Te akateemiset vanhemmat, hävettäisikö/harmittaisiko jos lapsestasi tulisikin laitoshuoltaja?

Laitoshuoltajan työssä ei ole mitään hävettävää. Se hävettäisi jos lapsesta tulisi joku kynsiteknikko tai somevaikuttaja yms.

Toivoisin, että tyttäreni naisi rikkaan miehen eikä hän joutuisi kokemaan oravanpyörää vaan saisi olla läsnä lapsilleen kotona. 

Minua harmittaisi. Mutta siksi, että työ on niin kuluttavaa nivelille ja lisäksi pelkäisin, että tulee käsi-ihottumaa. Itselläni on ollut paha käsi-ihottuma ja tyttärellä todettu atopiataipumus.

No, hän haki eilen arkeologiaa lukemaan. Saa nähdä. Huonosti työllistävä ala, mutta sanoin sen ja silti halusi sinne, joten ok minulle sitten.

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin, että tyttäreni naisi rikkaan miehen eikä hän joutuisi kokemaan oravanpyörää vaan saisi olla läsnä lapsilleen kotona. 

Huono tuollainen. Olla riippuvainen siitä miehestä.

Vituttaisi kuin pientä oravaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua harmittaisi. Mutta siksi, että työ on niin kuluttavaa nivelille ja lisäksi pelkäisin, että tulee käsi-ihottumaa. Itselläni on ollut paha käsi-ihottuma ja tyttärellä todettu atopiataipumus.

No, hän haki eilen arkeologiaa lukemaan. Saa nähdä. Huonosti työllistävä ala, mutta sanoin sen ja silti halusi sinne, joten ok minulle sitten.

Arkeologien kenttähommissa käsitellään ilmeisesti aika paljon maata. Ei ole varmaan hyväksi allergikoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin, että tyttäreni naisi rikkaan miehen eikä hän joutuisi kokemaan oravanpyörää vaan saisi olla läsnä lapsilleen kotona. 

Huono tuollainen. Olla riippuvainen siitä miehestä.

Jos mies on rikas niin se on silloin hyvä mies eikä haittaa olla riippuvainen.

Tungen samaan ketjuun, hävettäisikö teitä jos sinun, akateemisen äidin, poika haluaisikin lukion jälkeen levyseppähitsaajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin, että tyttäreni naisi rikkaan miehen eikä hän joutuisi kokemaan oravanpyörää vaan saisi olla läsnä lapsilleen kotona. 

Perus lomapakkoloisija. Mistä ne rahat sitten tulee?

Ja miten niin hän aikoo porsia? (https://www.worldometers.info/world-population/)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä. Lapsissa kaksi akateemista ja yksi amis. Kaikki tekevät sitä mitä tällä hetkellä tahtovat. .

Tärkeintähän on se lapsi ja lapsen taipumukset. Olisi kauheaa pakottaa sellainen lapsi akateemiselle polulle, jota ei lukeminen kiinnostaisi ollenkaan. Kaipa jokainen vanhempi toivoo ensisijaisesti lapselleen onnea. 

Aika moni hokee tuota "tahdon vain onneasi" ja samalla yrittää painostaa johonkin.

Yhden kirjaimen vaihdolla tulisi vähemmän ristiriitainen: "Tahdon vain onneani."

Luulen, että painostaminen johtuu yksinkertaisesti siitä, että vanhemmilla on kuvitelma siitä, että he tietävät paremmin. En usko, että kyse olisi oikeasti siitä, että ei välitettäisi lapsen onnesta. Minulla on kaksi akateemista lasta ja yksi, joka on pian käynyt amkin. Olemme amkilaisen kanssa jutelleet, että hänen kannattaisi kenties sittenkin hakeutua amikseen, sillä amkin ala ei ole tuntunut hänestä omalta. Minulle on se ja sama minkä asteen koulutuksen hän valitsee. Toivon vain hänen löytävän sen omalta tuntuvan alan, kuten toisetkin sisarukset. Työhön lähteminen ei aina ole ihanaa, mutta jos joutuu joka aamu lähtemään työhön mitä inhoaa, se on todella raskasta. Sitä tuskin kukaan toivoo lapselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua harmittaisi. Mutta siksi, että työ on niin kuluttavaa nivelille ja lisäksi pelkäisin, että tulee käsi-ihottumaa. Itselläni on ollut paha käsi-ihottuma ja tyttärellä todettu atopiataipumus.

No, hän haki eilen arkeologiaa lukemaan. Saa nähdä. Huonosti työllistävä ala, mutta sanoin sen ja silti halusi sinne, joten ok minulle sitten.

Arkeologien kenttähommissa käsitellään ilmeisesti aika paljon maata. Ei ole varmaan hyväksi allergikoille.

Tosiaan! Tuota en huomannut varoittaa. Hän kertoi vasta toissapäivänä hakevansa tuonne. Aiemmin oli toinen ala suunnitteilla, mutta viime tipassa vaihtoi.

Ei tuosta sitten mitään tule. Iho ei kestä. Työttömäksi jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä. Lapsissa kaksi akateemista ja yksi amis. Kaikki tekevät sitä mitä tällä hetkellä tahtovat. .

Tärkeintähän on se lapsi ja lapsen taipumukset. Olisi kauheaa pakottaa sellainen lapsi akateemiselle polulle, jota ei lukeminen kiinnostaisi ollenkaan. Kaipa jokainen vanhempi toivoo ensisijaisesti lapselleen onnea. 

Aika moni hokee tuota "tahdon vain onneasi" ja samalla yrittää painostaa johonkin.

Yhden kirjaimen vaihdolla tulisi vähemmän ristiriitainen: "Tahdon vain onneani."

Eiköhän tuo vanhempien viesti - tarkoista sanoista riippumatta - ole "tahdon vain sinun parastasi", mutta vanhemman mielestä se mitä hän haluaa on lapselle parempi vaihtoehto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hävetä. Lapsissa kaksi akateemista ja yksi amis. Kaikki tekevät sitä mitä tällä hetkellä tahtovat. .

Tärkeintähän on se lapsi ja lapsen taipumukset. Olisi kauheaa pakottaa sellainen lapsi akateemiselle polulle, jota ei lukeminen kiinnostaisi ollenkaan. Kaipa jokainen vanhempi toivoo ensisijaisesti lapselleen onnea. 

Aika moni hokee tuota "tahdon vain onneasi" ja samalla yrittää painostaa johonkin.

Yhden kirjaimen vaihdolla tulisi vähemmän ristiriitainen: "Tahdon vain onneani."

Luulen, että painostaminen johtuu yksinkertaisesti siitä, että vanhemmilla on kuvitelma siitä, että he tietävät paremmin. En usko, että kyse olisi oikeasti siitä, että ei välitettäisi lapsen onnesta. Minulla on kaksi akateemista lasta ja yksi, joka on pian käynyt amkin. Olemme amkilaisen kanssa jutelleet, että hänen kannattaisi kenties sittenkin hakeutua amikseen, sillä amkin ala ei ole tuntunut hänestä omalta. Minulle on se ja sama minkä asteen koulutuksen hän valitsee. Toivon vain hänen löytävän sen omalta tuntuvan alan, kuten toisetkin sisarukset. Työhön lähteminen ei aina ole ihanaa, mutta jos joutuu joka aamu lähtemään työhön mitä inhoaa, se on todella raskasta. Sitä tuskin kukaan toivoo lapselleen.

Lisäksi tulotasokaan ei aina määräydy koulutuksen mukaan. On paljon hyvin tienaavia amispohjaisia ammattilaisia ja melko keskinkertaisesti tienaavia korkeasti koulutettuja. Eikä työyhteisökään ja viihtyvyys ole koulutuksesta kiinni. Loppupeleissä aika sattuman kauppaa, mihin sitä päätyy, mutta tekemällä työnsä hyvin ja menemällä eteenpäin pääsee todennäköisimmin hyvään lopputulokseen.

Hävettäisi hemmetisti. Sanoisin varmaan, että on väliaikaisesti siivoojana ja hakee opiskelemaan tai etsii alan töitä.

Vierailija kirjoitti:

Hävettäisi hemmetisti. Sanoisin varmaan, että on väliaikaisesti siivoojana ja hakee opiskelemaan tai etsii alan töitä.

Eli jos valitsisit valehtelun tien, mitä sanoisit tutuille lapsesi 20 vuoden "väliaikaisen" siivousuran jälkeen?

Kirjoittaako sama tyyppi näitä aloituksia, joissa kritisoi siivoojan ammattia? 

Itse sain pitkän työttömyyden jälkeen siivoojan työn, ja en minä sitä niin rakasta, mutta aina se esim. työkokeilun voittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävettäisi hemmetisti. Sanoisin varmaan, että on väliaikaisesti siivoojana ja hakee opiskelemaan tai etsii alan töitä.

Eli jos valitsisit valehtelun tien, mitä sanoisit tutuille lapsesi 20 vuoden "väliaikaisen" siivousuran jälkeen?

Eiköhän ne jossain vaiheessa ymmärtäisi olla kyselemättä. Työtön maisteri lapsena ei olisi edes niin paha, mutta jos ei olisi käynyt yliopistoa saati lukiota niin en varmaan kestäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä, miksi hänestä tulisi laitoshuoltaja. Jos se ei ole hänen unelma-ammattinsa, niin toki olisin pahoillani siitä, että lapseni joutuu tekemään muuta. Samaan aikaan olisin kuitenkin todella ylpeä siitä, että hän suostuisi tekemään mieluummin epämieluisaa työtä kuin makaisi kotona.

Jos unelma-ammatti on muinaskirkkoslaavin erityisasiantuntija mutta hyvä kakkonen on laitsari, niin pitäisikö lapsen mielestäsi silti pyrkiä väsymättömänä kohti ykkösvaihtoehtoa vaikka olisi vuosikausia työttömänä?

Jotenkin vaikea nähdä, että saman henkilön unelma-ammatti olisi tutkija, mutta laitsari olisi hyvänä kakkosena. Toisessa joutuu käyttämään älliä ja toisessa juurikaan ei. Luulisi, että tutkijaksi tähtäävä ihminen haluaisi kuitenkin tehdä jotain vähän fiksumpaa kuin siivota.

Sori laitsareille, koska en nyt osaa sanoa asiaa kuten haluaisin enkä tarkoita, että laitoshuoltajan homma olisi jotenkin huonompaa

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittaako sama tyyppi näitä aloituksia, joissa kritisoi siivoojan ammattia? 

Itse sain pitkän työttömyyden jälkeen siivoojan työn, ja en minä sitä niin rakasta, mutta aina se esim. työkokeilun voittaa. 

Minä olin aina se perheen ns. älykkö. Vedin koulussa hyviä numeroita ja todistukset olivat erinomaisia. Olen kuitenkin tehnyt myös siivoojan töitä muutamaan otteeseen ja se on itse asiassa sopinut minulle parhaiten. Nautin siivoamisesta ja työn tuloksesta, vaikka työn joutuukin tekemään aina uudestaan ja uudestaan. Siivoojan ammatissa ei ole mitään noloa. 

Täällä yksi akateeminen äiti jonka pojasta tuli sähkäri. Kelpo hommia ja hyvä palkka eli ei hävetä. Lukion olisi kyllä voinut käydä eka, sivistyksestä on aina hyötyä ja iloa. Tutkijaa en lapsistani toivo, sillä lapsilleenhan toivoo aina parempaa kuin itselleen. Tai jos different hell edes.