Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mikä ihmisiä riivaa kun lapsiperheen arki koetaan ihan helvetilliseksi?

Vierailija
13.08.2006 |

Tottakai joskus väsyttää,mutta silti koen eläväni elämäni parasta aikaa kolmen lapsen äitinä.Yllättääkö arki vai mikä mättää? Kertokaa!!!

Kommentit (52)

Vierailija
41/52 |
13.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko sulla kokemusta MONESTA lapsesta? Tiedätkö, että on myös olemassa lapsia joita moinen pensseleillä maalailu ei kiinnosta pätkääkään vaikka miten yrittäisi heitä innostaa? Oma tyttäreni on tällainen ja hän on nyt kohta 5v. On yritetty saada kiinnostumaan ties mistä askartelusta, ja kyllä hän sen askartellun tai maalailun aloittaakin, mutta lopettaa sen lähes aina jo 5 minuutissa. Kun ei ole vielä keskittymiskykyä (tai kiinnostusta tuollaisiin) niin ei ole!



Tyttö käy toimintaterapiassakin ja terapeuttikin myönsi, että tyttö on haastava tapaus:(. Ei kaikkia lapsia ole samasta muotista veistetty.



Tytön veli on täysin erilainen ja hän saattaa paneutua johonkin asiaan vaikka ½ h minua sen kummemmin " häiritsemättä" . Jos hän olisi ainut lapseni, saisin vaikka romaanin kirjoitettua.

Vierailija
42/52 |
13.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni on dysfasialapsi (ei osaa keskittyä mihinkään, pelkää kaikkea uutta, ei ymmärrä puhetta), yksi " tavallinen" lapsi sekä huonosti nukkuva vauva. Monesti olen huomannut, etteivät ihmiset voi ymmärtää arkemme vaikeuksia esim. juuri dysfasialasen kanssa. Ja just tapasin erään tutun kaupungilla joka ihmetteli miksei 6 kk vauvamme vielä nuku täysiä öitä! Ihmetteli myös sitä miksei vauvani nuku iltapäivällä 3 h päikkäreitä, kun kuulemma hänen 9 kk poikansa nukkui siinä iässä koko iltapäivän heräämättä ja lisäksi siihen 12 h yöunet päälle!!! Joo-o, onhan se silloin helppoa ja varmaan minäkin täällä silloin päivittelisin toisten äitien saamattomuutta.



On niin helppo tuomita jos ei itsellä ole samanmoisia ongelmia eikä lainkaan empatiakykyä. Eikä kaikilla ole sitä tukiverkostoakaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/52 |
13.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Erityislapset ovat sellainen arpa, jonka elämä heittää eteen joillekin ja se muuttaa tietysti tilannetta täysin. Järjestely on vaikeampaa. Enkä ainakaan minä puhunut siitä, tarkotus oli kirjoittaakin näin aiemmin mutta jäi pois kun ajatus katkesi.



21

Vierailija
44/52 |
13.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

21

Vierailija
45/52 |
13.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

...vaan sekä-että. Lapsiperheen arki on välillä raskasta, ja ihan turha teeskennellä muuta, jos siltä tuntuu. Lapset ovat samalla kuitenkin suuri rikkaus ja ilonlähde.



Eli mitä kamalaa siinä on, jos joskus väsyttää, kiukuttaa tai kaipaa omaa aikaa?

Vierailija
46/52 |
13.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

toiset lapset nyt ovat esim. enemmän huomiota vaativia kuin toiset olematta silti mitään erityislapsia, joilla olisi joku sairaus. Ei kaikki lapset ole mitään luonteeltaan rauhallisia tms.! Ja ap, onko sulla siis vain yksi lapsi? Vanha mantra, mutta kyllä yhden lapsen kanssa oli niiiin helppoa. Odota kun teet toisen, niin voipa olla että organisointi voi olla hiukka haasteellisempaa... 51

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/52 |
13.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos nyt unohdetaan nämä äidit jotka vain joskus valittavat väsymystä ja lapsiperheen rankkuutta, ja keskitytään niihin jotka sitä valittavat jatkuvasti, niin tuleepahan vaan mieleen, että oma valinta se on sekin, tuleeko niitä lapsia vai ei. Kenenkään ei oo pakko alkaa äidiksi jos se on niin vaikeaa. Itselläni tällä hetkellä vauva valvottaa (6kk ja pahimmillaan 3x yössä hereillä) ja isoimmat ei enää nuku päikkäreitä, joten minä nukun tasan sen mitä vauva antaa yöllä nukkua. Enkä koe olevani kauhean väsynyt. Haukottelen kyllä vilkkaimpien öiden jälkeen, mutta se siitä. Minusta tuntuu että nykyihmisten pitäis vaan päästä niin pirun helpolla kaikesta.

Vierailija
48/52 |
13.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

T.ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/52 |
13.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niinpä. Jos sinä pärjäät vähäisillä unilla niin kyllä muidenkin pitäisi, eikö vaan. Onhan kaikki niin yksinkertaista. Minun kokemukseni tulisi olla myös muiden kokemus samasta asiasta! Ja tämä sama myös Ap:lle.



Olen myös kotiäiti ja olen uupunutkin kerran nukuttuani 7 kk putkeen 3 tuntia/vrk kolmessa eri pituisessa pätkässä. Asennoiduin koko ajan niin, että kyllä tämä tästä, rakastan lapsiani, kotiäitiys on ihanaa, vauva on kohta iso eikä valvota, uhmaikäinen rauhoittuu pian, ei tässä mitään, kyllä minä jaksan. Mutta en jaksanutkaan. Iski uupumus, vastoin tahtoani. Onneksi selvisin siitä muutamassa kuukaudessa neuvolan tuella. Mutta ap:n kaltaisten tuomitsijoiden vuoksi olen päättänyt etten ikinä puhu asiasta muille kuin hyville tutuille. Turuilla ja toreilla suitsutan miten ihanaa ja helppoa oli kahden alle 2-vuotiaan kanssa. Pysyy sitten myytti hyvästä äidistä yllä!



Niin ja rakastan siis oikeasti lapsiani, mutta en niin paljon, ettenkö esim jumppaan raaskisi lähteä tai kaupungille päiväksi silloin tällöin. Ja ajatella, palaan töihin kun nuorempi on 2 v. Millainen äiti lapsillani onkaan!

Vierailija
50/52 |
13.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

elämä muuttuu, ja itsestään on tingittävä. nykyihmiset ovat niin hel...tin itsekeskeisiä. ei ne lapset ole mitään nukkeja, jotka sysätään syrjään kun ei jaksa " leikkiä" . sulla 59 on ainakin järkevä mielipide. täällä palstalla on paljon turhan kitisijöitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/52 |
13.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

sorry sotkut. meni numerot sekaisin.

Vierailija
52/52 |
13.08.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

...kaikki-tänne-heti-nyt -asenteesta. Ei perhe- eikä työelämässä. Meidän vanhempamme ovat lykänneet meidät parikuisina hoitoon. Yösyötöt on jätetty pois pieniltä vauvoilta vaikka huudattamalla. Isovanhemmat ovat olleet lastenhoitoapuna. Työtä on ollut ja mahdollisuuksia elää.



Me nykyäidit koetamme näyttää onnellisilta, vaikka valvoskelemme kolme vuotta putkeen. Jäämme kotiin kolmeksi vuodeksi, koska hyvä äiti tekee niin. Lapsenhoitoapua ei saa, kun iosvanhemmat toteuttavat itseään jossain kaukana toisaalla. Töitä tehdään pätkissä, jokaisesta pätkästä äärimmäisen kiitollisina.



Meidän sukupolvemme ei ole kaikki-tänne-heti-nyt-sukupolvea. Me olemme pitkästä aikaa ensimmäinen sukupolvi, joka ei koskaan tule saavuttamaan sitä elin- ja elämisentasoa kuin vanhempiensa sukupolvi.



Niin, että rankkaa on. Ja saa olla ja saa valittaa, senkin marcobjurströmit.