Miksi ja miten jotkut kehtaavat kysyä toisten tavaroista "paljon maksoi"?
Miksi jotkut kysyvät toisten tavaroista "paljon maksoi"? Itse en ikinä kehtaisi kysyä toisten tavaroiden hintaa. Nykyisin ihan googlaamalla saa hinnat selville, jos on niin utelias.
Sitten on näitä, jotka hinnan kuultuaan sanoo "ei mulla olis varaa tuollaiseen", jolloin tulee todella kiusallinen olo. Mitä siihen voi vastata?
Kommentit (51)
Kateellisia. Miksi olet sellaisten kanssa tekemisissä?
Nuorempana vastasin aina kiltisti, paljon uusi polkupyöräni, skootterini, tms. maksoi.
Nykyisin vastaan, et teen muista paljon maksoi. Jos jollain on pokkaa kysyä, minulla on pokkaa olla sanomatta hintaa, vaikka en muista -vastaus kuulostaisi kuinka tylyltä tahansa.
Ei tulisi mieleenikään kysyä. Ehkä silloin jos olisin itse kiinnostunut hankkimaan samankaltaisen tuotteen niin olisin kiinnostunut hinnasta.
No minua ainakin ihan kiinnostaa paljonko asiat maksaa. Että jos vaikka on sohvaa hankkimassa, niin missä hinnoissa joku kivan näköinen menee. Kysyn yleensä oliko kallis tms. niin on mahdollisuus vastata myös aika kallis tai muuta ympäri pyöreää.
Mikä salaisuus se muka on? Uuden tavaran hinnathan löytyy kuitenkin netistä.
Olen kokenut ihan saman. Ilmeisesti kyselijä haluaa esittää marttyyria ja siten mitätöidä tavara/vaate tmv. mistä nyt milloinkin oli kyse. Yksi vastaava kysely kohdistui henkilöön joka oli ostanut uudet kengät. Nainen kysyi häneltä, paljonko kärsit? uusien kenkien onnellinen omistaja oli vähän hämmentyneen näköinen eikä hoksannut, että hintaahan siinä udeltiin ja päätti sitten kertoa, ettei hän paljoakaan ole kärsinyt paitsi vähän on kantapäätä hiertänyt, mutta laittoi laastarin. 😂
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sinun tarvitse tuntea oloasi kiusaantuneeksi, jos sinulla on ollut varaa johonkin. Ei ainakaan, jos olet omilla palkkarahoillasi sen hommannut/säästänyt.
Ei tarvisi tuntua kiusalliselta, mutta tuntuu silti. Minulla ei ole tarvetta pröystäillä tavaroilla, mutta jos on varaa hankkia laadukkaampi tavara, joka maksaa enemmän, miksen hankkisi? Miksi jotkut sitten kyselee hintoja, kateudestaanko? Miksi haluavat näyttää olevansa kateellisia?
Minä en kerro hintoja. Sanon "sopivasti".
Itse kysyn jos olen miettinyt samanlaisen hankkimista. Kysyn myös onko tyytyväinen, millainen takuu, suositteletko ja niin pois päin. Jos joku loukkaantuu niin siinäpähän loukkaantuu, ei ole minun mielestäni mitenkään kielletty aihe materian ominaisuudet.
Vierailija kirjoitti:
No minua ainakin ihan kiinnostaa paljonko asiat maksaa. Että jos vaikka on sohvaa hankkimassa, niin missä hinnoissa joku kivan näköinen menee. Kysyn yleensä oliko kallis tms. niin on mahdollisuus vastata myös aika kallis tai muuta ympäri pyöreää.
Hinnat selviää netistä tai kauppaan menemällä? Miksi pitää udella, minkä hintaisiin tavaroihin ystävilläsi on varaa?
Ja minä taas en oikein edes osaa olla kateellinen. Olen pienituloinen, mutta taas kiinnostunut tietämään paljon erilaista asioista. Myös hinnoista.
Omassa tuttavapiirissä ei ole mikään tabu keskustella raha-asioista, vaikka useimmat ystäväni ovat varakkaita. Luulin, että se rahasta puhumisen välttely on mennyttä maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minua ainakin ihan kiinnostaa paljonko asiat maksaa. Että jos vaikka on sohvaa hankkimassa, niin missä hinnoissa joku kivan näköinen menee. Kysyn yleensä oliko kallis tms. niin on mahdollisuus vastata myös aika kallis tai muuta ympäri pyöreää.
Hinnat selviää netistä tai kauppaan menemällä? Miksi pitää udella, minkä hintaisiin tavaroihin ystävilläsi on varaa?
Minä olen varmasti kaveriporukkani köyhimpiä enkä ole ikinä nähnyt miksi rahasta ei saisi puhua. Ihme tabujen ylläpitoa. Se on tuntien työ alkaa vertailla mistä löytää esineen x halvimmalla, kysymällä voi päästä alle minuutilla.
Mielestäni tuo on ihan normaalia keskustelua kysyä hintaa, jos joku kertoo jotain ostaneensa. Mitä kummallista siinä in?
Marttyyrit kyselevät hintoja ja kauhistelevat, ettei itsellä ole varaa.
Työpaikkakiusaaja elementissään. Minä yleensä valehtelen ja voi sitä ilmettä.
Vastaan noihin yleensä vaan että maksoi aivan helvetisti mutta on joka sentin väärti.
Minun miehelläni on tällainen tapa ja voin vakuuttaa, että mitään pahantahtoista siinä ei ole. Olen yrittänyt hänelle selittää, että jotkut loukkaantuvat siitä mutta hän ei meinaa ymmärtää sitä ollenkaan. Mutta ei todellakaan halua mitätöidä tai ole kade tmv. Jos uteliaisuutta on, se kohdistuu nimenomaan siihen esineeseen, ei omistajan elämään.
Ei pitäisi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä näistä kyselyistä, vaikka ne osoittavatkin käytöstapojen puutetta.
Työkaveri kysyi uudesta autostani paljonko maksoi ja totesi vielä että ”joo niin minun miehenikin arveli” kun kerroin hinnan. Ei sitten tajunnut edes hävetä olleensa niin utelias että tunnusti spekuloineensa asiaa miehensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Itse kysyn jos olen miettinyt samanlaisen hankkimista. Kysyn myös onko tyytyväinen, millainen takuu, suositteletko ja niin pois päin. Jos joku loukkaantuu niin siinäpähän loukkaantuu, ei ole minun mielestäni mitenkään kielletty aihe materian ominaisuudet.
Minäkin voin kysyä tuollaisessa tilanteessa, mutta silloin tulee yleensä mainittua että miksi olen hinnasta kiinnostunut.
Ei kai sinun tarvitse tuntea oloasi kiusaantuneeksi, jos sinulla on ollut varaa johonkin. Ei ainakaan, jos olet omilla palkkarahoillasi sen hommannut/säästänyt.