Miten sä selätit masennuksen?

Mun masennus johtuu/johtui pitkälti lapsuuden kiusaamisesta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja muutenkin aina vallinneesta näkymättömyyden tunteesta. Muhun kiinnitettiin huomiota enimmäkseen vain silloin, kun musta tahdottiin jotain, ja opin sitten "olemaan hyödyksi", jotta saisin huomiota ja pääsisin porukoihin. Lapsuutta ja nuoruutta varjosti tosi vahva yksinäisyyden ja siitä johtuneen surun tunne, vaikka ulkoisesti pärjäsinkin aina yliopistoon saakka (Hesarissa oli joskus juttua high functioning -masennuksesta, https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000007756871.html joka kuvastaa varmaan mua aika hyvin). Toisaalta olen luonteeltani vahvasti introvertti ja yksin viihtyminen on antanut voimia kestää. Muutin toiselle paikkakunnalle, kun pääsin yliopistoon, ja siitä on ollut aika vuoristoratamainen kyyti tähän päivään asti. Nyt psykoterapiaa on takana yli vuosi, ja koen sen antaneen mulle varmuutta luottaa itseeni, ja elämä on alkanut tuntua aikas kivalta. Lääkkeitä tarjottiin, mutta ajattelin ensin kokeilla pelkkää terapiaa. Jälkikäteen ajateltuna lääkkeet olisivat antaneet nopeamman startin toipumiselle, mutta tässä sitä mennään :D

En voi sanoa selättäneeni masennusta, koska ainahan se voi takaisin tulla, mutta itseeni kohdistuvien vaatimusten laskeminen ja oman ajan ja tilan ottaminen arjessa (kännykkä äänettömälle, en lähde väkisin kahville jonkun kanssa jos en halua yms) ovat auttaneet kovasti, sekä asioihin huumorilla suhtautuminen. Joku tuolla sanoikin, että itselle mieluisten asioiden tekeminen on tärkeää, ja sen allekirjoitan. Liikuntaakin aloin harrastaa pitkästä aikaa tän koronatalvi-kököttämisen jälkeen, ja se on tuonut hyvää mieltä ja energiaa.

Huh huh tästä tulloo jo pitkä teksti, mut loppuun mainitsen arjen RUTIINIT (esim. useimpina iltoina samaan aikaan nukkumaan) ja oman asunnon siistinä pitämisen. Pesin viikonloppuna kylpyhuoneen ja keittiön oikein huolella ja siistin kämppääni, ja se vaikuttaa aina tosi piristävästi :) Mut toisaalta masentuneena siisteydestä ei välttämättä jaksa huolehtia, eli en nyt sano kellekään että "otappa vaan itteäsi niskasta ja siivoa". Otankin tuon viikonlopun urakkani merkkinä siitä, että tällä hetkellä voin aika hyvin.

Voimia muillekin masennuksen kanssa eläville!

En selättänyt. 27 vuotta masennusta takana. En ole puoskareiden hoidossa, enkä mene. Tulispa korona ja tappais, eli aktiivinen deathwish, mutta en ole toteuttamassa itse.

Valitettavasti se lähti aina ainoastaan ulkopuolelta tulleella muutoksella. Olen alakuloista tyyppiä silloinkin kun en ole masentunut. Inhoan sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla masennus johtuu kumppanin puutteesta ja en itse kykene selättämään asiaa ennen kuin olen päässyt parisuhteeseen. Ongelmana vaan on, että pitäisi kehittää itseään aivan älyttömän paljon, jotta joku edes huolisi mut :(

En oikein tiedä, mistä saan energiaa tähän kun akku on ihan loppu ja koko asia vaivaa niin paljon, että se syö kaiken sen vähänkin ladatun energia. Kuntosalitreenit on melkeinpä ainut, mikä lataa akkuja itselläni, mutta nyt nekin on tauolla.

Tällä hetkellä olen niin masentunut, että harkitsen jo vakavissaan itsemurhaa. Koomista tässä on, et tilillä ois melkein 100k€ rahaa, mut ei sillä rahalla parisuhdetta saa eikä kuulukkaan. Pitäisi olla parempi ja taitavampi ihminen, mutta kun en vaan ole 😔

Minäkin ajattelin parisuhteen parantavan minut masennuksesta, mutta se sysäsikin lievän masennuksen keskivaikeaan. Se pettymys, kun ei se parisuhde tarjonnutkaan kaikkea sitä mitä toivoin ja kuvittelin.

Ymmärrän tuon ja osittain pelkään sitäkin, että kun suhteeseen päädyn niin toinen osapuoli käyttää minua vain hyväkseen. Se olisi kyllä viimeinen niitti, mutta silloin olisin sentään saanut kokea parisuhteen edes jonkinlaisena. Silloin voisin kuolla hyvin mielin, kun ei olisi enää mitään saavutettavaa enkä kuitenkaan kuolisi täysin luuserina kelpaamattomana ihmisenä.

Kommenttini on saanut aika paljo miinusta, ymmärrettävästi tuon rahasumman takia. Halusin sen vain tuoda esiin, että rahaa saa aina lisää ja melko helposti, mutta läheisiä välittäviä suhteita on äärimmäisen vaikea saada. Joten ihmiset joilla niitä on, niin pitäkää niistä kiinni älkääkä pitäkö itsestäänselvyytenä hyviä ihmisiä. Maailmassa ei ole parempaa kuin ne ja kerran kun ne menettää, niin elämä tuntuu todella synkältä.

Olen hyväksynyt että minulle tulee elämässä masennuskausia. Viimeinen kesti yli kaksi vuotta mutta hiljalleen olo helpottui. Luulen, että myös raudan ja muiden vitamiinien sekä tarvittavat muutokset elämässä mutta erityisesti ajattelussa auttoivat oloa kohentamaan. Hyväksyin jotenkin että elämä vain on tässä. Mutta silloin masennuksen ollessa vaikeaa, en olisi ikinä uskonut, että sieltä suosta voi nousta.

Miksi mun kommentti siitä, miten mun masennus helpotti (ihan yleinen ruokavalio) poistettiin, mutta sitten nämä kaikki muut uskonnon yms. avulla parantuneiden viestit saa olla?

Vierailija kirjoitti:

Miksi mun kommentti siitä, miten mun masennus helpotti (ihan yleinen ruokavalio) poistettiin, mutta sitten nämä kaikki muut uskonnon yms. avulla parantuneiden viestit saa olla?

No en ymmärrä että poistettiin, koska suolistolla on suora yhteys aivokemiaan, se on ihan fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mun kommentti siitä, miten mun masennus helpotti (ihan yleinen ruokavalio) poistettiin, mutta sitten nämä kaikki muut uskonnon yms. avulla parantuneiden viestit saa olla?

No en ymmärrä että poistettiin, koska suolistolla on suora yhteys aivokemiaan, se on ihan fakta.

Ruokavaliolla on nimenomaan suuri jos ei suurin merkitys masennuksen hoidossa. Toki pelkästään se ei ketään paranna, mutta jos se on kunnossa, pääsee jo pitkälle. Monellahan ruokavalio voikin olla kunnossa, ja silti voi sairastua masennukseen. Eli nimenomaan se ei yksistään ketään paranna tai estä sairastumasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mun kommentti siitä, miten mun masennus helpotti (ihan yleinen ruokavalio) poistettiin, mutta sitten nämä kaikki muut uskonnon yms. avulla parantuneiden viestit saa olla?

No en ymmärrä että poistettiin, koska suolistolla on suora yhteys aivokemiaan, se on ihan fakta.

Ruokavaliolla on nimenomaan suuri jos ei suurin merkitys masennuksen hoidossa. Toki pelkästään se ei ketään paranna, mutta jos se on kunnossa, pääsee jo pitkälle. Monellahan ruokavalio voikin olla kunnossa, ja silti voi sairastua masennukseen. Eli nimenomaan se ei yksistään ketään paranna tai estä sairastumasta.

Todella moni kärsii suolistovaivoista ihan tietämättäänkin, nukkuu liian vähän, syö epäsäännöllisesti ja huonosti, on liikaa stressiä, paineita, huonoa itsetuntoa ja vähän liikuntaa. Ei se ole ihme että masennutaan.

Sitten on niitä ketkä kokevat traumoja elämässään ja se aiheuttaa masennuksen. Masennukselle on tsiljoona erilaista syytä kuin on ihmistäkin. Helpointahan sitä on hoitaa, jos kyse on vain elämäntapojen muutoksesta.

Itsellä siihen vaikutti vahvasti trauma ja siihen ei ruokavalio auta. Olen aina muutenkin elänyt terveellisesti ja syönyt terveellistä ruokaa.