Lue keskustelun säännöt.
Psykopaatin piirteet voidaan nähdä jo muutaman vuoden ikäisellä lapsella
04.04.2021 |
Näin uutisoi Iltalehti ja tämä on varmasti aivan totta. Muistan omasta lapsuudesta, kuinka oli alle kouluikäisiä lapsia, jotka harjoittivat suorastaan silmitöntä väkivaltaa. Samaa olen nähnyt nyt aikuisena joistakin lapsista. Se vain aina laitetaan sen piikkiin, että "Elmeri nyt vain on raisu lapsi", vaikka tämä Elmeri olisi oikeasti täysin psykopaattinen hullu.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että lööperi lööperinä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis nuorempien parissa on huomattavasti VÄHEMMÄN väkivaltaisuutta.
T. Edellinen
Mitä löysin tilaston väkivaltarikoksista, niin vuonna 1980 niitä oli noin 18 000 ja vuonna 2019 niitä oli noin 36 000. Tuossa oli kyseessä tosin kaikki ikäluokat, mutta en todellakaan usko, että yhtäkkiä se olisi vain vanhukset, jotka olisivat alkaneet riehumaan.
Mitäköhän tilastoja oikein olet tutkinut? Useimmat asiantuntijat näyttävät ainakin olevan eri mieltä kanssasi.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tilastot-paljastavat-yllattavan-tie…
https://ilkkapohjalainen.fi/arkisto/vakivalta-vahenee-suomessa-1.2095543
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/kotimaa/artikkeli-1.223723
Kannattaa huomata, että terveydenhoitoon liittyvät resurssit ja erityisesti teknologiat ovat kehittyneet rutkasti 30-40 vuodessa. Moni väkivallan uhri joko jää henkiin tai jopa kuntoutuu. Kasarilla olisivat kuolleet tai jääneet loppuiäksi pyörätuoliin. Ambulanssit ovat nykyisin kuin pieniä kenttäsairaaloita.
Edellisestä taas seuraa se, että tuomioita ei tule samalla tavalla murhasta/taposta, vahingonkorvauksista nyt puhumattakaan. Se taas "sievistää" tilastoja väkivallasta, eli väkivalta on nykyisin olevinaan ei-niin-raakaa.
Kasarilla ei lievää väkivaltaa edes laskettu väkivallaksi.
Välitunnilla tapeltiin vähän väliä, nykyään tulisi lastensuojeluilmoitus sellaisesta. Kerran yhden monta kertaa turpaan saaneen lapsen isä tuli vapaa-ajalla kostamaan ja hakkasi kymmenvuotiasta niin että tämä oksensi silmieni edessä. Ikinä ei asiasta ilmoitettu mihinkään.
-eri.
Minäkin muistan kuinka kasarilla oli tappeluita joka päivä ala-asteella. Yläasteella ei enää ollut kun murrosikä toi sen verran kypsyyttä lisää lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ennen tällaisille tapauksille annettiin vitsaa perseelle ja oppivat käyttäytymään."
Yksi esimerkki Päätalon tuotannosta on tämä kohtaus:
Kalle meni isottelemaan pikkupoikana naapuriin. Mikä ei tuossa kohtauksessa sitten näy, on se, että Kalle sai Riitu-äidiltään sellaisen selkäsaunan, että muisti ikänsä olla tekemättä samoin...
Eri aikaa elettiin, eikä lasten kurittaminen fyysisisesti ole enää edes laillista. Moni kavahtaa moista ihan muutenkin.
Mutta Kalle ei ollut psykopaatti vaan ihan normilapsi (mielestäni toki). Sekin tietysti kannattaa muistaa. Auttoiko silloin aikoinaan kunnon psykopaattilasta kovakaan selkäsauna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Valitettavaa on, että edes tällaiset lapset eivät pääse tutkimuksiin ja avun piiriin kuin vasta esikouluiässä. Varhaisvuosina olisi tehtävissä paljon.
T. Vakaope
Hyvä muistaa, että lapsen "käyttöjärjestelmä" asennetaan 5 ensimmäisen ikävuoden aikana. Näiden ikävuosien merkitystä tulisi painottaa todella paljon enemmän. Se on aikaa, jolloin opitaan empatia ja se opitaan aina vuorovaikutuksessa aikuisen kanssa.
Empatiaa ei voi oppia, jollei sitä aivorakenteessa ole. Se on synnynnäinen puute.
Psykopaatti lapsille voi opettaa käyttäytymistä. Että heille on hyödyllistä toimia normien mukaan.
Ei heille silti tunteita tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykopatia syntyy kun tunneside äitiin katkeaa jostakin syystä ensimmäisinä vuosina. Sen takia heillä on hylätyksitulemisen pelko lopun ikää.
Eipä, vaan psykopatia on perinnöllinen ja synnynnäinen.
Se näkyy aivokuvissa.
Ei näin. Taipumus on, mutta olosuhteet varhaisvuosina raykaisevat. Siksi varhainen tunnistaminen ei riitä, pitäisi olla myös varhainen apu. Aikuista psykopaattia ei pysty parantamaan, lapseen pystyy vaikuttamaan. Apu on pitkälti perheen ohjaamista.
Vierailija kirjoitti:
Eikö noihin merkkeihin kuulu sekin, että kiduttaa hyönteisiä ja eläimiä pienestä pitäen vailla minkäänlaisia omantunnontuskia tai empatian kokemuksia.
Omatunto ja kyky empatiaan kehittyvät ensimmäisinä vuosina. Vuorovaikutuksen laadulla on valtava merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öykkäripsyko-Erkki, 5.
Muiden kommentit: 1) psykopaatti tuo kersasi, hanki apua sille ja itsellesi. (Voi olla kova paikka Erkin vanhemmille kuulla tällaista.)
2) poikasi on pomoainesta... (Tyytyväistä hyrinää vanhemmissa. Tulee pärjäämään elämässä...)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Valitettavaa on, että edes tällaiset lapset eivät pääse tutkimuksiin ja avun piiriin kuin vasta esikouluiässä. Varhaisvuosina olisi tehtävissä paljon.
T. Vakaope
Tarkentaisitko millaisia tutkimuksia tarkoitat ja mitkä olisivat ne asiat, joita varhaisvuosina voisi tehdä?
Olen aidosti kiinnostunut ottaen huomioon, että tunnekylmyys nähdään sekä geneettisesti perinnöllisenä että mallioppisen kautta perinnöllisenä ominaisuutena, johon ainoa käsittääkseni tiedossa oleva kuntoutus on myönteinen kasvatus, jossa lasta palkitaan sosiaalisesti hyväksytystä käytöksestä ja hänelle opetetaan empatiaa antamalla empatiaa.
Jatkan ja selvennän vielä omaa ajatustani ja kysymystäni tarkentaen, että tarkoitatko, että taaperot täytyisi aivokuvantaa ja sen jälkeen sijoittaa perheisiin, joissa psykopatiaa ei ole?
Olen eri kuin aiemmat.
Tuskin tarkoitti, koska eihän se olisi loogista. Apu tarkoittanee tässäkin apua vanhempien kautta, tavalla jonka mainitsit. Vanhempia autetaan auttamaan lastaan. Lisäksi päiväkotiin toimintaohjeet - yllättävää kyllä, heillä ei ole tähän yleensä yhtään parempia valmiuksia kuin vanhemmilla. Normitilanteessa kyllä, tässä ei. Erikoista asiassa on se, että kenellekään lapselle ei mainitsemastasi myönteisestä kasvatuksesta ole mitään haittaa. Toinen juttu on se, että jostain syystä psykopatiapiirteisen lapsen kanssa on monen vaikea ymmärtää, että rangaistuksilla ei ole tehoa, päin vastoin, mutta lapseen kohdistettu empatia ei ihan hetkessä eheytä. Yksinkertaistettuna näin.
Nyt puhutaan lapsista, joista on perinteisesti sanottu, että heihin ei tehoa mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Valitettavaa on, että edes tällaiset lapset eivät pääse tutkimuksiin ja avun piiriin kuin vasta esikouluiässä. Varhaisvuosina olisi tehtävissä paljon.
T. Vakaope
Tarkentaisitko millaisia tutkimuksia tarkoitat ja mitkä olisivat ne asiat, joita varhaisvuosina voisi tehdä?
Olen aidosti kiinnostunut ottaen huomioon, että tunnekylmyys nähdään sekä geneettisesti perinnöllisenä että mallioppisen kautta perinnöllisenä ominaisuutena, johon ainoa käsittääkseni tiedossa oleva kuntoutus on myönteinen kasvatus, jossa lasta palkitaan sosiaalisesti hyväksytystä käytöksestä ja hänelle opetetaan empatiaa antamalla empatiaa.
En ole kommentoimasi kommentin kirjoittaja, mutta näyttää siltä, että vastaat ihan itse kysymykseesi.
Varhaisvuosina voitaisiin todellakin tehdä juuri noita asioita, joita mainitset. Jos niitä ei tehdä, niin silloin ammattilaisen apu ja tuki on lapselle ja perheelle tarpeen. Valitettavasti sitä ei ole kovin helpolla saatavissa.
Helpotusta ammattiapuun ei ole edes odotettavissa, koska mielenterveysongelmat korona-aikana ovat kasvaneet rutkasti ja avun tarvitsijoita on siis massoittain päteviin auttajiin nähden.
Olen hieman huolissani ajatuksesta, että ammattiapu saisi psykopaattivanhemmat muuttumaan empaattisiksi myönteisen kasvatustavan omaksuneiksi yksilöiksi. Ja vielä sellaisella aikataululla, että tämä muutos ehtii vaikuttamaan lapsen elämään lapsen viiden ensimmäisen ikävuoden aikana. Mielestäni tämä suunnitelma vaatii hieman hiomista ja realismia.
Realismi on sitä, että rahaa ei ole, tukiperheitä ei ole, sairaalapaikkoja ei ole. Päiväkotipaikkoja on, tavanomaisessa lapsiryhmässä, jossa on henkilökuntapula mutta ei vaativampaa hoidollista valmiutta. Inkluusio.
Ja tosiaan, laki ei anna mahdollisuutta huostaanottaa etukäteen kovin "fiilispohjalta" lapsia, joilla on mielenterveysongelmia. Pienempää ongelmaa on niin paljon, että resurssit ei riitä, vaikka kumuloituminen on tiedossa. Siinä realismi.
Kaikki on varmasti hiottu niin hyvin, että rahaa ei mene ongelmien ennalta ehkäisyyn. Päätarkoitus on rahan säästyminen johonkin muuhun. Esiintymiskoulutukset ja stailaukset yms. eivät ole ilmaisia, ja taksiinkin menee rahaa. Oliko se niin, että jäävuoresta on näkyvillä vain huippu?
On ok, että olet hieman huolissasi ammattiavun tehosta vanhemmille, mutta muista, että läheskään aina molemmat vanhemmat eivät ole psykopaatteja, ja toisaalta: psykopaattisista piirteistä on todettu olevan yhteiskunnallista hyötyä. Joissakin tehtävissä piirteet ovat toivottuja. Muuten ei olisi pystytty ajamaan alas mt-puolta, heikennettyä terveydenhoitoa ja tiputettua koulutuksen tasoa, myymään yrityksiä ulkomaille, luomaan työttömyyttä ja heikentämään huonommassa asemassa olevien toimeentuloa. Vanhuksista puhumattakaan.
Vähintään keskiluokkaan kuuluvan hyvä ollakin vain hiukan huolissaan yksittäisistä asioista, koska silloin ei tule katsoneeksi kokonaisuutta. Mitä meille tarkoittaa yhteiskunnallinen vastuu? Haluammeko tehdä mitään muuta kuin harjoittaa hienostunutta semantiikkaa korviketodellisuudessa? Ajattelemmeko, että tragediat, joista lukee välillä iltapuluista, koskevat vain muita? Tyydymmekö päivittelemään hoitovirheitä, vanhusten kohtelua, mt-hoidon toimimattomuutta ja sarja-sitä-nuorten-silmitön-tätä-perhe-jotain-surmia? Emme oikeastaan taida olla kiinnostuneita konkreettisella taholla, koska emme jaksa miettiä asiayhteyksiä ja vaikutuksia yhteiskunnalle.
Olen eri kuin aiemmat.
Periaatteessahan kaikki oppivat jo vauvana, mikä on hyödyllistä heidän kannaltaan, se on normaalia ja toivottavaa. Psykopaatti oppii vähitellen jotain, mitä emme haluaisi, ja jotain jää oppimatta.
Jos vuorovaikutus on puutteellinen, lapselle tulee eri asteisia ongelmia, joita kutsumme häiriöiksi, ongelmiksi tai haasteiksi. Masennuksesta alkaen vakavampiin. Sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriöt lievästä estyneisyydestä psykopatiaan.
Useimmissa meistä tämä ajatus herättäisi omalle kohdalle osuessa epämukavia tunteita, joskus jopa raivoa. Haluamme olla hyviä vanhempia, jopa täydellisiä, ja teemme parhaamme, niin hyvin kuin osaamme. On helppo ajatella, että muiden lapsilla on ongelmia, niillä jotka eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Jos sairastun masennukseen, saatan ymmärtää terapiassa, että kasvatus vaikutti tähän ainakin jotain, ja päätän, että minun lapseni kohdalla on eri tavalla.
Varhaislapsuuden kokemukset vaikuttavat silti meihin tiedostamattomalla tavalla, ja siksi melkein jokainen tekee "kasvatusvirheitä". Tuen puute, unen puute, rahahuolet ja stressi vaikuttavat niin, että aina ei jaksa eikä mahdollisessa zombitilassa edes huomaa. (Aika moni vanhempi on kokenut sen unen puutteesta johtuvan olotilan.)
Hermostuminen, huutaminen, tekniikka lapsenvahtina on normaalia elämää tietyssä määrin, koska kukaan ei ole pyhimys. Keneltäkään ei edes oleteta sitä, siksi on sellainen käsitys kuin riittävän hyvä vanhemmuus. Pääsääntöisesti vanhemmat haluavat tehdä parhaansa, ja tekevät sen niin hyvin kuin pystyvät. Myös muulla ympäristöllä on iso merkitys. Kenestäkään ei silti tunnu hyvältä, jos omalla lapsella on ongelmia, häpeä ja stigma on suuri sellaisella vanhemmalla, joka on tehnyt kaikkensa. On vähän ristiriitaista, että vanhempia ei oteta vakavasti silloin, kun he hakevat apua lapsen käytösoireisiin tai muihin vastaaviin asioihin.
Aivojen kehitys alkaa jo raskausaikana siitä materiaalista joka on saatavissa. Kyky empatiaan, kuten kaikki muukin, kehittyy vähitellen ensimmäisten viiden vuoden aikana. Kolme ensimmäistä vuotta ovat tärkeimmät. Kaikilla.
Psykopatian ei mielestäni ole todettu olevan yksiselitteisesti geneettinen poikkeama. Tunnekylmyys lievempänä versiona on aika tavanomaista, "synnynnäiset" empaatikotkin ovat aika harvinaisia. Onneksi, koska yleensä arvostamme jonkinlaista keskiarvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän on sanottava että jotkut kyllä huomaa, jotkut eivät ole yhtään tunne elämän tuntioita... No, olen kyllä joitakin kertoja tavannut poikia ,joista huomaa miten heillä ei ole yhtään , siis ollenkaan empatia kykyjä. Siihen olen kiinnity huomiota.
Toinen poika ( n.6 v) leikki vain kovia fyysisiä leikkejä , puski pikkuauto olla kuin tankkerilla.😲.
Kaikki oli vain tekemisen kautta ilmaistua. Näytti siltä että onko tuolla pojalla tunteita ollenkaan !
Toinen poika taas näytti jo 5 vuotiaana juonittelevan.
Selvästi hän mietti aina mitä kannattaisi sanoa tai kenelle, ja esitti uhka / tai lahjonta vaatimuksia.
Hän ikäänkuin ohjelmoi kaikkia !
Heistä tulee mieleen että ovatkohan aikuisina narsisteja , psykopaatteja .
Naisena ajattelee helposti, että pojan erilainen, tyttöjä fyysisempi käytös on psykopatiapiirre. Eiköhän ole ainakin aikanaan ollut evoluutionäkökulman kannalta toivottava piirre, joka ei monen mielestä sovi nyky-yhteiskuntaan. On varmaan epäkorrektia sanoa, että vaikuttaa ihan normaalilta pojalta?
Toinen esimerkkipoika taas sopii hyvinkin, noinhan nykyään on edullista toimia. Poliitikot ovat oppineet tämän päälle sosiaalisia taitoja, ja menestys on taattu. Muuten nuo asiat vaikuttavat niiltä piirteiltä, jotka joillakin tytöillä on jo varhaislapsuudessa. Onko poikaa siis kasvatettu kuten tyttöjä perinteisesti, ja siitä tulleet nämä käytöspiirteet?
Voi Jumala armahda meitä jokaiselle Annetaan diaknoosi ex:t narsisteja, itsellä masennus, anoppi epävakaa, lapset psykopaatteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Öykkäripsyko-Erkki, 5.
Muiden kommentit: 1) psykopaatti tuo kersasi, hanki apua sille ja itsellesi. (Voi olla kova paikka Erkin vanhemmille kuulla tällaista.)
2) poikasi on pomoainesta... (Tyytyväistä hyrinää vanhemmissa. Tulee pärjäämään elämässä...)
Raatorealismia parhaillaan, näin se on. Pitäisi keksiä kolmas vaihtoehto, joka olisi noiden välistä.
Meiän naapuri t... vittuilee aina nähdessään t .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että lööperi lööperinä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis nuorempien parissa on huomattavasti VÄHEMMÄN väkivaltaisuutta.
T. Edellinen
Mitä löysin tilaston väkivaltarikoksista, niin vuonna 1980 niitä oli noin 18 000 ja vuonna 2019 niitä oli noin 36 000. Tuossa oli kyseessä tosin kaikki ikäluokat, mutta en todellakaan usko, että yhtäkkiä se olisi vain vanhukset, jotka olisivat alkaneet riehumaan.
Ja edes avasitko kyseistä tilastoa ja katsoitko, mitä rikostyyppejä se sisältää, eli missä se kasvu on tapahtunut? Meinaan vaan, että ihan suoraan et tuolla tavalla tuota vertailua edes voi tehdä, kun kaikki rikostyypit eivät edes olleet rikoksia 1980 mitä nyt on. Vaikkapa nyt esimerkkinä avioliitossa tapahtunut raiskaus ei ollut. Näitä on muitakin.
Luulisi nyt tuon verran jokaisen älyävän katsoa, ennen kuin tulee ulisemaan tilastoista? Varsinkin, kun suoltaa tuollaisia typeryyksiä, että ei usko jotain, eli ei vaivaudu edes lukemaan sitä sisältöä kunnolla ensin.
Vierailija kirjoitti:
Että lööperi lööperinä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis nuorempien parissa on huomattavasti VÄHEMMÄN väkivaltaisuutta.
T. Edellinen
Mitä löysin tilaston väkivaltarikoksista, niin vuonna 1980 niitä oli noin 18 000 ja vuonna 2019 niitä oli noin 36 000. Tuossa oli kyseessä tosin kaikki ikäluokat, mutta en todellakaan usko, että yhtäkkiä se olisi vain vanhukset, jotka olisivat alkaneet riehumaan.
Ja edes avasitko kyseistä tilastoa ja katsoitko, mitä rikostyyppejä se sisältää, eli missä se kasvu on tapahtunut? Meinaan vaan, että ihan suoraan et tuolla tavalla tuota vertailua edes voi tehdä, kun kaikki rikostyypit eivät edes olleet rikoksia 1980 mitä nyt on. Vaikkapa nyt esimerkkinä avioliitossa tapahtunut raiskaus ei ollut. Näitä on muitakin.
Luulisi nyt tuon verran jokaisen älyävän katsoa, ennen kuin tulee ulisemaan tilastoista? Varsinkin, kun suoltaa tuollaisia typeryyksiä, että ei usko jotain, eli ei vaivaudu edes lukemaan sitä sisältöä kunnolla ensin.
Millaista vuoropuhelua ajattelit voivasi käydä kenenkään kanssa valitsemallasi tyylillä? Vai oliko tarkoitus lopettaa kommunikointi sillä, että olet aggressiivinen ja ilmoitat toisen suoltavan typeryyksiä?
Asiasisältö oli ok, mutta mitätöivä, öykkäröivä kirjoitustyyli kumosi vaikutuksen. Anna nyt edes vähän tilaa ihmisille, joita älykkäämpänä itseäsi pidät.
(Ihan sivusta vaan ohiskommentti sosiaalisen vuorovaikutuksen laatuun.)
Vierailija kirjoitti:
Se tällä palstalla usein hengaileva psykopatia- ja narsismitrolli näköjään viettää pääsiäisensä lempiaihettaan pohtien.
Osui ja upposi.
Psykopatia ja lapsi on sellainen sanapari että aiheesta on täysin mahdotonta saada mitään järkevää keskustelua aikaiseksi tällä palstalla.
”Denialistit” hyökkää raivokkaasti heti, kuten tässä nyt on jo nähty.
Vierailija kirjoitti:
Psykopatia ja lapsi on sellainen sanapari että aiheesta on täysin mahdotonta saada mitään järkevää keskustelua aikaiseksi tällä palstalla.
”Denialistit” hyökkää raivokkaasti heti, kuten tässä nyt on jo nähty.
Sen kyllä huomaa, ollaan puolustelemassa perse-penttiä heti ja muissa on vika kun ei ymmärrä "raisua" leikkiä. Parasta ovat nämä mammulit joka tosissaan kuvittelevat että väkivalta on vähentynyt nykyajan pennuissa. Minun lapsuudessa ja nuoruudessa kenellekkään ei olisi tullut edes mieleenkään tehdä niitä tekoja mitä nykyajan teinit puuhastelevat.
Itse asiassa, puolustelijat ovat luultavasti ulilaudan trolleja, nuoria itsekkin, sen takia myös multipeukut aivan järjettömissä viesteissä;)
Että lööperi lööperinä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis nuorempien parissa on huomattavasti VÄHEMMÄN väkivaltaisuutta.
T. Edellinen
Mitä löysin tilaston väkivaltarikoksista, niin vuonna 1980 niitä oli noin 18 000 ja vuonna 2019 niitä oli noin 36 000. Tuossa oli kyseessä tosin kaikki ikäluokat, mutta en todellakaan usko, että yhtäkkiä se olisi vain vanhukset, jotka olisivat alkaneet riehumaan.
Oliko myös tutkittu kuinka usein väkivaltarikoksen uhri ilmoitti siitä poliisille?
Jos on omien isovanhempien ja vanhempien juttuja uskominen, väkivaltaa oli pienessä maalaiskaupungissa viikottain, kun joku naapuri alkoi uhittelemaan niin heti annettiin sille kyytiä. Väkivalta oikeutettiin "ennen vanhaan" kurinpitokeinona iästä huolimatta jo hyvin varhaisessa iässä "isän käestä".
Itse sain selkään omalta ukiltani noin neljän ikäisenä, kun halusin auttaa ukin kissan saamia pentuja emon apuna pysymään korissaan. Olin vieressä katsellut, että äitikissa oli juuri kantanut edellisen pennun koriin, kun jo heti piti lähteä noutamaan uutta karannutta koriinsa. Minäpä pienessä päässäni olin saanut ajatuksen, että sidon ne kissan kesähaalarin narulla emoon kiinni, kuten koiranpennut kaulasta (ihan vakavasti mietin ja en yhtään ajatellut, ettei se ole vaarallista). Ukkipa tuli huoneeseen ja näki tilanteen, jolloin mitään sanomatta otti vyönsä housuista ja alkoi minua sillä piiskaamaan - itkin ja en ymmärtänyt ennen kuin 10 ikäisenä, että miksi niin tehtiin. Sekin selvisi, kun joskus vanhemmat muisteli ukkia - taisi olla vastikään mummo menehtynyt ukin jälkeen.
Olisinko ehkä ymmärtänyt tilanteen paremmin, jos minulle olisi asia selitetty? Vaikkei nyt vilkkaalla muksulla kovin älli lyönyt siinä hetkessä, en minä pahasisuinen ollut, ja olisin kyllä ymmärtänyt, jos minulle olisi kerrottu jälkikäteen tilanteen oikea laita sekä miksi kissalle ei voi laittaa sitä naurua kaulaan.
Nyt tietysti naurattaa tilanne ylipäätään, mutta pitkään siinä meni. Eikä siitä sodan käyneen edustajan kanssa koskaan keskusteltu - jäärä ukko, jota uskoivat enemmän, vaikka oli tunnetusti äkkipikainen luonteeltaan ja jopa isää piessyt lapsena.
"Elmeri nyt vain on raisu lapsi", vaikka tämä Elmeri olisi oikeasti täysin psykopaattinen hullu."
Asetupa sitten sitä Elmeriä vastaan sitten. Saat hänet ikuisesti kimppuusi. Siksi useat, itsesuojeluvaistoa noudattaen, antavat jo sen pikku öykkärin kiusata vaikkapa hyväsydämistä Reinoa. Pääasia, että itse saa olla rauhassa.
Elämä on julmaa.