Uskotko, että 20 vuotiaana alkanut suhde voi kestää?

Meille tulee tänä keväänä 20 vuotta mittariin. Mies oli 18 ja minä 19, kun aloimme seurustella. Nyt ollaan oltu naimisissa kohta 14 vuotta. On lapsi, kissa ja talo. Ei aina ole ollut helppoa, mutta tosi vahvasti olemme toisiimme sitoutuneet ja jos liitto on rakoillut, hakeutuneet parisuhdeterapiaan ja -neuvontaan.

Oltiin 16, kun aloitettiin seurustelu. Nyt takana 15 yhteistä vuotta, joten ihan hyvin on kestänyt. Korona-aika on vielä lujittanut suhdetta.

Eihän sitä ikinä voi sanoa varmasti, että kestää koko elämän mutta yli puolet elämästään, kun on viettänyt toisen kanssa, niin aika tiiviiksi tiimiksi siinä on hitsaantunut.

Oltiin miehen kanssa 19, vuonna 1969, kun tavattiin ja siitä asti oltu yhdessä.

Minulla ei kestänyt.

Oltiin oltu n. 15 vuotta yhdessä kun mies alkoi kaappijuopottelemaan ja valehtelemaan. Siihen asti ei koskaan ollut mitään. Yllätyksiä tulee sellaisenkin ihmisen kanssa jonka tuntee hyvin. Tulevaisuudesta on vaikea sanoa.

Kyllä uskon. Ensi vuonna tulee puoli vuosisataa täyteen.

Tapasimme juhannuksena -90 ja siitä saakka olleet yhdessä. Itse olin juuri 17 täyttänyt, mies 19.

Naimisissakin ollaan oltu jo yli 25 vuotta, lapsetkin aikuisia.

Vuodet ovat paiskoneet ylös ja alas, on ollut syntymää ja läheisten kuolemaa.

Hyvinkin vähävaraista aikaa on vietetty, joskus rahaa on tullut ihan huomattavastikin.

Pettämistä puolin ja toisin. Terapiaa parina ja yksilöinä.

Mutta yhdessä ollaan nyt ja tulevaisuudessakin, se on päätetty ja sen eteen tehdään töitä. 

Hei, Tämä oli lähes sanasta sanaan mun sanomaa avioehtosopimusketjussa :D kun puhuin, että "varmoja pareja" ei enää ole:

 "...ei voida verrata sitä "nuorta paria" jolle tulee jo esim. 40 vuotta yhdessä täyteen nyt, siihen nuoreen pariin joka nyt aloittaa seurustelun."

Puhuin 40 vuotta sitten avioituneesta parista ja huomenna avioituvasta pareista.

Muuan muinainen luokkatoverini on nyt löhes 50-vuotiaana onnellisesti naimisissa sellaisen kanssa, jonka kanss "alkoi olee" muistaakseni 15-vuotiaana.

Uskon et vain ani harva pari tulee olee tuollaisia pareja tulevaisuudessa. Nykyajan ihmistä ei kasvateta sitoutumaan, vaan etsimään omaa nautintoa koko ajan.

Voihan se kestää mutta tylsää tulee ja paljosta jää paitsi. Me löydettiin toisemme onneksi ''vasta'' 30 ja 31 v. 17 v yhdessä ja aika monta vuotta varmaan jäljellä. Nuori on vain kerran. Älä ainakaan stressaa, sen näkee sitten.

Mulla ei olisi kestänyt, koska suhteeseen sopivaksi kasvamisessa meni yli 30 vuotta :D Tottakai toiset ovat yhdessä parikymppisistä, kyllähän sen nyt ne edelleen yhdessäolevat parit todeksi näyttävät?

Vai meinaatko että jos NYT menee yhteen, ja sattuu olemaan molemmat 20v, niin mitä veikkaamme, ovatko yhdessä loppuikänsä? Osa varmaan on, osa ei, saattaa olla harvinaisempaa kuin 50v sitten, mutta ei nyt sentään 20v sitten :D

Puoli vuotta sitten olisin vielä sanonut, että kyllä voi kestää. Nyt ollaan avioeroprosessin kimpussa. Yhdessä oltu 17- ja 19-vuotiaista, yhteensä 28 v. Tosin kyllä sanoisin, että koronalla on osuutensa tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Meitä oli kouluaikana 6 tytön kaveriporukka. Kaikki muut ovat edelleen sen 15-20-vuotiaana tavatun pojan kanssa. Minä edelleen ikisinkkuna :D

N38

Meidän kaveripiirissä vähän sama, paitsi ikisinkun lisäksi yksi vaihtaja, jolla on ollut paljon suhteita. Muut pitkäaikaisen teini-ihastuksen kanssa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta sitten olisin vielä sanonut, että kyllä voi kestää. Nyt ollaan avioeroprosessin kimpussa. Yhdessä oltu 17- ja 19-vuotiaista, yhteensä 28 v. Tosin kyllä sanoisin, että koronalla on osuutensa tilanteeseen.

Eli nyt kun te eroatte, niin se tarkoittaa, ettei muilla voi kestää?

Minä ja mies oltiin 15, kun mentiin yhteen. Nyt ollaan 45 ja ollaan edelleen yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Voihan se kestää mutta tylsää tulee ja paljosta jää paitsi. Me löydettiin toisemme onneksi ''vasta'' 30 ja 31 v. 17 v yhdessä ja aika monta vuotta varmaan jäljellä. Nuori on vain kerran. Älä ainakaan stressaa, sen näkee sitten.

Mistä kaikesta jää paitsi, jos sitoutuu suhteeseen nuorena?

Vierailija kirjoitti:

Voihan se kestää mutta tylsää tulee ja paljosta jää paitsi. Me löydettiin toisemme onneksi ''vasta'' 30 ja 31 v. 17 v yhdessä ja aika monta vuotta varmaan jäljellä. Nuori on vain kerran. Älä ainakaan stressaa, sen näkee sitten.

Musta taas tuntuu, et olisin jäänyt paljosta paitsi, jos en olisi tähän suhteeseen jo nuoresta lähtenyt. Hyvä ihminen rinnalla rakastavassa parisuhteessa. Mitä muuta ihminen kaipaa? En minä ainakaan kaipaa sydänsuruja tai irtosuhteita.

Tunnen monta, jotka ovat tavanneet kumppaninsa 15 vuotiaana.

Erobuumi tuli näillä siinä vaiheessa, kun lapset alkoivat aikuistumaan.

Oli outoa nähdä hyvän ystävän ex nahkahousuissa, pimatsu kainalossa, vappuna hieman maistaneena.

Juteltiin alle minuutti ja pimatsu sanoi tuu pois ton haaskan luota, se on vaan kateellinen. Kysyin mieheltä mistä pitäisi olla kateellinen. Toivotin hyvät jatkot ja näin häntä hävetti.

Ottakoon ilon irti, mitä haluaa.

Miksi ei. Hyvässä ja läheisessä suhteessa kasvetaan yhdessä samaan suuntaan, yhteisiin arvoihin. Joten ehdottomasti, itseasiassa uskon että tuollainen suhde on kaikista vahvin ja paras mahdollinen; yhdessä koetaan ja kasvetaan, ratkaistaan ongelmat ja tunnetaan toisen toimintatavat ja ajatukset. Yhdessäolo on vaivatonta ja varmaa ja asioista on selvitty ja selvitetty yhdessä.

Mutta toki on myös erillekasvamisen mahdollisuus.