LOKAKUISET SUNNUNTAIHIN MARS!**

Tyllerö heräsi vähän ennen kuutta ja silloin aamu ei vielä oikein tuntunut raikkaalta;( Tosin yöllä on herännyt kertaakaan klo 24-05.50 joten ei nouseminen niin vaikeata sitten ollutkaan. LÄhdettiin samantien 45 min lenkille ja voi mahdoton mikä upea ilma! Oikein tunsi kuinka elimistö sai raikasta happea ja se tuoksu... AAH!



(.) ei uutta, vauva potkii taas kovasti. Esikoisen aikana en kertaakaan nähnyt selkeästi kantapäätä masun läpi mutta nyt se kyllä näkyy. Vauva alkaa olla jo niin suuri että se liikkuu ja muuttaa asentoaan myös kävellessä tai touhutessa, mitä minulla ei ole vielä tässä raskaudessa juurikaan tapahtunut. OIkeastaan vauva liikahtelee jatkuvasti tai oikoo jäseniään.



Olen nyt käynyt kahdesti päivässä, ensimmäisenä aamulla ja tytön nukkumaan menon jälkeen illalla n. 45 min reippaalla kävelylenkillä ja vaikka aluksi kävely on hidasta ja masu kovenee niin loppujen lopuksi lenkit ovat tosi reippaita ja olo jälkeenpäin tosi mahtava. Eilen masu oli tosi pinkeä, sitä kiristi ja olo oli jotenkin tukala joka asennossa, mutta reipas lenkki ja sauna tekivät ihmeitä ja masun pinkeys helpotti samantien.



Nyt jatkan tytön kanssa touhua ettei se hermostu.



Nazu ja rv 32+6

kylläpä nazu,oot reipas kun heti herättyä jaksat ulkoilemaan lähteä:) vaikka ihanaltahan tuo lenkki raikkaassa ilmassa kuulostaa, meillä siitä ei ole tietoakaan,useamman viikon ollut tuo metsäpaloista johtuva haju läsnä, ja kyllä tuntuu hengittäminen ikävältä...



meillä pojalla ilmeisesti vauvarokko, eilen nousi yhtäkkiä yli 39 kuume eikä oikeastaan mitään muita oireita vielä ollut..no yhessä viimeviikon kyläpaikassa kuulemma ollut vauvarokko joten luultavasti se nyt pojalla..

yöllä herättiin puolentunnin välein kun rassukka itki kuumeisena, ei oikein supotkaan laskenut kuumetta:(

mies lähössä ensi viikoksi työjuttuihin jooten toivottavasti poika pian paranee.. tosi raskasta katsoa kun oma pikkukulta on ihan rassukka!!



täällä masussa ei kummempia.. kovaa venyttelyä ja jalkojen oikomista niinkuin nazullakin, näkyy pieniä kuhmuja,tai isoja;) kokoajan..



yöllä maitoa oli valunut taas ihan kunnolla,joka paikka läikillä, kokoajan mulla on ollut tihkumista mutta nyt on ruvennut valumaan ihan kunnolla jos esim rintaan kohdistuu vähänkään painoa, kuten nukkuessa, myös päivällä huomaa että tiputtelee jo, kohta pitää ottaa taas liivinsuojat käyttöön;)



nyt lähden hoivaamaan tuota sairasta karhunpoikaa..

rauhallista sunnuntaita massuille ja mammoille:)



fiikuna ja mytty rv 31+4

Tänään on se meikäläisen kolmenkympin rajapyykki... Olen tosiaan luvannut itselleni (ja ennen kaikkea vauvalle), että nyt alan oikeasti miettiä tätä vauvan tuloa. Hui! :o :o :o



Eilen saatiin iso kasa vauvanvaatteita takaisin lainalta, joten voisin reippaasti katsoa ne läpi ja laittaa pesuun. Mutta kun meillä ei oo mitään paikkaa mihin laittaa... Joudutteko muut tekemään HUONEIDEN JÄRJESTELYÄ vauvan synnyttyä? Tai onko kaikki muut jo tehneet? :)



Meillä on siis kolmio, 65 neliötä, jossa olohuoneen lisäksi makuuhuone ja työhuone. Työhuoneesta ei luovuta, mutta on ajateltu että ehkä vaihdettaisiin työhuoneen ja makkarin paikkaa, kun tämänhetkinen makkari on selvästi isompi. Työhuoneeseen voisi sitten pinota myös lasten lelut ja se voisi olla yhtaikainen leikkihuone. Mutta homma on kamalan iso enkä tiedä onnistuuko se.



Joka tapauksessa jostain täytyy loihtia tilaa VAUVAN TAVAROILLE. Meillä on esikoisen kaikki vaatteet ja tavarat olleet Lundian hoitopöydässä koko ajan, nyt se pitäisi tyhjentää ja esikoisen kamat siirtää jonnekin muualle. Minne? Vaatehuone on aivan täynnä, lisäksi on vain yksi kaappi, jossa on liinavaatteita. Enkä tahdo tänne ylimääräistä lipastoa... ääääh :/



No on tässä vissiin mietittävää viimeisten 10 viikon ajalle :)



Olikos se nyt FIIKUNAN lapsi, joka oli vauvakuumeessa, jaksuja sinne! Meillä 1v5kk oli pari viikkoa sitten siinä. Oli kyllä raukka todella väsynyt ja kova oli kuume.



Nyt meikäläinen jatkaa tästä työntekoa. Eilen tein 12 h töitä kun anoppi oli hoitamassa, tänään varmaan samat. Täytyy hyödyntää täysillä tämä aika, että saa pinot pois ja pääsee keskittymään sitten graduun.



Hyvää sunnuntaita koko poppoolle!



Coe rv 30+0 (HUH, ei vielä...)

Taalla on harmistunut nainen. Ei paassyt mies sitten tanne asti tanaan vaan joutui jaamaan Seatleen yoksi kun lennot oli niin paljon myohassa, ettei ehtinyt Seatlesta jatkolennolle Losiin. Turvatarkastuksessa oli mennyt tuntitolkulla ja kaikki lennot myohassa. Seuraava kone lahtee vasta aamulla ja silla onneksi paasee tulemaan. Saamarin terroristit kun aiheuttavat tuollaisia ongelmia!!! En ymmarra uskontoa joka saa ihmiset manipuloitua uskon nimissa tappamaan toisia ihmisia ja suunnittelemaan tuollaisia terrori-iskuja. Me emme muuten enaa lenna amerikkalaisilla lentoyhtioilla kun ne ovat ilmeisesti kohteina jos jotain nuo hullut suunnittelevat. No, SAS ja Lufthansa ainakin lentavat Losin ja Kopiksen tai Frankkarin valia, etta niilla sitten....



Tanaan on narastanyt sitten eilisenkin edesta joten syomiset on jaaneet tosi vahiin. Tiistaina on laakari ja pitanee kysysa onko talle mitaan tehtavissa vaikka taidan jo tietaa vastauksen->Helpottaa 8 viikon kuluttua... Ikina ennen ei ole moista vaivaa ollut, mutta kaipa se piti minullekin jotain kremppaa tulla.



Huh, tulipas negatiivista tekstia.



Jotain hyvaakin on tassa paivassa ollut. Amulla oli ihanan viileaa ja kaytiin taas naapurin kanssa kunnon kavelyilla. Joka paiva olen kavellyt sellaiset 5-7km ja valilla on tullut viela toinen lenkki tehtya miehen kanssa. Jos mies lahtee juosten, niin sitten olen fillaroinut mukana.



Mahassa kaikki hyvin ja kova myllays jatkuu. Hyva, niin ainakin tietaa, etta siella on kaikki hyvin.



Mukavaa sunnuntai paivaa sinne. Tama lahtee nyt nukkumaan. Jospa jo sitten seuraavana yona paasisi miehen kainaloon kapertymaan...



Millian 30+2

Meikkis on sitten täällä yliopistolla vaikka on sunnuntai... Päätin, että teen nyt elokuun 6 päiväistä työviikkoa, niin jospa sitten syyskuussa saisi oikeasti vähän lepäilläkin :) Gradussa on vaan niin paljon hommaa vielä jäljellä ja pelottaa oma jaksaminen kun jo nyt pidempi istuminen saa persuksen ihan sairaan jumiin. Eilen oltiin kesäteatterissa ja en meninnanut pystyä istumaan siellä kun oli niin kovat penkit. Koko ajan vääntelehdin, ärsytti varmaan mun takana istuvia.



Nazun aamulenkit kuulostaa aivan älyttömän ihanilta! Olen tosi kade, itsellä on ihan mahdottomuus lenkkeillä suppareitten takia. Eilenkin kun oltiin siellä teatterissa, niin kellotin suppareita kymmenen minsan välein. Eivät onneksi olleet pääsääntöisesti kivuiliaita, joten kait tää on vaan tätä mun normaalia kohdun toimintaa. Jotenkin vaan mietityttää, että miten epämukavaa supistelu vauvalle täytyy olla.



IHMETYKSEN AIHEET SYNNYTYKSESSÄ: No, kipu tietysti oli suurempaa kuin olin ajatellut, mutta epiduraali auttoi ihan hyvin. Itse en ollenkaan muista ponnistusvaiheen kipua, sattuiko se vai veikö epiduraali sen kivun? En yhtään muista. Mulla ompelut suoritti opiskelija ja se kesti... Mutta kipu oli ihan siedettävää. Oikeastaan ei ole mitään kummempia järkytyksiä, synnytys meni hyvin.



IHMETYKSEN AIHEET OSASTOLLA: Imetyksen vaikeus oli ylläri, etenkin se että mulla osoittautui nänninpäät mataliksi ja hankaliksi imettää, en sitä aikaisemmin ollut edes tajunnut. Ja sitten jälkisuppareista en ollut juuri kuullut ja inhottavaa oli just se, että ne tuli imetyksen aikana. Ja nyt on sitten toisen lapsen kohdalla odotettavissa suuremmat jälkisupparit. Positiivisesti olin yllättynyt siitä, miten helppo oli istua jo parin päivän jälkeen vaikka tehtiinkin välilihan leikkaus. Ja olin tosi hyvässä kunnossa heti synnytyksen jälkeen! Mua ei saisi sektioon kuin pakolla ;)



Nyt täytyy ryhtyä hommiin. Sunnuntaita lokamassukoille!

S-I ja Lumikukka 32+5

Voimia siihen vauvarokkoon! Meilläkään eivät supot auttaneet ja käytiin lääkärissä ja saatiin pikkuiselle PRONAXEN-nimistä oraalisuspensiota ja se auttoi todella mahtavasti. Kuume laski yhden kerran jälkeen, tyttö nukkui 12 h eikä kuume noussut enää. Tämäkin on varmaan yksilöllistä mutta meideän mielestämme oli mahtava lääke ja kuulemma tosi turvallinen koska sitä annetaan lapsille vain 2,5ml.





SIGNORINA-IIRIS: Täällä kohtalotoveri, leikkaukseen ei minuakaan saa ellei se ole vauvan terveyden kannalta välttämätön, mutta siis alatiesynnytyksessä ei mikään hirvitä/kauhistuta jne kuin sektiossa.



Tehtiin vaihto klo 8 ja sain nukkua tähän saakka - nyt on hyvä olo!

Huomenna neuvola - jee! - paitsi että siellä on joku sijaisen sijainen. Tylsää.



;)Nazu

Huih, kun oli pelottavaa lukea eilistä synnytyskokemusta. Mua alkaa kokoajan enemmän ja enemmän jännittää lokakuu. Just näitä asioita oon pelänny, mitä eilisestä sain lukea :( Onneksi muilla oli paljon positiivisia kokemuksia!! Mä oon hirveesti ihmetelly ja edelleen en voi uskoa, että kipu vois lakata kun vauvan saa rinnalle!



Supparit on helpannu, ehkä ne johtu kesäloman ajan hirveestä siivouksesta. Touhusin kaks viikkoa niin " raivokkaasti" . Nyt ei tuu suppareita ees joka päivä. Masussa on muutenkin ihmeen hiljasta, että välillä jo pitää pökkiä onko siellä ketään :( Muutenkin kun oon lukenu kirjoja ja lehtiä tosi paljon, miten sieltä jää päähän ne kaikki negatiiviset asiat ja pelkää tällä vauvalla olevan just ne :( No, ehkä tää on ihan normaalia, mutta vauva sais kyllä alkaa liikkumaan taas enemmän!



bernuski rv 30 + 6

Meillä nukuttiin tänään melkein puoli 10 asti. Tyttö kyllä heräs aiemmin, mutta itekseen höpötteli sängyssä niin enpä sitte jaksanu nousta nostamaan pois sängystä sitä. Illalla kyllä valvottiinki myöhään, että oli varmaan 12 ennenku miehen kanssa mentiin nukkumaan ja tyttöki meni 11 aikaan.



Oi että, nuo aamunraikkaat lenkit kyllä kuullostaa ihanalta! Me käytiin illalla 9 aikaan kävelemässä ulkona, ja ei sillonkaa enää ollu kovin kuuma- itikoita kylläkin. Mulla kans tuo kävely aiheuttaa inhottavasti mahan kovettumista, ja nyt on taas parina päivänä ollu kipeitä suppareita ja menkkamaista jomotusta- mutta vauvaki on kyllä liikkunu enemmän ku koskaa aiemmin, niin voihan se olla että seki aiheuttaa nuita supistuksia.



(.) Eilen tuntu tosi kipeältä mahassa, ilmeisesti asukki vaihto kylkeä tai jotain, kun piti ihan kiljasta ku niin kovasti sattu. Muutenki on kokoajan jostaki kohtaa maha kuhmuilla-niinku muutki sano olevan- ku pikkunen siellä ettii vissiin hyvää asentoa :)

Muuten ei mitään uutta. Liitoskivut on vähän helpottanu, mutta tuo mahan toiminta ei edelleenkää ole tyydyttävälläkään tasolla. Sen kanssa riittää siis pohtimista ja päänsärkyä!

Illalla oli havaittavissa myös lievää turvotusta- sehän se vielä puuttukin ;)



Mutta oikein mukavaa päivää kaikille helteistä huolimatta.



Jääsydän rv 28+5

Usko pois- kyllä ne kivut lakkaa siihen, ku vauva on maailmassa. Tottahan sitä on paikat monta päivää hellänä yms. mutta ei se tunnu missään, kun tarvittaessa saa aina särkylääkettä ja se vauva vie kaiken huomion. Ja lisäksi, ku saa vaan levätä siellä sairaalassa- ei tarvi olla heti kotitöitä tekemässä ja ruokaa laittamassa ;) Mutta ei sitä synnytystä kannata hirveesti pelätä, ku kaikki menee kuitenki niin omalla painollaan. Vaikka kyllähän se varmaan kaikkia aina pelottaa, mutta ite aattelin niin ennen esikoisen synnytystä, että on siitä muutki selvinny niin kyllähän siitä selviän minäki! Ja niin siitä vaan selvittiin :)

Tähän asti kaikki mennyt " kuin unelma" , no ainakin lähestulkoon. Eli vaivoja ei ole juuri ollut. Nytköhän ne sitt alkaa ja joudun sairaslomalle tai peräti synnytän pian..!! ELI mulla on 1-2 viikkoa tai voi olla että paljon pidempäänkin, lorahdellut silloin tällöin jotakin kovin nestemäisen oloista. Ihan vähän, mutta kumminkin. No, olen tähän asti luullut sen olevan valkovuotoa tai ajatellut ettei haittaa jos tippa lapsivettä silloin tällöin tihkuukin pois tms. Noin vajaan viikon verran mulla ollut myös sellainen hieman menkkamainen olo, eli alavatsa jomottanut hieman. Ja nyt sitten pari päivää sitten ekan kerran tunnistin (voi olla että on ollut jo aiemminkin) että mulla on (harjoitus)supistuksia. Niitä tullut nyt välillä usein ja välillä harvoin, en tarkkaan osaa sanoa. Eilen autoa ajaessani tuolla kuumuudessa, tunsin ainakin supistavan muutamankin kerran. Tuo menkkamainen kipu ja supistukset eivät mielestäni aina ole samaanaikaan, toisin sanoen nuo supistukset eivät mielestäni ole kipeitä.

Mutta nyt kun ottaa nämä kaikki oireet huomioon, niin olen alkanut pelkäämään, että ovatko nämä jo ennenaikaisen synnytyksen oireita.



Miltä kuulostaa?? Onko muilla ollut vastaavia oireita?



Mulla oli muuten lääkäri juuri vajaa viikko sitten maanantaina ja hän ei huomannut sisätutkimusta tehdessään mitään ihmeempää. Jälkeenpäin huomasin että hän oli rastittanut kova ja pehmeä välimaille (vahingossa vai tarkoituksella?)

Hieman mietityttää, että mahtoiko tuo sisätutkimus saada aikaan nämä oireet?? Aika epämiellyttävältä ainakin tuntui kun lääkäri " heilutteli" tuolta sisällä.



Soitin juuri synnytyssairaalaankin ja siellä ei vielä huolestuttu, mutta pyydettiin käymään huomenna testissä ettei ainakaan ole kyse pissatulehduksesta, josta tuo jomotus voisi johtua. Lisäksi sanoivat että lapsivettä tulisi todennäköisesti enemmän.



Eli ei kait tässä auta muu, kuin yrittää olla rennosti tänään ja jäädä aamulla pois töistä toivoen että pääsisi huomenna joihinkin testeihin. Kyselin tuolla synnytyspuolella myös asiasta ja siellä kerrottiin, että jollakin testillä pystytään näkemään, onko kyseessä valkovuotoa vai lapsivettä.



Että sellaista täällä :(

Poitsu kyllä liikuskelee ihan suht ahkeraan, että ei siinä mielessä vielä huolenaihetta. Todennäköisesti tämä on vain tällaista ensisynnyttäjän hermoilua :)



T: Peggy-75 rv 28+5

Juu en tosiaan loukkaannu! Kerroin vaan omasta kokemuksestani, en tosiaankaan sano että kaikilla menee juuri näin. Mutta kirjoitin kokemukseni juuri siksi että ensisynnyttäjät osaa varautua siihen, että kaikki ei ole niin ihanaa kuin täällä väitetään, että ei muka satu yhtään ja kaikki on niin ihanaa että!

Itse henkilökohtaisesti ennemmin kuolen kuin synnytän uudelleen, sen verran karsea kokemus oli. Luen kateudella muiden kokemuksia, miten kaikki on mennyt niin hyvin.

Epiduraalista sanon vielä, että se oli tosi mahtava ja vei kaiken kivun pois! Ainoa inhottava oli se laitto, se tuntui miten neula työntyi sinne selkään ja rutina vaan kuului (ja tuntui). Minulla on vieläkin selkä siitä kohtaa kipeä, ehkä siinä sitten tapahtui joku moka?

Mutta sitä todella suosittelen!



Nähtiin eilen pieni 2 viikkoa vanha vauva. En muistanut että vauvat on niin pieniä ja haisee semmoiselle. Outo ajatus että kohta meilläkin on sellainen! Uskalsin pitää sitä sylissä, jännä miten se vauva ei tuntunut painavan yhtään mitään meidän 11kk " vauvaan" verrattuna. Tuntui, että se vauva on pelkkää luuta ja nahkaa ja menee rikki jos hengitän siihen päin :D

Äkkiä sitä unohtaa miten rääpäleitä ne on!



-lupicaia 33 tasan! Enää 7 viikkoa!

..siis yhden asian, joka on aivan mahtavaa tässä odotuksessa.

Nimittäin; Kuukautisien poissa pysyminen =D

Ruksi seinään ;)



Vihtori että mulla on muisti huono =P Mutta kuitenkin sinä jolla ollut lorahduksia...Voisko olla huonot lantionpohjalihakset, että olis pissaa?

Mulla meinaan on nyt huonontunut ihan rutkasti...Eilen oltiin shoppailemassa kaupungilla ja kyykin sitten jossain hyllyjen välissä niin yht´äkkiä tunsin kovan vihlauksen tuolla alhaalla ja jotain lorahti housuun =/

Itse ainakin ajattelin että olisi pissaa tai valkovuotoa, mutta mies kieltämättä jo pelästyi että tuli lähtö synnyttämään :)

Mutta olen niin kyyninen kaikkeen ennen kun ketään viitsisin vaivoillani vaivata. Ekaa odotelessa kun ehti tulla kaikki mahdolliset oireet ennen kun pojan sain rinnalle...

Mutta ilmoittelehan täällä sitten mitä ne lorahdukset oli jos vaikka olis sama homma minulla. Tsemppiä sulle!



Synnytykset jokainen kokee niin omalla tavallaan. Myös mulla oli paljon hankaluuksia synnytyksen aikana ja sen jälkeen, mutta aika on jo kullannut muistot jollain tavoin ja kerta tuota pientä ei mahasta muulla tavoin pois saa niin pakkokin on mielestä yrittää sulkea ne ikävät. Lopputulos kun oli kaikista ihanin!

Ja jos rehellisiä ollaan niin ei ehkä kannattais tuolla tavalla paasata ja pelotella ensikertalaisia, jokaisella kun tuo kokemus on omanlaisensa.

Kaikella ystävällisyydellä :)

Mä en usko että on äitiä, jota synnytys ei jollain tapaa pelottais/jännittäis, mutta se kuitenkin on niin luonnollinen tapahtuma jonka jokainen odottava äiti joutuu kokemaan.

Toisilla se menee kuin tyhjää vain, esim. siskoni kahta synnytystä hän kuvaa sanoilla;" että sama kuin olisi pieraisemassa käynyt" =O

Mulla ja toisella siskolla sitten ollutkin ongelmia hänenkin puolesta ;)

Mutta rohkealla mielellä vaan synnyttämään!

Kun mielessä siintää se maailman ihanin palkinto niin se kummasti rohkaisee mieltä!!!



Meillä ollut ihan kamala aamu. Älkää edes kysykö...=/

Nyt poika onneksi nukkuu, mutta on vähän uhmaillut ja koetellut rajojaan...



Vauva ollut tänän ihan hissuksiin...Otti ilmeisesti eilinen shoppailu koville...Tein kirppikseltä tosi hyviä löytöjä mm. Travalle toppahaalarin pojalle 20¿ ja abc:n tuplamatkarattaat 30¿.

Tuli siis huima säästö kun nuo molemmat olisi tarvittu joka tapauksessa :)



Mutta nyt jos hetken lepäis itsekin :)



Voikaa hyvin ja paksusti!



C 30+3

Olisin vain toivonut että joku olisi todella rehellisesti kertonut minulle, vaikka edes netissä miten huonosti voi homma mennä, ei olisi sitten ollut niin järkytys. Eli ajattelen tekeväni iso palveluksen jollekin kun en lässytä että voi kun se on niin kivaa ja vauva on kaiken arvoinen.

Suoraan sanottuna mikään tässä maailmassa ei ole sen arvoista.

Toivon toki että kaikilla meillä lokakuisilla menee hyvin!

ihan oppikirjojen mukaan.

Varmasti kaikilla synnyttämään menevillä on tiedossa, että se lapsen ulos saaminen sattuu, vai?



Anteeksi kun puutuin asiaan, on vaan ihan pirunmoinen aamu ollut ja hermot kireällä..



Jokainen tavallaan.

Gradu on edistynyt tänään oikein hyvin. Jippii! Palkitsin itseni luvalla tulla taas tänne pyörimään.



Peggy: Mulla on tuollaista lorahtelua tullut kesäkuusta lähtien ja olen todennut sen olevan runsasta valkovuotoa. Pissaa se ei ole, koska sitä tulee monesti juuri kun olen tullut vessasta, tai sitten kun nousen sängystä ylös. Minäkin jossain vaiheessa huolestuin, kun sitä lorahti pitkin reisiä, mutta synnärillä oltiin sitä mieltä, että lapsivettä pitäisi tulla selkeästi enemmän. Samaa mieltä oli neuvolan lääkäri. Samoin minulla on ollut tuota menkkamaista jomotusta silloin tällöin ja just eri aikaan kuin suppareita. Sama vaiva oli edellisessäkin raskaudessa ja ihan alusta saakka. MUTTA siis mulla ainakin itse synnytyssupistusten kivut on ihan erilaisia (menkkakivut jomottavat selässä, synnytyskivut alavatsalla eri tuntuisina). Toivotattavasti sinullakin kaikki on hyvin ja saat kasvatella massua vielä hyvän aikaa! Nämä toki ovat yksilöllisiä kokemuksia ja kaikilla ei mene samalla kaavalla, mutta omaan kokemukseeni verraten voin sanoa, että älä panikoidu ainakaan kovasti! Toki on hyvä selvittää asiat lääkärillä ja sulla tosiaan olikin onneksi sisätutkimus juuri tehty.



Lupicaian synnytyskokemuksesta: Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan noin inhottavan synnytyksen! Onneksi kaikki (kai) on nyt hyvin ja sinulla on siellä oma mussukka hoidettavana :)



Mutta tosiaan kaikkien kantsii muistaa, että pääosa synnytyksistä menee hyvin ja onhan nyt alateitse synnyttäminen kautta aikojen ollut luonnollinen tapahtuma ja nykylääketieteen avustamana mun käsityksen mukaan turvallisempi kuin sektio. (Voin tietysti olla väärässäkin, kun en ole asiantuntija.) Kauhukokemuksia ei kannata sikäli stressata, kun ne on niin harvinaisia. Kenelle oikeasti on hyötyä siitä, että koko ajan miettii kauheinta mahdollista synnytystarinaa ja on varma, että itselläkin synnytys menee kauhujuttujen mukaan?



Tämmöisiä mietteitä tuli noista synnytysjutuista. En siis tarkoita vähätellä Lupicaian kokemusta tai sektioon haluavia äitejä. Kaikki kukat saa minusta kukkia :)



S-I ja samat viikot

Huh, nyt on tauon paikka. Ollaan koko eilinen päivä muuteltu huonekalujen yms paikkoja, kun vaihdettiin kaikkiin 3 makariin uudet asukkaat :) Nyt ois vielä vaatekaapit vaihtamatta ja muutenki täällä on vielä pienimuotoinen kaaos..



Pari juttua pitää kommentoida ja sitten jatkan hommia:



KATSURALLE: Niin, siis selvennän nyt vähän mitä tarkoitan. Elikäs tämä lapsentahtinen imetys käsittääkseni perustuu siihen, että vauvan suunnilleen jokaiseen inahdukseen tarjotaan rintaa ja vauvan annetaan imeä niin usein / niin kauan kuin hän haluaa. Eli ikinä ei voi (ainakaan alussa) tietää, että milloin vauva on seuraavan kerran otettava rinnalle ja kauanko hän siinä on. Näin siis MINÄ asian koin. Mutta, kun olen suurimmaksi osaksi ruokkinut vauvat pullosta niin ekaksiki tiedän, että vauva saa mahansa täyteen n. 5min aikana ja toiseksi tiedän, että hänellä on seuraavan kerran nälkä n. 3t päästä. Eli minusta se on silloin todella helppoa ja voin syöttämisten väliin suunnitella jotain muuta tekemistä. Ja tosiaan, se imettäminen on tosi hieno juttu niille, joilla se sujuu ja jotka siitä nauttii, mutta itse en lukeudu niihin ja minusta pullolla ruokkiminen on PALJON Helpompaa monessakin mielessä. Pullon lämmitykseen menee suunnilleen sama aika kuin tissin kaivamiseen puseron alta ja itse olen niitä pulloja keittänyt vain ekan kuukauden ajan. Samoten syöttöjen välissä voi hyvin käydä parin tunnin reissun vauvan kans tai ilman vauvaa eli ruokaa ei tarvi olla aina mukana. Mutta, se siis tästä aiheesta :)



LUPICAIALLE: Valitettavasti minustakin sinä kirjoitit omasta synnytyskokemuksesta tyylillä: Asia on näin. Kun yleensä siis kirjoitetaan että " minulle tapahtui näin" niin sinä käytit muotoa " asiat tapahtuu näin" . Varmasti synnytys kaikkineen on ollut sinulle tosi kauhea kokemus, mutta siis ne on sinun kokemuksia, muilla ei välttämättä mene lainkaan niin. Eli siis kannattaa kirjoittaa tästä lähtien esim. " Minua ei puudutettu ompelemisen ajaksi" eikä " Puudutusta ei todellakaan anneta puudutuksen ajaksi" koska tuosta siis saa sen käsityksen, että kukaan ei sitä puudutusta todellakaan saa :) Minulla on positiiviset kokemukset synnytyksistä. Kaikki kolme todella erilaisia, mutta siis positiiviset muistot kaikista. Toisessa synnytyksessä kipu oli jotain todella kamalaa, mutta ne unohtui, kun vauvan sai syliin. Eppari tehtiin eka kerralla, mutta se parani n. viikossa jne.



No nyt tenavat tappelee niin, että pakko mennä väliin. Illalla ehkä sitten enemmän..



Mianni 30+1

Mä olen ollut kiinnostunut kyllä kuulemaan kaikki synnytyskokemukset, ne karmaisevatkin.....mä olen sitä mieltä että kannattaa varautua siihen, että kaikki ei mene " niin kuin oppikirjoissa" . Mun kaveripiirissä ei ole kaunisteltu asioita, kaikki ovat kertoneet miten asiat ovat oikeasti menneet. Toki on niitäkin, joilla on synnytyksestä pelkkää hyvää sanottavaa...yksi työkaverini on oikea malli-synnyttäjä, kaksi lasta, ei tikkejä, kaikki mennyt just sillen helposti ja kivasti :) Mutta en elä harhaluulossa että niinhän se menee...parempi kun varautuu siihen, että mitä vaan voi tapahtua. Yksi ystäväni luki kaiken mahdollisen odotuksesta, synnytyksestä ja lapsen hoidosta, oli täälläkin jossain mammoissa, mutta totuus olikin sitten aika karmaiseva, kun se elämä lapsen kanssa ei mennytkään niin kuin hän oli suunnitellut.

Mutta siis positiivisella mielellä on hyvä olla kuitenkin :)



SUONENVETO......nyt se alkoi sitten täälläkin. Viime yönä HERÄSIN ihan hirveään suonenvetoon. Siis se sattui niin paljon että oli pakko nousta yläs, ja koko jalka oli ihan krampissa. Mistä ne oikein johtuu? Voiko niitä ennalta ehkäistä mitenkään? Itselläni se oli ainakin sellainen, että sattui niin perhanasti eikä meinannut hellittää ollenkaan!!



Mä olen huomannut itsessäni sellaisen muutoksen, että verisuonet ovat aivan valtavat!!! Varsinkin kaulassa, rinnoissa ja vatsassa...verimäärä siis todella lisääntyy noin paljon!!!



Vauvasta ei ole mulla vielä hajuakaan miten päin on....ihmettelen mistä muut oikein tietävät???? En myöskään tökkiessä tiedä mikä ruumiinosa kyseessä.



D 29+3

Olipas ihana herätä pullan tuoksuun,mies oli leiponu pullia kun olin kuopuksen kanssa päikkäreillä=)



Otin (Nazunko?)tavasta vaarin ja kävin aamulla 8 jälkeen lenkillä,ja kyllä oli ihanaa ja niin sopivan viileää,että täytyy ottaa ihan tavaksi silloin tällöin=) Otin isommat lapsetkin mukaan ja he kitisivät että miksi näin aikasin ja eihän täällä ole ketään jne..mutta onneksi on taito sulkea korvat ainakin osalta kitinää..Nyt on kyllä paikat sen verran kipeät,siis selkä,että meneekin loppu päivä levätessä..



Jälkisupistuksista;Mianni kun se kyseli,minulla ainakin ne ovat koventuneet mitä enemmän synnytyksiä on ollut=( Saa nähdä kuinka kovat ovat nyt,ja tosiaan kun toivon että pääsen kotiin heti synnytyksen jälkeen nii täytyykin muistaa ostaa lääkkeitä varastoon..haluan tosiaan heti kotiin jos kaikki vauvalla/itsellä ok.En osaa levätä siellä sairaalassa yhtään,ja kun ei minun kotona tarvi laittaa sitten tikkuakaan ristiin kun mies jää heti isyyslomalle ja hoitaa kaiken niin mikäs siinä.Täytyy sitten katsoa että missä vaiheessa kuuta tämä vauva syntyy että piettääkö mies 2 vai 3 viikon isyysloman heti+viikon syyslomaa.



Pelottaa jo nyt valmiiksi että kuinka kauan kelalla menee isyysrahan päätöksen teossa,kun esim.v 04 odotimme isyyslomarahoja 3 kk ja miehen sairaslomarahoja nyt alkuvuonna 4kk.Että jos issyloman välissä kävisi sitten töissä niiin ei tulisi niin tiukkaa taloudellisesti jos kela ei saa taaskaan tehtyä niitä päätöskiä ekan kk sisällä..



Imetyksestäkin ollut puhetta;itse en ole ajatellut sen kummemmin asiaa kuin että miksei onnistuis vaikka vauva imisi useammin ja kuopus on sen 1v8-9kk sitten.

esikoista imetin,tai en oikeastaan imettänyt yhtään kun ei se ottanut onnistuakseen,synnärillä sain liikaakin neuvoja ja tunsin todella kovaa painetta imetyksen suhteen kun se ei onnistunutr,ja loppujen lopuksi lähtötarkastuksesssa lääkäri huomasi vauvalla olevan tiukka kielijänne joka sitten leikattiin.Kotona kuitenkin otin käyttöön pumpun heti ja annon sitä kautta äidinmaitoa 2kk.Toista imetin n.2,5kk en tuntenut yhtään että se ois ollut mun juttu..mutta olen kuitenkin äidinmaitoa antanut niin paljon kuin olen pystynyt.Kolmatta en imettänyt luonnollisesti yhtään,mutta neljättä 9kk!Silloin tuntui jotenkin erilaiselta ja tuntui siltä " että on minun juttu" jos sitä voi niin sanoa.Kertaakaan ei saanut lisämaitoa.

Täytyy kyllä sanoa että vaikka mies onkin todella allerginen on onni ettei lapsilla ole mitään.Mutta esikoinen ja kuopus on korvatulehdus kierteessä=( Ettei se imetys ainakaan meidän kohdalla estänyt sairastumaan niihin,jos se nyt yleensäkään estää..?



Nyt ens ke ollaan menossa esikoisen (8v) korvat putkittaan ja se on jo 6-7 kerta=( En edes muista enää monesko..Sitten syksymmällä saa kuopuskin ensimmäiset putket ja kitarisaleikkauksen(ehkä)..



Mutta nyt ei muuta,kahville ja pullalle tuo mies kutsuu niin täytyy poistua takavasemmalle..Jaksamisia kaikille..



Jemin rv 32+3

En tiedä mitä lupicaia tarkoitti tuolla" toosan repeämisellä" ,tai siis jos sitä että on tullut repeämiä tai muuta niin täytyy tähän sanoa että ei tietenkään kaikilla näin käy,niin monta synnytystä kuin äitiäkin..Ja kukin kokee asiat eri tavalla.

Itselläni tämä on siis 5 synnytys ja aikasemmassa 4 synntyksessä en ole revennyt yhtään eikä mitään leikkauksia tai muuta ole tarvinnut tehdä.Esikoisen synnytys oli ihan kamala,hirveä kätilö,ei kipulääkkeitä jne.jne.mutta kyllä sen kaiken korvasi se kun sai sen tuhisevan nyytin siihen rinnalle=)Ja oli TODELLAKIN mielestäni sen arvoista.



Heti synnytyksen jälkeen ajattelin ettei enää ikinä,mutta kappas kummaa jo 3kk jälkeen olin vauvakuumeessa unohtanut sen pahimman ja onnellisesti taas raskaana=)Tosin en enää suostunut samaan sairaalaan menemään synnyttämään.

Toisen synnytys oli sitten aika dramaattinen,viittä vaille koko ajan että tuleeko hätäsektio vai ei,no ei sitten kuitenkaan tullut vaan syntyi alateitse ja kaikki meni hyvin kummallakin=) En taaskaan mitään kipulääkettä saanut,ja siis en kiellä, kävi ihan vi..n kipeää!!!Mutta eipä sitten mitään kun sai nyttiä taas tuoksutella.



Kolmannesta olin niin kipeä ettei mitään muuta kuin panacodia tarjottu,enkä siinä hortessa mitään osannut pyytää,kipeää kävi ja oli yhtä helvettiä..Tunnetta varmasti korosti se kun en saanut vauvaa vaan hän kuoli heti rv oli 24.

Neljännestä sain heti epiduraalin ja kipua,ja ponnistusvaihetta en tuntenut yhtään,jippii!!!Enkä myöskään tuntenut kun se epiduraali laitettiin niin yhtään mitään.



Kaikki synnytykset olleet niin erilaisia minulla,jännityksellä odotan miten seuraava menee.Ehkä nyt liian helposti ajattelen että samalla tavalla kuin edellisestäkin,että otan heti epiduraalin jne..,mutta toki järkikin sanoo sen että jos on minua hätäsempiä potilaita esim.leikkaus tai muuta niin on ihan ymmärrettävää että he menevät minun edelle vaikka minulla kuinka pelkopolin lausunto siitä sen epiduraalin heti saamisesta olisikin..Mutta eiköhän sitä kestetä,tuli eteen sitten mitä tuli..



Ensimmäisen synnyttäville,kannattaa siellä osastolla sitten kysyä hoitajilta jos jotain mieleen tullee,ettei tule samanlaista kokemusta kun lupicaialla on ollut ettei ole saanut tarpeeksi tukea imetyksen suhteen ja muuta.Kaiki hoitajat kun ovat erilaisia ja se mikä oma hoitajaksi sattuu tulemaan niin ei välttämättä osaa ajatella että ihmisillä on eri tarpeet.

Esim.itse en halua tai toivo mitään apua,kokemuksen kautta ja sanonkin että kysyn kyllä jos jotain tullee,mutta muuten toivon että minua ei häiritä yhtään.Sama on synnyttäessä,en halua harjoittelijoita,esikoisen synntyksessä porukkaa pyöri niin että isä tungettiin " johonkin koloon" ja se tuntui tosi inhottavalle.Kuopuksen synnytyksessä sanoin että niitä en halua ja kätilönkin toivon käyvän vain pakosta tai kun itse kutsun ja tämä sopi erinomaisesti kätilölle.Meillä oli sitten isän kanssa siellä synnärillä oikein mieluisa kahden keksinen hetki,hierontaa ja musiikkin jne..ilman että kukaan häiritsi..Tätä tosiaan haluan nytkin,mutta saa nähdä mitä tuleman pitää.



Nyt sinne kahville ja pullalle..

Heti synnytyksen kauheudesta/ihanuudesta..Kaikilla on oikeus sanoa minkälaiseksi koki synnytyksen,olipa se kamalaa tai ihanaa.

Jokuhan voi loukkaantua siitä että kerrotte kuinka ihanaa oli ja helppoa ,kuinka kivut unohtuivat heti.Aina asiat eivät mene niin ja kunnioitetaan heitä sen verran että saavat kertoa kokemuksensa joutumatta " silmätikuksi" .

Itse olen kokenut helpon,kivuliaan ja vaikean." Toosakin" repesi kyllä tuossa helpossa mutta sain hyvän kivunlievityksen eikä siksi tuntunut juuri missään.Muistakaa ihmeessä pyytää jos kätilöt eivät tajua antaa puudutusta ompelun ajaksi.Itse pelkään paljon sektiota,esikoinen syntyi niin pitkän odottelun jälkeen.meni kaikki päin P:eetä.

Kolmas kun syntyi ei puudutuksia annettu,kipu oli aivan kamalaa.Taju lähti melkein ja luulin kuolevani.Mutta kivut loppuivat (pahimmat) kun tyttö nostettiin rinnalle.

Katsotaan miten nyt,viikon päästä istukkaultra,toivon todellakin että istukka on noussut pois kohdunsuulta.



Taidanpa lähteä minäkin kahvittelemaan.



Wades & Natika 30+