Voi Vide! Olen raskaana. Auttakaahan mua...

Ei toki ollut " vahinko" , mutta olin kyllä silti aika järkyttynyt, kun jo ekasta kerrasta ilman ehkäisyä nuorempi sai alkunsa. Toinen lapsi oli periaatteessa tervetullut, mutta oma pärjäämiseni tietysti mietitytti. Pelkäsin myös etukäteen, etten rakastaisi kuopusta yhtä paljon kuin esikoista (tämä nyt lähinnä naurattaa jälkikäteen :) Tilannetta ei ihan hirveästi auttanut sekään, että yksi sun toinen päivitteli, kuinka raskasta meille tuleekaan, kun lapset 1v 4 kk ikäerolla.



No, kävi sitten niin, että kuopus oli suureksi hämmästykseksemme helppoakin helpompi vauva. Mielestäni kuopuksen vauva-aika oli paljon helpompaa kuin esikoisen, vaikka toisella kerralla olikin kaksi pientä hoidettavana. Periaatteessa enemmän työtä siis, mutta henkisesti olin jo kasvanut äidiksi esikoisen kanssa. Ja nyt lapset ovat toistensa parhaat kaverit, ikää 3 v ja vajaat 2v. En todellakaan kadu pientä ikäeroa, vaikka totta kai paljon rankempaakin olisi voinut olla, jos olisi tullut koliikkia tms.



Ihan varmasti tulet rakastamaan tulevaa lastanne, ja sisarus on lapselle rikkaus!

1. Sinulla onkin jo kokemusta vaikeasta tapauksesta. . 2. lapsi voi olla se helppo tapaus. Meidän esikoinen söi puolentoistatunnin välein ja tunnin kerrallaan, kakkonen pisti puolessa tunnissa neljän tunnin maitosatsin naamariin ja eikun unille. Minä pahimpaan varautuneena siinä yritin keksiä tekemistä että voiko tää todella olla näin helppoa :O



2. Yleensä se esikoinen on harjoituskappale ja saa kaiken vauvanhoidon tuntumaan tosi vaikealta, jos varsinkin vielä on hankala tapaus ja itse on epävarma. Niinpä kakkosta varten onkin treenattu ja se menee paljon rennommin kuin sen ekan kanssa. Sitäpaitsi kun ykkösen kanssa on kiire, kakkonen joutaa vähän parkumaan ja odottamaan vuoroaan - lapsi oppii siis kärsivällisyyttä ihan luonnostaan.



3. Ainakin meillä minä tälläsin 10 kk ikäisen käteen lusikan (huom. esikoista syötin 2 ½ vuoden ikään saakka). Lapsi sitten söi innostuneena itse ja sotki ihmeen vähän. Minä luin lehteä. Esikoista olin passannut liiankin kanssa ja liian hermona.



4. Meillä ryömi 9 kk ikäinen esikoisen viereen leikkimään ja havaitsin, ettei minun tarvitsekkaan viihdyttää kuten esikoista. Pinkaisin oitis keittämään kahvia ja avasin teeveen.



5. Esikoinen auttoi jopa hoitamisessa, toi vaipan ja rasvan pyydettäessä, kertoi että nyt vauva itkee, kanteli/kantelee pahanteot...



Eli helpommalla viihdytyksen suhteen pääsen, lapset nyt 6 v ja 3 v. Pyykkikone pyörittää kahden pyykit, sotkua siivotaan kerran viikossa kuten ennenkin. En todellakaan ymmärrä, miten yhden lapsen äidit pärjäävät kun ainokaiselle pitäisi jatkuvasti leikkiä ja keksiä tekemistä.....

Minä myös yhden lapsen äiti ja samat mielessä kuin ap:llä, tosin en ole vielä raskaana, jännittää vaan jo etukäteen. Sen verran on kuitenkin tullut esiin positiivista juttua, että mun ainakin on helpompi ajatella, että toinen saa tulla heti kun on tullakseen!

Ihanaa lukea noita kommentteja!!! Mulla on mieli jo paljon parempi kun eilen. Plussana myös se, että päätettiin miehen kanssa, että esikoinen saa jatkaa puolikkaana pph:lla kun vauva syntyy, en raaski ottaa kokonaan hoidosta pois kun on niin mahtava hoitaja ja lapsi on kovasti kiintynyt leikki kavereihinsa. Eli lapsi olisi hoidossa 2-3 pvä/vko ja mä olen sillon vauvan kanssa kotona. Mies taas tekee pelkkää yötä 2-4 kerrallaan ja sitten on 2-6 vapaata, joten kun mies on vapaalla niin saa tutustua vauveliin ja hoidella häntä ja mä omin esikoisen itselleni :) Täytyypä myöntää, että olen myös siinä mielessä onnellisessa asemassa, että mies myös tykkää hoitaa lapsia ja tekee ruokaa ym. Taidan päästä liiankin helpolla kun vertaan asemaani yksinhuoltajiin ym. Oikein hävettää nuo minun aikaisemmat valitukset...

Ei varmaan kamalan rankkaa.

Luonto päätti puolestanne ja olette saamassa nyt toisen lapsen perheeseenne, onneksi olkoon! Eipä tuosta ilouutisesta nyt kannata paniikkia ottaa, ainoastaan iloita! Jos esikoisen kanssa oli alku vaikeaa, voi toisen kanssa olla yhtä " lomaa" ! Ihanaa että miehesi osaa iloita asiasta, yritähän sinäkin! Olette saaneet ison lahjan Luojalta!

Lapset ovat olleet ihan erilaisia vauvoina. Myös te vanhempina olette kasvaneet ja osaatte ottaa ehkä vauva-ajan eritavalla, kun on jo toinen lapsi. Sinuna nauttisin odotusajasta, ja kun saat vauvasi ekaa kertaa syliin. Rakkaus lastasi kohtaan tulee siinä hetkenä viimeistään.

Itse sain keskenmenon ja olin siitä mielissäni. Miettikää yhdessä miehenne kanssa asiaa ja ota puheeksi vaikka neuvolassa, miltä susta tuntuu. Aina raskaus ei automaattisesti tee ihmisestä onnellista vaan kielteiset tunteet valtaavat päänupin.

Miltä on tuntunut kun toinen lapsi tuli? Muuttuiko elämä? Tottuiko siihen? Oliko se rankkaa? Meilläkin yksi lapsi ja toisen hankkimisesta ollaan puhuttu, mutta just noi asiat kaihertaa mielessä.

en yhtään epäile etteikö sinua pelota. Elämä kahden lapsen kanssa on taatusti rankenpaa kuin yhden kanssa (sekä henkisesti että rahallisesti). Mutta kun vauva on jo tulossa ehkä kannattaisi asennoitua iloitsemaan tulevasta ja lakata murehtimasta. itse ajattelin aikoinaan että yksi lapsi on tarpeeksi, nyt meillä on kolme.

kaiken, sitten ei tarvitsisi miettiä. Toisaalta olisin äärettömän surullinen jos niin kävisi. Ei kait tälläisilla ajatuksilla voi aiheuttaa keskenmenoa? Taidan olla menossa sekaisin. t.ap

hän ei pysty ymmärtämään mitä pelättävää tässä on, mies on kun itse rauhallisuus ja iloitsee toisesta lapsesta. Hyvä, että täälä saa purettua ajatuksiaan ja kiva, ettei kukaan ainakaan vielä ole ruvennut herjaamaan.

monesti vauvanodotus vaan on sellainen asia et tosiaan pitäis leijua pilvissä ja onnensa kukkuloilla.

Lapsista on toisille seuraa eikä tarvi kokoajan äitin tai isän seuraa. Toista hoitaa jo selkäytimellä kun kaikki ei ole niin uutta ja onhan sulla 9kk aikaa valmistautua toiseen lapseen.

Hyvin se menee usko pois!

Me suunniteltiin että haluamme kolme lasta. Nyt olen sitten kolmannen kerran raskaana ja tuntuu etten halua koko vauvaa vaikka tämän takia jätettiin ehkäisy jne. Elämä tuntui helpommalta jne. Myönnän toivovani välillä keskenmenoakin. Mitään tunnesidettä ei tulevaan vauvaan ole. TIEDÄN kuitenkin, että kun saan vauvan käsivarsilleni, kaikki muuttuu. Paljon tulee lisää hommia mutta paljon myös hyvää. Parasta mitä lapselle voi antaa, on sisarus. Sillä ajatuksella porskutan eteenpäin. Kyllä hänestä tulee yhtä rakas, mutta toisaalta väkisinkin miettii että se vie paljon aikaani pois isommilta lapsilta. Muistan ajatelleeni samoja asioita toista odottaessa, mutta voi sitä onnea kun katsoo sisarusten leikkejä :' ).

Piti vielä kertoa, että kun toinen lapsi syntyi niin muistan ajatelleeni että eikös lasten kanssa pitäisi nyt olla tuplatyökin mutta tuntui paljon helpommalta. Olisikohan vaikuttanut sekin että kun oli jo yhden vauvan hoitanut, toinen meni paljon helpommin. Ikäerokin oli pienempi kuin teillä (esikoinen 2v) joten luulen että pärjäätte oikein hyvin :).

15

tai teiltä, jotka sen toisen olette tehneet. t.ap

Ikinä ei tiennyt, kun esikoisen sai nukkumaan, että kannattaako edes itse mennä pitkälleen, vai alkaako huuto heti. Kun esikoinen oli noin 2v, ajattelin, että kyllä kuitenkin sen toisen lapsen haluan. Ja ei siis mikään vahinko ollut, mutta pelotti jo etukäteen. Varmaan 90% toista lastaan tekevät pelkäävät sitä työmäärää ja miten yleensäkin selviää kahden pienen lapsen ruokkimisesta jne.. Mutta jotenkin se on helpompaa, varsinkin kun vauva kasvaa. Onhan siinä omat ongelmansa (esim. suojella vauvaa mustasukkaiselta esikoiselta, et voi jättää vauvaa mihin vain silmistäsi). Mutta nytkin leikkivät yhdessä, vaikka kuopus on vasta 1v. Ja minä saan olla kaikessa rauhassa koneella. :) NÄin ei olisi jos olisi vain yksi lapsi.

rikkaus. Onnea valtavasti!

Eka oli kiltti tapaus, helppo. Kakkonen sitten valvottaa kaiket yöt ja on saanut kaikki maailman allergiat. Että silleen.