Uskotko, että 20 vuotiaana alkanut suhde voi kestää?
Vai onko aina selvä juttu? Tuossa iässä kasvetaan hyvin vahvasti. Muutamassa vuodessa voi tulla ihan uusia ajatuksia.
Ennen varmasti kesti paremmin, mutta silloin ylipäätään eroaminen oli harvinaisempaa, ei voida verrata sitä "nuorta paria" jolle tulee jo esim. 40 vuotta yhdessä täyteen nyt, siihen nuoreen pariin joka nyt aloittaa seurustelun.
Kommentit (77)
Itseasiassa ihmettelen suuresti, miten aikuisiällä yhteenmeno saadaan onnistumaan. Molemmilla omat tavat ja ajatukset tehdä asioita, itsenäistyminen tapahtunut, tottumus olla ja elää yksin, tehdä itsenäisiä päätöksiä, olla itsekäs. Molempien pinttyneet tavat ja asenteet pitäisi sovittaa yhteen. Ehkä aikuisiällä solmitut suhteet ovat jollain tapaa löyhempiä.
Tutustuminen muutenkin on työlästä ja kestää todella kauan tuntea toinen kunnolla, ihminen pystyy esittämään aika pitkälle toisenlaista mitä on. Näissä nuoruuden suhteissa ollaan kasvettu yhdessä, joten toinen oikeasti tunnetaan.
Olin 20v ja mieheni 21v kun menimme yhteen. Olimme yhdessä hänen kuolemaansa saakka, tarkkaan ottaen 34v 10kk, josta naimisissa 34v 3kk.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa ihmettelen suuresti, miten aikuisiällä yhteenmeno saadaan onnistumaan. Molemmilla omat tavat ja ajatukset tehdä asioita, itsenäistyminen tapahtunut, tottumus olla ja elää yksin, tehdä itsenäisiä päätöksiä, olla itsekäs. Molempien pinttyneet tavat ja asenteet pitäisi sovittaa yhteen. Ehkä aikuisiällä solmitut suhteet ovat jollain tapaa löyhempiä.
Tutustuminen muutenkin on työlästä ja kestää todella kauan tuntea toinen kunnolla, ihminen pystyy esittämään aika pitkälle toisenlaista mitä on. Näissä nuoruuden suhteissa ollaan kasvettu yhdessä, joten toinen oikeasti tunnetaan.
Mä olen aivan samaa mieltä. Nyt en enää jaksaisi ketään uutta. Nuorena hiottiin särmiä ja tunnetaan toisemme ja toisen huonot puolet, joitä pitkältä ajalta on jo tottunut ymmärtämään.
Yhdessä 31 vuotta ja aloitettiin 18- ja 22-vuotiaina aikoinaan.
Omat vanhempani menivät tuon ikäisinä ja niin myös itse. On kestänyt kaikki alamäet.
Minä olin 18, puolisoni 16 kun alettiin olemaan yhdessä.
Nyt takana 20v, ollaan varmaan tuttavapiirin ainoa pariskunta, joka ollut nuoresta asti yhdessä.
Tapasin puolisoni ollessani 18v, hän 28v. yhdessä ollaan oltu nyt 26 vuotta josta kesällä tulee 20v aviossa.
Minä olin 17, mies 22. Kesti 20 vuotta ainoastaan koska luulin että ero olisi häpeä. 20 vuotias ajattelee ihan eri tavalla kuin 40 vuotias. Ihmiset muuttuu ajan myötä ja haluaa eri asioita. En haluaisi että parikymppinen lapseni olisi vakavassa suhteessa, parempi että kokee nuoruuden ja etsii itsensä ensin.
Parisuhde voi kestää tai olla kestämättä, alkoi se missä iässä hyvänsä...
Voi,en usko. Sehän on inhimillisesti ottaen aivan totaalisen mahdotonta
Mitä tarkoittaa "kestää" tässä tapauksessa? 5 vuotta, 10 vuotta, 45 vuotta? Kestäähän se sen minkä kestää.
Mieheni oli 20 kun tavattiin, nyt oltu yli 25 vuotta yhdessä. Äitini kesti 20 vuotta nuorena solmittua avioliittoa.
Tapasin mieheni kun Olin 21 hän 22
Menimme naimisissa 24 vuotiaina ja 27 hääpvä lähestyy. Kaikki on yhdessä käyty läpi❤️
Alettiin seurustella 21-vuotiaina, nyt takana 13 vuotta yhteiseloa. Osittain tuuria, että satuttiin sopimaan yhteen, osittain kovaa työtä, koska on ollut hyvin vaikeitakin kausia ja itse kukin on saanut opetella paljon itsestään, toisesta, rakentavasta kommunikoinnista ja parisuhteen hyvinvoinnin ylläpitämisestä. Aina kuitenkin työ on tuntunut sen arvoiselta, eli ei tässä mitenkään väkisin ole suhdetta tekohengitetty.
Me alettiin jo 15-vuotiaina ja tänä vuonna tulee jo 20 vuotta täyteen naimisissä! Yhdessä ollaan oltu jo 28 vuotta!
Aha, jä nnä tyttökö oli kelletty sana?
Kommenttisi julkaistaan hyväksynnän jälkeen.