Jos eroaisit, mistä löytäisit uuden?

Vierailija kirjoitti:

Keskittyisin lapsiin, työhön, sukulaisiin. En jaksaisi tai uskaltaisikaan enää tutustua ja avata itseäni jollekin ventovieraalle. Parisuhde on vaativa ihmissuhde ja on aika epätodennäköistä, että tässä iässä (täytän 43 tänä vuonna) löytyisi ihminen, jolle minä olisin sopiva ja joka olisi minulle sopiva.

Eihän tuo ole ikä eikä mikään. Usein tuossa vaiheessa lähdetään toiselle kierrokselle.

Eri asia, haluaako sitä. Olen vähän alle 50, aikuisuus mennyt perheen kanssa. Nauttisin vapaudesta.

En tiedä. En ole tähänkään saakka miehiä erikseen etsinyt. Ovat tulleet kohdalle ihan itsekseen. Jos vielä on tarvetta uudelle kumppanille, luotan, että hänkin tulee kohdalle etsimättä. 

En tiedä haluaisinko enää seurustella miehen kanssa. Saattaisin etsiä naista jostain nettichatista.

Erosin, en ole tavannut juurikaan ihmisiä lähes vuoteen. Tinderöin pari päivää, mutta miestarjonta oli järkytys (Tosin ehkä en itsekään ole nelivitosena se kuumin saalis? :)). En usko, että jaksan käydä sokkotreffeillä tuntemattomien kanssa. Joten jos jonkun vielä kohtaan, niin eiköhän ole kaveripiiristä/työkuvioista, kuten aiemmatkin miesystäväni.

Kyyllä se varmaan sieltä tinderistä lähtis. Hyvä ulkonäkö ja kroppa, akateeminen ammatti ja varakkuutta, hyvä supliikki viestittelyssä, eiköhän  se sieltä löytyisi.

En etsisi. Muuttaisin sivummalle maalle, ottaisin lisää koiria, kissoja ja muita eläimiä, minusta tulisi sellainen erakkoeukko. Tai sit muuttaisin emännåksi jollekin maajussille. En kylläkään telkkariohjelman kautta.

Varmaan ihan vain kadulta. Tänäänkin alkoi tuntematon mies jutella pyörätiellä (ei ollut humalassa). Kaupassa on yritetty iskeä jne. En ole nuorekas, olen ylipainoinen, yli viisikymppinen, pukeudun todella tylsiin vaatteisiin. Jostain syystä tuntemattomat ihmiset puhuu minulle sukupuolistaan riippumatta ja todella paljon aloittavat keskustelun vaikka tämä on tuppisuiden valtakuntaa.

En haluaisi uutta. Viihdyn hyvin yksin eikä sänkyhommelitkaan enää pahemmin kiinnosta. Pidän äärimmäisen epätodennäköisenä, että enää törmäisin kehenkään, joka hurmaisi minut niin, etten tahtoisi enää olla ilman häntä. Ja sittenkin, vaikka törmäisin, niin hanaisin vastaan kaikin voimin, sillä suhteet vaativat aina paljon energiaa ja panostusta, enkä tiedä, jaksaisinko enää ryhtyä sellaiseen. Koskaan ei pitäisi sanoa "ei koskaan", mutta noh, suorastaan toivon, ettei enää tulisi ketään hämmentämään elämääni.

Ei niitä mistään löydä. Kunnollisia ainakaan. Eli jos olette edes siedettässä parisuhteessa, niin pitäkää kiinni siitä ellette halua olla yksinänne lopun ikää. Ja saatatte myös luulla haluavanne olla yksin, niin luulin minäkin mutta 10 vuotta yksinäisyyttä on tehnyt tehtävänsä ja nyt tilanne on se, että en tosiaan tiedä miten jaksan elää lopun elämääni yksin.

Ekan kanssa 24v, toka löytyi maksulliselta treffipalstalta (en muista nimeä), yhdessä nyt 14v. Jos jotain tapahtuu, miestä en enää ota. Haluan päästä passaamisesta(mies) ja toisen ihmisen jatkuvasta huomioon ottamisesta(mies). Eläisin itselleni sitten kun lapset täysikäisiä.

Pitäisi varmaan toivoa, että töistä tulisi vastaan, kuten viimeksikin.

Minullekin tinder ja nettideittailu on ihan vierasta ja jo ajatuksena luotaan työntävää, eikä sitä tällaisena kiireisenä perheenäitinä osaisi enää baareissakaan notkua. Harrastuksenikin on kovin yksilölajeja ja lähinnä naisten suosiossa.

On jo valmiiksi katsottuna.

Hyvä suhde, mutta jos se kaatuisi, en ottaisi ketään. Tämä suhde on rakkain💕💖💕 ja ihanin ja muuta ei minulle tule. Olisin sitten yksin.

Korona-aikana en mistään koska en käy missään. Normaaliaikana en tiedä mistä, todennäköisesti töistä jos jostain, koska se on ainoa paikka jossa käyn.