Kulttuurimme on äskettäin näkemieni lehtitietojen mukaan yksilökeskeinen, ei siis yhteisöllisyyttä korostava. Missä ja miten tämä näkyy?

No ainakin siinä että suomalaiset on aina pärjänneet urheilussa paremmin yksilölajeissa kuin joukkuelajeissa.  Me ei sillä lailla hakeuduta automaattisesti toisten seuraan kuin vaikka etelämaalaiset.

Tukihakemuksissa.

Suomalainen nyhjää omissa oloissaan muulloinkin kuin korona-aikana.  Moni on nyt onnellinen ettei tarvitse mennä muiden seuraan kun se on peräti kielletty.  Ryhmäsielut löytyy ihan muualta päin maapalloa.

Ensimmäisenä tulee mieleen se, että nuoret muuttavat varhain pois kotoa yksin asumaan. Ja monet vanhukset asuvat myös yksin. Kaikissa maissa ei näin ole.

Perhekäsitys on meillä hyvin kapea.  Esimerkiksi isovanhempia ei lasketa lähipiiriin kuuluvaksi kuten melkein kaikkialla muualla tehdään.

Ainakin yhden hengen talouksia on Suomessa paljon.

Nykyään pidetään, että ilmaiseksi ei tehdä mitään palveluksia. Esimerkiksi miksi lapseton hoitaisi sukulaisensa lapsia ilmaiseksi tai ilman vastapalveluksia, itsehän ne lapset on hankittu. Yh:ta ei kuulemma kukaan halua deittailla paitsi joku ultimate simp, sillä katsotaan että jonkun muun lapsi tuo elämään pelkkää vaivaa ja rasittetta ja huonoa statusta. Kaikki työn ulkopuolelle jäävä aika pitäisi käyttää johonkin itsensä kehittämiseen, kuten urheiluun. Muutossa ei tarvitse auttaa kaveria, koska se on työtä ja kai kaveri voi palkata muuttofirman kun itse kerran haluaa muuttaa. Aina jos joku tarvitsee jotain, niin painotetaan kovasti omaa vastuuta ja sitä että itse ne valinnat on tehty.

Ei siihen yksilöllisyyteen tai eristäytymiseen varsinaisesti kai kannusteta mutta se jotenkin lankeaa meille luonnostaan.  Me kuulemma vaikenemme kahdella virallisella kielellä.  Tiedä sitten mistä sellainen eristäytymisen tarve tulee.

Suomessa jokainen haluaa olla rauhassa. Ydinperhettä siedetään, muita ei. Suomessa ei tykätä yllätysvieraista. Suomalaiset eivät puutu toisten asioihin. Tämä näkyy ikävällä tavalla, jos joku tarvitsisi apua. Suomalainen ei auta tuntematonta ihmistä kadulla, koska pelkää jotain, kenties sitä, että joutuu itse väkivallan kohteeksi tai saa jonkun taudin ym. Suomalaiset eivät uskalla komentaa naapurin lasta, koska he pelkäävät, että naapuri suuttuu. Suomalaiset pelkäävät myös sitä, että joku tekee heistä lastensuojeluilmoituksen. Siksi suomalainen ei myöskään pyydä apua, vaikka sitä tarvitsisi.

Uusin yksilöllisyyden muoto on kaikesta loukkaantuminen. Ketään ei saa arvostella, koska tämä voi suuttua. Miksi sitä pelätään, ei ole selvää. Jostain syystä pelätään jotain näkymätöntä leimaa: TUO osoitti sormella ja sanoi asian suoraan. Minulle tuli paha mieli. Siksi TUO pitää hiljentää. Narsistiset aikuislapset ja uniikit lumihiutaleet on vain jäävuoren huippu.

Moni kieltäytyy ottamasta koronarokotetta vedoten oikeuteensa päättää itse. Moni matkustelee nyt korona-aikanakin, kun "mulla on oikeus". Ihmisillä on mielestään vain oikeuksia, ei velvollisuuksia muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään pidetään, että ilmaiseksi ei tehdä mitään palveluksia. Esimerkiksi miksi lapseton hoitaisi sukulaisensa lapsia ilmaiseksi tai ilman vastapalveluksia, itsehän ne lapset on hankittu. Yh:ta ei kuulemma kukaan halua deittailla paitsi joku ultimate simp, sillä katsotaan että jonkun muun lapsi tuo elämään pelkkää vaivaa ja rasittetta ja huonoa statusta. Kaikki työn ulkopuolelle jäävä aika pitäisi käyttää johonkin itsensä kehittämiseen, kuten urheiluun. Muutossa ei tarvitse auttaa kaveria, koska se on työtä ja kai kaveri voi palkata muuttofirman kun itse kerran haluaa muuttaa. Aina jos joku tarvitsee jotain, niin painotetaan kovasti omaa vastuuta ja sitä että itse ne valinnat on tehty.

Oma kokemukseni on, että yhteisöllisyyden perään kuuluttaa aina ne ihmiset, jotka haluaa sitä hyödyntää. Eli kaikki listaamasi asiat kertovat siitä että haluat ilmaisen lastenhoitajan, muuttopalvelun jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään pidetään, että ilmaiseksi ei tehdä mitään palveluksia. Esimerkiksi miksi lapseton hoitaisi sukulaisensa lapsia ilmaiseksi tai ilman vastapalveluksia, itsehän ne lapset on hankittu. Yh:ta ei kuulemma kukaan halua deittailla paitsi joku ultimate simp, sillä katsotaan että jonkun muun lapsi tuo elämään pelkkää vaivaa ja rasittetta ja huonoa statusta. Kaikki työn ulkopuolelle jäävä aika pitäisi käyttää johonkin itsensä kehittämiseen, kuten urheiluun. Muutossa ei tarvitse auttaa kaveria, koska se on työtä ja kai kaveri voi palkata muuttofirman kun itse kerran haluaa muuttaa. Aina jos joku tarvitsee jotain, niin painotetaan kovasti omaa vastuuta ja sitä että itse ne valinnat on tehty.

Oma kokemukseni on, että yhteisöllisyyden perään kuuluttaa aina ne ihmiset, jotka haluaa sitä hyödyntää. Eli kaikki listaamasi asiat kertovat siitä että haluat ilmaisen lastenhoitajan, muuttopalvelun jne.

Kukaan ei nykyään enää halua auttaa muita. Se on yksi selvä merkki yhteisöllisyyden puuttumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin yhden hengen talouksia on Suomessa paljon.

Tämä kertoo siitä sinänsä positiivisesta asiasta, että Suomessa pärjää yksinkin, ei ole riippuvainen muista.  Varsinkin naisten kohdalla tämä ei ole niinkään itsestäänselvyys kaikissa maailmankolkissa.

Ihmisten jatkuvasti voimistuvana itsekeskeisyytenä.

Yksilöitä ymmärretään loputtomasti ja fokus yleisessä keskustelussa on siinä. Yksilöiden näkökulmasta tämä tietysti on ihan hyvä asia. Jokaisen erityiserityisryhmän oikeuksia toitotetaan todella hanakasti, kaikkien pitäisi tunnustaa oikeutta jokaiselle kummajaiselle.

En ole sitä vastaan, mutta jotain samalla menetetään siitä, että fokus olisi yhteiskunnan hyvinvoinnissa, kollektiiveissa, yhteisöissä. Pitäisi puhua esim. "meidän koulun hyvinvoinnista" esimerkiksi eikä niinkään yksilöiden oikeuksista ja osoittelusta yksilön suuntaan. Yhteisökeskustelulla luotaisiin raameja,pelisääntöjä,jotka takaa oikeudenmukaisen kohtelun kaikille mutta myös pakottaa yksilöt toimimaan näin yhteisen edun nimissä. Yhteisöön on tämän myötä luontevampaa liittyä,kun se on yhteinen yhteisö, se myös luo tervettä sosiaalista painetta mukautua.

Niin sosiaalinen oppiminen tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä tulee mieleen se, että nuoret muuttavat varhain pois kotoa yksin asumaan. Ja monet vanhukset asuvat myös yksin. Kaikissa maissa ei näin ole.

Nuorten yksinmuutto johtuu asumistuista, opintotuista, pienestä nuorisotyöttömyysprosentista.... ei liity mitenkään yhteisöllisyyden määrään.

Suomalaisen kulttuurin yksilökeskeisyys näkyy ja toteutuu esim. siinä, että jokainen yksilö itse päättää omista asioistaan ja on vastuussa itselleen omista tekemisistään. Varhainen itsenäinen toiminta on kulttuurissamme suotavaa ja yleistä. Esim lasten odotetaan pärjäävän todella aikaisin iltapäivät ilman aikuista, on yleistä muuttaa tosi nuorena pois lapsuudenkodista, on paljon yksin asuvia ihmisiä. Vanhukset asuvat yksin eivätkä aikuisten lastensa luona. Vanhemmat huolehtivat lapsistaan kahdestaan tai yksin.

Yhteisöllisessä kulttuurissa jokainen on vastuussa tekemisistään sille yhteisölle ja päätöksiin osallistuu suuri joukko ihmisiä: Isovanhemmat, vanhemmat, sisarukset jne ovat mukana yksilöä koskevissa päätöksissä. Lapsilta ei odoteta varhaista itsenäisyyttä eikä yksin pärjäämistä, nuoret aikuiset asuvat usein lapsuudenkodissaa kunnes menevät naimisiin. Yksin asuminen on harvinaista. Vanhukset asuvat aikuisten lasten luona ja lapsista huolehtii mummojen, tätien ja setien joukko.

Ihmisillä on sellainen taipumus, että sitä kulttuuria, millaiseen on itse kasvanut, pidetään parhaana tapana toimia. Suomalaisesta saattaisi tuntua ahdistavalta, jos koko suku olisi mukana päättämässä vaikka lapsen nimeä tai sitä, mitä joku lähtee opiskelemaan. Yhteisöllisessä kulttuurissa kasvaneelle olisi yhtä ahdistavaa joutua pärjäämään yksin vaikkapa lapsen kasvatuksessa.

Läntiset ja pohjoiset kulttuurit ovat yleensä yksilökeskeisempiä, kun taas eteläiset ja itäiset kulttuurit ovat enimmäkseen yhteisöllisiä.

Yksilökeskeisyydessä mietitään vaan sitä omaa napaa ja sen etuja. Ihmiset eivät halua luopua mistään ja eletään vain koko ajan itseä varten.

Esim perhe-elämään yksilökeskeinen ajattelu ei sovi.

Vierailija kirjoitti:

Moni kieltäytyy ottamasta koronarokotetta vedoten oikeuteensa päättää itse. Moni matkustelee nyt korona-aikanakin, kun "mulla on oikeus". Ihmisillä on mielestään vain oikeuksia, ei velvollisuuksia muita kohtaan.

Tämä.

Kansanluonne meillä nyt vain sattuu olemaan tällainen.  Meillä vierailevat ulkomaalaiset kummastelevat eristäytymisen tarvettamme, itse emme varmaan näkisikään siinä mitään outoa.  Taidamme tosiaan olla aika tavalla erilaisia kuin suurin osa maailman muista asukeista.  Hyvä maa tämä silti on,  se pitää muistaa!