Katselin taas kateellisena kävelyllä olevia pariskuntia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pariskunnilla on näyttämisen halu käydä yhdessä kävelylenkillä, siksi että katsokaa kaikki me seurustellaan, me ollaan pariskunta.

Miksi ihmeessä heillä olisi näyttämisen halu? Ketä oikein luulet niillä kävelylenkeillä tulevan vastaan? Ventovieraita ihmisiä joita ei kiinnosta sinun elämäsi eikä sinua heidän elämänsä.

Pariskunnat käyvät yhdessä kävelyllä, koska se on kätevää. Yhdessä tullaan sitten samanaikainen kotiin ja sitten syödään yhdessä ja tehdään ehkä jotain muutakin yhdessä. Mikä järki siinä on, että pariskunnassa toinen osapuoli on aina vaikka tunnin toista etuajassa?

Kyllä sinne mennään esittelemään vastaantulijoille minkälainen kumppani on löydetty, katsokaa mulla on tämmöinen mies, olen ylpeä.

Ilman muuta. Juuri siksi. Siksi sitä sohvalla röhnöttävää miestäkin pyydetään mukaan. Jotta voitaisiin esitellä se muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun luettuani tajusin, että todella moni on jostain kumman syystä päättänyt ryhtyä parisuhteeseen/perustaa perheen itselleen melkoisenkin sopimattoman kumppanin kanssa. Osa on sentään jo ymmärtänyt laittaa kantapäät vastakkain, mutta moni näemmä jumittaa suhteessa vaikka suhde ei anna aidosti yhtään mitään kummallekaan osapuolelle. Eikä sen mittari ole pariskuntakävelyn puute vaan tuo jatkuva vinkuvinku-valivali kuinka toinen menee yksin, tekee aina töitä, makaa sohvalla, juo kaljaa..

Miksi ihmiset ei halua itselleen aidosti sopivaa puolisoa eli elämänkumppania jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä ja kokemuksensa vaan tyytyvät vaan johonkin kunhan vaan on joku? Miksi ei valita sellaista ihmistä jonka kanssa yhdessä on paljon parempaa ja kivempaa olla kuin yksin? Se kun ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö omaakin elämää olisi. 

Tuollaiset itselle epäsopivat pitää pistää kiertoon ja keskittyä siihen omaan elämään ja siihen sopivan ihmisen löytämiseen. Saattaisi jopa sinkkujenkin määrä noin toimimalla vähentyä, koska kyllä noille sohvalla makaaville kaljanryystäjillekin varmasti kaltaisensa vastakappaleet jossain on olemassa. Tiedä vaikka kaksi tällaista lopettaisikin moiset harrastukset toisensa löydettyään ja jatkossa tekisivät hekin yhdessä jotain ihan muuta. Tai sitten kaljoittelisivat jatkossa onnellisesti yhdessä.

Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi epätyydyttävässä parisuhteessa olemiseen ja jatkuvaan joustamiseen itselle sopimattoman ihmisen tapojen ja halujen vuoksi.

Mistä niitä kunnollisia naisia löytyy? Siinä on se ongelma.

Silloin voi ja pitääkin elää sinkkuna. Mikä ihmisoikeus sen parisuhteen oikein kuvitellaan olevan? Etenkin kun kuvitellaan, että sen vuoksi on oikeus tuhlata toisenkin ainutkertainen elämä kun sopivampaa kumppania ei sattunut osumaan kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olis ihanaa käydä jonkun kanssa kävelyllä, tehdä sen jälkeen ruokaa, juoda vähän viiniä, käydä saunassa, pelata lautapelejä ja pussailla peiton alla. Olen ollut kolme vuotta sinkku ja alkaa jo vähän kyllästyttää :(

N39

Samasta yksinäisyydestä voi kärsiä vaikka on parisuhteessa =(

Ei ole kuitenkaan sama asia. Puolisoni menehtyi vuosi sitten ja vieläkin on vaikea tajuta, että hän ei tule ikinä takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Kateellinen olen siitä, että joillakin on joku ylipäätään. Minulla ei ole ketään.

Koeta jaksaa ja onnea tulevaan. Hyvää pääsiäistä sinulle toivottaa toinen yksinäinen.

On ihmeelisiä syitä,kadehtia muita!

Vierailija kirjoitti:

Miehelleni kävely on suoritus. Hän painelee edellä ja ei juuri puhu.

Mulle saatanallisen tylsää.

Musta olis kiva höpötellä ja vaikka kulkea käsi kädessä. Tätä ei ole ikinä tapahtunut.

Et ole koskaan kertonut mitä haluaisit. Puhuitteko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olis ihanaa käydä jonkun kanssa kävelyllä, tehdä sen jälkeen ruokaa, juoda vähän viiniä, käydä saunassa, pelata lautapelejä ja pussailla peiton alla. Olen ollut kolme vuotta sinkku ja alkaa jo vähän kyllästyttää :(

N39

Samasta yksinäisyydestä voi kärsiä vaikka on parisuhteessa =(

Ei ole kuitenkaan sama asia. Puolisoni menehtyi vuosi sitten ja vieläkin on vaikea tajuta, että hän ei tule ikinä takaisin.

Otan osaa, surullista.. voimia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pariskunnilla on näyttämisen halu käydä yhdessä kävelylenkillä, siksi että katsokaa kaikki me seurustellaan, me ollaan pariskunta.

Miksi ihmeessä heillä olisi näyttämisen halu? Ketä oikein luulet niillä kävelylenkeillä tulevan vastaan? Ventovieraita ihmisiä joita ei kiinnosta sinun elämäsi eikä sinua heidän elämänsä.

Pariskunnat käyvät yhdessä kävelyllä, koska se on kätevää. Yhdessä tullaan sitten samanaikainen kotiin ja sitten syödään yhdessä ja tehdään ehkä jotain muutakin yhdessä. Mikä järki siinä on, että pariskunnassa toinen osapuoli on aina vaikka tunnin toista etuajassa?

Huomaa, ettei monikaan parisuhteessa elävä ymmärrä alkuunkaan miksi parisuhteessa ollaan. On näemmä täysin vieras ajatus, että parisuhteessa oltaisiin ihan vain siksi, että puolison kanssa on pirun kiva olla ja siksi vapaa-ajalla halutaan viettää aikaa ja tehdä erilaisia asioita yhdessä.

Mielenkiintoinen ketju! Kun on tehnyt kävely- ja pyörälenkkejä sopuisasti saman miehen kanssa viimeiset 20 vuotta, tuntuu tällainen harmonia itsestäänselvyydeltä. Muistui jälleen mieleen exän kanssa olon tuskallisuus: ei jaksanut kävellä minnekään ja vapaapäivät meni hukkaan nukkuessa. Tulin taas kiitolliseksi siitä, että minulla on reipas mies. Alkuvuosina kävelimme eri tahtiin, mutta nykyään vauhdista ja tahdista ei tarvitse enää keskustella. Juttelemme kaiken maailman asioita kävellessämme ja tänään kaivettiin pyörät kellarista ja tehtiin kevään eka pitkä pyörälenkki. Meillä oli mukana eväät ja kahvia. Olipa mukavaa. Ollan viidenkympin kieppeillä jo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olis ihanaa käydä jonkun kanssa kävelyllä, tehdä sen jälkeen ruokaa, juoda vähän viiniä, käydä saunassa, pelata lautapelejä ja pussailla peiton alla. Olen ollut kolme vuotta sinkku ja alkaa jo vähän kyllästyttää :(

N39

Samasta yksinäisyydestä voi kärsiä vaikka on parisuhteessa =(

Kyllä, samaa mieltä tästä. Olen naimisissa, miehen kanssa ei voi käydä kävelyllä koska ei koskaa jaksa. Ei oikeasti koskaan, ikinä jaksa. Ruokaa tykkää tehdä, mutta itekseen. Keittiö on ahdas. Lisäksi ei ole mikään sosiaalinen. Paitsi kännissä. Ihana kuitenkin kun tekee ruokaa!

Sitten tulemmekin siihen viiniin. Viinin juominen onkin mieluinen harrastus, mutta voi poistaa määrää kuvaavan adverbin siitä edestä tai muuttaa sitä toiseen ääripäähän. Saunassa käynti on kivaa. Selvinpäin mies ei puhu mitään. Kännissä puhuu, niin se onkin ainoa hyvä puoli siinä kännäämisessä. Eli saunassa on keskustelua molemmin puolin jos toinen meistä on humalassa (en minä).

Lautapelin pelaaminen käy, mutta se on joskus rasittavaa miehen kilpailuhenkisyyden vuoksi. Kävimme joskus kokeilemassa myös minulle uutta pallopeliä, mutta hän alkoi heti alusta saakka pelata täysillä ja laskea pisteitä kun minulla ei ollut säännöt hallussa. Eli se siitä romanttisesta yhdessä tekemisestä yhdessäolon vuoksi. Oletko hirveän kateellinen?

Pussailu peiton alla? Ei. Kaikki halailu tulee mun aloitteesta. Kyllä mun aloitteet kelpaa mutta ei ole sellainen mieshahmo joka ottaa kainaloon. Keskusteluyhteys jos olisi parempi, niin olisi kivempaa myös parisuhteessa. Toinen vaan on, hänelle riittää se oleminen.

Miksi olet tällaisen ihmisen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olis ihanaa käydä jonkun kanssa kävelyllä, tehdä sen jälkeen ruokaa, juoda vähän viiniä, käydä saunassa, pelata lautapelejä ja pussailla peiton alla. Olen ollut kolme vuotta sinkku ja alkaa jo vähän kyllästyttää :(

N39

Tekisipä tyttöystävä joskus ruokaa :(

Mä tykkään myös leipoa.

N39

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olis ihanaa käydä jonkun kanssa kävelyllä, tehdä sen jälkeen ruokaa, juoda vähän viiniä, käydä saunassa, pelata lautapelejä ja pussailla peiton alla. Olen ollut kolme vuotta sinkku ja alkaa jo vähän kyllästyttää :(

N39

Samasta yksinäisyydestä voi kärsiä vaikka on parisuhteessa =(

Niin voi.. sitähän teidän sinkkujen on vaikeaa ymmärtää.

No ei voi. Jos olet yhdessä jonkun kanssa, mutta kärsit yksinäisyydestä, et ole oikeasti yhdessä. Silloin ollaan yhdessä, jos myös tehdään yhdessä asioita välillä ja panostetaan yhteiseen hyvään. Eri asia on sitten läheisriippuvainen, jolle mikään yhdessäolo ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun luettuani tajusin, että todella moni on jostain kumman syystä päättänyt ryhtyä parisuhteeseen/perustaa perheen itselleen melkoisenkin sopimattoman kumppanin kanssa. Osa on sentään jo ymmärtänyt laittaa kantapäät vastakkain, mutta moni näemmä jumittaa suhteessa vaikka suhde ei anna aidosti yhtään mitään kummallekaan osapuolelle. Eikä sen mittari ole pariskuntakävelyn puute vaan tuo jatkuva vinkuvinku-valivali kuinka toinen menee yksin, tekee aina töitä, makaa sohvalla, juo kaljaa..

Miksi ihmiset ei halua itselleen aidosti sopivaa puolisoa eli elämänkumppania jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä ja kokemuksensa vaan tyytyvät vaan johonkin kunhan vaan on joku? Miksi ei valita sellaista ihmistä jonka kanssa yhdessä on paljon parempaa ja kivempaa olla kuin yksin? Se kun ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö omaakin elämää olisi. 

Tuollaiset itselle epäsopivat pitää pistää kiertoon ja keskittyä siihen omaan elämään ja siihen sopivan ihmisen löytämiseen. Saattaisi jopa sinkkujenkin määrä noin toimimalla vähentyä, koska kyllä noille sohvalla makaaville kaljanryystäjillekin varmasti kaltaisensa vastakappaleet jossain on olemassa. Tiedä vaikka kaksi tällaista lopettaisikin moiset harrastukset toisensa löydettyään ja jatkossa tekisivät hekin yhdessä jotain ihan muuta. Tai sitten kaljoittelisivat jatkossa onnellisesti yhdessä.

Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi epätyydyttävässä parisuhteessa olemiseen ja jatkuvaan joustamiseen itselle sopimattoman ihmisen tapojen ja halujen vuoksi.

Mistä niitä kunnollisia naisia löytyy? Siinä on se ongelma.

No varmasti on. Kunnolliset naiset kun ei katsele jo varattuja miehiä.

Mistä ne pariskunnat olivat kateellisia? Sinulleko?

Up

Minä mietin kävellessäni yksin sitä miten ihanaa onkaan kävellä yksin ja ihan omaan tahtiin! Ex käveli aina askeleen edellä, nöyryyttävää ja noloahan sellainen on. Tänään tuli vastaan pariskunta pyöräillen: mies sinisessä takissa meni edellä ja nainen pinkissä pyöräili miehen takana. Jäin miettimään onko siinä jotain samaa että miehen pitää mennä edellä. En haluaisi käydä pyörälenkillä miehen selkää katsellen lenkin ajan. Yksin tekeminen on minulle vapautta, ihanaa olla sinkku! Terkuin eräs onnellinen

Vierailija kirjoitti:

Olis ihanaa käydä jonkun kanssa kävelyllä, tehdä sen jälkeen ruokaa, juoda vähän viiniä, käydä saunassa, pelata lautapelejä ja pussailla peiton alla. Olen ollut kolme vuotta sinkku ja alkaa jo vähän kyllästyttää :(

N39

Tätä on huomenna tiedossa, täytyy muistaa olla kiitollinen. Ja ei tarvitse kadehtia, mulla on ollut paljon sydänsuruja ja yksinäisiä vuosia.

N42 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olis ihanaa käydä jonkun kanssa kävelyllä, tehdä sen jälkeen ruokaa, juoda vähän viiniä, käydä saunassa, pelata lautapelejä ja pussailla peiton alla. Olen ollut kolme vuotta sinkku ja alkaa jo vähän kyllästyttää :(

N39

Tätä on huomenna tiedossa, täytyy muistaa olla kiitollinen. Ja ei tarvitse kadehtia, mulla on ollut paljon sydänsuruja ja yksinäisiä vuosia.

Olen onnellinen sun puolesta

N39

Vierailija kirjoitti:

Minä mietin kävellessäni yksin sitä miten ihanaa onkaan kävellä yksin ja ihan omaan tahtiin! Ex käveli aina askeleen edellä, nöyryyttävää ja noloahan sellainen on. Tänään tuli vastaan pariskunta pyöräillen: mies sinisessä takissa meni edellä ja nainen pinkissä pyöräili miehen takana. Jäin miettimään onko siinä jotain samaa että miehen pitää mennä edellä. En haluaisi käydä pyörälenkillä miehen selkää katsellen lenkin ajan. Yksin tekeminen on minulle vapautta, ihanaa olla sinkku! Terkuin eräs onnellinen

Mua taas raivostuttaa pyöräillessä kun aina mä joudun ekaksi, joudun päättämään reitit ja vauhdin ja vahtimaan että perhe pysyy perässä. Ois kiva välillä olla se jälkimmäinen ja peesata vaan. Varsinkin loma-asunnolla, miehen kotikaupungissa, toisaalta mä kuljen täällä jo miestä sujuvammin liikenteessä :)

Kaupungissa on todella epäkätevää pyöräillä rinnakkain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mietin kävellessäni yksin sitä miten ihanaa onkaan kävellä yksin ja ihan omaan tahtiin! Ex käveli aina askeleen edellä, nöyryyttävää ja noloahan sellainen on. Tänään tuli vastaan pariskunta pyöräillen: mies sinisessä takissa meni edellä ja nainen pinkissä pyöräili miehen takana. Jäin miettimään onko siinä jotain samaa että miehen pitää mennä edellä. En haluaisi käydä pyörälenkillä miehen selkää katsellen lenkin ajan. Yksin tekeminen on minulle vapautta, ihanaa olla sinkku! Terkuin eräs onnellinen

Mua taas raivostuttaa pyöräillessä kun aina mä joudun ekaksi, joudun päättämään reitit ja vauhdin ja vahtimaan että perhe pysyy perässä. Ois kiva välillä olla se jälkimmäinen ja peesata vaan. Varsinkin loma-asunnolla, miehen kotikaupungissa, toisaalta mä kuljen täällä jo miestä sujuvammin liikenteessä :)

Kaupungissa on todella epäkätevää pyöräillä rinnakkain.

Olette harvinainen poikkeus. Useimmat pariskunnat ja perheet tukkivat kelvin, olivat sitten liikkeellä kävellen tai pyörillä. Siksi nämä herättävät usein halveksuntaa, jopa vihaa.