Mikä ihmisiä riivaa kun lapsiperheen arki koetaan ihan helvetilliseksi?

Ei tarvi tarttua tohon yhteen esimerkkiin, keksii jotain mikä sopii omaan tilanteeseen ja omaan perheeseen. Pointti oli siinä että kyllä elämänsä voi järjestää mukavaksi vaikka lasten kanssa päivä kuluisikin.



21

Vierailija:

Ei tarvi tarttua tohon yhteen esimerkkiin, keksii jotain mikä sopii omaan tilanteeseen ja omaan perheeseen. Pointti oli siinä että kyllä elämänsä voi järjestää mukavaksi vaikka lasten kanssa päivä kuluisikin.

Vierailija:

Pointti oli siinä että kyllä elämänsä voi järjestää mukavaksi vaikka lasten kanssa päivä kuluisikin.

21

Mulla on kaksi lasta, 4 ja 2. Isompi on aamupäiväkerhossa, pienempi vielä kotona. Olen koko ajan tehnyt töitä kotona lastenhoidon ohella omassa firmassa.



Se vaatii vain sen, että organisoi ja välillä tinkii tavoitteistaan. Teen töitä aamulla ennen kuin lapset heräävät eli nousen yleensä viideltä. Sitten teen töitä, jos nukkuvat päikkäreitä, illalla, jos vielä jaksan. Yleensä saan päivän mittaan noin kuuden tunnin työrupeaman tehtyä.



Joka raossa siivoilen ja järjestelen niin, ettei kaaosta pääse syntymään.

Pyykit viikkailee, tiskikoneen tyhjentää, kukat kastelee, tavarat panee kyllä paikoilleen jne. ihan siinä samalla kun vahtii lapsia. Kaikkeen voi ottaa jo ihan hyvin yksivuotiaan mukaan.

Vierailija:

Vierailija:

Pointti oli siinä että kyllä elämänsä voi järjestää mukavaksi vaikka lasten kanssa päivä kuluisikin.

21

Usko pois,kohta helpottaa! Meillä lapset (6v ja 5v) leikkivät jo kavereiden kanssa pihalla ja käyvät vain syömässä pikaisesti ;).Elämä alkoi jo olla liian helppoa ja nyt meillä on kuopus 1v 3kk......

t.ap

Jos siis ei lasten kanssa ole kiva olla kotona. Jos taas haluaa olla kotona, niin sitten kestää sen niiden puhumattomuuden koska on sen valinnut. Jos ei kestä puhumattomuutta mutta välttämättä haluaa hoitaa kotona, niin ei ehkä olisi kannattanut tehdä niitä lapsia.



Joskus tietysti itse kukin kyllästyy mutta tarkoitin tässä ihmisiä jotka valittavat että kotona on niin tylsää ja kamalaa olla lasten kanssa.



Ja 35:ttä komppaan täysillä! Kuulostaa ihan minun päivältä, mä vaan hoidan työt iltaisin!



21

että mua ärsyttää toi " joskus vähän väsyttää ja pinna kireällä" . ETtä ihan vaan joskus? No eihän se sitten niin kovin rankkaa kotona voi olla! Jos itsellä lapset herättelee yöllä vain joskus ja niitä saa tuttaville tai sukulaisille hoitoon usein, niin helppohan tänne on tulla taivastelemaan kuinka lapsiperheen elämä koetaan nykyään niin raskaaksi. Kun EI MEILLÄ VAAN.



Kun on pari pientä lasta, jotka usean kuukauden ajan KATKEAMATTA herättelee yöllä useita kertoja, vaikkapa tunnin välein ja päivällä ei saa nukkua ja lapsia ei saa hoitoon että itse sais nukkua vaikkapa yhden 6h pätkän edes kerran kuussa.



Niin kyllä tuollaisen kokemuksen jälkeen ja keskelle kaipaa a) mahdollisuutta nukkua b) olla ihan itsekseen



Kyllä meilläkin mies osallistuu lastenhoitoon. Mutta mun kuukausien aikana kasvanut univelka ei katoa muutamalla parin tunnin unenpätkällä. Ja miehellä on vaativa työ, eikä hän voi jäädä koti-isäksikään.

meillä 6 kk ja 2 v. Ja toivon todella vähän vinkkejä siihen, että miten organisoidaan vähän omaa aikaa kun vauva herää klo 4.30 ja esikoinen viim. seitsemältä. Sitten päikkärit nukutaan vuorotellen. Kahdeksalta molemmat nukkumaan. Ja molemmat huutelee yön mittaan. Nytkin vauva huutaa. JOten täytyy mennä

Eilisessä päiväkoti keskustelussa töihin menevät haukuttiin itsekkäiksi, jotka eivät ajattele lapsen etua vaan ainoastaan itseään kun kehtaavat laittaa lapset alle 3 v hoitoon.

ap

Mä kyllä olen muutenkin ihan erityyppinen äiti kuin omani oli. Oma äiti vieläkin jaksaa muistuttaa " hyvästä lapsuudestani" , kuinka aina oli puhdasta päällä ja siistit vaatteet ja kotiruokaa...ei siinä mitään että isä oli vähän väkivaltainen ja äiti taas aika kylmä.



Omilleni pidän tärkeimpänä sitä, että pyysiset tarpeet täytetään välillä täydellisesti, välillä tarpeeksi hyvin (=välillä voi olla vaatteet likaiset tai ruoka eineksiä), kunhan meillä kaikilla on hyvä olla yhdessä, ja kaikki tietää olevansa rakastettuja.

meitä äitejäkin on erilaisia. Jotkut sietävät sitä melua ja sotkua mitä lapsista lähtee paljon paremmin kuin toiset. Mä siedän kyllä melua, mutta joskus rasittaa sotku. JOskus rasittaa myös se, ettei saa ikinä olla rauhassa. Erityisesti 5-v poika on jatkuvasti multa jotain kysymässä. Tyttäremme taasen on erilainen, ei kysele paljon ja antaa mun olla rauhassakin.



Lisäksi olen ihminen joka viihtyy yksikseen omine ajatuksineni. Siksi lapsiperheessä oleminen joskus väsyttää.

lasten kanssa voi tehdä mitä vaan, sillä lapset ovat aika sopeutuvaisia, ja oppivat uusia tapoja, kun vain vähän aikaa jaksaa yrittää.



Jos lapsi esim. ei osaa käyttää pensseleitä ja rensseleitä kuin yhdellä tavalla, niin totta kai se kyllästyy saman tien. Jos sille sen sijaan juttele ja neuvoo, itä kaikkea se voi niillä tehdä, kertoilee tarinaa ja pyytää maalaamaan sen mukaan, niin jonkun ajan kuluttua siinä lapsen touhussa ei tarvitse olal nii älyttömän paljon mukana, riittää kun itse tekee vieressä, ja välillä kommunikoi.

Kaikilla ei ole samoja oloja ja samanlaista arkea kuin teillä, newsflash.

Täällä ei ole mitään " av-mammamassaa" joka vääntää mieltään miten sattuu, vaan erilaisia yksilöitä joilla on erilaisia mielipiteitä. Ei ole tässäkään ketjussa tainnut olla kuin pari ihmistä ap:n lisäksi jotka on vastailleet useamman kerran.



21

Olen todella onnekas, että minulla on kotiäitiystäväpiiri, jossa voi vapaasti sanoa, että ottaa päähän ja he ymmärtävät, että sillä hetkellä on niin. Toisena hetkenä olemme kaikki todella onnellisia tilanteestammme.



Mielestäni on siis enemmänkin siitä kyse, että tällaisessa forumissa on hyvä nimettömänä purkaa negatiivisia tuntojaan. Täällä vaan tehdään yhdestä ratkaisusta pitkällemenevät johtopäätökset: esimerkiksi äiti sanoo täällä, että 2v kotona on maksimi ja että hän kaipaa töihin ja aikoo mennä. Heti kysellään, että miksi arki on (muka) niin raskasta, mikset rakasta lapsiasi, miksi hankit lapsia, etkö viihdy kotonasi...



Ratkaisu ei mielestäni osoita mitään muuta kun loistavaa itsetuntemusta: nautin kun sain olla 2 vuotta kotona, mutta sen jälkeen menen töihin. Kyllä työssäkäyvä voi elää täysin tasapainoista elämää tasapainoisten lasten kanssa ilman sen suurempaa draamaa!

välillä olen ollut burn outin partaalla ainaisen raha-pulan ja miehen masennuksen/työttömyyden takia. Jos perusasiat olisivat kunnossa kaikki olisi hyvin. Missään tapauksessa väsymykseni ei ole johtunut lapsista yksinomaan.

Vierailija:

Olen todella onnekas, että minulla on kotiäitiystäväpiiri, jossa voi vapaasti sanoa, että ottaa päähän ja he ymmärtävät, että sillä hetkellä on niin. Toisena hetkenä olemme kaikki todella onnellisia tilanteestammme.

Mielestäni on siis enemmänkin siitä kyse, että tällaisessa forumissa on hyvä nimettömänä purkaa negatiivisia tuntojaan. Täällä vaan tehdään yhdestä ratkaisusta pitkällemenevät johtopäätökset: esimerkiksi äiti sanoo täällä, että 2v kotona on maksimi ja että hän kaipaa töihin ja aikoo mennä. Heti kysellään, että miksi arki on (muka) niin raskasta, mikset rakasta lapsiasi, miksi hankit lapsia, etkö viihdy kotonasi...

Ratkaisu ei mielestäni osoita mitään muuta kun loistavaa itsetuntemusta: nautin kun sain olla 2 vuotta kotona, mutta sen jälkeen menen töihin. Kyllä työssäkäyvä voi elää täysin tasapainoista elämää tasapainoisten lasten kanssa ilman sen suurempaa draamaa!

vauvaiän jälkeen? Uhmaiän jälkeen? Lasten ollessa ala-asteella? Tai yläasteella?



Kun jotkut lapset eivät nuku kuin tukit 12 h yöllä ja päivällä 4 h. Ja ole vielä aurinkoisia aamusta iltaan eikä lastenhoitoon välttämättä saa apua jne. jne. Eli joillakin vanhemmilla se lapsiperheen arki ON raskaampaa useammin kuin joskus. Ja siksi juuri ei tarvitse ruveta taivastelemaan asiaa! 38