Miten sinua on kiusattu työpaikalla?

Minua on kiusattu mm. siitä, että olen ollut liian ahkera työntekijä, 10 hengen "tiimissä" suljettiin ulkopuolelle, ja jos kerättiin rahaa synttäreille tms, niin raha kelpasi, seura ei. Itse en koskaan saanut mitään lahjoja tältä sakilta, synttäreinäkään, jotka kuitenkin oli joka vuosi samana päivänä. Mutta kaikkien muiden synttärit juhlistettiin isolla porukalla, ja rahaa keräten. Kerran autoini yhtä kaveria, joka hukkasi lompakkonsa ja sen sitten sain unohtaa. Aina kehuttiin, kuinka olin ahkera ja tunnollinen, ja tein kaikki tiimin työt. Muut vaan loisivat netissä koko päivän. Sitten halusin toiseen tiimiin ja yllättäen, minu piti opetella prosessit ulkoa, joita muiden ei koskaan tarvinnut opetella. Ja luin ja pänttäsin ja luin ja pänttäsin viikkotolkulla, mutta en osaa sisäistää neliöiden sisällä olevaa tekstiä, joten en oppinut mitään. Kukaan ei koskaan kysynyt, olenko lukenut... Ei koskaan. Sairastuin vakavaan masennukseen, olin poissa töistä joitakin viikkoja kerrallaan. Aina pelkäsin mennä töihin, ihan aina pelkäsin mennä töihin. Itkin usein pöytäni ääressä. Kukaan ei noteerannut sitä. Kaikissa keskusteluissa sain vain kuulla etten sovi tai että olin tehnyt huonosti työni. Koskaan ei kehuttu. Sitä ihmeteltiin suureen ääneen, miten tein niin paljon töitä.

jatkuu

45/45 jatkuu

Sairastuin niin vakavasti, etten kyennyt muuta kuin pelkäämään, olin toimintakyvytön. Lääkärini kirjoitti lomaa.

Sitten palasin töihin ja sain kutsun isomman pomon puhutteluun, jossa sain kuulla, että sairauteni on omaa syytäni, ja tämä tuli huutaen, ihmiseltä, jota ennen luulin ystäväkseni. Jatkoin sairaslomaa samana päivänä.

Sitten sain jo lääkkeitäkin, ja ensimmäiset olivat liian vahvoja. Olin pilvessä, mutta mikään ei tuntunut miltään. Sain sitten seuraavalla lääkärikäynnillä uudet, ei niin tehokkaat lääkkeet...

Pääsin kiusaajastani eroon vaihtamalla toiseen tiimiin, mutta en päässyt sinne minne halusin.

Ja sitten kuulin, että hän pääsee siihen toiseen tiimiin isommaksi pomoksi, silloin lähdin. Ja kovaa. Masennus on nyt takanapäin, mutta jäljet ovat jääneet. Nykyisin pelkään suunnattomasti, jos kutsutaan tiiminvetäjän puheille.... Koska en luota siihen, ettei taas aleta haukkumaan.

Olin samassa firmassa töissä 25 vuotta. Suhteellisen kiva työpaikka ja - kaverit. Kunnes ylin johto vaihtui ja pomo kiinnostui minusta. Keksi kaikenlaista asiaa, että pääsi lähelleni, vei työmatkoille kanssaan ym. Hän sai itseni myös kiinnostumaan itsestään. Ehkä minua imarteli huomionsa. Vaimonsa töissä samassa paikassa ja voi sitä mustasukkaisuutta. Silloin alkoi kiusaaminen ja selkään puukottaminen. Kaiken aikaa vaimonsa keksi minusta eri versioita työnteosta. Ei kestänyt, että olin tehokkaampi ja tarkempi töissäni. Pikkuhiljaa hänen töitään siirrettiin minulle, kun hänellä muka niin kiire.???

Kauan kärsin ja kestin, liian kauan. Olin lähellä bornoutia, onneksi selvisin ja pääsin pois sieltä. Näin jälkeenpäin ajatellen se oli ehdottomasti kaikista työpaikoistani kurjin. Vaikka olin senjälkeen muissakin paikoissa, joissa oli kova hierarkia, mutta ei missään kiusaamista.

Nykyään en edes tervehdi tätä kiusaamaani ja hän kuulemma ihmettelee, miksi en tunne häntä. Ja ent. pomoni viestittelee ja ehdottelee tapaamisia ym. Antaa olla.

Työkaveri etsii jatkuvasti työstäni asioita jotka voi jollain tavalla kääntää virheiksi. Sitten tämä rouva tarkkasilmä nostaa havaitsemansa epäkohdat tikun nokkaan, joko palaverissa jossa on mahdollisimman monta ihmistä paikalla, tai julkisella Teams kanavalla. Ikinä, koskaan hän ei ota asioita esiin, jos juttelemme kahdestaan. Koska hänen on saatava mahdollisimman suuren yleisön edessä tivata: "KUKA on laittanut dokumentin X väärään kansioon" tai "MIKSI et jakanut dokumenttia Y ryhmässä Z" tai "MIKÄ IDEA oli tehdä asia A tavalla B" ja tietenkin "MILLOIN aiot hoitaa tämän?"  Yeensä ne asiat eivät edes kuulu hänen työtontilleen, mutta hänhän on tietenkin perillä joka ainoasta pilkun paikasta, omista ja muiden.

Aikaisemmin tällä virhehaukalla oli toinen uhri, mutta hän vaihtoi tiimiä ja minusta tuli virheenmetsästyksen kohde. Aiempi kohde ja minä olemme kummatkin häntä "alempana", vähemmän vaativissa tehtävissä huonommalla palkalla sekä 15-20 v nuorempia, vaikka kyseessä ei (onneksi) olekaan esimies.

Jouduin esimieheni kiusaamaksi, mikä on yksi elämäni raskaimpia kokemuksia. Heti alusta asti esimies alkoi pitää minua, maisteritasolle kouluttautunutta asiantuntijaa, omana sihteerinään, joka hoiti hänen muistiinpanonsa, kalenterivarauksensa ja muut juoksevat asiat. Siitä hän siirtyi nälvimiseen ja vähättelyyn – palaverissa hän puhui päälleni ja saattoi vältellä katsekontaktia, eli käyttäytyi ikään kuin en olisi ollut paikalla. Sitten hän alkoi systemaattisesti vähentää minun projekteihini allokoituja budjetteja ja siirsi niitä suosikkialaistensa käyttöön. Aina, jos hänelle selvisi, että nautin jostakin projektista tai työtehtävästä, hän siirsi ne jollekin muulle tiimiläiselleni, ja tilalle sain hanttihommia. Tällä hän vähitellen mitätöi koko työnkuvani tarpeellisuuden ja oli jo hankkimassa minulle tittelin- ja palkanalennusta – tässä vaiheessa onneksi älähdin ja olin liittoon yhteydessä, jolloin sain estettyä tämän, mutta piinaaminen jatkui silti.

Yritin kaikkeni asiaan puuttuakseni. Olin yhteydessä esimieheni esimieheen ja vielä tämänkin esimieheen, HR:ään, luottamusmieheen, työterveyteen, liittoon... Monesta paikasta sain toki sympatiaa mutten konkreettista tukea. Kyseessä oli karismaattinen tyyppi, joten hän sai firman sisällä vakuutettua kaikki siitä, että olin yksinkertaisesti niin huono työntekijä, ettei vastuulleni voinut antaa mitään vaativia tehtäviä. Lopulta pääsin mukaan yhteen projektiin, jota veti eri esimies, ja hän näki todelliset kykyni. Lopulta pääsin vaihtamaan kokonaan hänen tiimiinsä. Se oli todellinen pelastus, koska mielenterveyteni oli jo aivan riekaleina parin vuoden kidutuksen jäljiltä.

Suomalainen yhteiskunta on sairas. Täällä kiusataan lapset henkihieveriin jo koulussa, sitten tämä jatkuu työpaikoilla, mitkä ovat suurimmassa määrin kuin lasten päiväkoteja. Hyvän itsetunnon omaava ihminen ei kiusaa eikä ole epäasiallinen. Itse en ole koskaan kiusannut ketään, en koulussa, en työpaikalla. Olen kyllä puuttunut kiusaamiseen kun näen sitä, olen myös itse kokenut epäasiallista käytöstä, koska minulla on hyvä itsetunto, se tuntuu hiertävän monia ihmisiä.

Opiskeluaikoina eräässä harkkapaikassa minua kiusasi esimies. Puhui minulle tylysti ja puhui palavereissa päälleni, suhtautui tekemisiini vähättelevästi ja antoi minulle kaikki juoksutehtävät - toisin kuin muille harjoittelijoille, joita työtiimissä oli lisäkseni kolme. Antoi minulle ristiriitaisia neuvoja ja syytti jälkeenpäin, kun olin ymmärtänyt ne väärin.

Hän myös eristi minua muusta työporukasta: kun meillä oli muun muassa tiimi-ilta erässä huvilassa, hän määräsi minut yksinäni erilliseen makuuhuoneeseen, joka oli kaukana kaikista muista. Olen jälkikäteen päätellyt, että häntä varmaankin ärsytti herkkyyteni, sillä hän itse oli viimeisen päälle kunnianhimoinen ja kovaluontoinen liikenainen. Onneksi kyseessä oli vain harjoittelu.

Nykyisessä työpaikassani on eräs ikäiseni nuori nainen, joka pitää omaa hovia ja yrittää hänkin toimillaan välillä eristää minua omasta työporukastaan. Esim. lounastauoilla hän puhuu päälleni ja tuhahtelee sanomisilleni. Kerran menin tauolla juttelemaan hänelle ja hänen työkavereilleen ja kysyn, mistä he juttelivat. Hän vastasi vain vihaisesti "Ei mistään". Emme onneksi ole samassa tiimissä ja aika vään siis tekemisissä. Hänen työkaverinsa ovat kuitenkin tosi mukavia minulle.

Kyykytetty, kovaäänistä huutoa, ei ole kerrottu tärkeitä asioita, naurettu... Tämä kaikki yhdessä samassa työpaikassa , jossa ei suosita demokratiaa.

Huudettu, nimitelty, vähätelty, naurettu, yritetty käydä fyysisesti päälle, sabotoitu työtä, puhuttu muille selän takana valheita minusta, yritetty saada ihmisiä kääntymään minua vastaan, ei kutsuttu työryhmän kokouksiin, muutettu tärkeän neuvottelun alkamisaikaa ilmoittamatta minulle, ei vastattu puhelimeen tai sähköposteihin, ohitettiin toistuvasti etäkokouksessa jne.

Käskettiin mennä töihin kun istuin taukohuoneessa kaljalla.

Valtori on loistava esimerkki, suorittava porras ei ole mitään. Olet pelkkää pohjasakkaa jota muistetaan kerran vuodessa johtoportaan joulupostilla, muun aikaa vuodesta potkitaan päähän sen kun ehditään.

Uskonnot kiusaa toisiaan työpaikoilla ja eri maalaiset toisiaan on väärää tietoa käydään tuomitsemaan tuntematta toista ja syrjitään syytellään tapellaan ja siitä saa kärsiä asiakkaat sekä potilaat ja muut. Työnteko kärsii moisesta pahuudesta. Puhutaan selän takana valehdellaan panetellaan pilkataan. Toiset on ystävällisiä mutta useimmat ei.

Yritti lainata rahaa, myydä jotain romua mitä en halunnut ym. En suostunut. Ilmestyi kotioven taakse, vihjaili että hän pystyy tappamaan ym. Mitään riitaa ei ollut, valikoi vaan jonkun kohteekseen jota luuli pystyvänsä painostamaan. Ilmeisesti paljon rahaongelmia oli ja muutakin. On se kiva että näitä ekstrovertteja palkataan töihin niin ei ole elämä tylsää.

Elän tämmöisen keskellä juuri nyt. Olen työskennellyt alallani 12 vuotta ja takanani on ollut vain tyytyväisiä pomoja, kollegoita ja asiakkaita. Vielä viime vuonna nykyinen pomoni oli tyytyväinen työpanokseeni, ja tarjosi esimiespaikkaa sellaisen vapauduttua. Vetikin tarjouksensa takaisin vain 8päivää myöhemmin koska hänelle oli "sadellut" hyviä hakemuksia.

Uusi työntekijä astui remmiin ja ensitöikseen läksytti muun henkilökunnan huonosti tehdystä työstä. Tätä jatkui joka päivä, aina huomauttelua mitä pienimmistäkin virheistä, mikään ei koskaan ollut hyvin. Itseään jaksoi kyllä kehua suurin juhlavin puhein. Mollasi muuta henkilökuntaa selän takana toistuvasti ja julkisesti arvosteli muiden jälkeä. Sitten hän sai sen minulle alunperin tarjotun esimiespaikan.

Asiaa on yritetty selvittää niin tämän henkilön kanssa kuin myös pomomme kanssa erittäin laihoin tuloksin jo keväällä. Nyt kesälomalta palattuani kuulin asiakkailtamme kuinka tämä uusi esimiehemme oli kehunut itseään ja perään haukkunut meidät muut "laiskoiksi tunareiksi". Todellisuudessa minä tein myös tämän henkilön työt ja olin valtavan kuormituksen alla.

Sama henkilö on tullut työpaikallemme tukevassa humalassa säätämään omiaan ja "keskustelemaan kanssani työasioista", eli ihmettelemään miksi olen loukkaantunut hänen käytöksestään kun hänhän on "maailman ihanin ihminen".

Kesätyöntekijämme oli kannellut esimiehen käytöksestä pomollemme, mutta pomo ei korviaan letkauta asialle. "Jos esimiehellä on valittamista, on työntekijässä vikaa ja hyvä vain kun sai sen patalaiskan x:n ja semilaiskan y:n ruotuun. Jos ei työ kelpaa ni voi irtisanoutua, mutta esimies ei lähde mihinkään". Ei edes näpäytystä ranteille asiasta. Kummallista, miten pomon mielipide minun työstä muutui muutamassa kuukaudessa, vaikka hänellä ei edes ole minkäänlaista kosketuspintaa osastollemme. Käy siellä vain kerran viikossa. Eli täysin manipuloitu uskomaan valheita tekemättömistä töistä.

Noh, eikai tässä muu auta sitten kun lähteä. Menetän muuten terveyteni, mielenterveys on mennyt jo.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä aikaisemmassa työpaikassani. Esimies (nainen) sai nenilleen yhdessä projektissa ja alkoi inttämään, että luottamus sitten minuun on mukamas mennyt. Tästä alkoi aivan älytön mikromanageeraus. Ammattitaito kyseenalaistettiin aivan joka käänteessä. Yksinkertaisimpiinkin asioihin hän tuli neuvomaan, usein kaikkien nähden ja kuullen, ihan kuin minä en osaisi. Mikromanageeraus meni jopa tasolle, missä hän saneli sähköposteja mitä minun piti lähettää. Etätyöt meni käytännössä mahdottomiksi, koska esimies soitti kymmenen kertaa päivässä "tikusta asiaa" tyyppisesti. Usein hän keksimällä keksi turhia puuhia etenkin etätyöpäiville ad hoc -tyyppisesti. Varmasti varmistaen, etten ainakaan etänä pääse liian helpolla mistään.

Kaikki paskanakit valuivat aina minun työpöydälleni. Niillä oli aina mukamas älytön kiire ja teki nekin miten hyvin tahansa, niin aina ne oli hänen mukaansa heikosti hoidettu. Tämän hän muisti sanoa kovaan ääneen eri palavereissa ja tilaisuuksissa kaikkien kuullen. Ja mikäli jossain projektissa sattui mikä tahansa aivan pienikin unohdus, virhe tms. mitä nyt luonnollisesti kaikille joskus sattuu, niin tämän esimiehen mielestä ne olivat sitten jo työsuhdekysymyksiä. Hän passitti minut kolmesti herra isojohtajan eteen vastaamaan jostain tekemästäni unohduksesta. Tyyliin että 0,3% heitto yhdessä luvussa oli tulkittavissa näin: "et ymmärrä työsi roolia isommassa kokonaisuudessa. Jos kaikki tekisivät aina tuollaisen virheen, niin kymmenessä vuodessa meiltä olisi hävinnyt miljoona euroa. Ja tuollaisen esimerkin antaminen huolimattomuudessa on esimerkki suoraan nuoremmille kollegoille. Opetat huonoille tavoille ja murennat työkulttuuriamme". Eli aivan posketonta liioittelua. Mutta selitäppä noiden sepustusten jälkeen virhettäsi isolle pomolle, joka kysyy ihan vilpittömästi enkö halua olla enää täällä sitten töissä vai.

Viimeinen niitti oli kun olin jäänyt sairasta lastani hoitamaan ja esimies oli kollegan mukaan supissut yhden jos toisenkin kanssa selkäni takana mahdollisesta alkoholiongelmastani, kun on jo toinen maanantai puolen vuoden sisään "sairaslomaa". Kävelin työterveyteen ja lääkäri totesi kiusaamisesta aiheutuneen masennuksen. 3kk saikulla jonka aikana sain onneksi uuden työn. Nyt kiusaava esimies on kuulemani puheiden perusteella löytänyt jo toisen uhrin.

Kuulostaa siltä, että esimies teetti töitään sinulla. Käytännössä käski jatkuvasti sinua tekemään. Luulisi, että olisi ollut helpompaa hänen tehdä itse. Minulle on käynyt vastaavaa monta kertaa. Yritetään ajaa sisään siihen, että muka minun täytyy tehdä kaikki, vaikka samalla olen muka jotenkin huono. Ja ei kun vaan jatkuvasti uusia töitä. Jossain vaiheessa työt alkavat olemaan suoraan pomolta tulevia ja usein muiden nimiin meneviä töitä. Kun esimies kritisoi kuuluvasti jotain muuta, jää huomiotta, ettei esimies itse altista omaa tai jonkun muun työtä arvioinnille. "Tee, tee, tee"

Vierailija kirjoitti:

Huonosti perehdytetty ja jätetään kertomatta työhön liittyviä tietoja ja ohjeita. Ei anneta kuin ns nakkitöitä ja ei anneta kehittyä, vaativammat työt tekevät pari henkilöä ja ne tahallaan viivästyttää muiden töitä, kun kuulemma jotain muuta pitää olla tehty ennenkuin kuin voin jatkaa, sitten tulee valituksia että kun työt ei etene ja sitten nämä kaksi tekevät ne hutiloiden ja muut kuitenkin joutuvat ne korjaamaan ja kuulemaan valitukset. Kiitokset menevät tietysti väärään osoitteeseen.

Mulla myös kokemuksena, että ei perehdytetty hyvin, oltiin suorastaan haluttomia neuvomaan ja jätettiin oleellisia asioita kertomatta. Näin saatiin minusta tehtyä sellainen joka "ei osaa mitään" eikä opi ja jolle saatiin nakitettua vain paskahommia. Nämä kiusaajat osasivat kyllä huolehtia toisistaan, heillä oli se tiivis porukka joka oli tietenkin pomon silmissä aivan loistavia ja varmasti palkatkin sen mukaisia.

Muistan kuinka yksinäinen olo minulla oli. Nykyään itse perehdytän uusia työntekijöitä ja muistan omat kokemukseni. Vaikka välillä tuntuu ettei jaksaisi (jos on omia murheita) niin työkavereille pitää silti olla aina ystävällinen. Ja kun perehdyttää hyvin, työtkin sujuu hyvin. Ei minulla ole pyrkimys olla korvaamaton ja pomon silmissä paras.

Ei kiusaajat tiedä kiusaavansa. Varmasti osa teistäkin on työpaikkakiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Huutopihinää pornokalenterille näkyvällä paikalla. Mitenkähän miehet suhtautuisivat, jos jonnekin kahvihuoneeseen tuotaisiin kalenteri, jossa alastomia miehiä kulli tanassa.

No vie. Kova kovaa vastaan vaikka, miesten homopornoa seinälle.

Vierailija kirjoitti:

Huutopihinää pornokalenterille näkyvällä paikalla. Mitenkähän miehet suhtautuisivat, jos jonnekin kahvihuoneeseen tuotaisiin kalenteri, jossa alastomia miehiä kulli tanassa.

Kyllähän niitä edelleen on työpaikoilla, mutta enää ei sentään näkyvillä paikoilla. Olihan se kiusallista silloin joskus nuorena tyttönä mennä taukohuoneeseen äijien kanssa syömään ja siinä mun pään yläpuolella oli tissikalenteri 😃. Miettikää millaista aikaa silloin elettiin.

Nykyäänkin meillä miesten pukuhuoneessa on sellainen. Tiedän, koska se on oven sisäpuolella joten aina ne tissit siinä vilahtaa kun joku aukoo niitä ovia.

Perättömiä lausumia ja juoruilua. Onneksi lähdin ja pääsin pas ka sakista eroon.