Oletko kiinnostunut toisesta vaikka olet ollut varattu? Mitä teit asialle?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tutustumista yhden varatun kanssa, olen se toinen keneen hän tutustuu. Väärin tekee ja en halua puuttua toisen juttuihin😅 luulisin tietävän mitä tekee.. Mulla siis tälläinen asetelma. Mut minkäs sitä aina tunteilleen voi..

Niin, sukuelimethän ne kaikkien ihmisten toimintaa ohjaavat; minkä sille voi jos pöksyt kastuu ja himottaa, pakkohan se on panolle lähteä.

Voi ziisus, osalle ihmisistä pitäisi ilmeisesti määrätä heti murrosiässä pysyvä libidoa laskeva lääkitys!

Erosin miehestäni ja otin sen johon rakastuin silmittömästi.

Tästä on 8v aikaa, eikä ole tarvinnut katua. Nytkin olen rakkaani kainalossa. Hän nukahti uudelleen rakasteltuamme puoli tuntia sitten. Vielä ehtii levätä.

Ihastuin työkaverimieheen. Ihastelin kaukaa pari vuotta. Sitten oli pakko lähestyä häntä, ja kirjoitin eropaperit. Avioliittoni oli surkea.

Useamnan vuoden olen ollut rakkaani kanssa. Rakkautta riittää.

Vierailija kirjoitti:

Mammoille tämä on täysin mustavalkoinen asia. Pettäjä on alinta pohjasakkaa kun ei osata ajatella asiaa syvällisemmin.

Lortot oikeuttaa löyhän moraalinsa "syvällisyydellä"

Olen aivan hulluna työkaveriini ja tunne on mitä ilmeisemmin molemminpuolinen.

En aio tehdä asialle mitään ja tämä vuoden kestänyt etätyöskentely on auttanut koska olemme nähneet vain kerran koko aikana. Puhumme tai viestittelemme kuitenkin päivittäin, mutta yritän pitää viestit mahdollisimman asiallisina enkä heittäytyä flirttiin vaikka mieli tekisi.

Kumpikin tahoillaan perheellisiä, enkä ole valmis ottamaan omatunnolleni kahden perheen rikkomista. Jos kuviossa ei olisi lapsia, antaisin palaa.

Joo, otti yhteyttä varattumies, tunnettiin ennestään, hänellä huono avioliitto, hän erosi ja nyt jatketaan yhdessä. Ei ole mitään järkeä yrittää sinnitellä huonossa suhteessa, meille rakkaus oli tärkeämpää, vaikka aina joku kärsii.

Itse en ole varattu, mutta syötävän ihana työkaverimies on, ja hän on osoittanut kiinnostuksen merkkejä. Tämä on todella vaikea tilanne, en halua olla rikkomassa mitään, mutta kärvistelen itsekseni. Kaipuu on valtava! Asia ei ole ollenkaan niin mustavalkoista kuin monet täällä toitottavat. Tunteilleen ei voi mitään, mutta teoille voi. Toistaiseksi emme ole voineet edes jutella rennosti. Jännite on käsin kosketeltava.

Päätin katsoa tuon kortin ja ollaan ollut porukoissa kohta 10 vuotta.

Olen ollut, olin ihan toivottaman ihastunut työkaveriini. Tilanne raukesi vain sillä, että hän lähti suorittamaan opintonsa loppuun emmekä nähteet melkein vuoteen.

Eli ensin olin vuoden häneen ihastunut ja seuraava vuosi meni tunteita viilennellessä. Kyllä ne lopulta viileni :) Thank God!

Vierailija kirjoitti:

Erosin miehestäni ja otin sen johon rakastuin silmittömästi.

Tästä on 8v aikaa, eikä ole tarvinnut katua. Nytkin olen rakkaani kainalossa. Hän nukahti uudelleen rakasteltuamme puoli tuntia sitten. Vielä ehtii levätä.

Voi kuinka romanttista. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammoille tämä on täysin mustavalkoinen asia. Pettäjä on alinta pohjasakkaa kun ei osata ajatella asiaa syvällisemmin.

Lortot oikeuttaa löyhän moraalinsa "syvällisyydellä"

Jos ihastuu johonkin toiseen, niin aina on olemassa kunniallinen vaihtoehto lopettaa suhde nykyisen kanssa ennen kuin alkaa uuden kanssa hommiin. Siinä ei ole mitään syvällistä, jos tietoisesti toimii toisen selän takia sillä tavoin, minkä tietää loukkaavan tätä. Se on ainoastaan halpamaista ja pelkurimaista.

Aloin tuntea vetoa työkaveriin.

En tehnyt asialle mitään, kumpikin naimisissa tahollamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa oleva mies. Kahden vuoden ajan olen ollut rakastunut toiseen naiseen, jota tapaan vain yleisissä tilanteissa kuten juhlissa. Meillä on vaimoni kanssa lapsi. En ole mitenkään ilmaissut tunteitani tälle toiselle naiselle enkä tule niin tekemään. Missään tapauksessa en halua, että lapsestani tulee avioerolapsi.

Ihminen elää nykyisin noin 80 vuotta. Yhden tai kahden lapsen kanssa tuosta ajasta noin neljäsosa menee ydinperhe-elämässä. Sen lopun 3/4 voi sitten hummailla niin paljon kuin mieli tekee. Ei kuitenkaan silloin, kun lapsi asuu vielä kotona. Tämä on minun periaatteeni.

Vaikka ajattelet lasta, ajattele myös itseäsi. Mulla ero lapsi, ja yritän ajatella et nyt hänellekin on parempi olla vaikka ei ollakaan enää yhdessä. Koska olen 100kertaa nyt onnellisempi itse eli/ja pystyn antamaan enemmän itsestäni tätä kautta lapselle. :)

Ero voi olla oikea ratkaisu sinulle, mutta ehkä ei kannata kehittää itselleen mitään sädekehää vuosisadan vanhempana.

Jos puolisosi ei ollut väkivaltainen tai pahaluonteinen ja jos hänen välinsä lapsen kanssa olivat kunnossa, niin lapsi oli hyvin suurella todennäköisyydellä onnellisempi asuessaan teidän molempien kanssa, ellei sitten kodin ilmapiiri ollut hyvin riitainen. Vaikka olisit nyt huomaavainen ja rakastava vanhempi, niin näissä asioissa ei yksi ihminen pysty venymään kahden veroiseksi.

Varsinkin jos olet hankkinut itsellesi uuden kumppanin, niin lapsesi on joutunut totuttelemaan ventovieraaseen ihmiseen rakastamansa vanhemman tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa oleva mies. Kahden vuoden ajan olen ollut rakastunut toiseen naiseen, jota tapaan vain yleisissä tilanteissa kuten juhlissa. Meillä on vaimoni kanssa lapsi. En ole mitenkään ilmaissut tunteitani tälle toiselle naiselle enkä tule niin tekemään. Missään tapauksessa en halua, että lapsestani tulee avioerolapsi.

Ihminen elää nykyisin noin 80 vuotta. Yhden tai kahden lapsen kanssa tuosta ajasta noin neljäsosa menee ydinperhe-elämässä. Sen lopun 3/4 voi sitten hummailla niin paljon kuin mieli tekee. Ei kuitenkaan silloin, kun lapsi asuu vielä kotona. Tämä on minun periaatteeni.

Vaikka ajattelet lasta, ajattele myös itseäsi. Mulla ero lapsi, ja yritän ajatella et nyt hänellekin on parempi olla vaikka ei ollakaan enää yhdessä. Koska olen 100kertaa nyt onnellisempi itse eli/ja pystyn antamaan enemmän itsestäni tätä kautta lapselle. :)

Pääasia, että äiti on onnellinen.

Se nyt vaan on niin, että voi sitä ihastua vaikka ensi viikolla uuteen työkaveriinsa (no korona vähän kyllä hidastaa). Saa ihastua.

Mutta sen verran pitää ihmisellä rotia olla, ettei heittäydy suhteisiin päätä pahkaa.

Rakastuminen on eri asia kuin rakkaus.

Jos parisuhde on huono, niin pitäisi olla kykyä erota ja tähyillä muita sen jälkeen.