Lue keskustelun säännöt.
Kaipaatteko ikinä exiänne?
02.04.2021 |
tai kaipaatteko niitä hetkiä joita yhdessä vietitte? Janottaako vanha suola ikinä?
Kommentit (62)
En. Tuskimpa hekään ovat minua muistelleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa. Erästä henkilöä joskus, vaikka vaan hengailtiin. Ehkä siksi että todennäköisesti minä pidin hänestä enemmän kuin hän minusta ja se on se koukku.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on jokaisesta exästä alaston kuvia
Sama ja joistakin videoo.
Ainoastaan silloin jos pitäisi viedä auto huoltoon. Mutta sitten tulen järkiini. Ex laittoi autoihin ihan holtittomasti rahaa, lisöksi oli ilkeä ja epäluotettava. Eli en todellakaan kaipaa. Alkaa ahdistaa ajatuskin että oltaisiin vielä yhdessä. Ja kyllä, vien itse autoni huoltoon ja itse myös maksan vaikka korjaamolla eivät selvästikään arvosta minua ja autoliikkeessä minua ei yleensä palvella ollenkaan vaikka olen johtavassa asemassa ja vuositulot melkein 100.000 e. Olen ratkaissut sen niin etten sitten mene autokauppaan ja huoltoonkin vain pitkin hampain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan, mutta ei p*skaakaan työnnetä takaisin p*rseeseen ;)
Kirjoitin pitkän vastauksen, mutta siinä oli ilmeisesti jokin kielletty sana kuten 'peukalo', 'vappusima' tai 'ruoanlaitto'. Huoh...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa. En halua olla missään tekemisissä. Kolme yhteistä lasta on, mutta isä on hylännyt heidät.
Seksiä joidenkin kanssa kaipaan. Muuten en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kaipaa. Yhtäkään heistä.
Surullinen olen viimeisimmän vuoksi, kun ei näe eikä ymmärrä, miten vahingoittaa käytöksellään omia lapsiaan. Lapset tarvitsevat ja kaipaavat isäänsä mutta isä kokee heidät taakaksi, ja lapset ovat sen huomanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ne käy mielessä, varsinkin se yksi joka vihaa mua....
Kaipaan vain sitä tilannetta, jolloin uskoin, että eläisin elämäni lapseni isän kanssa, Itse miestä en kaipaa, koska muistan, miten huono olo minulla oli hänen kanssaan. Mennyt on mennyttä syystä.
Suhteet, joiden päättyminen on yhdessä tai erikseen käsitelty, ei ole mielessä.
Se nuoruuden ihastus, joka jäi vähän kesken omaa levottomuuttani, jossa oli upeaa seksiä niin tottakai oman suhteen arkistumisen jälkeen käväisee mielessä - varsinkin, kun itse on se osapuoli, joka koettaa epätoivoisesti nykyistä suhdettaan pitää elossa.
Lähinnä tosin mietin, että mitä siitä nuoruuden itsestäni voisin tuoda nykyisen suhteen piristykseksi? Ehkei sitä sitoutumiskammoa kuitenkaan 😆
Vai oisko seksikästä, jos nelikymppinen avovaimo alkaa keksimään yhden äkin "kiireitä"? 😉
Kaikki otan opetuksena. Hyvässä, pahassa ja siltä väliltä.
Enää en samantyyppisiin sekaannu. Alkaa vain v ituttaa.
Tiedän mitä tarvitsen, haluan ja mitä itse pystyn antamaan.
Joskus haaveilen, mutta oikean suhteen rakentamiseen tarvii kaksi.
Huomaan kyllä jos ihminen on enemmän selityksiä kuin oikeita tekoja.
En tykkää leikkiä arvauskeskusta.
En kaipaa itse miestä, mutta kaipaan ydinperhettä. Kaipaan sitä tunnetta, kun toiseen pystyi luottamaan satasella, koska ei vielä ollut kokemusta hylätyksi tulemisesta.
Yhdestä säädöstä haaveilen välillä, mutta eksiä ei. Yksi eksä parinkymmenen vuoden takaa alkoi ällöttää heti eron jälkeen. Kyseinen mies olisi halunnut olla yhteydessä ystävänä, mutta siis en nähnyt kyseisessä ihmisessä yhtään mitään. Opiskeltiin sama alaa, joten nähtiin pakostakin ja se oli hän joka oli yhteydessä minuun. Hävettää myöntää, mutta itse välttelin kyseistä tyyppiä. Käytännössä sen miehen ääni, jutut ja maneerit yleisesti ärsytti. Ajattelin ensin, että tämä on joku eron vaihe. Ällötys ei vain ole mennyt ohi ja en edelleenkään tajua miksi seurustelin vuoden kyseisen miehen kanssa. Miehessä ei varmaan sinäänsä ole mitään ällöttävää (erittäin menestynyt perheenisä nykyään).
Tämän jälkeen olen valinnut seurustelukumppanini paremmin. Ainakin tiesin mitä en halua.
Nyt yhtäkkiä on alkanut vanha suola janottaa... tyyppi mielessä koko ajan eikä auta vaikka mietin syitä miksi erottiin... huoh