Miten sä selätit masennuksen?
Millaista apua sait ja mitä olisit toivonut läheisiltä?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Miten sä, miksi tuo sä piti lisätä noin painollisesti tuohon?
Kuka muu sen selättäis kuin jokainen itse???
En saanut apua, enkä ole selättänyt masennusta. Kuollaan hiljaa pois
Lääkkeillä. Se on lääkkeillä hoidettavissa oleva sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sä, miksi tuo sä piti lisätä noin painollisesti tuohon?
Kuka muu sen selättäis kuin jokainen itse???
Miten selätit masennuksen? Sivusta. Suomen kielessä ei toista pronominia käytetä näissä tilanteissa vaan eri ilmaisuja tai vaikka passiivia. Suomessa "sä et kirjoita" palstalle, vaan palstalle "kirjoitetaan".
Mulla masennus johtuu kumppanin puutteesta ja en itse kykene selättämään asiaa ennen kuin olen päässyt parisuhteeseen. Ongelmana vaan on, että pitäisi kehittää itseään aivan älyttömän paljon, jotta joku edes huolisi mut :(
En oikein tiedä, mistä saan energiaa tähän kun akku on ihan loppu ja koko asia vaivaa niin paljon, että se syö kaiken sen vähänkin ladatun energia. Kuntosalitreenit on melkeinpä ainut, mikä lataa akkuja itselläni, mutta nyt nekin on tauolla.
Tällä hetkellä olen niin masentunut, että harkitsen jo vakavissaan itsemurhaa. Koomista tässä on, et tilillä ois melkein 100k€ rahaa, mut ei sillä rahalla parisuhdetta saa eikä kuulukkaan. Pitäisi olla parempi ja taitavampi ihminen, mutta kun en vaan ole 😔
Siihen auttaa aika, lääkkeiden ja psykologin kanssa keskustelun lisäksi. Ei sitä sinänsä selätetä, niin kuin ei muitakaan sairauksia, pelkällä tahtomisella.
Masennukseni johtui elämäntilanteesta ja ns. taivaalta tippui rahaa riittävästi loppuelämäksi, niin masennus parantui.
Olisin toivonut läheisiltä ymmärrystä siitä, että masennus on oikea sairaus. Ei laiskuutta, ei kiukuttelua, ei itse muiden kiusaksi valittu tila.
Tarpeeksi pitkä sairasloma (mun tapauksessa venynyt määräaikaiselle eläkkeelle nyt vuos eteenpäin), osastojakso, oikea lääke ja lääkitystaso, osastolla unensaanti kuntoon, kevyttä liikkumista, psykalla eivät ole voineet korostaa liikaa "itselle mukavien asioiden tekemistä". Voin paremmin, mutten vielä todellakaan työkykyinen. Käyn viikottain ohjatussa ryhmätoiminnassa, mikä tuo arkeen rytmiä ja sisältöä. Olen myös käynyt psykalla parissa taitoryhmässä. Kannattaa kysyä mitä omalla terveyskeskuksella on tarjota.
Sanoin läheisille, että niin kauan kuin he eivät ole hoitava lääkäri tai vastaava hoitaja, heillä ei ole sanomista hoito-ohjeisiin. Jos huonona päivänä katsoin vain leffan ja nukun, niin se on tarpeeksi siltä päivältä. Hyvä minä.
Rakastuin jakoko maailma muuttui. Tuli syy, miksi siivota, pitää itsestä huolta ja laittaa puhdasta ja kaunista päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sä, miksi tuo sä piti lisätä noin painollisesti tuohon?
Kuka muu sen selättäis kuin jokainen itse???
Miten selätit masennuksen? Sivusta. Suomen kielessä ei toista pronominia käytetä näissä tilanteissa vaan eri ilmaisuja tai vaikka passiivia. Suomessa "sä et kirjoita" palstalle, vaan palstalle "kirjoitetaan".
Pilkunnu**sija :D
En mitenkään. 17 vuotta olen sairastanut ja ainakin jossain määrin oppinut elämään asian kanssa.
Vakaa parisuhde on aina ollut lääkkeeni masennukseen. Eron jälkeen tilanne palaa aina ennalleen. Aina ne vakaatkin parisuhteet ovat kaatuneet, koska olen ilmeisen tylsä onnellisena.
Mikään muu keino ei ole auttanut, vaikka olen viettänyt yksin väliin vuosiakin. Aika hieman helpottaa, mutta ei koskaan täysin poista masennusta.
Vastaan siis VAKAA parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeillä. Se on lääkkeillä hoidettavissa oleva sairaus.
Valitettavasti on tautimuotoja, joihin ei lääkkeet tehoa. En tiedä miksi. Itse olen tällainen onneton tapaus. Todella monet eri lääkkeet kokeiltiin ja eri tyyppiset lääkkeet, mutta en mä huomannut mitään eroa olemiseen vaikka söinkin niitä vuosia. t. se ruokavaliosta avun saanut
Vierailija kirjoitti:
Siihen auttaa aika, lääkkeiden ja psykologin kanssa keskustelun lisäksi. Ei sitä sinänsä selätetä, niin kuin ei muitakaan sairauksia, pelkällä tahtomisella.
En tarkoittanutkaan sitä, vaan että mitä kaikkea siihen liittyi, että löytyi voimia lopulta nujertaa masennus "apuvälineiden" avulla. Psyyken sairaus kun on, niin omalla mielellä on tervehtymiseen vaikutus (vrt. "en haluakaan parantua"). Läheisen sairastumisen vuoksi kyselen. Siis miten parantuminen tapahtui, missä aikataulussa, mitä se vaati, mitä läheinen pystyy tekemään vai pystyykö mitään.
-aloittaja-
Tärkeintä on se, ettei jää sänkyyn makaamaan, vaikka kuinka tekisi mieli. Hankin työpaikan ja muuta sellaista tekemistä, että sängystä on pakko nousta ylös. Ilman pakkoa ei ainakaan minulta onnistunut sängystä ylös nouseminen. Liikunta, vaikka se ei voisi masentuneena vähempää kiinnostaa. Omien ajattelutapojen muuttaminen. Masentuneena ajattelin olevani lihava, ruma, tyhmä jne. Kiinnitin jääkaapin oveen lapun, johon kirjoitin "olet kaunis, ihana, upea". Luin sen joka päivä. Puolen vuoden jälkeen aloin uskoa siihen, että oon ihan ok tyyppi. Hankin pieniä onnistumisen kokemuksia. Jotain sellaista, missä koin olevani hyvä ja ylittäneeni itseni. Läheisiltä toivoin sitä, etteivät vaadi multa mitään. Kuuntelu riittää, asioita ei tarvitse ratkoa. Muistuttelua siitä, että oon hyvä ja riittävä. Ja jotain hyvää on vielä edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeillä. Se on lääkkeillä hoidettavissa oleva sairaus.
Valitettavasti on tautimuotoja, joihin ei lääkkeet tehoa. En tiedä miksi. Itse olen tällainen onneton tapaus. Todella monet eri lääkkeet kokeiltiin ja eri tyyppiset lääkkeet, mutta en mä huomannut mitään eroa olemiseen vaikka söinkin niitä vuosia. t. se ruokavaliosta avun saanut
Ylipäätään se auttaa, että kiinnostuu jostakin asiasta ja alkaa harrastaa sitä. Vaikka joku ruokavalio, liikunta tai seurakunta.
Ei masennusta selätetä. Se seuraa alati haamuna mukana ihan kuin kerran sairastettu syöpä ja voi hyökätä kimppuun uudelleen ihan koska vain. Päivä kerrallaan eletään.
Miten sä, miksi tuo sä piti lisätä noin painollisesti tuohon?