Lue keskustelun säännöt.
Uskotko, että 20 vuotiaana alkanut suhde voi kestää?
31.03.2021 |
Vai onko aina selvä juttu? Tuossa iässä kasvetaan hyvin vahvasti. Muutamassa vuodessa voi tulla ihan uusia ajatuksia.
Ennen varmasti kesti paremmin, mutta silloin ylipäätään eroaminen oli harvinaisempaa, ei voida verrata sitä "nuorta paria" jolle tulee jo esim. 40 vuotta yhdessä täyteen nyt, siihen nuoreen pariin joka nyt aloittaa seurustelun.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Minä ja puolisomme olimme 20-vuotiaita, kun menimme yhteen. Nyt on 24 yhteistä vuotta takana, ja hyvin on mennyt.
Sama, paitsi 27 vuotta takana. Olen onnekas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä oli kouluaikana 6 tytön kaveriporukka. Kaikki muut ovat edelleen sen 15-20-vuotiaana tavatun pojan kanssa. Minä edelleen ikisinkkuna :D
N38
Vierailija kirjoitti:
ei voida verrata sitä "nuorta paria" jolle tulee jo esim. 40 vuotta yhdessä täyteen nyt, siihen nuoreen pariin joka nyt aloittaa seurustelun.
Miksi ei voisi verrata? Ei edelleenkään kaikki parit eroa. Ja käänteisesti; 70-luvullakin eroaminen oli mahdollista.
Maailma on muuttunut, moni asia on erilailla mitä ennen. Esim. tuo että eroaminen on hyväksytympää, ei ennen ollut tavallista elää samaan tyyliin mitä moni nykyään elää, vaan puhuttiin susipareista ja au-lapsista jne. mitkä ihan arkipäivää nykyään. Ero ei enää ole "häpeä" tai "synti" mitä se ennen monen mielestä oli.
Lisäksi ennen elämä oli monella tapaa yksinkertaisempaa, elettiin pienemmässä piirissä ja ei niin tiedetty mitä maailmalla on tarjota, monen opiskelu päättyi kansakouluun jne. Nykyään suurin osa ihmisistä matkustelee, menee ulkomaille opiskelemaan/töihin jne. mistä voi seurata ero rakkaasta (tai sitten pitkässä juoksussa katkeruutta jos jättää jonkun kokemuksen väliin koska ei voi elää erossa ja sitten aikanaa harmittaa).
Tuntuu, että nuorena sitä ei oo nii tarkka ja on suvaitsevaisempi toisen säheltelyyn. Sit myöhemmin se pitkä historia voi toimia liimana. Ongelmaksi muodostuu, kun toisella muuttuu tulevaisuuden suunnitelmat ja liian erilaiset elämäntavat aiheuttaa sit riitoja.
Näin +30v ja ei koskaan seurustelleena tuntuu, että semmonen viaton parisuhde elämä jäi välistä. Moni +30v sinkku on enemmän tai vähemmän sekaisin eksistään, pettämisistään ja näin. Vaatimustasotkin on paljon korkeemmalla. Joten nuorena alottaminen voi olla ihan ok ratkaisu.
Toisilla kestää. Meilläkin jo reippaasti yli 30v. En kyllä enää mitään rakkautta tunne. Mies on nykyään ilkeä, viinaanmenevä valittaja. Hyviä hetkiä vain harvoin. Kun on "aina" oltu yhdessä, niin en osaa repästä irtikään. Tiedän kyllä hyviä pareja, jotka ovat olleet nuoresta alkaen yhdessä ja edelleen rakastavat ja kunnioittavat toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei voida verrata sitä "nuorta paria" jolle tulee jo esim. 40 vuotta yhdessä täyteen nyt, siihen nuoreen pariin joka nyt aloittaa seurustelun.
Miksi ei voisi verrata? Ei edelleenkään kaikki parit eroa. Ja käänteisesti; 70-luvullakin eroaminen oli mahdollista.
Maailma on muuttunut, moni asia on erilailla mitä ennen. Esim. tuo että eroaminen on hyväksytympää, ei ennen ollut tavallista elää samaan tyyliin mitä moni nykyään elää, vaan puhuttiin susipareista ja au-lapsista jne. mitkä ihan arkipäivää nykyään. Ero ei enää ole "häpeä" tai "synti" mitä se ennen monen mielestä oli.
Lisäksi ennen elämä oli monella tapaa yksinkertaisempaa, elettiin pienemmässä piirissä ja ei niin tiedetty mitä maailmalla on tarjota, monen opiskelu päättyi kansakouluun jne. Nykyään suurin osa ihmisistä matkustelee, menee ulkomaille opiskelemaan/töihin jne. mistä voi seurata ero rakkaasta (tai sitten pitkässä juoksussa katkeruutta jos jättää jonkun kokemuksen väliin koska ei voi elää erossa ja sitten aikanaa harmittaa).
Muistelet siis nyt aikaa 50-luvulla ja sitä ennen. Sehän oli ihan eri aika kuin 70-luku ja sen jälkeen. Ja edes 2020-luvulla kaikki eivät eroa.
Kestää mitä? Omani on kestänyt 20 vuotta mutta nyt tuntuu ettei tarvitse tämän pidempään kestää. Kun avioliitto keksittiin niin oli tapana jo jomman kumman kuolla tässä vaiheessa, joten lasken että tämä on nyt kestänyt vähintään sen yhden elämän verran. Kaikki loppuu johonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei voida verrata sitä "nuorta paria" jolle tulee jo esim. 40 vuotta yhdessä täyteen nyt, siihen nuoreen pariin joka nyt aloittaa seurustelun.
Miksi ei voisi verrata? Ei edelleenkään kaikki parit eroa. Ja käänteisesti; 70-luvullakin eroaminen oli mahdollista.
Maailma on muuttunut, moni asia on erilailla mitä ennen. Esim. tuo että eroaminen on hyväksytympää, ei ennen ollut tavallista elää samaan tyyliin mitä moni nykyään elää, vaan puhuttiin susipareista ja au-lapsista jne. mitkä ihan arkipäivää nykyään. Ero ei enää ole "häpeä" tai "synti" mitä se ennen monen mielestä oli.
Lisäksi ennen elämä oli monella tapaa yksinkertaisempaa, elettiin pienemmässä piirissä ja ei niin tiedetty mitä maailmalla on tarjota, monen opiskelu päättyi kansakouluun jne. Nykyään suurin osa ihmisistä matkustelee, menee ulkomaille opiskelemaan/töihin jne. mistä voi seurata ero rakkaasta (tai sitten pitkässä juoksussa katkeruutta jos jättää jonkun kokemuksen väliin koska ei voi elää erossa ja sitten aikanaa harmittaa).
70-lvulla ei enää ollut kansakouluja ja muutenkin tuo sinun kuvailusi kuulosta huomattavasti varhaisemmalta ajalta.
22 vuotta yhdessä, naimisissa yli puolet elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei voida verrata sitä "nuorta paria" jolle tulee jo esim. 40 vuotta yhdessä täyteen nyt, siihen nuoreen pariin joka nyt aloittaa seurustelun.
Miksi ei voisi verrata? Ei edelleenkään kaikki parit eroa. Ja käänteisesti; 70-luvullakin eroaminen oli mahdollista.
Maailma on muuttunut, moni asia on erilailla mitä ennen. Esim. tuo että eroaminen on hyväksytympää, ei ennen ollut tavallista elää samaan tyyliin mitä moni nykyään elää, vaan puhuttiin susipareista ja au-lapsista jne. mitkä ihan arkipäivää nykyään. Ero ei enää ole "häpeä" tai "synti" mitä se ennen monen mielestä oli.
Lisäksi ennen elämä oli monella tapaa yksinkertaisempaa, elettiin pienemmässä piirissä ja ei niin tiedetty mitä maailmalla on tarjota, monen opiskelu päättyi kansakouluun jne. Nykyään suurin osa ihmisistä matkustelee, menee ulkomaille opiskelemaan/töihin jne. mistä voi seurata ero rakkaasta (tai sitten pitkässä juoksussa katkeruutta jos jättää jonkun kokemuksen väliin koska ei voi elää erossa ja sitten aikanaa harmittaa).
Kovin rajoittunut maailmankuva, jos kuvittelee, että esim. opiskelu tai työskentely ulkomailla johtaa eroon. Me olemme asuneet viidessä eri maassa, olleet yhdessä 15 vuotta eikä aikomustakaan ole erota. Niin, ja tapasimme lukion 3. luokalla.
Minä olin 18 ja mies 19 kun aloitettiin seurustelemaan 12 vuotta sitten. Yhdessä on selvitty opiskeluajan köyhyydestä, työttömyydestä, vakavasta sairastumisesta ja koronavuoden kotoilusta. Eipä vieläkään toisen naama kyllästytä, päin vastoin. Nyt tulossa perheenlisäystä ja innolla odotetaan tulevaa. Haluan uskoa, että tämäkin lisää rakkauttamme ja lujittaa suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoruudenrakkaus on ainut aito.
Kokemukseni mukaan tarvitaan aika terve tausta molemmilla ja suotuisat malliperheet omasta piiristä, sopiva vetovoima, s-suaalinen samanlainen temperamentti, samat arvot, samat nukkumaanmenoajat, samanlainen hygieniataso, samanlainen ravintotottumukset, samanlainen tyylitaju.
Neuvottelutaitoa, joustamisen taitoa, samanlainen huumorintaju, sielujen sointua ja samantasoista hengellisyyttä tai sielujen sympatiaa.
Onnea tarvitaan myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kestä. Varsinkin miehet on niin lapsellisia, että pitää olla monta kierrossa ja pönkittää omaa egoa kun ovat parikymppisiä. Bemarilla ajavat mamman pojat ovat pahimpia. Mama käy tekemässä pottumuusinkin valmiiksi jääkaappiin, että ehtii poikakulta tyttöjä vikitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei voida verrata sitä "nuorta paria" jolle tulee jo esim. 40 vuotta yhdessä täyteen nyt, siihen nuoreen pariin joka nyt aloittaa seurustelun.
Miksi ei voisi verrata? Ei edelleenkään kaikki parit eroa. Ja käänteisesti; 70-luvullakin eroaminen oli mahdollista.
Maailma on muuttunut, moni asia on erilailla mitä ennen. Esim. tuo että eroaminen on hyväksytympää, ei ennen ollut tavallista elää samaan tyyliin mitä moni nykyään elää, vaan puhuttiin susipareista ja au-lapsista jne. mitkä ihan arkipäivää nykyään. Ero ei enää ole "häpeä" tai "synti" mitä se ennen monen mielestä oli.
Lisäksi ennen elämä oli monella tapaa yksinkertaisempaa, elettiin pienemmässä piirissä ja ei niin tiedetty mitä maailmalla on tarjota, monen opiskelu päättyi kansakouluun jne. Nykyään suurin osa ihmisistä matkustelee, menee ulkomaille opiskelemaan/töihin jne. mistä voi seurata ero rakkaasta (tai sitten pitkässä juoksussa katkeruutta jos jättää jonkun kokemuksen väliin koska ei voi elää erossa ja sitten aikanaa harmittaa).
70-lvulla ei enää ollut kansakouluja ja muutenkin tuo sinun kuvailusi kuulosta huomattavasti varhaisemmalta ajalta.
Eikä se tuo kuvattu 20-50 -lukukaan ollut mikään kaiken lähtöpiste. Itse luin juuri vuosi sitten opiskelujani varten tutkimuksen 1600-luvun parisuhteista ja kyllä eron sai myös silloin, joskus jopa muutaman kuukauden jälkeen kihlautumisesta. Kirkon kanta oli jyrkkä mutta ei ne tavalliset ihmiset siitä niin tarkkoja olleet, ei välttämättä edes se kylän pappi. Parisuhteita syntyi, eroja tuli osalle, jotkut taas olivat yhdessä hautaan asti, jonkun vaimo otti hatkat mitään ilmoittamatta keskellä yötä jne. Aina silloin tällöin joku kihlasikin useamman siellä täällä.
Eli ihmissuhteet eivät ole oikeasti muuttuneet juuri mitenkään viimeisten vuosisatojen, saati sitten vuosikymmenten aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei voida verrata sitä "nuorta paria" jolle tulee jo esim. 40 vuotta yhdessä täyteen nyt, siihen nuoreen pariin joka nyt aloittaa seurustelun.
Miksi ei voisi verrata? Ei edelleenkään kaikki parit eroa. Ja käänteisesti; 70-luvullakin eroaminen oli mahdollista.
Maailma on muuttunut, moni asia on erilailla mitä ennen. Esim. tuo että eroaminen on hyväksytympää, ei ennen ollut tavallista elää samaan tyyliin mitä moni nykyään elää, vaan puhuttiin susipareista ja au-lapsista jne. mitkä ihan arkipäivää nykyään. Ero ei enää ole "häpeä" tai "synti" mitä se ennen monen mielestä oli.
Lisäksi ennen elämä oli monella tapaa yksinkertaisempaa, elettiin pienemmässä piirissä ja ei niin tiedetty mitä maailmalla on tarjota, monen opiskelu päättyi kansakouluun jne. Nykyään suurin osa ihmisistä matkustelee, menee ulkomaille opiskelemaan/töihin jne. mistä voi seurata ero rakkaasta (tai sitten pitkässä juoksussa katkeruutta jos jättää jonkun kokemuksen väliin koska ei voi elää erossa ja sitten aikanaa harmittaa).
Kovin rajoittunut maailmankuva, jos kuvittelee, että esim. opiskelu tai työskentely ulkomailla johtaa eroon. Me olemme asuneet viidessä eri maassa, olleet yhdessä 15 vuotta eikä aikomustakaan ole erota. Niin, ja tapasimme lukion 3. luokalla.
Minäkin haaveilen muutosta ulkomaille ja kyllä se mies on tulossa sinne mukaan. Minne mennäänkin niin ollaan yhdessä ja kuunnellaan kumpaakin.
Kyllä vaan voi nuorena aloitettu suhde kestää: mies oli 18 v. ja minä 19 v. kun rupesimme seurustelemaan. Nyt olemme olleet yhdessä 30 vuotta, josta naimisissa 26 vuotta. Kaikenlaisia kausia ja tuntemuksia on ollut, mutta nyt taas ollaan hyvin onnellisia :) Tsemppiä ap:lle!
Minä ja mieheni ollaan oltu 34v yhdessä. Vanhin lapsi 32 ja nuorin 13. Oltiin nuoria kun alettiin seurustelemaan. Nyt ollaan muutaman vuoden yli viiskymppisiä. Tuulta ja myrskyä on mahtunut mutta enemmän rakkautta kuitenkin. Ei osais enää vaihtaa mihinkään.
Täällä myös pitkä parisuhde, molempien ainoa parisuhde (ainakin toistaiseksi). 18 vuotta yhdessä, himpun yli kolmekymppisiä ollaan. Lapsia on ja asuntolainaa. Meillä on kaikki tällä hetkellä hyvin ja onnellista aikaa eletään. Suurempia vaikeuksia ei olla kohdattu, mutta välillä on ollut myrskyisämpiä kausia. Nuoriahan me vielä ollaan, mutta ainakin aikuisuuteen ollaan kasvettu yhdessä ja samaa polkua pitkin. <3
Kyllä.se voi. Ainakin täällä. Kannattaa elää kaikki ja enemmän.