Miksi ja miten jotkut kehtaavat kysyä toisten tavaroista "paljon maksoi"?

Tuntui kyllä ihan juntilta, kun pidettiin mummolle hienot juhlat ravintolassa, niin yksi kutsutuista tuli kysymään, että paljonko juhlat tuli maksamaan?

Emme edes tienneet asiaa vielä, kun lasku tuli joskus kuukautta myöhemmin.

En puhu rahasta koskaan oikeastaan kenenkään kanssa. En tee numeroa omista enkä toisten ostoksista tai veloista. Enylipäänsä arvota asioita rahan kautta. On sitä paitsi niin paljon muuta mielenkiintoisempaa puhuttavaa yleensä.

Saahan sitä hintaa kysyä, mun kohdalla oli ex-työkaveri.  Kyllähän siinä samassa huoneessa työskennellessä jutellaan kaikenmoista henkilökohtaistakin.  Mutta miksi juttelu aina päättyi, ettei mulla vaan olisi varaa, eikä kuitenkaan ollut mistään luksusjutuista kyse.  Kuitenkin x-työkaverilla oli usein uusia vaatteita/kenkiä/laukkuja, niitä me muut kuitenkin aina kehuttiin, ilman kateuden   Ei kaikesta tarvitse olla samaa mieltä, mutta ei se korrekti käytös mitään maksa.

Hinnan kysely on sivistymätön tapa eli junttipiireissä tavallista, sivistyneissä porukoissa ei.

Minulla eräs sukulainen kysyy ostamieni tavaroiden hintoja. Kun kerron , ilkeällä äänellä toteaa että ei hän rahojaan tuollaiseen tuhlais. Nykyään sanon hinnat huomattavasti todellista halvemnaksi , mutta reaktio on sama. Tulee aina paha mieli. Lyttää koko ostokseni jotenkin kommentillaan.

Vierailija kirjoitti:

Kateellisia. Miksi olet sellaisten kanssa tekemisissä?

Kateus vie kalatkin merestä kuten Irja tätivainaja sanoi aina. 

Kysyn hintaa jos se hinta syystä tai toisesta kiinnostaa.

Syy voi olla vaikka se että voisin itsekin sellaisen hankkia.

Tai se syy että kiinnostaa minkälaisissa hinnoissa liikutaan. Esim joku elämys tai harrastus.

Siitä tulee kiusaantunut olo jos toinen ei halua vastata. Tulee tunne että kaveri luulee ettei minulla voisi olla varaa ostaa samaa tai luulee että tulisin kateelliseksi.

Eri asia tietty jos joku aina kysyisi mitä joku ostamani juttu maksoi ja sen jälkeen ihmettelisi miten minulla oli siihen varaa tai että ei hällä vaan olisi tuollaiseen varaa.

Muuten on ihan normaalia kysyä hintaa.

Kaveri kävi laitatuttamassa kylmat. Olo hienot ja olen harkinnut itsekin niitä. Kysyin heti että missä ja mitä maksoi.

Varasin ajan sitten itsekin.

Olisi ollut noloa jos olisi sanonut että ei kerro hintaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla eräs sukulainen kysyy ostamieni tavaroiden hintoja. Kun kerron , ilkeällä äänellä toteaa että ei hän rahojaan tuollaiseen tuhlais. Nykyään sanon hinnat huomattavasti todellista halvemnaksi , mutta reaktio on sama. Tulee aina paha mieli. Lyttää koko ostokseni jotenkin kommentillaan.

Voi, hyvä ihme. Sukupuustasi ei kiinnosta hinnat, vaan tilaisuus olla ilkeä. Sano joku ihan tolkuton korkea hinta jollekin otoksellesi. Tai mieluummin sano, ettet ollenkaan muista hintaa, kun ei sillä ole sinulle merkitystä.

Vastaan aina "kolmekymppiä"

Läheisten ystävien pienemmistä tavaroista saatan kysyä hintaa, jos vaikka kiinnostaisi hankkia samantapainen esine, mutta minkään tuttavan auton hintaa en ikinä kyselisi. 

Minusta tuo on ihan normaalia keskustelua, tulee mieleen että onkohan nämä hintatiedusteluista ahdistuvat ihan normaaleja vai onko heillä pitkä lista muitakin kiellettyjä puheenaiheita. Onneksi omassa tuttavapiirissä ei ole tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Mikä salaisuus se muka on? Uuden tavaran hinnathan löytyy kuitenkin netistä.

Meinaatko, että kaikki ostaa vaan uutta tavaraa netistä?

En ymmärrä miksi raha on yhä tabu. Miksi ei saisi kysyä jonkun meikkivoiteen tai ruohonleikkurin hintaa? Miksi kaikki pitää nykyään itse googlettaa?

Sanos muuta! Toiset ilkiää vielä kysyä, paljonko sinulla on rahaa tililläsi? Eihän näihin ole mikään pakko vastata. Jos innostuukin vastaamaan, niin rehellinen ei tarvitse olla. kuten vauvapalstan vastauksistakin heti huomaa!

Täällä on osa niinkuin jotain Hercule Poirot-hahmoja heti syyttämässä muita kateudesta ja näkemässä milloin mitäkin pahansuopuutta milloin missäkin.

Mun naapuri on tuollainen. Aina kateellisena huomaa kaiken uuden kengistä lähtien ja kyselee hintoja.

Tiedättekö, mistä tunnistaa kateellisen ihmisen? Siitä, että se kuvittelee koko ajan kaikkien muiden olevan kateellisia. Naapuri huomaa uudet kenkäni, selvää kateutta. Ok.

Vierailija kirjoitti:

Mun naapuri on tuollainen. Aina kateellisena huomaa kaiken uuden kengistä lähtien ja kyselee hintoja.

Hyi onpa törppö sivistymätän ihminen tuo naapuri.

Vierailija kirjoitti:

Sanos muuta! Toiset ilkiää vielä kysyä, paljonko sinulla on rahaa tililläsi? Eihän näihin ole mikään pakko vastata. Jos innostuukin vastaamaan, niin rehellinen ei tarvitse olla. kuten vauvapalstan vastauksistakin heti huomaa!

Tuohon en sentään ole törmännyt, mutta luokkakokouksessa multa kysyttiin palkkaa. Siis suunnilleen ensimmäisessä lauseessa kun ei oltu kymmeneen vuoteen nähty.

Tää on selvästi joku sukupolvikysymys. Olen itse 28 enkä pahastuisi ollenkaan jos joku kysyisi jonkun ostamani hintaa. En kerrassaan keksi mitä loukkaavaa tai kateutta siinä on..?