En haluaisi jankata samasta aiheesta kuin te jankkaatte aina, mutta tämän verran on pakko

Mutta täällä kun vouhotettiin siitä Marikan kuolemasta niin joku mainitsi Meidän Liinun, jonka päätin sitten katsoa.

En suoraan sanottuna liikuttunut pätkääkään, toisin kuin Marika-dokkarin aikana.

Syy? Liinu (kamala nimi, anteeksi nyt vaa) oli alusta alkaen elävä kuollut. Eihän hän edes puhunut mitään. Ei reagoinut mihinkään. Vanhempansa eivät edes TIENNEET hänestä yhtään mitään, koska mitään kontaktia ei häneen sairauden takia saanut.

Minun tajuntaani ei vain mene se, että noin sairaan ihmisen kuolema on niin kauhea tragedia. En tässä nyt kyseisiä henkilöitä kohtaan mitenkään hyökkää, ihan ookoilta vaikuttivat sinänsä.

Mutta mielestäni tragedia on se, että jotkut ihmiset elävät koko pitkän elämänsä tuollaisessa tilassa. En tiedä millaista elämä on dokkarin ulkopuolella ollut, mutta sen aikana en nähnyt tämän Liinun reagoivan kirjaimellisesti MIHINKÄÄN.

ELI toisin sanoen hänelle ei ollut luonnetta. Hyvä jos ääntäkään. Jos joku kysyisi Liinun lempiväriä tai lempieläintä, osaisiko kukaan perheestä sanoa siihen yhtään mitään?

Ei, koska eivät he sitä tiedä. Kuten eivät oikein mitään muutakaan hänestä.

Mielestäni tuollaiset kuolemat ovat pelkästään helpotuksia. Ihmisyyteen kuuluu vuorovaikutus, ja siitä ei ollut merkkiäkään tässä ohjelmassa.