuoksi. Hyvä mieli jäi kuitenkin jokatapauksessa kun ponnistaminen kävi niin helposti ja nopeasti. Esikoisen synnytyksessä nimittäin se ponnistaminen meni ihan reisilleen.

Minulla oli tunto täysin poissa epiduraalin ansiosta ja vauva oli liian ylhäällä mutta sydänäänten laskun vuoksi hänet piti pikaisesti saada ulos. Eli yksi kätilö painoi vatsan päältä tyttöä alemmas ja lääkäri kiskoi lopulta tytön imukupilla ulos. Loppu hyvin kaikki hyvin, ei siitä mitään traumoja jäänyt ja lapsi oli onneksi hyvävointinen. Mutta kyllä oli alapää kipeä seuraavat kaksi viikkoa, istumisesta ei ollut puhettakaan. Vasta edellisen synnytyksen jälkeen sitä oikeastaan tajusi kuinka kipeä sitä oli ollutkaan sen esikoisen syntymän jälkeen.

Nyt olen kyllä ihan hyvillä mielin menossa synnyttämään kuten edellisilläkin kerroilla. En ole koskaan osannut pelätä sitä synnytystä, kai se luonto hoitaa asian. Epiduraalin kyllä tälläkin kertaa mielelläni otan jos tilanne sitä vaatii, hyvät muistot siitä jäi, varsinkin viime synnytyksestä. Mutta katsotaan nyt miten käy.. Pikkaisen jännittää se kun tästä vauvasta on veikattu isopäistä kaveria, onneksi ei ole ensimmäinen kyseessä.



Ollaan tänään lähdössä Linnanmäelle koulupäivän jälkeen. Saa nähdä tuleeko se sade juuri silloin päällemme, todennäköisesti.



t. makkonen rv 34+6

Ei kyllä ihmeitä. Painoa 525g/vk, turvotus +, RR 123/70, pissi puhdas, sf-mitta 34 (yläkäyrää tavoittelee), vauva RT:ssa, pää aika ylhäällä ja sydänäänet hyvät. hB:tä ei harmikseni ottanut, ois ollu mielenkiintosta tietää, onko tuo tehokuuri auttanut yhtään.



Viime yönä taas hyppyytti ylös kolmen jälkeen. Helkutin krampit! Mutta hyvähän tuohon yöheräilyyn on tottua. Aamulla heräsin siihen, kun mies oksenti vessassa :( Aamupahoinvointia tais reppanalla olla, tuli kalpeana sanomaan, et pitäsköhän lopettaa aamukahvin juonti. Toivottavasti ei mahatautia tuppaa meidän perheeseen!



Lauantaina on ystävien (ja masukin tulevien kummien) häät. Toivonpa hieman viileämpää keliä ja jostain mahtuvia kenkiä! Jalat kasvaneet turvotuksen takia leveyssuuntaan tosi rumiksi enkä viikonloppuna löytänyt Prismasta enkä Citymarketista nättejä kenkiä. Lisäksi vielä kun kausituotteet vaihtuu, oli tarjontaa juhlakengistä yhä vähemmän. Mahtuiskohan ne kengät, jotka oli valmistujaisissani reilu 2v sitten..? Silloinkin oli laskettuun aikaan 3 viikkoa. Niitä siis etsimään!



-piias- rv 36+1



PKKS-mammat: Milloin ne treffit?

Olen ollut aivan poikki. Kaikki hetket, joina ei ole ollut pakko olla pystyssä, olen makoillut sohvalla. Istuminen on niin epämukavaa (ahdistaa), että olen pikaisesti käynyt vain lukemassa syyskeijujen juttuja, joita onkin riittänyt niin paljon, että kirjoittamiseen ei ole enää ollut lukemisen jälkeen voimia (päiväpinot voisivat tosiaan olla ihan hyvä ajatus).



Vointi on muuten kohtuullinen. Turvotus vain on mieletöntä eikä laske yöksikään, päinvastoin. Äippälomalla olin jo viime viikon ja ehdin sijaisenkin saada ja kouluttaa viimeisellä viikolla, vaikka pitkään näytti, ettei päätöstä ehditä ajoissa tehdä (pomot lomalla jne.).



Viinimarjoja kävin parina päivänä tuskaisesti poimimassa ja mehustus on takana - onneksi! Että otti jalkoihin seisominen! Nyt alkoi lapsilla koulu ja tuntuu hyvältä, kun arki alkaa, vaikka siihen sitten keskeytys tuleekin synnytyksen vuoksi.



Synnytystä jo odottelen, kun olo on fyysisesti niin raskas, mutta toisaalta ei ole ollenkaan valmis olo vauvan tulolle, vaikka kaikki on kyllä jo valmiiksi laitettuna. Mieli on vain niin sekaisin - sitä tunnemyllerrystä...



Synnytyksen jälkeisestä ehkäisystä on ollut puhetta. Itse olen myös tuota mietiskellyt pitkään, koska kortsu ei kiinnosta pätkääkään, kierukkaa en ota ja hormonaalinen ehkäisy tässä iässä tuntuu epämiellyttävältä ajatukselta. Uskaltauduin ottamaan asian puheeksi ukkoehdokkaan kanssa, kun viimeksi tavattiin. Hänen puolestaan voisi tulla lisääkin lapsia vaikka heti, mikä oli tietysti aivan mielettömän ihanaa kuulla (jos ei muuten niin ainakin siksi, että toivoa yhteisestä tulevaisuudesta on). Oma kroppa on nyt vain tällä kerralla ollut niin kovilla, etten tiedä miten sitä vielä jaksaisi, jos sellainen ihme tapahtuisi, että sitä vielä raskautuisi. Toisaalta kaikenlainen ehkäisy tuntuu turhalta ottaen huomioon, että raskautuminen ei ole koskaan ollut minulle helppoa, ikää on entistä enemmän ja toisaalta imetän nytkin ainakin vuoden ellei mitään ihmeellistä tapahdu ja ainakin ennen se on riittänyt ehkäisyksi.



Palautumista synnytyksen jälkeen olette myös muistelleet. Itse olin sairaalassa molemmilla kerroilla yli viikon ja sinä aikana palauduin ihan kiitettävästi. Tuntui esim. että vuodot jäivät laitokselle ja vatsakin ehti vähän mennä kasaan. Esikoisen kohdalla välilihaa vähän leikattiin, mutta haava ei aristanut yhtään. Pahin vaiva oli esikoisen jälkeen häntäluun murtuminen, joka vaivasi ja haittasi istumista kuukausia. Toisen kohdalla häntäluu aristui uudelleen, mutta vaivasi vähemmän aikaa. Koska molemmat lapseni olivat ensin tarkkailussa muutamia päiviä enkä saanut aloittaa heti imetystä, minulle annettiin sairaalassa maidon herutustabletteja ja aloin lypsää rintoja, joten en muista itselläni siksi olleen kivikovia, maidontäytteisiä rintoja.



Nyt en muista pitikö muuta kommentoida ja toisaalta pitää taas käydä hetkeksi pitkälleen, että jaksan lähteä kohta mahdollisesti kävellen hakemaan tyttöä koulusta. Voi, että hän oli onnessaan, kun aloitti vihdoin koulun, iso tyttö... niisk!



Hyviä vointeja kaikille!



fullmoon 36+1

No näin sitä sitten saatiin sadetta eteläänkin. Äsken tuli oikein kohisemalla ja sen verran tummia on pilvet että saattaa pian ukkostaakin. Kyllä tätä on odotettu.. mutta ei ole sittenkään kivaa kun on märkää..



Omaa oloa: supistelee jonkin verran, ei kuitenkaan kipeästi. Vauva liikkuu ihan sopivan paljon, on tosin vähän muuttanut aikataulujaan eli eilen meinasin jo hätääntyä kun ei herännytkään mylläämään silloin kuin yleensä. Mutta vilkkaasti siis kuitenkin liikkuu yhä päivittäin. Selkä mulla on nyt taas vähän paremmalla tolalla, mutta muuten olo on kankea kuin ois seipään niellyt :( Ottaa koville kyykkiä pikkupoitsun perässä yms.



Ja tämä hikoilu on tosissaan ihan mahdotonta! Koko ajan kuin uitettu koira vaikka koittaa niin vähillä olla kuin mahdollista, inhottaa oikeen.



Loppuviikolla on mulla se lääkärineuvola. Jos kohdunsuulla on jotain tapahtunut, aletaan vähitellen kasaamaan vauvan petiä ja muuta. Mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää niin mitään " edistystä" ei tiettykään ole tapahtunut, ja sitten ei pidetä mitään kiirettä. Muutenkin vähän höveliksi on mennyt tämä vauvan tuloon valmistautuminen näin kolmannen kohdalla.. Ei mitään paniikkia, ei pakkomielteistä pikkuvaatteiden silitystä tai listojen tekoa siitä mitä kaikkea vaavi sitten tarviikaan. Eli aikas rento olo ;)



Päivänjatkoja,



Itta 35+4

Vika neuvolalekuri käyty. Kuulumiset lyhyesti:



- paino + 300 g / viikko

- pissa puhdas

- sydänäänet ok, sellaiset 140 / min

- sf 32, sama kuin viikko sitten

- vauva alhaalla, RT!!!!!!!!!!!!!!!!

- sormelle auki (pää tuntui sormeen asti, eli vauva alhaalla)!

- kanavaa 2,5 cm jäljellä, kohdunsuu pehmeä (aiemmin 3 cm)



Vähänkö olen onnellinen. Viimeksi kaksosraskaudessani olin sormelle auki vasta synnytyksessä, rv 39+3! Eli nyt mennään selvästi edellä. Jospa tämä tulisi täältä ennen laskettua aikaa (kuuluisia viimeisiä sanoja ennen yliaikaiskontrollia ;))



- mytty rv 36+4

Tervehdystä vaan kaikille.



Kyllä on taas niin julmetun kuuma...mulle riittäs ihan oikeesti jo nää helteet. Ja tää odotus. Viimeset kaks viikkoa olen joka yö unissani laskenu vedet alleni ja päässy ponnistamaan...todellisuus vaan on toista maata.



Meilläkin esikoinen aloitti eskarin eilen ja ai mikä krooninen puheripuli tuli sieltä eskarista mukana kotiin, sen viistoista kertaa samat jutut, etenkin innolla kertas uusien eskarikavereiden nimiä ja ketä kaikkia tuttuja oli nähny " ruokkiksella" ja " välkkärillä" , oi jee ´sulonen, joskin hieman rasittava. Sitten vielä piti suuttua illalla ennen nukkumaan menoa, ei olis millään malttanu hiljentyä vaan pajatti sängyssään kuin papukaija. Ja tänä aamuna sitten väsytti ja itkun kanssa noustiin...



TURVOTUS: on täälläkin riesana, viime kesäset kengät ei mene jalkaan ei alun ei perin. Jalat on iltasin ihan kamalat ja kipeät kun mitkä. Jalkapohjat, mutta se voi johtua turvotuksen lisäks myös kävelemisestä.



Ei ole ennättäny rauhottumaan viime päivinä lähes ollenkaan. Olen kiertäny kaupungilla millon minkäkin asian takia ja illat menee tällä viikolla syntymäpäivillä juostessa.Tämän iltaiset miun mummon 75v päivät on ainoat joille oikeasti haluaisinkin mennä, muina iltoina kun saiskin jätääytyä lepäilemään kotiin...



AUTOILU taitaa olla tälle keijulle pian mennyttä elämää :( Kävin viikonloppuna pojan kummitädin luona lasten kanssa, matkaa suuntaansa 80km. Olin illalla aivan puhki ja ajaessa kväi kyllä mielessä että eipä tarviis tulla hätäjarrutuksia, maha on ihan himppua vaille kiinni ratissa jo. Taidan suosiolla jättää koko autoilun loppuajaksi. Ihmisen kun pitää olla 156cm tynkä ja vielä töppö jaloilla varustettu niin tällasiakin ongelmia kohtaa.



Yöt menee hikoillessa, miten voikin olla aamuyöstä niin kuuma?? Pahinta tuntuu olevan tuossa 01-04 välillä. Pyöriminen ei todellakaan ole mitään vauhdikasta, ähellystä ja hissuksiin selänkautta puhellusta, pitää odottaa, että maha ennättää mukana.



Ensi maanantaina 37vkon tutka, ihanaa. Tuntuu että on paljon kysyttävääkin :painoarvio, napanuoran pituus (oli viimeks lyhyt, poika mahtu naftisti ulos) ja mielessä kyllä on käyny se sukupuolenkin uteleminen. Eihän sillä muuten mitään merkitystä ole, mutta tietäspä jotenkin varautua edes...siis vaatepuolta tarkotan. Mulla on kyllä 20vkon ultrassa olevinaan näkemästäni pimperosta huolimatta koko ajan poika-ajatuksia! Siis kuten olen myöntäny en rehellisesti sanottuna tiedä katoinko edes oikeata päätä koko lapsesta vai oliko se jotakin muuta se muodostelma. On vaan vaikee uskoa että olis tyttö, en tiedä miksi.Ja tietysti mietityttää jo kohdunkaulan tilanne ja mitä mieltä ne on imetyksestä, että kannattaako sitä edes yrittää vai antavatko suoraan sen maidonnousua estävän lääkityksen. Mullahan on siis terveydellisistä syitä pienennetty rintoja (G-kupista tuli D) vuosi sitten kesällä ja tehtiin sellasella tekniikalla ettei maitotiehyitä säästelty. Mutta kyllä multa hiukan esimaitoa tihkuu, en kyllä usko että se imetykseen riittää, mutta viisainta kysyä kuitenkin.



PKKS mammat, ei tiedossa ensi viikolla kummempia, ehkä ke tai to taas yhet synttärit (elokuu ja joulukuu jostain syystä synttäriruuhkaisia) illalla, mutta muuten sopii mikä vaan. Syötäskö vai mitä touhuttas??



Minjuska 36+1 (ja pinnasänky edelleen kasaamatta...kohta taidan olla sen verran marttyyri että kasaan hitto ite.)

Kyllä tota sadetta on odotettukin, on hikoiltu ja käristytty auringossa ja ties mitä, nurmikkokin palanu ihan kokonaan.



Pesänrakennusvietti se iski minuunkin. Oon siivoillu hullun lailla, tunnun imuroivankin päivittäin ja lattioita kuuraan useesti :O Vauvan vaatteetkin alkaa olla kaikki pikkuhiljaa pestyjä ja kaapissa. Viime raskaudessa mies oli imuroinut jo hyvän aikaa :D



Sitten vaivoihin.. niitä löytyykin, on suonenvetoa öisin ja ihan älyttömät suonikohjut, joita nipistelee aina sängystä noustessa. Nyt on alkanut liitoskivutkin vaivaamaan ja pieniä supistuksiakin tulee, lonkat puutuu nukkuessa jo tunnissa ja vessassa ravaan öisin kahen tunnin välein, mahaa kutittaa niin vietävästi (johtuu taas venymisestä kuten viimekskin, tuli oikeen kunnon raskausarvet, muistutan lähinnä seepraa mahan kohdalta)... noin muuten voinkin ihan hyvin :D



Voiskin mennä tekemään pikku-ukolle jotain pöperöä, kun voi nyt rauhassa tehdä kun se on päikkäreillä.



Huomenna vika lääkäri :)



Tisha rv 34+5

Esikoinen kävi sitten koululla pyörähtämässä kolme tuntia ja kivaa oli ollut. Itsekin olin kumman rauhallinen eikä tippaa tullut silmään. Kyllä he seitsenvuotiaat ovat mielestäni jo niin valmiita ja nykyään kouluissa on niin pehmeä lasku.



Pari päivää on supistellut aika lailla ja mies parka on ihan hermoraunio. Jos erehdyn hänelle sanomaan, että olipas tiukka supistus, niin hän on jo valmis lähtemään sairaalaan ja yölläkin pomppaa kuin ammuttu pystyyn, jos erehdyn häntä vähän pukkaamaan.



Joo, vauveli tuntuu oikein asettelevan päätään lantioon, tosin pyörii kuitenkin pystyakselin ympäri vielä eli ei kuitenkaan ole kiinnittynyt. Huomasin eiliseltä neuvolakäynniltä, että rt merkin viereen oli ilmaantunut roomalaiselta ykköseltä (I) näyttävä merkki samaan ruutuun tuon raivotarjontamerkin kanssa. Mitäköhän tarkoittaa? Ennen en ole nähnyt sitä käytettävän.

Juuh, kävin sitten tänään taas vaihteeks neuvolassa. Viime viikollahan kävin siel vikassa ultrassa ja synnytystapa-arviossa. Sillon todettiin et kohdunkaulakanavaa on 1,5 cm jäljellä.



No tänään täti tuumaili et " saattaa olla et sulla on vaavi jo sylissä reippaan viikon päästä" , hui! Voitais kuulemma jos kasassa olen niin ensi viikolla katsoa sitä kohdunkaulan tilannetta ultralla uudelleen. Samaan hengenvetoon sain ohjeistusta siitä, kuinka voin pikkuautolla mennä sit synnyttää ja millasta vaatetta pitäs vauvalle mukaan

varata. :)



Pissa oli puhdas, painoa oli tullut n. 1kg /vko lisää, mistä osa johtunee runsaasta turvotuksesta. Hb oli laskenut nyt sen verran et täti määräs aloitettavaks rautakuurin. Sf-mitta oli tänään 34cm, ja verenpaine 130/57.



Masu-asukki on raivotarjonnassa, ja kuulemma kiinnittynyt jo kokonaan. Ensi tiistaille sain seuraavan neuvola-ajan, tosin täti sanoi et :" tuut sit jos oot viel kasassa, jos sinuu ei näy ni hää tietää kyl missä sie oot" . Hiukka jäi mietityttää tuo; ei kai se asukki nyt jo sit ole syntymäs ihan aikuisten oikeesti. Pistää näin ensikertalaista mietityttää tollaset toteamukset.



Muutoin täälläkin tuskaisia, hikisiä öitä. Kyljen kääntäminen on taitolaji, sekin kun tuppaa sattumaan vietävästi. Sit viel yöt menee lenkkeillessä sängyn ja vessan väliä. Kävely on hankalaa kun kauhee paineentunne on alapäässä ja jokainen askel tekee kipeää. Suppareita on ollut jonkin verran.



Mutta jospa tää tästä... tulipas taas valitettua :) Taidan yrittää lepäillä hetkosen kun ei oo taas missään asennossa hyvä olla.



-F- rv. 37+1

Eli löytyykö jonkun muun neuvolakortista samanlaista merkintää tai tulkitsinko merkkiä oikein? Paineen tunnetta on täälläkin alapäässä, lähinnä peräsuolen tietämillä ;) No, eipä ainakaan ummetus vaivaa. Vauvelin asento on siis selvästi muuttunut.



Olen siis toista päivää virallisella äitiyslomalla ja on ihmeellinen tunne. Millä tässä päivänsä täyttäisi. Leipomiset ja siivoukset ei enää kiinnostaisi ja rahakin on nyt sen verran kortilla ettei shoppailemaankaan auttaisi lähteä. Kirjastoon voisi varmaan mennä ja kutsuin tuossa pari uutta äitituttavaa aamupäiväkahveille ja samalla haeskelen meidän neljävuotiaalle leikkiseuraa.



Joo, lähden keittelemään päiväkahveja. Mies pinkaisi töiden päälle lenkille ja tulee kohtapuolin.



Kalaäiti viikoilla 35+2

Säikähdin äskön aivan kauheena,just kirjotin tänne juttua,niin kone yhtäkkiä pamahti ja pimeni! Sydän hakkaa vieläkin...Oiskohan tosiaan ukkosta ilmassa,jota epäilin just kirjotuksessani,joka tietysti katosi kuin tuhka tuuleen.



Olen ihan kade teille jotka saatte nauttia vesisateesta! Täällä Oulun seudulla ei ole sateesta viel tietookaan,hiki vaan valuu!



Eilen oli tosiaan neuvola.Muuten kaikki näytti olevan ok,mutta Hb oli taas notkahtanut alas.Marssinkin sitten suorilta luontaistuotekauppaan ostaan " saftia" Terkka suositteli kokeilemaan nyt sitä,koska se yleensä alkaa nopeasti vaikuttaan.Hb oli 108.Sf mitta menee aikalailla keskikäyrällä.Syke oli n.152,vauva oli liikekannalla oikein kunnolla.Verenpaineetkin onneksi pysynyt hyvänä,huh!Vaikka epäilinkin jo et nyt ne tietty on noussu kun olen touhunnu niin kauheesti kaikkea.Terkka meinas myös että vauva on jo aika alhaalla,et ei ihme jos tuntuu kaikenlaisia juimisia alapäässä.Seuraava käynti onkin sitten parin vko:n päästä,ja se on lääkäriaika.Sittenhän sitä ootellaan jo synnytystä! :)



Minä oon tullu ihan riippuvaiseksi nyt tästä syyskeijujen pinosta...:) Lapset tuos vieressä nytkin hermoiulee,et millon sää lopetat,ei se lopeta,kirjottaa vaan,varmaan iltaan asti.Pitäs päästä kuulema Huugoa pelaan!



Ei kait se auta kun lähteä lataan tiskikonetta käyntiin ja pyykkejä koneeseen.Ja hiki virtaa...



syksynmarjatar 34+6

hei muistanko oikein, mutta siehän olit kans Joensuun seudun mammoja??



Ollaan piias:n ja Anmarin kanssa suunniteltu tapaavamme tässä ehkä seuraavalla viikolla, ihan vaan ilmeisesti aikuisten keesken, kiinnostaskos tulla mukaan?? Olet tervetullut jos haluat, ilmottele, sopisko sulle joku ilta parhaiten tms.



Minjuska 36+1