Mikä ihmisiä riivaa kun lapsiperheen arki koetaan ihan helvetilliseksi?

Tämähän on ihanaa! Toki joskus on huonoja päiviä,jolloin itsekin haluaisi tirauttaa turhautuneen itkun. Mutta sitten seuraa ihania päiviä lapsen kasvamista seuratessa. Nautin tästä.

Tottakai joskus hieman väsyy ja pinna on kireellä, jos on PMS tai lapset valvottaneet yöllä tai jos on päivä, kun kaikki menee pieleen. Mutta pitää osata järjestää lapsiperheen arki vain oikeen, jolloin siitä tulee järkevä ja mukava - niin lapsille, kuin vanhemmillekin. Pienistä arjen asioista löytyy yllättävän usein valtavasti ilon ja onnellisuuden hetkiä :)

Elämähän on tässä ja nyt,joten kannattaa oppia nauttimaan tästä hetkestä, eikä vaan haikailla jotain muuta

Siis paljon iloa ja onnea löytyy ihan pienistä asioista! Arki voi olla välillä tosi rankkaa mutta en kyllä vaihtaisi pois :)

Aikuisella pitää olla kaikki-heti-tänne tv-sarjojen ja median luoma saippuamaailma mallina ja arkea ei vaan osata elää :( Eikä enää ole sitä ympäröivää tuttua yhteisöä, joka kertoisi mikä on oikeasti " tavallista" elämää.

Kyllä mä muistan kuinka stressasin ja huolehdin ihan kymmenkertaisen määrän verran, kun oli VAIN yksi lapsi.. Nyt kun on useampi, sitä jotenkin vain elää tätä arkea, eikä enää yritä liikaa elää sitä arkea.. know what i mean?



Kyllä se on aika paljon asenteesta ja jaksamisesta kiinni nämä perheiden jaksamiset. Moni vaan yrittää niin liikaa esim olla " standardien" mukainen, noudattaa tiettyjä " sääntöjä" kuin heikkopäinen ja siitä yleensä se suurin henkinen ja fyysinen uupumus jotuneekin, luulisin. hyvin usein sitten useamman lapsen vanhemmat ihmettelevät miksi yhden lapsen ihmiset eivät jaksa, koska heille se arki on jo niin tuttua ja turvalista rutiinia kun yhden lapsen kanssa elävät vielä ikäänkuin harjoittelevat oman elämänsä uusia puolia..



Näin mä keittiössä taas psykologisoin.. =D

tukkoon turhat urputtajat....

Esnin syntyi sairas lapsi ja heti perään sairastuin vakavasti itse.

lapsi oli " vahinko" , en silti sano että katuisin tekemääni. silti kaipaan kovasti sitä vapautta saada mennä ja tulla oman tahtoni mukaan. joku sanoi sen johtuvan " kaikki-heti-tänne-nyt" ajattelumaailmasta, mutta oma ajattelutapani on kaukana siitä. Jotkut ovat laumaeläimiä, jotkut(esim minä) on yksinäisiä susia, ja totuttelu ryhmässä/perheessä eläminen vie aikaa.

Elämän järjestys lähtee oikeasti siitä,että lapsella on RYTMI päivässä.

Ei tule turhia nälkäkiukkuja,tiedät,koska lasta väsyttää ym, kun päivässä on selkeä rytmi!

Rutiinit helpottaa arkea suunnattomasti! Ei tarvi kuunnella väsynyttä kitisijää illalla, kun päikkärit on nukuttu joka päivä 11.30-14.00 ja illalla uni maistuu taas.

Tehkää se rytmi kunnolliseksi!

Meillä kohta 3 vuotias herää 6 aikaan ja menee taatusti päikkäreille ennen klo 12 ja nukkuu klo 13 asti. Ja illalla nukahtaa heti sänkyyn klo 20.30.

Paljon ulkoilua ja muuta touhua niin kyllä nukkuu!

ja että se vasta on elämästä ahdistavinta aikaa, kun mukulat roikkuu kintuissa ja mies tekee uraa töissä. Että sitten vasta tuntee, kuinka saa vain antaa, antaa ja antaa, elämä lipuu ohitse eikä sen eteen pysty mitään tekemään.



Samaa mieltä olisi myös isoäitini ollut, mutta hänellä luojan kiitos oli hyvin pullat uunissa, talouden- ja lastenhoitajat kasvattivat penikat.



Isäni on myös lastenhoitajien kasvattama.



Joten omat vanhempani ovat suvustamme ensimmäiset kautta vuosisatain, jotka ovat joutuneet omat lapsensa itse hoitamaan. Helvetin pitkin hampain tosin.



Ja voin sanoa, että asenne periytyy - vaikka lapset ovatkin ok, niiden hoitaminen on mielestäni aika perseestä, jos ihan suoraan sanotaan.

Vierailija:

ja että se vasta on elämästä ahdistavinta aikaa, kun mukulat roikkuu kintuissa ja mies tekee uraa töissä. Että sitten vasta tuntee, kuinka saa vain antaa, antaa ja antaa, elämä lipuu ohitse eikä sen eteen pysty mitään tekemään.

koska puhuin tosi sujuvasti. Onneksi hän laitto mut hoitoon 3kk vanhana, niin ei sit enää tarvinnu jäädä himaan.

Elämä on täynnä vaihtoehtoja nykypäivänä. Elämä EI LIVU OHI jos niin ei halua. Lapset voi panna hoitoon jos haluaa tehdä uraa. Jos ei halua panna hoitoon, niin sitten ei tee uraa. Se on VALINTA.



Minä tein kompromissin ja hoidan lapset kotona, iltaisin hoidan omaa yritystä. Tässäkin on puolensa ja puolensa - miehen kanssa ei juuri jää yhteistä aikaa, mutta yrityskin on nousussa ja kohta jää sitäkin.



Ja kyllä, kotona voi elää rikasta elämää jos niin haluaa. Voi tehdä taiteita jos haluaa tai kirjoittaa pöytälaatikkoromaania, voi ajaa mammatapaamisiin tai vaikka kasvattaa koiria. Maailman todellakin on valintoja täynnä, kun avaa silmät ja järjen ja järjestää asiansa niin, että nauttii elämästään.

korkeintaa 2h omaa aikaa kun lapsi nukkuu päikkärit, silloinkin olisi pakko pitää kotia kunnossa, illalla olisi mielummin miehen kanssa kuin harrastaisi omia. Kysynkin, miten te saatte itsellene aikaa tehdä omia juttuja?



Ja kyllä, kotona voi elää rikasta elämää jos niin haluaa. Voi tehdä taiteita jos haluaa tai kirjoittaa pöytälaatikkoromaania, voi ajaa mammatapaamisiin tai vaikka kasvattaa koiria. Maailman todellakin on valintoja täynnä, kun avaa silmät ja järjen ja järjestää asiansa niin, että nauttii elämästään.

[/quote]

olevansa vain haitaksi ja rasitukseksi. Vaikkei sitä ääneen sanoisikaan,

niin kyllä jo aika pienikin lapsi sen vaistoaa. Kuuntelevat esim kun vanhemmat tappelee siitä kumpi saa mennä omiin menoihinsa ja kumpi

JOUTUU jäämääm hoitamaan lapsia.

No, nämä on just näitä kun sitten vähän isompana lapset luuhaa ulkona

illat ja viikonloput, vanhemmat ei välitä yhtään, hyvä kun ovat vaan pois

silmistä.

Vierailija:

korkeintaa 2h omaa aikaa kun lapsi nukkuu päikkärit, silloinkin olisi pakko pitää kotia kunnossa, illalla olisi mielummin miehen kanssa kuin harrastaisi omia. Kysynkin, miten te saatte itsellene aikaa tehdä omia juttuja?

Riippuu kunkin omasta elämästä miten asiat järjestää. Jos sulla on yksi lapsi niin helpostihan tuo sujuu. Teet kotityöt yhdessä lapsen kanssa. Niin minä ainakin teen. Joskus sattuu niin että tulee enemmän sotkua, mutta sellasta se on.

Minä en siis itse harrasta mitään taidetta tai muuta, vaan käytän ajat työntekoon kun tosiaan oma yritys on nousuvaiheessa. Mutta näen kyllä hyvin miten sitä voisi tehdä. Lapselle vaan viereen omat pensselit ja rensselit, paljon sanomalehtiä ympärille. Pöytälaatikkoromaania voi kirjoittaa hiekkalaatikolla. Kasvatuskoiran kanssa voi käydä yhdessä lapsen kanssa lenkillä... ja niin edelleen...

Ja 23, sähän teet selvästi valinnan: vietät mieluummin aikaa miehesi kanssa kuin omissa jutuissa. Sanoinkin että VALINNOISTA on kyse.

21

eikä sitä kaikille riittänyt 70-luvullakaan, vaan lapset laitettiin sinne, minne sai. Eikä pph:lla ollut koulutusta, usein talkkarit ottivat työnsä lisäksi penikoita vahdittaviksi. Virikkeistä on turha puhua...

on se tosi paljon lapsista kiinni, mikä onnistuu! Jos lapset eivät ole sellaisia rauhallisia näpertäjiä, hankaloituu moni asia.

tosin useimmiten olin harrastuksissa, " kaupungilla" tai " jengeissä" en pyörinyt, en juonut enkä käyttänyt huumeita. Sitä itsenäistyi aikaisin.