Lue keskustelun säännöt.
20-vuotiaana äidiksi. Mitä haluaisit kysyä?
Kommentit (100)
Eli olet tuntenut tämän miehen 15-vuotiaasta asti ja rupesitte seurustelemaan kun pääsit täysi-ikäisyyteen? Eli sun miehes on groomaaja ja tykkäsi sinusta kun olit vielä alaikäinen. Ei ihan oikeasti ole tervettä. Et selkeästikkään ymmärrä asian vääryyttä, mutta voimia sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi noin vanhana? Monessa maassa 17-18v viimeistään...
No alettiin vasta miehen kanssa seurustelemaan tuolloin kun olin 18 ja mies 30 :D että ei sitä viitsi heti mennä lapsia tekemään, pitää antaa suhteen jonkin aikaa kehittyä..
Ja jokainen joka saa alle 30v lapsen ei voi mitenkään olla liian vanha vanhemmaksi
30v on liian vanha ....just 🙄
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö minunkin tehdä aloitus tänne, kun odotin 20-vuotiaana jo toista lasta?
Ei tarvitse, ellet halua :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kysyä tyypiltä, joka hassaa nuoruutensa.
Mistä sä tiedät miten tunnen ja koen nuoruuteni? Mä koen ja tunnen sen niin että mitään en oo menettänyt, vaan päinvastoin, oon saanut jackpotin, ollaan kaikki terveitä, meillä on kaunis talo, meillä on hyviä ystäviä ja olen vapaa ollut tekemään oikeastaan mitä haluan... Se että sulla on lapsi, ei tarkoita sitä ettet voisi enää koskaan matkustella tai mennä ystävien kanssa! Jos pitää joka viikonloppu päästä myrkyttämään itseään viinalla, niin en usko että meillä on ajatusmaailmoiltamme mitään yhteistä.
Terveet elämäntavat on ne jotka on lähellä minun sydäntä. Anteeksi vain kun olen ollut erilainen nuori.
Et mitenkään erilainen. Moni elää tuollaista elämää iässäsi. Tuntuu, että ole vähän hairahtunut luuloon, että olet uniikki.
Tottakai olen uniikki, ei ole toista minää :) et edes sinä voi tiputtaa minua maanpinnalle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on koulutuksesi?
Ravintola-alan koulutus. 16-vuotiaana menin oppisopimuksella kahvilaan töihin ja otin elämästäni vastuun jo silloin aikuisen lailla, muutin omilleni jne. Ei oo mitenkään huono juttu mun mielestä että on jo nuorena omatoiminen, valmis ottamaan vastuun elämästään ja valmis paiskimaan ahkerasti töitä! Olen muutenkin niitä ihmisiä että 'ennen kaikki oli paremmin' joten mun mielestä nykyään pitäisi ala-ikäisten halutessaan päästä myös töihin ja peruskoulusta suoraan pitäisi päästä joillekkin aloille jotka voi oppia helposti tekemisen kautta esim. siivous :)
Taisi se oppivelvollisuus kuitenkin pidentyä 18-vuoteen, joka oli mielestäni huono juttu kiusattujen kannalta, joutuu pari vuotta pidempään menemään kouluun kidutettavaksi
Kuulostat aika lapselliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viime päivinä olen kyllä harkinnut eroa miehestä vaikka yh-elämä pelottaa.
Ap
Ei olla eroamassa. Shittii jälleen kerran, että joku jaksaa, toivottavasti saat hyvät orgasmit tästä ;)
Vierailija kirjoitti:
Eli olet tuntenut tämän miehen 15-vuotiaasta asti ja rupesitte seurustelemaan kun pääsit täysi-ikäisyyteen? Eli sun miehes on groomaaja ja tykkäsi sinusta kun olit vielä alaikäinen. Ei ihan oikeasti ole tervettä. Et selkeästikkään ymmärrä asian vääryyttä, mutta voimia sulle.
Ei se ollut meille ongelma. Mutta kieltämättä mies juossu välillä liikaa nyt vieraissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olitko omasta mielestäsi liian nuori äidiksi 20 vuotiaana?
En.
Tulee mieleen tätä ketjua lukiessa, että yhteiskuntaluokkien erot on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ollut raskainta perhe-elämässä ?
Yövalvomiset, hampaiden tulo, kun itsellä huono päivä niin lapsi kiukuttelee vielä siihen päälle, yhteistä aikaa voisi olla miehen kanssa enemmän. Minkä itse koet perhe-elämässä raskaimpana?
leskeksi jääminen ja yksin kaiken kantaminen oli raskainta aikaa.
Olen pahoillani! Toivottavasti olet päässyt jo pahimman kivun yli ja varmasti näin pääsiäisen aikaan tulee vainajat mieleen kun oli pitkä perjantai..
Saanko kysyä miten selvisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä teet ystäviesi kanssa ?
Hengaillaan, jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä, syödään ja juodaan, katellaan telkkaria, kuunnellaan musiikkia, käydään välillä viihteellä, shoppailemassa, liikuntaa harrastamassa :)
Onko heilläkin lapsia ?
Osalla on joo. Ystäväpiirini koostuu pääasiassa 18-42vuotiaista joten joukkoon mahtuu monenlaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä lapsesi tekee nyt ?
On isänsä kanssa mummolassa
koronaa tartuttamassa. Päästään niistäkin
Kyllä saa sukulaisia myös koronan aikaan tavata, vaikka se ei olekkaan suositeltavaa, mutta isovanhemmilla on ollut niin ikävä poikaa ja pojalla myös isovanhempia että hyvästä hygieniasta huolehtimalla ja maskia pitämällä voi kyllä tavata. Terveyttä tukee myös ihmissuhdekontaktit.
Vierailija kirjoitti:
Mä haluan kysyä, että miksi koet että tässä pitäisi kysyä jotain? Poikkeuksellista olisi jos tulisit äidiksi 12 tai 45 vuotiaana.
Haluan rikkoa ennakkoluuloja nuorena äidiksi tulosta ja jakaa toivoa niille jotka kamppailee esimerkiksi päihdeongelman kanssa, että suosta voi nousta, voit saavuttaa vielä hyvän elämän, olet arvokas ihminen. Päihderiippuvuus on sairaus ja vaikka se olisi itseaiheutettu, niin voi monen muunkin sairauden syntyyn itse vaikuttaa.. esim diabetes, jos on ylipainoa! Mitä tulee rikollisuuteen, niin kaikki me tehdään virheitä, ainut mikä erottaa ne toisistaan on se että toiset virheet on pienempiä ja toiset isompia, yhtä kuitenkin kaikki eli virheitä... Kukaan ihminen ei ole erehtymätön ja jokainen meistä tarvitsee anteeksiantoa, inhimillisyyttä elämäänsä.
Sitten on ihmisiä jotka tahallaan tykkää laittaa toisia ryömimään alas asti ja haluaa toisen ihmisen murenevan... osa kommentoijista täällä on sellaisia, voisin kuvitella että kyseisillä ihmisillä on empatianpuute ja ovat kiusanneet koulussa ja kiusaavat työpaikoilla!!! Jos tälläinen ihminen lausuu pahan sanan sinun äitiydestä, päihderiippuvuudesta tai mistä tahansa asiasta niin ei kannata ottaa tosissaan, koska hänen sanoissaan ei ole totuuden siemen, hän tekee ainoastaan sitä miksi että kokee huvittavaksi koittaa laittaa muita murenemaan...
Tälläiset ihmiset keksii aina syyn kiusata!
Eikä heille ole paikkaa tässä elämässä. Tämä on yksi asia minkä olen elämästä oppinut, lyötyä lyödään ja sen takia minusta on tullut misantrooppi. Se ei tarkoita mitenkään sitä että minä olisin todella pahasti viallinen kun en tule helposti ihmisten kanssa toimeen, olen vain nähnyt sen mitä elämä voi olla julmimmillaan ja tästä kaikesta huolimatta yritän jakaa vakaata uskoa lapseeni että ihmisyys on enimmäkseen hyvää ja elämässä on eniten hyviä asioita.
En olisi halunnut joutua kohtaamaan näin kurjaa maailmaa ja haluaisin aikuisena tuntea edelleen samalla tavalla kuin lapsena että ihmisyys on enimmäkseen hyvää ja elämässä on eniten hyviä asioita. Kiitos kun tietyt ihmiset otitte multa uskon elämään pois! Miksi teidän piti näyttää mulle sellainen maailma!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko tyytyväinen elämääsi? Tekisitkö mitään toisin?
En olisi puhunut niin paljon pahaa seläntakana ja ollut lojaalimpi.
Tällähetkellä olen kyllä tyytyväinen ja tasapainossa ja onnellinen. Olen käynyt läpi rikkinäisen lapsuudenperheen (mielisairas äiti, alkoholisti isä, pahoinpitelevät isovanhemmat, vanhempien ero, kiusaaminen) pitkään olin rikkinäinen itsekkin kunnes sitten terapiassa kokosin ja tervehdytin itseni. Vastaa säkin samoihin kysymyksiin :)
En vastaa, kun en ole ketjua aloittanut :)
Vähän arvasinkin rivien välistä, että lapsuudenperheessä ja taustassa saattaa olla jotain tuommoista, kun mainitsit kiusaamisen. Hyvä, että olet päässyt elämässäsi eteenpäin. Älä anna oman miehen kohdella sinua ikinä väärin.
Ei ole pakko vastata, yritin luoda vain keskustelua ja olla ystävällinen joten siksi kysyin :)
Vierailija kirjoitti:
Eli olet tuntenut tämän miehen 15-vuotiaasta asti ja rupesitte seurustelemaan kun pääsit täysi-ikäisyyteen? Eli sun miehes on groomaaja ja tykkäsi sinusta kun olit vielä alaikäinen. Ei ihan oikeasti ole tervettä. Et selkeästikkään ymmärrä asian vääryyttä, mutta voimia sulle.
Ei ole groomaaja, vaan ystäviä oltiin ja minä otin ensimmäisenä mieheeni yhteyttä. Mitä sitten olisi pitänyt tehdä kun meidän tiet kohtasi, hylätä tämä ihminen ja jättää rakastamatta? Jos näin, niin mulla ei ois nyt tätä lasta jne. Mitä sinä toisten ihmisten tunteista tiedät, mikä sinä olet tuomitsemaan ja eikö niin että nyt väität että ei saa olla ystäviä jos toinen alaikäinen ja iso ikäero? Entisaikaan oli normaalia että lapset kävi jopa tuntemattomilla vanhuksilla kahvittelemassa. Ystävyys ei satuta ketään ja tukeni miehelleni kuivilla pysymiseen on ollut korvaamatonta, hän on sanonut että on saanut empatiani ansiosta minulta parempaa tukea kuin jopa hoitohenkilökunnalta! Edes hoitohenkilökunta ei kohtele narkomaaneja aina ihmisinä. Vaikka henkilökohtaisia mielipiteitä ja tunteita ei pitäisi sotkea työhön, jos on asiallinen ja hyvin työnsä hoitava. Ainakaan niin että näyttää ne asiakkaalle. Mieheni ei käyttäytynyt mitenkään epäkunnioittavasti, mutta koska suurin osa ihmisistä pitää narkomaaneja roskana niin kohtelu on myös sen mukaista teki narkomaani tälle henkilölle pahaa tai ei! Totuus on että mieheni ei tiedä esimerkiksi yhtäkään narkomaania joka olisi ryöstänyt mummon, vaikka sellaistakin paljon huhutaan. Ei kaikki rottaile jne. Enkä tarvitse mitään voimia tai sääliä, meillä on kaikki hyvin, eikä se että alaikäisenä autoin miestäni ollut myöskään rasite. Ollaan kuljettu vähän erilaista tietä mutta mitä sitten. Miehestäni en ota vastaan enää yhtäkään pahaa sanaa koska hän on tapansa parantanut ja hyvä ihminen.
No enpä oikeastaan mitään. Itse sain esikoiseni 23-vuotiaana ju kuopukseni 42-vuotiaana. Kaikki on mennyt oikein hyvin näiden ääripäälasten sekä siinä välillä syntyneiden osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi noin vanhana? Monessa maassa 17-18v viimeistään...
No alettiin vasta miehen kanssa seurustelemaan tuolloin kun olin 18 ja mies 30 :D että ei sitä viitsi heti mennä lapsia tekemään, pitää antaa suhteen jonkin aikaa kehittyä..
Ja jokainen joka saa alle 30v lapsen ei voi mitenkään olla liian vanha vanhemmaksi
30v on liian vanha ....just 🙄
En ole missään väittänyt että 30v tai sitä vanhempi olisi liian vanha hankkimaan lapsia. Sanoin että ainakaan alle 30v ei voi olla liian vanha hankkimaan lapsia! Mielipiteeni on että 18-45v on parasta lapsenteko ikää :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on koulutuksesi?
Ravintola-alan koulutus. 16-vuotiaana menin oppisopimuksella kahvilaan töihin ja otin elämästäni vastuun jo silloin aikuisen lailla, muutin omilleni jne. Ei oo mitenkään huono juttu mun mielestä että on jo nuorena omatoiminen, valmis ottamaan vastuun elämästään ja valmis paiskimaan ahkerasti töitä! Olen muutenkin niitä ihmisiä että 'ennen kaikki oli paremmin' joten mun mielestä nykyään pitäisi ala-ikäisten halutessaan päästä myös töihin ja peruskoulusta suoraan pitäisi päästä joillekkin aloille jotka voi oppia helposti tekemisen kautta esim. siivous :)
Taisi se oppivelvollisuus kuitenkin pidentyä 18-vuoteen, joka oli mielestäni huono juttu kiusattujen kannalta, joutuu pari vuotta pidempään menemään kouluun kidutettavaksi
Kuulostat aika lapselliselta.
Tämä on kommentti jota viljellään joka keskustelussa ja siinä vaiheessa kun poltat pärees, niin annat vastapuolen voittaa eli en sitä sinun kanssasi tee. Ei uppoa nahan alle
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen tätä ketjua lukiessa, että yhteiskuntaluokkien erot on totta.
Jos tämän kommentin on tarkoitus vihjata että perheemme on roskaa, niin sitä emme todellakaan ole, olemme hyviä tavallisia töissä käyviä ihmisiä. Elämää kokeneita. Suoraan sanottuna mulla ei jaksa upota tälläiset kommentit enää ees nahan alle, mä oon jo niin satutettu että oon kykenemätön tuntemaan enää kipua
Ihme ettei tällä trauman määrällä ole leivottu pesunkestävää sosiopaattia.
Mun mies on paras mies mulle. Empaattinen, tunteellinen, romanttinen, intohimoinen, avoin, luotettava, karismaattinen, luova, ahkera tekemään duunia, hyvä isä, risaista elämää nähnyt ja siitä samalla oppinut. Mieheni on yksinhuoltajan lapsi, joka sai myöhemmin isän, siskon ja veljen. Äidillä oli alkoholiongelma myös. Miehelläni on ADHD ja hän on myös älykäs. Käytti huumeita pitkään, oli rikoskierteessä, psykoosissa puukotti jotain mutta uhri jäi henkiin luojan kiitos. Nykyään ollut 12 vuotta kuivilla, korvaushoidossa oli vuosia ja se oli pelastus ja sen avulla kiinni takaisin normaaliin elämään! Metallitehtaalla nykyisin duunissa. Ja ymmärrä se että minä halusin nuorena lapsen, en ole mikään uhri täällä. Tässä haluan kertoa että vaikka joskus menisi huonosti, sieltä voi takaisin ponnistaa hyvään elämään ja on oikeus ponnistaa ja ihminen on arvokas vaikka olisi huumeriippuvainen!!!
PS. tuosta vieraissa juoksemisesta kirjoitin aikaisemmin tänne, mieheni ei ole koskaan juossut vieraissa, se oli kiusaajan kommentti