Lue keskustelun säännöt.
Kulttuurimme on äskettäin näkemieni lehtitietojen mukaan yksilökeskeinen, ei siis yhteisöllisyyttä korostava. Missä ja miten tämä näkyy?
03.04.2021 |
Missään en ole nähnyt mitään selvitystä siitä, mitä tällainen yksilökeskeisyys käytännössä on, tai millä tavalla siihen ehkä jopa kannustetaan. Tietääkö joku?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä tulee mieleen se, että nuoret muuttavat varhain pois kotoa yksin asumaan. Ja monet vanhukset asuvat myös yksin. Kaikissa maissa ei näin ole.
Nuorten yksinmuutto johtuu asumistuista, opintotuista, pienestä nuorisotyöttömyysprosentista.... ei liity mitenkään yhteisöllisyyden määrään.
Eihän nämä ole ristiriidassa keskenään. Yksilökeskeinen yhteiskunta tarjoaa nuorille mahdollisuuden itsenäistyä varhain. Jos esimerkiksi tukia ei olisi, yhteisöllisyyttä korostettaisiin enemmän kun nuoret jäisivät asumaan vanhempiensa luo taloudellisista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se 1970- ja 1980-luvun aikoihin tapahtunut vaurastuminen ja elintason nousu taisi vielä yhteisötunteen. Ennen autettiin muita ja osattiin ottaa apua vastaan. Nyt jokainen pärjää kuten pärjää, tarvittaessa hammasta purren.
Edelleen autetaan muita ja apua saadaan jos sitä tarvitaan. MUTTA tämä kansa on liukumassa itsekkyyteen ja ne ihmiset, jotka ovat siinä liu´ussa hyvässä vauhdissa, ovat niitä kaikkein äänekkäimpiä itsekkyyttä julistavia ja he saavat äänensä esille, vaikka heitä pitäisi vetäistä turpaan jo ajoissa.
Täällä ollaan pärjätty aina, kun on autettu niitä, jotka ovat apua tarvinneet.
Tässä on viisaus suurelta ajattelijalta;
"People often ask me what is the most effective technique for transforming their life.
It is a little embarrassing that after years and years of research and experimentation, I have to say that the best answer is - just be a little kinder."
Aldous Huxley
Tuon lainauksen viimeinen sana on se avain ja juuri se on katoamassa itsekkyyden nousussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni kieltäytyy ottamasta koronarokotetta vedoten oikeuteensa päättää itse. Moni matkustelee nyt korona-aikanakin, kun "mulla on oikeus". Ihmisillä on mielestään vain oikeuksia, ei velvollisuuksia muita kohtaan.
Väitätkö, että olisi jonkun ihmisen velvollisuus ottaa pikavauhtia kehitetty rokote mikä ehkä antaa suojaa influenssaan verrattavaan tautiin jos virus ei muunnu. Oletko tietoinen kuinka paljon Suomessakin noi koronarokotteet ovat aiheuttaneet vakavia haittavaikutuksia niitä saaneille ihmisille? Jos et ole niin käy fimean nettisivuilta katsomassa, jos kiinnostaa.
En väitä mitään, mutta henkilökohtaisesti pidän sinua ja kaltaisiasi vapaamatkustajina.
Ajattelen että yleisesti se, että ihminen elää ensisijaisesti omaa elämäänsä. Kun se valinta tehdään monta kertaa elämässä ja useiden sulkupolvien ajan, niin ei myöskään ole sitä yhteisöä mihin kiinnittyä.
Ei ole itseisarvo, että jäädään lähelle lapsuudenperhettä, sukua ja ystäviä, vaan valinta tehdään vain jos se itselle sopii. Esim. siinä vaiheessa kun saa niitä omia lapsia, olisikin kiva jos mummot ja muu suku olisi lähellä.
En tiedä mikä malli olisi paras. Ei sekään aina näytä onnelliselta, että minnekään ei lähdetä synnyinsijoiltaan tai ajatellaan jotenkin, kun ”niin me on aina ajateltu”. Ja kaikkien perheet eivät ole terveitä ja tasapainoisia.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että yleisesti se, että ihminen elää ensisijaisesti omaa elämäänsä. Kun se valinta tehdään monta kertaa elämässä ja useiden sulkupolvien ajan, niin ei myöskään ole sitä yhteisöä mihin kiinnittyä.
Ei ole itseisarvo, että jäädään lähelle lapsuudenperhettä, sukua ja ystäviä, vaan valinta tehdään vain jos se itselle sopii. Esim. siinä vaiheessa kun saa niitä omia lapsia, olisikin kiva jos mummot ja muu suku olisi lähellä.
En tiedä mikä malli olisi paras. Ei sekään aina näytä onnelliselta, että minnekään ei lähdetä synnyinsijoiltaan tai ajatellaan jotenkin, kun ”niin me on aina ajateltu”. Ja kaikkien perheet eivät ole terveitä ja tasapainoisia.
Valtaosa suomalaisista asuu lähellä vanhempiaan ja sisaruksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin yhden hengen talouksia on Suomessa paljon.
Tämä kertoo siitä sinänsä positiivisesta asiasta, että Suomessa pärjää yksinkin, ei ole riippuvainen muista. Varsinkin naisten kohdalla tämä ei ole niinkään itsestäänselvyys kaikissa maailmankolkissa.
Kätevästi unohdetaan se, että saadaan muiden kustantamia tukia. En ole tukia vastaan, totean vain että täällä usein puhutaan itsenäisyydestä, vaikka oikeasti ei olla kovinkaan itsenäisiä tukien takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen että yleisesti se, että ihminen elää ensisijaisesti omaa elämäänsä. Kun se valinta tehdään monta kertaa elämässä ja useiden sulkupolvien ajan, niin ei myöskään ole sitä yhteisöä mihin kiinnittyä.
Ei ole itseisarvo, että jäädään lähelle lapsuudenperhettä, sukua ja ystäviä, vaan valinta tehdään vain jos se itselle sopii. Esim. siinä vaiheessa kun saa niitä omia lapsia, olisikin kiva jos mummot ja muu suku olisi lähellä.
En tiedä mikä malli olisi paras. Ei sekään aina näytä onnelliselta, että minnekään ei lähdetä synnyinsijoiltaan tai ajatellaan jotenkin, kun ”niin me on aina ajateltu”. Ja kaikkien perheet eivät ole terveitä ja tasapainoisia.
Valtaosa suomalaisista asuu lähellä vanhempiaan ja sisaruksiaan.
Asuuko? Minkä tiedon mukaan? Voihan se toki olla niinkin. Tietenkin sitten mietitään mikä on lähellä. Minusta vaikka alle 50 km lähellä. Sitten pk-seudulla harva muuttaa kauas. Se sitten vaihtelee, mitä se tarkoittaa.
No, varmaan on ihan sattumaa kuinka yhteisölliseltä Suomi kenenkin vinkkelistä näyttää.
Suomessa jokainen veronmaksaja elättää itsensä ja perheensä, sekä kaikki vapaamatkustajat, joita on paljon.