3 noin 40v naiskaverusta... kun sain vauvan, minua ei enää kutsuta dinnereille mukaan
Instaan taas päivitetty kivoja yhteisiä illallisia näin korona-aikaan. Sain vuosi sitten vauvan, jonka yhteydessä tämä toinen näistä kahdesta ei onnittelut mitenkään, eikä kutsu enää mukaan illallisille. Sairasta. Ilmeisesti hänelle niin kova paikka, kun on itse lapseton ja vanhapiika. Mietin, kehtaisiko kysyä, miksei minua enää kutsuta yhteisiin tapaamisiin mukaan? Itse olen sitä mieltä, että todelliset ystävät kutsuvat, ja todellisilta ystäviltä voi kysyä...
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä
asenteellasi tuota ”lapsetonta vanhaapiikaa” kohtaan on jotakin tekemistä asian kanssa?No sehän hän on.
Elämme vuotta 2021.
Itse olisin onnellinen, etten olisi hankkimassa koronatartuntaa vauvaperheeseen.
Vastuutonta näinä aikoina järjestellä "tyttöjen iltoja" kuin jotkut keskenkasvuiset. Jotkut ei ikinä ota vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuossa riski, että koko ilta sujuu vauvan ehdoilla. Lisäksi moni äiti saattaa kiistää sen, etteikö muka vaatisi ihailua vauvalleen, mutta muut kyllä tietävät miten asian laita on. Mikäli vauva yrittää ottaa yhteyttä jokellellen, niin johan olet heti pilaamassa sen psyykkisen kehityksen ja aikaansaanut vähintään kaksi tunnelukkoa, mikäli et lopeta tarinaasi kesken ja anna huomiota vauvalle. Se on raskasta, ja myös lapsettomilla on oikeus jatkaa elämäänsä kuin aikaa ennen lapsia. Niin on myös AP:lla, ja toivottavasti pääset vielä joskus mukaan. Kutsu heidät vaikka kesällä teille syömään, ja toimi itse illan emäntänä. On saattanut käydä myös niin, että sinut on vapautettu kaikista velvoitteista vauvan takia, ja muiden on pitänyt tehdä sinunkin osuutesi.
Ai kun ”sinkkukaveri” ei edes onnittele ja jättää kolmen porukasta ulkopuolelle, mutta kuitenkin ap:n pitäisi toimia emäntänä 😂 ja kesällä kutsua häntä, kun ap on ensin jätetty vuoden ajan kutsumatta. Salli nyt mun nauraa...
Aluksi tunsin empatiaa ap:ta kohtaan mutta tuo vanhapiika-sana särähti niin pahasti korvaan että viimeisetkin empatianmuruset karisivat.
Ap:lle ja muille samanmielisille tiedoksi: se teidän paremmuus on vain ja ainoastaan teidän omassa päässänne. Kukaan muu ei pidä teitä yhtään parempana vain siksi että olette onnistuneet lisääntymään, kuten muutama miljardi muukin maapallon ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Aluksi tunsin empatiaa ap:ta kohtaan mutta tuo vanhapiika-sana särähti niin pahasti korvaan että viimeisetkin empatianmuruset karisivat.
Ap:lle ja muille samanmielisille tiedoksi: se teidän paremmuus on vain ja ainoastaan teidän omassa päässänne. Kukaan muu ei pidä teitä yhtään parempana vain siksi että olette onnistuneet lisääntymään, kuten muutama miljardi muukin maapallon ihminen.
Vanha= 45v on vanha perheen perustamiseen
Piika= pohjoisen murteella tyttö
Kyllä sitä ollaan niin pipo kireällä että huh huh
Vierailija kirjoitti:
kutsuuko brekfasteille kuitenki?
Se on breku
Mulle myös käynyt näin!
Ensin oltiin niin kaveria, niin kaveria. Babyshowereissa näin tätä toista viimeistä kertaa.
Kun lapsemme syntyi ei edes onnitellut, ei lähettänyt kukkia kuten muut. Lapsen syntymän jälkeen ei seuraa stooreja Instassani, ei tykkää päivityksistäni, eikä kutsu enää kylään.
Ja ihan turha väittää näitä salaliittoteorioita, että olisin hänelle tehnyt jotain. En syyttele itseäni siitä että olen ystävällinen ihminen, sain lapsen, ja tämä on kova paikka tälle sinkulle.
Häntä on kutsuttu ja meillä syötetty. Hän, lapseton on äärettömän epäkohtelias...
Niin ne kaverisuhteet yleensä solmitaan johonkin tiettyyn elämän tilanteeseen tai vaiheeseen. Nyt ne motiivit ei enää täyty. Ap on siirtynyt uuteen elämän tilanteen ja vaiheeseen
Dinnereille? 😅😅😅 Entäs bruncheille?
Vierailija kirjoitti:
Mulle myös käynyt näin!
Ensin oltiin niin kaveria, niin kaveria. Babyshowereissa näin tätä toista viimeistä kertaa.
Kun lapsemme syntyi ei edes onnitellut, ei lähettänyt kukkia kuten muut. Lapsen syntymän jälkeen ei seuraa stooreja Instassani, ei tykkää päivityksistäni, eikä kutsu enää kylään.
Ja ihan turha väittää näitä salaliittoteorioita, että olisin hänelle tehnyt jotain. En syyttele itseäni siitä että olen ystävällinen ihminen, sain lapsen, ja tämä on kova paikka tälle sinkulle.
Häntä on kutsuttu ja meillä syötetty. Hän, lapseton on äärettömän epäkohtelias...
Suloista. Mistä oletat tämän olevan kova paikka? Suurin osa naisista ei niitä lapsia enää halua ja heitä ei kiinnosta se lapsiperhe elämä. Minä olen kohteliaasti ottanut etäisyyttä näihin kavereihin joilla niitä lapsia on ihan vain siksi, että en itse niitä lapsia halua. Ei tosiaan tarvitse tehdä mitään ylianalyyseja miksi. Se on vain minun henkilökohtainen arvovalintani.
Vierailija kirjoitti:
Etkö muka tiennyt noin käyvän? Ainahan sinkut sulkevat muut porukoistaan ulos, koska "siitä tuli tylsä". :D Naurettavaa mutta totta. Ei ole väliä kauan olette tunteneet ja miten läheisiä olette, mutta ihminen ei kelpaa enää seuraksi jos on muutakin sisältöä elämässä kuin frendit.
Ei tylsyydellä ole mitään tekemistä. Kyse on siitä, että ei jaksa kuunnella kun oma lapsi konttaa ja tekee sitä ja tätä, vaikka on 6kk vanha vasta. Se, jolla on lapsi, niin se puhuu siitä lapsesta joka väliin.
Moni ihminen menee pilalle lisäännyttyään. Tai siis keskustelutaidot katoaa johonkin. Jos ennen on osannut keskustella monipuolisesti vähän kaikesta niin yhtäkkiä on vain vauva. Kaikki saadaan väännettyä siihen. Ja kun suurin osa lisääntyy niin näitä on ehtinyt jo 39 vuoden ikään nähdä useita. Onneksi kaikkien aivoja ei vauva pehmennä ja löytyy myös edelleen suht harvinaisia lisääntymättömiä.
Itselle kävi niin, että aika tuore tuttavuus liittyi pontevasti vähän isompien lasten äitien kaveriporukkaan. Ollaan kai aika rentoja ja avoimia, eikä kukaan painanut jarruja. No, tämä tuli yli 40-vuotiaana raskaaksi ja nyt vuoteen emme ole kuulleet muusta kuin yksityiskohtia raskaudesta (jopa päivittäin) ja sittemmin vauvasta. Kuvia ja kakkajuttuja sataa esteettömästi ja lähes päivittäin aiemmin. Lopetin vastaamasta viesteihin ja jäädytin somessa kun alkoi käydä raskaaksi. Järjestin ulkojuhlat ja kutsuin hänet mukaan. Tarkoitus oli juhlia minua, ystävien toiveesta, mutta tämä ihminen toi vauvan mukaan ja hän oli huomion keskipiste. Minusta tuo oli epäkunnioittavaa ja loukkaavaa. En kutsu häntä enää enkä jaksa vastailla vauvaviesteihin, tuo vaihe on nähty jo. Enkä halua feikata, että kiinnostaa, se vasta raskasta onkin.
Miksi me kutsuttaisiin ystävä, joka vain tuijottaa sitä puhelintaan? Hermostuneena seurataan milloin se maailma romahtaa kun on jätetty se lapsi sen varavanhemman (isän) kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Moni ihminen menee pilalle lisäännyttyään. Tai siis keskustelutaidot katoaa johonkin. Jos ennen on osannut keskustella monipuolisesti vähän kaikesta niin yhtäkkiä on vain vauva. Kaikki saadaan väännettyä siihen. Ja kun suurin osa lisääntyy niin näitä on ehtinyt jo 39 vuoden ikään nähdä useita. Onneksi kaikkien aivoja ei vauva pehmennä ja löytyy myös edelleen suht harvinaisia lisääntymättömiä.
Vauvan lisäksi keskusteluun mahtuu sen vauvan kelvoton isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Montako kertaa olet kutsunut koko porukan päivälliselle ravintolaan vauva-aikanasi? Kymmenen kertaa? Kahdesti? Katsos kun se vastavuoroisuus koskee myös tuoreita äitejä.
Ravintolaan korona-vuonna? En kertaakaan. He tosin tapaavat ja järjestävät juhlia koronasuositusten vastaisesti...
Eli et halua ravintolaan. Siksi sinua ei pyydetty. Mutta ystäväsi eivät myöskään saisi mennä? Eihän kyseessä ole mikään sadan hengen sukujuhla. Jätitte varmaan lapsen kastejuhlan ja yksivuotissynttärin pitämättä.
Se on vaan tosiasia, vaikkakin ihan sairaan lapsellista ja naurettavaa, kun yksi neljästä kaveruksesta saa vauvan niin tottakai he keskenään viettävät aikaa koska sulla menee kaikki aika sen vauvan hoitoon.
Toki mä en sitä ymmärrä siis, kuten varmaan moni muukaan, että nämä "vanhat piiat" katkerina eivät edes onnitella viitsi.
Luulis olevan iloinen asia.
Ehkä sanotaan nyt noin ekan vuoden päästä niin vois tietysti yrittää ihan itse alkaa taas vähän viettää enemmän aikaa aikuistenkin kanssa, koska siinä käy just tolleen että ihmiset alkaa kaikkoa sun viereltä, kun huomaavat että ootkin jäänyt kokonaan kotiäidiksi ja nyhväät vain kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ihminen menee pilalle lisäännyttyään. Tai siis keskustelutaidot katoaa johonkin. Jos ennen on osannut keskustella monipuolisesti vähän kaikesta niin yhtäkkiä on vain vauva. Kaikki saadaan väännettyä siihen. Ja kun suurin osa lisääntyy niin näitä on ehtinyt jo 39 vuoden ikään nähdä useita. Onneksi kaikkien aivoja ei vauva pehmennä ja löytyy myös edelleen suht harvinaisia lisääntymättömiä.
Vauvan lisäksi keskusteluun mahtuu sen vauvan kelvoton isä.
Yhtäkkiä hän ei enää olekaan aikuinen vaan lapsen tasolle typistetty viaton uhri, joka on nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa.
Eniten tökkii juuri tämä uhri asenne, kuinka on sidottu siihen vauvaa ja mies ei koskaan.
Ikävästi kyllä puhut kavereistasi vanhoina piikoina. :( Välittyy kuva, että lapsen saatuasi olet mielestäsi parempiarvoisempi kuin ystäväsi, ja he ovat vaan kateellisia (k)akkoja, kun jättävät sinut kutsumatta. Itse en esimerkiksi viihdy juuri lapsia saaneiden kanssa, varsinkin jos kyse on esikoisesta, koska heillä vanhemmuus tuo niin paljon "oikeita" ongelmia, etten hirveenä kehtaa tuoda esiin omia ongelmiani ja elämässä tapahtuvia "vanhan piian" ongelmiani. Musta tuntuu, että aloittaja ei ole kertonut koko tarinaa...