Kerro ikäsi ja mitä olet saavuttanut?

Ei yksinhuoltajuudessa ole mitään noloa. Hienompaahan se on itse rakentaa asioita kuin omistaa joku vene siksi että mies sen on ostanut. Minulla on kolme lasta ja kiinnostava työ. Olen ylpeä että pärjään ilman miestä. Poikaystävä on, mutta ei mitään passattavaa aviomiestä. Olen 43 v. Sinun ikäisenäsi olin vielä ihan hukassa.

Olen 38v ja saavutukseni ovat kaksi maisterintutkintoa ja aviomies. Hukuttautuisin suihkuun, jos ei pitäisi sitä aviomiestä ajatella.

Aloittaja, vau!!! Oot vasta 25, kahden lapsen äiti ja kohta jo kaksi ammattia!

Siinä on kuule melkoiset saavutukset jo! Vaikka itsensä toisiin vertailu on hyvin inhimillistä, se on täysin turhaa.

Me tullaan kaikki eri lähtökohdista ja erilaisiin tilanteisiin. Pointti on siinä, miten pelaa ne kortit jotka on saanut. Vahvista omaa identiteettiäsi sekä omanarvontuntoasi, niin suojaat itseäsi sekä vertailulta että monelta muultakin harmilta.

Tämä on sun elämä, etkä sinä enkä minä päätetty syntyä tänne, vaan meidät haluttiin. Elämä on seikkailu. Mieti millaisia asioita haluaisit tehdä ja kokea ja sitten pyri toteutukseen. Ei tämä ole mikään kilpailu, eikä kenenkään tarvitse saavuttaa yhtään mitään. Yks elämä, nauti siitä!

50 vuotta. Talo maksettu ja lapsi aikuinen, juuri valmistunut hyvään ammattiin. Palkka n. 60 000 vuodessa, josta lähes kaiken käytän elämästä nauttimiseen. Pihassa kaksi saksalaista autoa, toinen kangaskatolla. Pari koiraa, ja uusi kello silloin tällöin pitää mielen virkeänä.

Olen saavuttanut melkein 37 vuoden ja yhdeksän kuukauden iän

39v, saavutuksinani pidän 23v parisuhdetta aviomieheeni ja kolmea tervettä lasta hänen kanssaan. 

Sitten on kaksi korkeakoulututkintoa, ensimmäinen ei työllistänyt, niin luin toisen lasten ollessa pieniä ja sain sittemmin töitä. 

Ja kait sekin on saavutus, että 14v rivarissa ahtaasti asumisen jälkeen voitiin ostaa omakotitalo, tosin siis lainarahalla. 

Silloin kun olin 25v, olin ollut 9v yhdessä poikaystäväni kanssa ja opiskelin ekaa tutkintoa toisiksi viimeistä vuotta. Asuimme vuokralla. Eli ei ollut silloin vielä juuri mitään saavutuksia. Gradua aloittelin silloin ja seuraavana vuonna valmistuin ja oli häät ja siitä noin vuoden päästä syntyi esikoinen. Olin pitkään kotiäitinä kolmelle lapselle ja vaikka nautin siitä, koin syyllisyyttä siitä, etten saanut sillä yliopistotutkinnolla töitä. 

Jälkeenpäin kun ajattelen, niin ne 9v kotona olivat kyllä ihanaa aikaa lasten ollessa pieniä. 

 

41v

Lapsi

Eronnut

Tuhlannut n 300.000 € elämässä

Maisteri tutkinto

Hyvässä asemassa isossa yrityksessä töissä

Mm-mitali

N40

Mielestäni vähän surullista että aviopuoliso ja lapset nähdään saavutuksina.

Se on niin suhteellista mitä ihmiset haluavat saavuttaa ja pitävät arvossa. Itse näen lapset tosi suurena saavutuksena ja harmittelen kun on vain yksi lapsi. Uraa ja tutkintoja mulla on, ikää 33v, ja toistaiseksi parisuhde kasassa. Mutta kaiken voi menettää, se on elämää, ja kokemuksista kasvaa ja oppii. On hieno saavutus että selviää vastoinkäymisistä. :) Hyvä sydän ja läheiset ja esim terveys on monin verroin tärkeämpiä kuin ulkoiset saavutukset. Elämän kilpailussa olet aina jonkun silmissä voittaja, jonkun silmissä häviäjä.

Oleen lapsi ja mulla on ydiaselaukaisun koodisalkkku.

54 v kolme eroa, neljä lasta nyt jo täysi-ikäisiä, kolme työelämässä, yksi opiskelee. Kolme lastenlasta, maksanut elareita yli 150.000 euroa ja veroja yli 2 miljoonaa. Siinä kai ne tärkeimmät.

25v:nä mulla ei juuri ollut saavutuksia! Nyt 33v:nä koen että niitä on paljonkin. Sinä todellakin ehdit, ap! Moni akateeminen valmistuu vasta 30v:nä ja työllistyy jos työllistyy. Sama parisuhteiden ja lasten kanssa, monet aloittavat ne hommat vasta kolmenkympin kieppeillä. Kun mietin itse tuntemiani ihmisiä alle kolmekymppisenä, vain kokoomuslainen maratoneja harrastava serkkuni oli saavuttanut jotakin. Normaalit ihmiset ei :D

Olen 36 v. ja saavuttanut ikuisen pätkätyökierteen ja vuokrayksiön.

Jotenkin ahdistaa nämä "mitä olet saavuttanut" -ketjut. Niistä tulee sellainen olo, että pitää SUORITTAA! Suorita, suorita, kirkkaamman kruunun saat!

- maisteri

- vakituinen työpaikka

- kuulun ansiotuloiltaan ylimpään kymmenykseen suomalaisista

- oma (pankin) asunto Helsigissä

- vaimo

- terve lapsi

- Suomen mestaruuksia ja maajoukkue-edustuksia eräässä lajissa

- reservin vänrikki

m30

Vanhempien taloudellinen tuki nollaluokkaa sen jälkeen, kun muutin omilleni 19-vuotiaana.

37, maisterintutkinto, pätkätöitä joita paahtanut loppuun palamisen partaalle jotta olisi edes rahaa kun muutakaan ei ole.

Sanoisin että en ole saavuttanut yhtään mitään, ainakaan sellaista mitä olisin onnistunut säilyttämään. Avioero ja sosiaalinen hylkiminen muiden toimesta eivät ole isoja saavutuksia eivätkä mielenterveysongelmat. Mutta onpa tullut nekin koettua.

2 lasta, joita ensimmäinen tuli 24 vuotiaana.

Noin. 245 euron eläkekertymä.

Amk-koulupaikka, joka alkaa syksyllä.

40 kilon painonpudotus

Ryhmäseksiä kahden BI-naisen kanssa

Kakannut kerran makkarin matolle kännissä

Ja kerran tuli housuun baarin pisuaarilla ( luotin pieruun )

Ja kaikista tärkein :

Maistanut vuohen kiveksiä ( kypsiä )

Mieshenkilö 28 vuotta.

Olen 36 vuotias nainen ja olin myös samanlaisessa tilanteessa kuin sinun ikäisenäsi ja minulla on yksi lapsi. Yksi perustutkinto ja nyt olen kokonaan velaton. En ole myöskään vakitöissä enkä edelleenkään ole parisuhteessa, koska niin päätin 28 vuotiaana etten kykene siihen. Liikaa miehen ja pikkupoikamaisuuden ymmärtämistä ja liikaa toisen kyttäämistä. Jos pikkupojan tarvitsen soitan läheiselle. Nautin siitä, että lapseni etenee opinnoissaan ja on hyvä siinä mitä tekee. On päämäärätietoinen sisupussi. En ole vielä kertonut kuinka ylpeä hänestä olen.

olen 22v ja olen tiennannut yli 678 000e omalla yrityksellä. ja ostanut kunnon amg mersun.