Kaipaatteko ikinä exiänne?
tai kaipaatteko niitä hetkiä joita yhdessä vietitte? Janottaako vanha suola ikinä?
Kommentit (62)
En ketään heistä, rehellisesti. Ihmeen monella tuntuu olevan kaipuuta ?
Menneet on menneitä, siihen on syynsä miksi ovat exiä.
Tällä hetkellä kaipaan mutta en varmaan siinä mielessä mitä ap tarkoitti. Hän on hyvä kuuntelemaan ja keskustelemaan. Soitan hänelle kun muut nukkuu.
Oon jo vuosia ajatellut, etten kaipaa, mutta viimeisen kuukauden ajan olen nähnyt paljon unia hänestä... Että ehkä kaipaankin?
En todellakaan. Puhelinnumeroni on salainen hänen vuokseen, olen fb.ssa salanimellä samasta syystä ja lapsrt ei saa antaa exälle puhelinnumeroani. Nähtiin viimeeksi tyttären häissä viisi vuotta sitten.
Ihan helvetillinen ikävä häntä ja yhteistä kotia vaikka hän pettäjäksi ja valehtelijaksi eron jälkeen paljastuikin. Onneksi hän muutti tarpeeksi kauas, ettei minun toivottavasti tarvitse nähdä häntä ikinä.
Toisinaan tulee vähän haikea olo hyvä tyyppi kun oli. En siis romannttisessa mielessä ajattele häntä mutta kaverina. Toisaalta se on ollutta ja mennyttä ja nyt olen onnelisesti uudessa suhteessa joten ei valittamista.
En kaipaa. Nuoruuden virheitä molemmat.
Ensimmäistä oli pitkään ikävä mutta pääsin ajan kanssa yli. Toista suhdetta kadun yli kaiken ja sitä etten juossut karkuun aiemmin ja jyrkemmin. Juu ei ole ikävä
Todellakin kaipaan ja paljon, mutta yhteen palaaminen ei ole mahdollista monista eri syistä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on jokaisesta exästä alaston kuvia
Mitä sä niillä teet?
En kaipaa romanttisessa mielessä ollenkaan mutta tunnen hänen läheisyytensä jollain käsittämättömällä tavalla tosi usein. Se on ihan hyvä tunne, lämmin. Joku kumma yhteys meillä on, koska olen varma, että hän tuntee samoin. Emme ole olleet missään yhteydessä kahteenkymmeneen vuoteen.
En kaipaa exääni romanttisessa mielessä, mutta kaverina kylläkin silloin tällöin. On tosi hauskaa seuraa, mutta en kyllä koskaan enää hänen kanssaan haluaisi mitään parisuhdetta.
Yksinäistä erakkoelämää eron jälkeen.Joskus tulee mieleen kunpa olisi mennyt toisin.
Luulen, että etenkin miehillä usein ruuhkavuosissa ja perhekriiseissä kaipuu sen nuoruuden rakkauden perään.
Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että edelleen sen nuoruuden rakkauden kanssa naimisissa. Mutta silti kaipaan niitä huolettomia ensimmäisiä kesiä yhdessä. Jos olisin viettänyt ne jonkun toisen kanssa, voisi sanoa, että "vanha suola janottaa..."
Kaipaan kovasti....❤️ Siitä on yli 30 vuotta, mutta varsinkin fyysisesti suhde oli tajunnan räjäyttävä.
Olen naimisissa, mutta tämä suhde ei ole koskaan tuntunut tuolta ei edes alussa. Avioliitto on kuitenkin mukiinmenevä.
En kaipaa, ei janota. Viimeisimmästäkin parisuhde-erosta oli 7-8 vuotta ja avioerosta yli 20 vuotta, kun nykyisen puolisoni tapasin ja häneen rakastuin.
Kaipaan jatkuvasti. Hän on onnellinen uuden anoreksikkopimunsa kanssa. Oma elämä on ihan kamalaa kun en osaa päästää irti menetetystä elämästä. Olen pelkkää vihaa täynnä ja toisaalta vähän rakkauttakin kai.
Juu olen hoidon tarpeessa ja jonossa mutta kun korona niin tässä mitään hoitokontaktia olla saamassa ennen kuin tekee jotain peruuttamatonta.
En varsinaisesti kaipaa itse ihmistä, en ikimaailmassa haluaisi enää palata yhteen. Mutta huomaan joskus kaipaavani pitkää suhdettamme, jossa oli kuitenkin hyviä asioita ja kumppanuutta.
En kairaa, vaimo ei tykkäisi kairaan vain vaimoa.
En kaipaa sitä vätystä. Erosta neljä vuotta. Ei tapaa lapsia, ei maksa elatusmaksuja. Oli samanlainen looseri jo suhteessa. Olin oudon rakastunut 18 vuotta ja siedin aivan liikaa.