Miksi yksinasuminen on niin vaikeaa?

Asutko siis itse yksin? Voiko vain olla niin, ettet ole kovin sosiaalinen?

Vierailija kirjoitti:

Asutko siis itse yksin? Voiko vain olla niin, ettet ole kovin sosiaalinen?

Minä siis tykkään ainakin käydä kavereiden ja heidän koirien kanssa lenkkeilemässä. Olen mennyt kaverin ja hänen lapsensa seuraksi leikkarille ym ym. Kaukana asuville vanhemmilleni soittelen videopuheluita melkein joka päivä.

Minä pärjään ihan hyvin.

Siis asun itse yksin.

Jos nuo rajoitukset/ulkonaliikkumiskiellot paukahtaisivat tännepäin voimaan kuten esim Helsingissä niin..

No, ihminen on kuitenkin sosiaalinen olento. Itse en ole työelämässä, asun paikkakunnalla jossa en tunne lähes ketään.

Jos iskisi kunnon rajoitukset, niin kyllä sitä alkaisi seinät kaatua päälle. Baareissa tms en ole koskaan juossut, eli niihin ei ole hinkua. Mutta ihminen tarvitsee sen, että voi poistua asunnostaan ja nähdä muita ihmisiä.

Sitä kutsutaan sosiaalisuudeksi. Se on ihmisessä sisäsyntyistä ja liika eristäytyminen vaikuttaa ihmisen psyykkeeseen pidemmällä tähtäimellä...

Vierailija kirjoitti:

Siis asun itse yksin.

Jos nuo rajoitukset/ulkonaliikkumiskiellot paukahtaisivat tännepäin voimaan kuten esim Helsingissä niin..

No, ihminen on kuitenkin sosiaalinen olento. Itse en ole työelämässä, asun paikkakunnalla jossa en tunne lähes ketään.

Jos iskisi kunnon rajoitukset, niin kyllä sitä alkaisi seinät kaatua päälle. Baareissa tms en ole koskaan juossut, eli niihin ei ole hinkua. Mutta ihminen tarvitsee sen, että voi poistua asunnostaan ja nähdä muita ihmisiä.

Sitä kutsutaan sosiaalisuudeksi. Se on ihmisessä sisäsyntyistä ja liika eristäytyminen vaikuttaa ihmisen psyykkeeseen pidemmällä tähtäimellä...

Minä tiedän ainakin 5 appia, joiden avulla voi tutustua uusiin ihmisiin. Worth a shot?

Minun mielestäni on kyse suhtautumisesta. Miten suhtaudut yksinäisyyteen? Mitä iloa voit löytää yksinäisen arjesta. Itse löydän paljonkin voin syödä mitä haluan, voin nukkuu missä haluan ja ei tartte tapella kotitöistä. Voin A) joko delegoida ne lapselle tai vaihtoehto B) tehdä itse niin kuin haluan kuhan teen ne. En tarvitse kyttääjiä tai kyttääjää siihen niinkuin jo edesmennyt ystäväni kummilapseni äiti minulle sanoi.

Miten itse suhtaudut yksinäisyyteesi?

Mutta siis mitä pitäisi olla?

Päästä baariin? Kaikkien yksinäisten? Yksinasuvatkin ovat iso joukko, nuoria, aikuisia, vanhuksia, mitä pitäisi saada, etteivät koronarajoitukset tuntuisi teistä niin pahalta?

Näköjäään sua turhauttaa vähän kaikki, Miksi olet salllaisessa ammatissa josta et pidä.

Vierailija kirjoitti:

Näköjäään sua turhauttaa vähän kaikki, Miksi olet salllaisessa ammatissa josta et pidä.

Mitääää :D Ihan tykkään työstäni, vaikkakin sitä kotoa käsin nykyään teen. Meillä on ainakin "kahvihuone" jossa pidetään etänä yhteisiä taukojakin:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutko siis itse yksin? Voiko vain olla niin, ettet ole kovin sosiaalinen?

Minä siis tykkään ainakin käydä kavereiden ja heidän koirien kanssa lenkkeilemässä. Olen mennyt kaverin ja hänen lapsensa seuraksi leikkarille ym ym. Kaukana asuville vanhemmilleni soittelen videopuheluita melkein joka päivä.

Minä pärjään ihan hyvin.

No näköjään kaikki eivät pärjää. Mä itse en tykkää soitella puheluja, enkä varsinkaan videopuheluja.

Siis minä, ap, käyn lenkeillä kavereitten kanssa ja nään kavereita ulkona, soittelen hulluna videopuheluita, harrastan etäkurssilla sekä käytän hyväkseni työpaikan etäkahvitauot:D

Ja siis pärjään hyvin näin! Mutta siis mitä te muut yksinasuvat niin kaipaatte, kun tää tuntuu niin isolta jutulta välillä kaikille...

Ap, jos on oikeasti yksin, eli asuu yksin eikä ole (ainakaan lähellä) kavereita, joiden kanssa edes voisi ulkoilla ja jutella livenä, kyllä elämä on aika ankeaa. Ja tätä samaa vuodesta toiseen, eli ei ole mikään tilapäinen olosuhde.

Joku kehui aiemmin tietävänsä ainakin 5 appia, missä voi tutustua ihmisiin. Jaa-a, olen 55 v akateeminen nainen, en työelämässä, jokseenkin päihteetön, en käy baareissa tms, janvielä olen uskova. Kerropa minulle, missä tutustun ihmisiin, joilla on edes jotain sellaista yhteistä kanssani, että heidän seuransa voittaisi yksinoloni? Ja kyllä, minäkin koen yksinäisyyttä, ahdistun ja turhaudun.

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos on oikeasti yksin, eli asuu yksin eikä ole (ainakaan lähellä) kavereita, joiden kanssa edes voisi ulkoilla ja jutella livenä, kyllä elämä on aika ankeaa. Ja tätä samaa vuodesta toiseen, eli ei ole mikään tilapäinen olosuhde.

Joku kehui aiemmin tietävänsä ainakin 5 appia, missä voi tutustua ihmisiin. Jaa-a, olen 55 v akateeminen nainen, en työelämässä, jokseenkin päihteetön, en käy baareissa tms, janvielä olen uskova. Kerropa minulle, missä tutustun ihmisiin, joilla on edes jotain sellaista yhteistä kanssani, että heidän seuransa voittaisi yksinoloni? Ja kyllä, minäkin koen yksinäisyyttä, ahdistun ja turhaudun.

No mut siis sun yksinoloa korona ei oo kauheesti muuttanut? Jos et ennenkään nähnyt ihmisiä ja ollu kauheen sosiaalinen?

Ja siis tapaat varmaan porukkaa töissä (etätöissä?). Ihan tinderissä voit pyytää matchia kävelylle:D siis jos nopee haluut löytää jotain seuraa

Jos niitä rajoitteita ei ottaisi ihan niin vakavasti, ei ole tarkoitus olla 24/7 kotona.

Käykää ulkona, kaupassa, kavereita saa nähdä ja pyytää jopa kylään, tarkoitus on saada ne isot kokoontumiset kuriin, ei ketään kiinnosta jos sun luona on kaveri yökylässä..

Ehkä johtuu siitä, että olen perheellinen , aikuiset lapset ja puoliso, että itse asiassa nautin, kun saa asua yksin. Lapset omillaan, puoliso viettää talvet etelässä ja minä nautin yksinolosta. Varmaan tuntuisi ontolta, jos tietäisin, että ikinä ei enää ketään tule takaisin mutta muutaman kk annoksina yksinolo on ihanaa.

Siis ihan todellako joku itse parisuhteessa elävä/perheellinen ei pysty tätä asiaa käsittämään, vaan on ihan ihmeissään että "en kyllä siis todellakaan ymmärrä yksinäisten haasteita" samalla kun itse saa päivittäin osakseen fyysistä ja henkistä läheisyyttä ympärillä olevilta ihmisiltä. Joku puhelinkeskustelu on ihan eri asia kuin yhdessä, samassa tilassa kohtaaminen ja yhdessä nauraminen. Puhumattakaan fyysisestä kontaktista, ihan vaikka edes satunnaisesta halauksesta. Tunteesta, että kuuluu johonkin yhteisöön ja saa olla osana sosiaalista ryhmää.

Olen itse hyvin paljon omaa tilaa tarvitseva, mutta siitä huolimatta että tein etätöitä jo kauan ennen koronaakin ja viihdyn useita päiviä omissa oloissani, on se ajoittain ihan musertavaa, että mitään ihmiskontaktia ei ole. Ihan jo vaikkapa ryhmä liikuntatunti täytti aiemmin osan tästä sosiaalisesta tarpeesta. Koronan takia ei näe nyt edes kasvoja - ei aitoja hymyjä ja kohtaamisia maskien takia.

Kokeilkaa perheelliset ensin vaikkapa alkuun kuukauden mittaista totaaliyksinoloa, jossa kommunikaatio tapahtuu korkeintaan puhelimen välityksellä. Voi olla, että muuttuisi ääni kellossa.

En ole saanut mitään ystävällistä kosketusta, edes lyhyttä halausta yli vuoteen. Riskiryhmäläinen. Puhelimitse puhuminen, edes videokeskustelu, ei poista sitä toisen ihmisen läheisyyden kaipuuta. Itken itseni usein uneen, tyynyä halaten.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan todellako joku itse parisuhteessa elävä/perheellinen ei pysty tätä asiaa käsittämään, vaan on ihan ihmeissään että "en kyllä siis todellakaan ymmärrä yksinäisten haasteita" samalla kun itse saa päivittäin osakseen fyysistä ja henkistä läheisyyttä ympärillä olevilta ihmisiltä. Joku puhelinkeskustelu on ihan eri asia kuin yhdessä, samassa tilassa kohtaaminen ja yhdessä nauraminen. Puhumattakaan fyysisestä kontaktista, ihan vaikka edes satunnaisesta halauksesta. Tunteesta, että kuuluu johonkin yhteisöön ja saa olla osana sosiaalista ryhmää.

Olen itse hyvin paljon omaa tilaa tarvitseva, mutta siitä huolimatta että tein etätöitä jo kauan ennen koronaakin ja viihdyn useita päiviä omissa oloissani, on se ajoittain ihan musertavaa, että mitään ihmiskontaktia ei ole. Ihan jo vaikkapa ryhmä liikuntatunti täytti aiemmin osan tästä sosiaalisesta tarpeesta. Koronan takia ei näe nyt edes kasvoja - ei aitoja hymyjä ja kohtaamisia maskien takia.

Kokeilkaa perheelliset ensin vaikkapa alkuun kuukauden mittaista totaaliyksinoloa, jossa kommunikaatio tapahtuu korkeintaan puhelimen välityksellä. Voi olla, että muuttuisi ääni kellossa.

Juuri näin, selitit täydellisesti sen mitä itsekin ajattelen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos on oikeasti yksin, eli asuu yksin eikä ole (ainakaan lähellä) kavereita, joiden kanssa edes voisi ulkoilla ja jutella livenä, kyllä elämä on aika ankeaa. Ja tätä samaa vuodesta toiseen, eli ei ole mikään tilapäinen olosuhde.

Joku kehui aiemmin tietävänsä ainakin 5 appia, missä voi tutustua ihmisiin. Jaa-a, olen 55 v akateeminen nainen, en työelämässä, jokseenkin päihteetön, en käy baareissa tms, janvielä olen uskova. Kerropa minulle, missä tutustun ihmisiin, joilla on edes jotain sellaista yhteistä kanssani, että heidän seuransa voittaisi yksinoloni? Ja kyllä, minäkin koen yksinäisyyttä, ahdistun ja turhaudun.

No mut siis sun yksinoloa korona ei oo kauheesti muuttanut? Jos et ennenkään nähnyt ihmisiä ja ollu kauheen sosiaalinen?

Ja siis tapaat varmaan porukkaa töissä (etätöissä?). Ihan tinderissä voit pyytää matchia kävelylle:D siis jos nopee haluut löytää jotain seuraa

Voihyvänenaika. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan todellako joku itse parisuhteessa elävä/perheellinen ei pysty tätä asiaa käsittämään, vaan on ihan ihmeissään että "en kyllä siis todellakaan ymmärrä yksinäisten haasteita" samalla kun itse saa päivittäin osakseen fyysistä ja henkistä läheisyyttä ympärillä olevilta ihmisiltä. Joku puhelinkeskustelu on ihan eri asia kuin yhdessä, samassa tilassa kohtaaminen ja yhdessä nauraminen. Puhumattakaan fyysisestä kontaktista, ihan vaikka edes satunnaisesta halauksesta. Tunteesta, että kuuluu johonkin yhteisöön ja saa olla osana sosiaalista ryhmää.

Olen itse hyvin paljon omaa tilaa tarvitseva, mutta siitä huolimatta että tein etätöitä jo kauan ennen koronaakin ja viihdyn useita päiviä omissa oloissani, on se ajoittain ihan musertavaa, että mitään ihmiskontaktia ei ole. Ihan jo vaikkapa ryhmä liikuntatunti täytti aiemmin osan tästä sosiaalisesta tarpeesta. Koronan takia ei näe nyt edes kasvoja - ei aitoja hymyjä ja kohtaamisia maskien takia.

Kokeilkaa perheelliset ensin vaikkapa alkuun kuukauden mittaista totaaliyksinoloa, jossa kommunikaatio tapahtuu korkeintaan puhelimen välityksellä. Voi olla, että muuttuisi ääni kellossa.

Voi sinä ihana, kiitos tästä sanoituksesta! ❤️ Asia on Juuri Näin!

Kohtalotoverisi

Onhan tämä vaikeaa kun ei ole ketään pyykkäämässä niin joutuu heittämään likaiset vaatteet roskiin ja ostamaan uudet, joka kuukausi siis palaa keskiverto naisen vaateostosten verran rahaa tähän...